Lähettäjä: Hippi
Päivämäärä: 25.2.19 09:56:00
Olipas hölmö otsikko, en parempaakaan keksinyt. Lemmikki kuulostaa joltain hemmotellulta puudelilta, ehkä ystävä olisi parempi termi.
Minä olen aina, siis lapsesta asti, ollut enemmän kiinnostunut hevosten hoidosta ja niiden kanssa puuhailusta kuin ratsastamisesta. Käyn ratsastustunneilla aina sellaisissa sykleissä, että nyt päätän että opin ratsastamaan hyvin (tai edes siedettävästi :) ), mutta jotenkin se innostus taas laimenee. Tykkään siis ratsastamisesta, mutta se ei tunnu samalla tapaa omalta asialta, kuin hevosen kanssa maastakäsin toimiminen - jossa olenkin huomattavasti parempi ja varmempi, kuin selässä. Ajaminen ei ole koskaan kiinnostanut jostain syystä.
Tässä iässä (yli 40) ei tunnu mielekkäältä käydä hoitajana ja "tallityttönä" toisen hevosilla. Toki sitäkin olen tehnyt hevoskaipuussani. Vuokrannutkin olen nuorempana, köpöttelyhevosta muutaman vuoden, se oli ihan mukavaa ja omistaja oli tosi kiva, mutta toisen oma on aina toisen oma - jos ymmärrätte, mitä haen takaa.
Onko täällä sellaisia kukkahattutätejä, joilla on hevonen tai poni ihan "lemmikkinä"? Varmasti monella on seurahevosena pihassa sen käyttöhevosen ohessa, mutta että joku olisi ottanut itselleen ihan vuokratalliin hevosen, jolla ei ratsasteta tai ajeta säännöllisesti?
Tämä kuulostaa ehkä ihan hullulta, mutta kun ikää tulee, mietin yhä useammin että miksen tekisi jotain sellaista mitä olen halunnut vuosia - vaikka se muiden mielestä hullua olisikin. Harrastanhan minä muitakin rahaa vieviä asioita, miksen sitten tällaista.
Lisään: tietenkin kyseessä olisi sitten sellainen hevonen/poni, joka olisi sopiva elelemään esim. pihattoelämää hengailu- ja humputteluhevosena - en mitään aktiivista ja tervettä nuorta energiapommia tällaiseen tarkoitukseen hankkisi.
Välillä näkee ylläpitoon kevyyen käyttöön tai seuraksi tarjottavia hevosia, se voisi tietenkin olla yksi fiksu vaihtoehto - mutta mitä jos en sitten haluaisikaan luopua ystävästä...
|