Lähettäjä: minä
Päivämäärä: 8.12.18 21:51:36
sen verran mummo eli yli viisikymppinen, että sairastettu on sekä vesi-tuhka ja vihurirokko että sikotauti lapsena. Ei kuitenkaan ihan vauvana. Vesirokko oli ikävin, koska kutina. Sitten sikotauti koska kuume ja turvonneet imusolmukkeet (?). Tuhkarokko sellainen normaalia pahempi flunssa, kuumeineen jne. Vihurrokko kaikkein iisein. Pahin muistamani tauti oli siskon hinkuyskä. Minuun ei tarttunut, vaikka samassa huoneessa nukuin.
Joten en ole ihan ymmärtänyt tätä pelkoa ennen, varsinkin kun lähipiirissä ei ole kukaan sairastunut pahasti tai saanut pahoja jälkitauteja. Mutta sitten kun omat lapset sain ja oli rokotteet olemassa, niin totta kai rokotettiin heidät, parempihan se että oli vaihtoehto sairastamiselle. En ymmärrä näitä jotka jättävät rokottamatta. Varsinkaan nyt, kun oma tytär sairastui vakavasti. Niin aloin ymmärtää ihan eri lailla niitä perheitä, jotka eivät lapsen jonkun muun sairauden takia voi häntä rokottaa. Niin pitäisi meidän terveiden pystyä suojelemaan nekin lapset. Rokottamalla omat terveet.
Nyt oma lapsi jo parantumaan päin, mutta vieläkin hätkähdän joka kerta kaupassa, jos joku yskii tai aivastaa...
|