Lähettäjä: Tee 
Päivämäärä:   29.3.19 15:03:48

Tuli mitta täyteen työpaikan suhteen, ikää 46 ja talo lainaa viellä jäljellä.

Kaipaisin kovasti oikeita tarinoita heiltä jotka ovat uskaltaneet poistua vakituisesta paikasta ja siitä miten elämä lähti sujumaan.

Itse pelkään erakoitumista koska asun korvessa ja tätä taloa ei myydyksi saa kuin tontin hinnalla joten muutto ei tule olemaan mahdollista.

Nuoruusiän työt olivat tehtaalla kausia kunnes vakinaistuin eli eipä ole cv vai mikä lie hirveän hyvän näköinen. Eli työllistyminen on hankalaa varmasti, ensi kesäksi saisin työpaikan mutta se ei vakituinen olisi.

Lähettäjä: on 
Päivämäärä:   30.3.19 09:07:16

Vähän eri tilanne oli minulla. Lähdin määräaikaisesta vakituiseen. Koeajalla totesin että työpaikka oli kamala. Soitin vanhaan paikkaan ja kerroin että haluan takasin. Olin sitten vanhassa paikassa vuoden jonka aikana löysin uuden vakkarityön. Työmatka oli kyllä välillä yli 100 km suuntaansa. Tekisin saman uudestaan jos tarvitsee, ehkä etsisin opiskelupaikan tms.

Lähettäjä: Lii 
Päivämäärä:   30.3.19 18:47:24

Lähdin vakituisesta ja turvallisesta työpaikasta 7 vuotta sitten. Aloitin välittömästi rakentamaan omaa yritystäni, alku kitkuteltiin starttirahalla ja lainan turvin mutta luotin tulevaan.
Useamman vuoden oli tiukkaa ja raskasta, nykyään liikevaihto aika hyvissä lukemissa ja työllistän vakituisesti 8 ihmistä ja omalla palkalla elää ihan hyvää eloa ja oloa.

Lähettäjä: mm 
Päivämäärä:   31.3.19 11:09:41

Lähdin 6 vuotta sitten vakipaikasta,kun tuli mittari täyteen ja muutin maalle meidän kesäpaikkaan asumaan hevosten kanssa.Nyt olen 5 vuotta tehnyt osa-aika ja keikka töitä,kun ei oikein tässä iässä tunnu noita haastatteluja enää piisaavan.Hyvin oon pärjänny ja nyt kun olen oppinut luottamaan,että elämä kantaa,niin oikeestaan on tosi kiva vaihtaa työpaikkaa usein ja tehdä monia eri asioita.

Lähettäjä: Tee 
Päivämäärä:   12.4.19 02:30:07

No niin, hyppy tuntemattomaan tehty. Viikko kotona ja jo nyt tuntuu kuinka tressi katoaa elimistöstä. Tosin olen syönyt hyvin ja terveellisesti sekä yrittänyt liikkua niin etteivät paikat ala kiukuttelemaan kun tottuivat fyysiseen rasitukseen töissä. Kesätyö paikat ovat menneet eli saa nähdä miten kesä menee.

Lähettäjä: 1.*** 
Päivämäärä:   12.4.19 07:52:46

Hienoa Tee ja tsemppiä tulevaan!

Itse olen irtisanoutunut vakituisesta puolipäivätyöstä 16.5 lähtien, tein tätä työtä vajaa 5 vuotta, paljon oli hyvää, mutta enemmän huonoa, siksi lopetan. Mm. Työpaikkamme vaihtui todettujen kosteusvaurioiden takia, mutta ei uusikaan kovin paljon parempi ollut ja omatkin keuhkoni ovat ehtineet jo vaurioitua... Sitä ennen olen tehnyt kokopäivätyötä 34 vuotta, joten jonkinlainen eläke on jo tienattuna.
Eläkkeen saamiseen on kuitenkin vielä aikaa reilu neljä vuotta, joten jotain pientä toimeentuloa täytyy keksiä.
Uskoisin kuitenkin pärjääväni tuon ajan hyvin, koska saan lisätuloa mm.toimihenkilönä toimimisesta ratsastuskilpailuissa.

Lähettäjä: 1.*** 
Päivämäärä:   12.4.19 08:55:42

Tarkennan vielä, etten aio mennä yhteiskunnan kukkarolle ollenkaan. Minulla on pieni pesämuna säästettynä sekä vähän perintörahoja ja niihin sitten teen vähän lisätienestiä.
Jos kaipaan työtäni voin tehdä lyhyitä keikkoja, lisäksi vien tavaroita kirpputorille yms.

Lähettäjä: MMM 
Päivämäärä:   20.4.19 19:45:55

Nelisen vuotta totaalinen persiintyminen työpaikkaan. Opiskelein ohessa puoltoista vuotta, nyt ollut yrittäjänä kohta pari. Ja todellakin kannatti! Tämä on vasta alkua! :)

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   22.4.19 20:02:12

Irtisanon itseni kesäkuun vika päivä, irtisanomisaika kuukausi, heinäkuun loppuun. Kesä-heinäkuun olen lomalla, ope kun olen. Niin tyhmä en ole, että kesä-heinäkuun palkkaa en ottaisi. Sitten teen jotain ihan muuta. Uuteen virkaan en mene. Toiminimellä mennään.

Lähettäjä: 1.*** 
Päivämäärä:   23.4.19 08:20:13

Tsemppiä myös pisteelle!

Lähettäjä: Taimi 
Päivämäärä:   23.4.19 12:26:44

Minä irtisanouduin puoli vuotta sitten vakituisesta työsuhteesta. Työpaikan ilmapiiri oli raskas yrittäjien itsensä vuoksi. Päivääkään en ole katunut lähtöäni, vaan ennemminkin tunnen kiitollisuutta, että uskalsin sen tehdä. Loppuunpalaminen ei ollut kaukana. Nyt teen toiminimellä pientä puuhaa enkä stressaa huomisesta. :)

Lähettäjä: Tee 
Päivämäärä:   25.4.19 02:12:05

Onkohan se tämä ikä vai mikä mutta ensi viikolla pitää soittaa ja hakea töitä niin jännittää rupesi. Entinen työkaveri lupasi puhua siellä mun puolesta, mutta kyllä vaan perhosia mahassa.

Lähettäjä: Tirlittan 
Päivämäärä:   25.4.19 10:58:43

Tee:
Se itsekritiikki vahvistuu, hassua kyllä, sitä mukaan kun taidot karttuvat. :)

Lähettäjä: Jepulis 
Päivämäärä:   26.4.19 18:50:52

Irtisanoin itseni 17.4. kahden viikon irtisanomisajalla, ja koska työnantajat olivat totaaliper*läpiä, nämä kaksi viikkoa irtisanomisaikaa kuluvat saikuttaen. Sen on kyllä työterveyslääkäri määrännyt ja aiheesta, joten otan ihan rennosti ja harrastelen, laittelen pihaa ja nautin elämästä =) niinkuin lääkäri määräsi.

Uusia työtilaisuuksia on jo alustavasti sovittu, alan tehdä keikkahommia, ja työhaastatteluun olen menossa vappuaattona. Usko tulevaan on vahva. Enää 5-kymmpisenä ei jaksa kuunnella ja katsella kaikenlaista hullua ja TES:in vastaista menoa työpaikallaan. Työllistyn kyllä, sillä olen ammattilainen alalla, missä hyvistä tekijöistä on pulaa jopa pk-seudulla =)

Tsemppiä tulevaan kaikille irtisanoutuneille!

Lähettäjä: :) 
Päivämäärä:   27.4.19 13:27:25

Tsemppiä kaikille, jotka on uskaltaneet ottaa ohjat omiin käsiin.

Meillä on vain yksi elämä, joten kannattaa punnita tarkasti, että mitä haluaa ja saako sitä mukaansa kun lähtö on edessä.

Työtä painettu koko ikä, mutta tulee se päivä eteen kun on "tilinteon hetki".

Mikään ei ole ikuista!

Lähettäjä: Tee 
Päivämäärä:   27.4.19 21:20:50

Kiitos kaikille vastanneille ja todellakin parempaa tulevaisuutta jokaiselle. Huono työpaikka ei ole millään tavoin hyväksi ihmiselle, sen opin. Nyt vain pitää opetella luottamaan että elämä kantaa.

Lähettäjä: 1.*** 
Päivämäärä:   29.4.19 19:00:24

5 työpäivää jäljellä...

Sekalaisia fiiliksiä, toisaalta hyviä kun vapaus koittaa, toisaalta surullisia, kun on aina pitänyt työstään.

Uskon kuitenkin fatalistina, että pärjään, koska elämällä on tapana tuoda yllättäviä asioita mukanaan!

Hyvää loppukevättä ja kesää kaikille elämäänsä muuttaville :)

Lähettäjä: Tee 
Päivämäärä:   29.4.19 23:48:21

1.*** viimeiset päivät ovat pahoja, työkaverit ja se tunne että tämä osa elämästä päättyy kohta ovat mielessä enemmän kuin tarpeeksi. Voimia!

Lähettäjä: 1.*** 
Päivämäärä:   30.4.19 08:15:11

Kiitos Tee!

Olen kyllä aiemminkin heittänyt hyvästejä työkavereille, myös hyvin pitkäaikaisilla ja rakkaille.
Tämä kerta on sikäli erilainen, että heitän hyvästit myös työlleni...valmistuin joulukuussa -79 ja olen siitä lähtien toiminut ammatissani. Olen aina pitänyt ihmisläheisestä työstäni.

No, minulla on aina sellainen mahdollisuus, että voisin tehdä keikkoja :)

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   4.5.19 16:48:31

Lähdin esimiesasemasta, bruttotulot olivat vuodessa n. 80t€. Säästöjä sen verran, että olisin vuoden pystynyt elämään huoleti ilman töitäkin. Kyllähän se monta kertaa mietitytti ja pelotti, hetkittäin melkein kaduttikin, kun tuntui, ettei uutta työtä löydy, mutta lopulta tärppäsi kuitenkin. Löytyi uusi, kiinnostavampi homma. Tulot putosivat hieman, mutta se ei haittaa, koska nyt töihin on taas mukava mennä.

Lähettäjä: Koo 
Päivämäärä:   4.5.19 20:07:57

Tasan vuosi sitten irtisanouduin 15v kestäneestä vakituisesta työsuhteesta. Sairasloma oli jo lähellä ja kyllähän tuo prosessi oli vajaa vuoden käynnissä. Suuri helpotuksen tunne päätöksen jälkeen, uusi yrittäjämäinen työ oli jo valmiina, mutta tulot putos silti useemmaks kk:ksi tosi pieniksi. Päivääkään en ole katunut, muutoksen ois voinut tehdä aikaisemminkin. Nyt on aikaa itselleni ja omalle hyvinvoinnille. Elämä maistuu taas hyvälle pitkästä aikaa.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   5.5.19 20:56:57

Jos on sen verran sukan varressa, että pärjäät vähintään karenssin ajan, ja uskot löytäväsi pian uutta työtä, niin anna mennä. Toki fiksumpi olisi tietysti varmistaa ensin uusi työ ja irtisanoutua vasta sitten.

Lähettäjä: :) 
Päivämäärä:   10.5.19 09:33:02

Minä irtisanouduin 17- vuotta sitten vakituisesta työpaikasta hoitoalalla ja työasiat olivat useita vuosia painajaisissa.
Yrittäjäksi lähdin ja loistavasti on mennyt! Elämän laatu on parantunut niin paljon.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   12.5.19 22:26:50

Onko yhtään säästössä?

Lähettäjä: Tee 
Päivämäärä:   12.5.19 22:43:02

Itselläni osakesalkku sekä pari ylimääräistä autoa vaan säilyvät viellä kun uusi työpaikka ja uskomatonta kyllä parempi palkka kuin ennen löytyi. Yksi entinen työkaverikin on taas nykyinen työkaveri ja työmatka puolet entisestä. Saa nähdä mistä ne huonot puolet tästä tulee viellä löytymään, ehkä tovi menee siinä ettei enään vapaat aina osu viikonloppuun. Tähän asti on aina ollut sunnuntaina vapaa jos en ylitöihin ole mennyt. Koeaika tietenkin nyt ensin ja jos onni on myötä niin vakituiseksi sitten syksyllä.

Lähettäjä: 1.*** 
Päivämäärä:   16.5.19 13:55:17

Viimeinen työpäivä oli eilen, tosin olen luvannut käydä kesäkuun alussa perehdyttämässä seuraajaani.

Vähän ristiriitaiset tunnelmat...helpotus siitä, ettei tarvitse enää olla huonossa sisäilmassa ja siitä, että monet työsuhteen epäkohdat jäivät taakse. Toisaalta haikeutta ja hieman tyhjyyttäkin, kivoja työkavereita ja asiakkaita.
Syksyyn asti on kuitenkin paljon sovittuja menoja, katsellaan sitten sen jälkeen, otanko toiminimeni vielä käyttöön!

Lähettäjä: tässä yksi 
Päivämäärä:   31.5.19 10:04:00

rahaa on hyvin jemmassa, joten miksi pilata loppuelämäänsä jossain ahdasmielisessä työilmapiirissä, jossa toinen toistaan kyttää, vahtii ja puhuu pashkaa seläntakana?

uusia verkkoja taas vesille, kiirettä ei ole :)

Lähettäjä: 1.*** 
Päivämäärä:   9.7.19 19:44:43

Ajattelin kertoa kuulumisia, kun kohta 2kk on kulunut...

Päivääkään en ole kaivannut entiseen työhöni, mutta pari kertaa olen nähnyt työhön liittyviä unia, viimeksi viime yönä.

Hevosjutut ovat pitäneet kiireisinä, sovittujen viikonloppujen lisäksi on tullut pari viime hetken hälytystä perjantaipäiville. Yksi reissu oli Tampereelle ratsastuskouluoppilaiden mestaruuskilpailuihin. Huikea kilpailut, Suomen suurimmat!

Minulla on ollut yhdestä työsuhteesta tiedossa pieni lisäeläke, jonka on tarkoitus alkaa jo heti 60v täytettyäni. Tiesin, ettei kyse ole mistään suurista summista, mutta lisätulon on ollut tarkoitus täydentää toimeentuloani. Tänään sain eläkepäätöksen, joka on siis viralliselta nimeltään vanhuuseläke, jee! Summa oli vähän isompi kuin odotin ja se jatkuu aina työeläkkeen alkamiseen asti, reilut neljä vuotta!

Lokakuun puoleen väliin asti on kaikki viikonloput varattu, sen jälkeen voikin ruveta miettimään muita tekemisiä :)

Tsemppiä kaikille muille!

Lähettäjä: Piko 
Päivämäärä:   28.7.19 23:04:23

kahdesti olen irtisanoutunut vakityöstä. Ensimmäisen kerran alkoi tulemaan mt-ongelmia ihan siitä kaikesta stressistä, ja työterveyslääkärikin suositteli työpaikan vaihtoa. Silloin se tuntui ihan hirveän vaikealta päätökseltä lähteä vakityöstä työttömäksi (koska just sillä hetkellä ei ollut toista työpaikkaa valmiina ja piti mahdollisimman nopeasti lopettaa terveyden takia). Pari kuukautta olin työttömänä kunnes löysin töitä, siellä olin kuukauden kunnes tehtiin koeaikapurku, sen jälkeen taas kuukausi työttömänä kunnes menin tähän vanhaan vakityöpaikkaani kuukaudeksi kiireapulaiseksi. Yrittivät he että olisin jäänyt pidempäänkin, mutta halusin olla vain sen hetken ja sitten muihin maisemiin. Työllistyin melko pian sen jälkeen ja oltuani muutaman kuukauden lähdin opiskelemaan. Opiskelujen kautta työllistyin ja olin monta vuotta vakityössä kunnes huomasin, ettei minulla ole muuta kuin työ. Käyn kotona nukkumassa ja muuten olen töissä. Vuorot olivat pitkiä ja aikaa ei olllut millekään, en nähnyt kavereita koska itse elin yörytmissä ja kaikki kaverit normaalissa päivärytmissä. Irtisanouduin ja olin 10kk ihan vaan lomalla ja otin aikaa elämiselle. Sitten hakeuduin osa-aikaiseen päivätyöhön ja olen erittäin tyytyväinen nykytilanteeseen

Lähettäjä: 1.*** 
Päivämäärä:   29.7.19 08:15:38

Minut on myös näinä viimeisinä työvuosina yllättänyt se, että pienistä tuloista menee pienet verot.
Kun tein 50% työaikaa ilman muita verollisia lisäansioita, sain lähes saman käteen, kuin kokoaikaisesti työskentelevät kollegani, eroa oli vain pari sataa euroa.
Tämä em.lisäeläkkeeni on niin pieni, että veroprosentti on 0.
Toimihenkilötehtävieni päivärahat ja kilometrikorvaukset ovat verottomia.

Suosittelen kaikille huonossa työsuhteessa kärvisteleville, että menette vero.fi -sivuille ja laskette muutosverokortin avulla, kuinka paljon 1-2 työpäivän vähentäminen vaikuttaisi kokonaisansioihin. Kaikissa ammateissa ei tähän ole mahdollisuutta, mutta monessa on. Moni työntekijä ajattelee, että 50% tai 60% työaikaa pudottaa käteen jääviä tuloja samassa suhteessa, mutta näin ei aina ole, kiitos progressiivisen verotuksen!

Lähettäjä: Tee 
Päivämäärä:   30.7.19 16:46:43

1.*** erinomainen muistutus tuo veroprosentin tarkastaminen. Monilla varmasti jää tuo unholaan kun vuosien ajan samassa työpaikassa on ollut.

Lähettäjä: Tee 
Päivämäärä:   17.9.19 23:35:03

Miten on syksy lähtenyt käyntiin?

Itse aloin uudelleen katsomaan työpaikkoja, mukava työ mutta liikaa istumista ja odottamista. Ei sovi tämmöiselle joka on tottunut että koko ajan mennään. Ollut useamman kerran että töitä tehdään pari tuntia ja sitten ei tule autoa koko loppu vuorona eli odotetaan vain vuoron vaihtoa.
Samoin kaipaan tehtävien vaihtelevuutta mutta ei taida enään moista iloa olla kuin pienissä firmoissa. Mihin tuskin enään keski-ikäistä palkataan.

Lähettäjä: 1.*** 
Päivämäärä:   18.9.19 15:33:06

Minäkin huomaan kauhukseni selailevani välillä työpaikkailmoituksia....

Vaikka viikonloput ovat tosi kiireisiä ja arkiviikolla on kiva palautua pari päivää, niin silti tulee hieman aika pitkäksi. Kotona olen tehnyt kaikenlaista järjestely- ja hävitysprojektia, nyt alkaa olla jo kaikki läpikäyty. Lenkkeillyt ja pyöräillyt olen niin paljon, että polvet ja lonkat huutavat hoosiannaa.

Oikeasti en ole menossa töihin, mutta olen miettinyt myös jonkinlaista vapaaehtoistyötä.

Hyvää syksyä kaikille!

Lähettäjä: 1.*** 
Päivämäärä:   12.12.19 20:47:43

Nostinpas tätäkin ylöspäin...

Alkutalvi on ollut kovin harmaata ja melko tylsää. Ensi vuodelle on tullut jo tuomaripyyntöjä, tammikuusta alkaen, mikä tuntuu mukavalta.

Ensi talveksi pitäisi ehkä keksiä parille- kolmelle kuukaudelle jotain toimintaa, välillä selvästi kaipaa nykyisiä juttuja enemmän...

Lähettäjä: Kylmänvihaaja 
Päivämäärä:   16.12.19 12:27:59

itse olen parhaillaan vuorotteluvapaalla ja keväällä pitäisi palata takaisin töihin. Kauhistuttaa koko ajatuskin. Koko ajan muutoksia ollut työpaikalla muutamien viime vuosian aikana ja nyt pari yksikköä yhdistynyt poissaoloaikanani. Mm. omaa pestiäni tekee nyt toisen yksikön vastaava työntekijä ja tiedän, ettei kahta tuohon työhön tarvita. Saan siis palattuani takaisin aiemmat paskahommat.

Uutta työtä on vaikea löytää. Samaa perusjööttiä on toki tarjolla, mutta teen jo nyt täysin koulutustani vastaamatonta hommaa. Ikää on sen verran, etten edes kuvittele saavani haluamiani työpaikkoja. Tai yleensä avoimet paikat on pedattuna aina valmiiksi jollekin. Näin se menee julkisella puolella.

Lähettäjä: 1.*** 
Päivämäärä:   16.12.19 17:46:25

Tsemppiä kylmänvihaaja!

Minun työyhteisössäni oli myös jatkuvia muutoksia,suurimpana ulkoistaminen jo pitkälle suunniteltu yms.
Viimeinen niitti oli työpaikkani sisäilmaongelmat, yksi muutto jo pakon sanelemana toteutettu, mutta omalta kohdaltani ei parempaan, kun oli jo altistunut...

Lähettäjä: 1.*** 
Päivämäärä:   16.1.20 11:41:28

Jännää, että tämä nousi ylös (15.1.20 klo 22.00), vaikkei sitten ollutkaan kirjoitusta...

Tämä vuosi on lähtenyt käyntiin, olen selvästi omaksunut eläkeläisen rauhallisen rytmin, vaikken vielä olekaan varsinaisella eläkkeellä.
Liikuntaa olen harrastanut paljon, jouluna molempien lasteni kanssa <3 <3. Puhelimeni ilmoittaa, että olet saavuttanut tavoitetasosi 160 päivää peräkkäin (ostettu 160 päivää sitten) :)

Tsemppiä kaikille!

Lähettäjä: 1.*** 
Päivämäärä:   19.1.20 18:39:20

Jatkan vielä, olkoon eräänlainen blogi...:)

Kaikkein eniten pidän siitä, ettei enää tarvitse jättää miestäni yksin kotiin päivisin :)
Hän täyttää kohta 74v, on toki omatoiminen ja liikkuu paljon autolla, mutta hänellä ei ole enää (terveyssyistä) sellaisia omia harrastuksia, joissa olisi mukana edes viikoittain.
On päiviä, jolloin olemme molemmat omilla suunnillamme, mutta toisaalta on myös päiviä, että käymme yhdessä asioilla, kaupassa, hampparilla yms. <3

Kun olin vielä töissä, saatoin olla pitkiä päiviä koulutuksissa tmv. ja kotiin tultua lähdin heti tallille...

Tällä viikolla käytiin mm. matkamessuilla!

Lähettäjä: 1.*** 
Päivämäärä:   16.2.20 19:21:44

Jaahas, ekalla keikalla entisessä työpaikassani...
Lupauduin tekemään 3kk, mutta vain 1pv viikossa. Huolestuttavaa oli se, että n.8kk poissaolon jälkeen ei mennyt kuin tunti, kun olin jo täysin orientoitunut. Työssä olo tuntui myös yllättävän mukavalta, kun olen aina tykännyt työstäni.

Lähettäjä: T 
Päivämäärä:   25.2.20 08:39:38

Minä lähdin viisi vuotta sitten vakituisesta työstä yrittäjäksi. Taloudellisesti on ollut haastaviakin aikoja, varsinkin alussa, mutta päivääkään en ole päätöstä katunut ja mukavasti menee.

Lähettäjä: Soppis 
Päivämäärä:   28.2.20 20:51:02

Tulen hyvälle tuulelle, kun luen näitä! Itsellä on hyvä ja haasteellinen asiantuntijatyö, mutta muutos kiinnostaisi! Vieläköhän sitä reilu viisikymppisenä keksisi jotain uutta? Yrittäjyys kiinnostaisi. Maalla asuvana on tietysti rajoitteita, kun mitään myymälää ei kannata laittaa. Mutta jotain verkkokauppaa ehkä...

Lähettäjä: Utelias 
Päivämäärä:   4.3.20 12:03:54

Itse irtisanouduin valituisesta työsuhteestani neljä vuotta sitten, puolisen vuotta ennen kuin olisi pitänyt palata kahdelta perättäiseltä hoitovapaalta töihin.

Halusin aloittaa ja aloitinkin opiskelun seuraavana syksynä, ja lisäksi sain huomattavan suuren (ainakin itselleni suuri) korvauksen irtisanoutumisestani. Otin rahat ja kiitin. 🙂

Olin päätoiminen opiskelija puolitoista vuotta, nyt olen ollut kaksi vuotta kotiäiti sekä osa-aikainen yrittäjä. Aion jatkaa samalla tiellä, olen tosi onnellinen että saan olla lasten kanssa ja panostaa heihin. Vuoden-kaksi olen nyt kokenut, että en oikeastaan haluaisi muuttaa elämästäni mitään just nyt. Pidän itseäni onnekkaana. 😇

Todennäköisesti lähden vielä opiskelemaan jossain vaiheessa. Töitä teen taas enemmän sitten muutaman vuoden päästä, kun lapset pärjää paremmin omillaan esim. koulun jälkeen.

Lähettäjä: yksi 
Päivämäärä:   12.3.20 10:49:12

Kyllä todellakin irtisanouduin vakipaikasta ja vaihdoin määräaikaiseen. Se oli elämäni paras päätös! Olen yhä edelleen sitä mieltä, vaikka määräaikainen työ loppui ja nyt olen toistaiseksi käytännössä työtön. Olen vuokrafirman listoilla, mutta onneksi saan valita itse työni. Ja suoraan tunnustan, että ei paljon työt kiinnosta tällä hetkellä.

Vakipaikka oli täysin sairas, ja yrittäjä itse sekopää. Jokainen, jolla vähänkään oli järkeä, nosti kytkintä heti kun pystyi. Itse jouduin olemaan siellä aivan liian pitkään, koska minulla oli velkoja ja paikan ainoa hyvä puoli oli kohtuullisen hyvä palkka. Vaan heti kun sain itseni velattomaksi, lähdin. Harmillista on se, että paikka itsessään melkein nujersi minut. Määräaikaisen pestin aikana kamppailin työuupumuksen kanssa ja vihdoin jouduin antamaan periksi. Määräaikainen työ olisi muutettu vakkariksi, mutta jouduin kieltäytymään. Kyseessä oli kuitenkin pieni firma, ja jos olisin jatkanut, kaltaiseni saikuttelija olisi tullut liian raskaaksi heille. Ja jo oman itsenikin vuoksi katsoin parhaaksi painaa jarrua.

Nyt sitten lähinnä lomailen ja teen töitä minkä oikeasti jaksan. Mietinnässä on myös opinnot. Vielä sitä olisi aikaa opiskella uusi ammattikin.

Lähettäjä: Tee 
Päivämäärä:   13.3.20 23:17:15

Olin aikoinaan varusmiespalveluksen kautta useammassa työpaikassa ja tunnustan että tykkäsin. Sen verran utelias että oli kiva nähdä erillaisia paikkoja. Ikävä kyllä se palkka oli mitä oli joten siinä ilosta oli luovuttava.

Voi kunpa viihtyisin koulun penkillä, ei edes ikä ole tehnyt siinä tehtäväänsä. En jaksa istua missään kuuntelemassa luentoja ja kokeet jännittävät aina ja ikuisesti.

Ajokortin ajoin vasta yli kolmikymppisenä ja hyvä että en oksentanut ajokokeen aikana.

Hygienipassi kokeessakin tuli typerä virhe kun aivot sumussa tein sen, no läpi meni hienosti mutta jälkikäteen kun tarkistin niin ei voi ymmärtää sitä virhettä.

Lähettäjä: Kylmänvihaaja 
Päivämäärä:   20.4.20 11:18:32

Minä palaan ensi viikolla takaisin töihin. Maku meni samantien, kun ylin pomo ilmoitti, etten saa palkkaa koronakarenssiviikoilta. Perusteluina oli naisen omasta päästä keksimiä liibalaabajuttuja. Onneksi sain palkan, mutta stressi palasi kymmenkertaisena verrattuna siihen, miten lopussa olin ennen vuorotteluvapaata.

Lisäksi kuulin, että toiseen yksikköön oli valittu esimieheksi vasta kesän alussa maisteriksi valmistuva henkilö. Itselläni on ko. koulutus ja tunnen yksikön perinpohjin, mutta nyt valittiinkin joku ylimmän pomon suosikki toimeen.

Arvostus työpaikallani on täysi nolla. Olen hakenut muita toimia, mutta ei näytä hyvältä. Tyhjänkään päälle ei voi jäädä. Ikää on ilmeisesti liikaa. Ei olisi pitänyt palata takaisin lainkaan...

Lähettäjä: 1.*** 
Päivämäärä:   20.4.20 21:49:04

Voi, nyt on vaikeata toivottaa kylmänvihaajalle tsemppiä...fiksuna löydät toivottavasti mahdollisuuksia muuttaa/ratkaista tilanne.

Itselläni on vielä työkeikasta kaksi päivää jäljellä. Alku meni mukavasti, kun oli riittävästi töitä, eikä tarvinnut keikkalaisena osallistua kehittämisprojekteihin yms. Sitten tuli korona ja työtehtävät muuttuivat, omalla kohdallani en edes tee kaikkia samoja juttuja kuin vakituiset kollegani, koska olen määräaikainen. Mutta taas jään vähän kaipaamaan perustyötäni ja mukavia lähimpiä työkavereitani!

Lähettäjä: raa 
Päivämäärä:   20.4.20 22:39:30

Kylmänvihaaja, olitko hakenut tota esimiespaikkaa? Ilmoitettiinko sulle asiallisesti, ettei sua valittu tehtävään vai tiedotettiinko vain yleisesti nimityksestä?
Koska sulla on viimeksi ollut kehityskeskustelu?
Koska olet viimeksi sanonut esimiehelle, että haluat edetä esimieheksi?
Onko sulle kerrottu, mitä vaaditaan, jotta saat seuraavaksi vapautuvan paikan?