Lähettäjä: old lady 
Päivämäärä:   4.3.19 07:42:48

Tänä vuonna juhlin (tai en nyt varmaankaan mitenkään innoissani juhli, ehkä ostan jotain luxusherkkua ja suon makuhermoilleni nautintoa) 55v synttäreitäni, eli alan olla jo "old lady" ikäinen - jos en ihan vielä, niin 10 vuoden kuluttua ainakin jo. Niin mietityttää, kun lukee näitä vanhushoivajuttuja, että tuleekohan tähän bisnekseen mitään parannusta sen hoidettavan näkökulmasta, vai mennäänkö enemmän ja enemmän kohti Saksan mallia:

http://tinyurl.com/yy9q6gad

Olen järkyttynyt siitä, että vanhusten hoidolla tehdään bisnestä, en itse haluaisi olla kyseisen liiketoiminnan uhri.

Lähettäjä: Tirlittan 
Päivämäärä:   4.3.19 11:28:22

Jos Sinulla ei ole perhettä, jonka hoitoon voit luottaa, niin paras minkä itse voit tehdä on pitää itsesi niin hyvässä kunnossa kuin mahdollista.

Silloin voi tuurilla 'lähteä saappaat jalassa', eikä tarvitse olla ollut hoidosta riippuvainen koko ikänään.

Voihan myös 'vakoilla' hoidon tasoa eri instasseissa esim. vapaaehtoistyön kautta ja esittää toive päästä hyväksihavaitsemaansa laitokseen.

Lähettäjä: Hmm 
Päivämäärä:   4.3.19 13:18:59

Saako rahallakaan enää hyvää hoitoa? Joku yksityinen taho ja pieni yksikkö? Joihinkin paikkoihin pääsee asumaan parempikuntoisenakin/nuorempana, jossa sitten voi pikkuhiljaa ostaa lisäpalveluja kun alkaa tarvitsemaan, joku tuollainen paikka voisi olla hyvä. Tulisi tutuksi ja osaksi kalustoa kun on vielä järjissään.

Muistisairaudet ovat todella ikäviä, voivat alkaa kun jalat vielä vievät, mutta pää ei pysy mukana. Mikä on oikeasti hoidon taso silloin. Kukaan ei jaksa muistisairaan kanssa, ei omaiset, ei hoitajat, kun pitää selittää samat asiat aina uudestaan, kuitenkaan ei muista mitään. Liikkumista on pakko rajoittaa, kun ei ole mitään järkeä niissä tekemisissä, eikä sanomiset pysy mielessä.

Lähettäjä: Jep 
Päivämäärä:   10.3.19 09:07:57

Eutanasiapilleri olisi hyvä juttu.

Lähettäjä: yks 
Päivämäärä:   10.3.19 16:58:47

Ei kannata murehtia etukäteen. Eihän sitä koskaan voi tietää, elääkö edes niin vanhaksi, että pääsee laitoshoitoon (siinä vaiheessa, kun sitä todella tarvitaan, se on jonotuksen jälkeen tosiaankin pääsemistä eikä joutumista). Tai että mikä tauti lopulta koituu omaksi kohtaloksi.
Kyllä sitä ehtii murehtia sitten, jos ja kun sen aika on. Vaikka kyllä tieto siitä, että tarvittaessa voisi valita eutanasian, olisi jo etukäteen kovasti rohkaisevaa.