Lähettäjä: Miitta. 
Päivämäärä:   7.9.18 03:28:30

Mitäpä jos jatkaisitte rakentavaa keskuteluanne vaikka täällä niin jäisi tuo Uutta ja ja vanhaa jotenkin raiteilleen. Tässä lähtöevästä:

Lähettäjä: Tirlittan
Päivämäärä: 27.8.18 22:50:03

Tsemppiä n, toivottavasti 'maallista mammonaa' tulee tarpeeksi korvaamaan menetettyä vapaa-aikaa. ;D

Mie jaoin tilukset sektoreihin, pyöreä omenapiirakka-tyyliin, keskipisteenä asuintorppa, kuusi 'viipaletta joissa jokaisessa viivytään tunti tai puolitoista kuin kuntopiirissä, ettei ala liikaa tympiä yksi työ(maa). :)
Rinkulan saa sit alkaa alusta jos aikaa riittää.

Duunari ilmestyi yhden nurkilla ja lähti samantien vastaan Suutarilikan vanhimpia poikia(3-,4v), jotka eivät sopineet lainakyytiin neuvolareissuun.
Ehkä niin siitä, kuin käynnistysvaikeuksistakin, johtui että ykkös- ja kakkossektoreilla vierähti pari tuntia ja itse en kolmoselle ehtinyt lainkaan, Sähkis poltti tunnin roskia, kun polttotynnyri on kolmosella. ;D

Suutarilikka liihoittelikin sitten tänne enkelin tavoin raivaussahoineen seiskan nurkilla ja teki selvää jälkeä nokkos- ja jättipalsamipöheiköistä yli kolme tuntia tauotta.
Kaunis kiitos hälle. <3

Huomenna sit taas jatketaan, jos Luoja suo.

Ilmoita häirikköviestistä
Re: Uutta ja vanhaa LXI
Lähettäjä: o
Päivämäärä: 29.8.18 12:00:01

Tirlittanille tsemppiä mietintöihin. Valtaosa ihmisistä on kuitenkin luotettavia, "kunnollisia" ja ottavat vastuun eläimistä harkiten, ettei mene liian pessimistiseksi eläinten jatkoelämän suunnitteleminen. Olet vissiin myynyt eläimiä (omia kasvatteja) ennenkin ja osannut varmasti valita hyvät kodit silloinkin, joten miksipä et nytkin :)

Ilmoita häirikköviestistä
Re: Uutta ja vanhaa LXI
Lähettäjä: Tirlittan
Päivämäärä: 4.9.18 15:06:56

Huh,huh, jo on tiimalasi pyörähdellyt taas edellisten tekstien jälkeen.

Siivoontunut on hiukan pihakin, mutta silti mittavanpuoleinen loppukiri häämöttää.

Käytiin la tutun tuplasynttäreillä, kutasin hartioille keepin(poncho-mallisen) ja siipalleen samasta langasta kaulahuivin lahjaksi.
Lanka oli niin kepoisaa kutoa seiskan puikoilla, alennuksessa ja vaikka oli akryyliä, niin aloin väsätä itsellenikin tunikatyyppistä röijyä, jota sitten tekiessä rentoudun öisin areena-dekkarien parissa. ;D

Eilen tuomioni oli uutisissa ja tänään Aamulehdessä. Tympivää ja ahdistavaa, onneksi uutiskirjo on niin pursuileva että jutut uppoavat unhoituksen suohon jopa päivässä.

Heppalikka ja Suutarilikka perheineen olivat kello kuudeksi venähtäneellä viiden teellä, meitä oli siis 16 ja söimme pannaria, pellille tehdyn karjalanpiirakan, keitettyjä kananmunia, mantelikeksejä ja luumukuivakakkua. :)

Keli suosii ulkoilua, eli menenpä nyt iltapäiväteelle ja sit pihasiivoa jatkamaan.

Voikaa hyvin runsaudessa. :)

Ilmoita häirikköviestistä
Re: Uutta ja vanhaa LXI
Lähettäjä: :(
Päivämäärä: 5.9.18 15:33:38

Olitpa tainnut itse siellä aamulehden nettisivuilla kommentoidakin. Sitä samaa jauhantaa miten köyhää tässä nyt vain kiusalla kyykytetään. Mutta on täällä Tirlittan kuule muitakin köyhiä, minäkin sairaseläkkeellä, eikä olla eläimiä viemässä eikä valvojia ramppaa. Mutta toisaalta en keräilekään kymmenittäin elukoita joista ei sitten pysty tai viitsi huolehtia vaan kaksi kissaa riittää. Ja ne hoidan hyvin. Jos oikeudenkäyntiä varten otetut kuvat eläintesi tiloista olisivat kaikkien nähtävillä, oletko ihan varma että kehtaisit vielä väittää ettei mitään vikaa missään? Ei se ole mikään rikkaitten salajuoni että sivistysmaassa on eläinsuojelulaki ja vaatimukset tilojen puhtaudesta ja turvallisuudesta. Ja sen tajuaa köyhäkin, jos välittää enemmän eläimistä ja vähän vähemmän itsestään ja pakkomielteestään että kaikkea pitää olla, on sitten resursseja hoitaa taikka ei. Ärsyttää pikkuhiljaa tuo jankutus. Älä hanki enää ikinä eläimiä jos tuo marttyyrin asenne säilyy, niin että sama meno alkaa taas muutaman vuoden päästä. Kolmatta syyttömälle lätkäistyä tuomiota sitten odotellessa.

Ilmoita häirikköviestistä
Re: Uutta ja vanhaa LXI
Lähettäjä: jep
Päivämäärä: 5.9.18 16:24:54

Eläimiä 260 / 85. Ei yhden ihmisen päivä voi mitenkään riittää siihen että eläimet ruokitaan ja hoidetaan kunnolla ja että paikat pidetään edes tyydyttävässä kunnossa.

Ilmoita häirikköviestistä
Re: Uutta ja vanhaa LXI
Lähettäjä: Tirlittan
Päivämäärä: 5.9.18 20:41:58

Höpö höpö taas, minä en mikään marttyyri ole, enkä todellakaan 'köyhä', vaan terve ja onnellinen perheenäiti, eikä minun tarvitse kommentoida mitään sen kummemmin, muutkin ihmiset ovat saaneet viranomaisilta tylyä kohtelua, kuka omaa ja kuka toisten takia.
Kieltämättä nerokkaita näkemyksiä, harmi vaan syyttömiin kohdistuneissa jutuissa ei valitukset auta ennen eikä jälkeen.

Olen rikkonut kaikennäköistä joo, mutten tunne yhtään 'viatontakaan' ihmistä.
Valokuviakin voi ottaa mitä tarkoitusta varten vain, haluatko maksimoida kurjuutta vai pysyä asialinjalla, kuvaatko eläintä vai romukasaa pihassa.
Halusin auttaa pitovaikeuseläinten kanssa ja sitten kun sana levisi, levisi eläintenkin määrä, en niitä tappanut, enkä sanonut 'ei', joten se siitä.
Onneksi opin sittemmin sanomaan ei, eli eläintenpitokielto sinne tai tänne tai sen loppuminen ei saa minua enää eläimiä haalimaan ja sekin kyllä tuotiin oikeudessa esille.

Se eläinten määrä, mikä ikuisuusaihe!
On aivan eri jos Sinulla on isossa terrassa 20 hiirtä tai tilavassa kanalassa 40 kanaa, verrattuna samaan määrään hevosia, ei se pienten määrä tunnu kuin ruoan, veden ja kuivikkeen hinnassa.

-Entä jos muksuillasi on jollain 10 gerbiiliä, toisella 4 hamsteria, yhdellä tusina akaattikotiloa, neljännellä pari marsua jne tai talossasi on hevosalan ammattilainen hevosineen, olet siis lain silmissä kaikesta vastuussa, MUTTA et joudu hipaisemaan otuksia sormellasikaan itse, ei tarvitse hoitaa kuin omat elukkansa.
Yksinkö täällä muka olisin edes viitsinyt ottaa vastaan tuollaisia eläinmääriä?
..ja sitten siellä on se yksi lintuhäkki 'likainen' ja kymmeniä muita moitteettomassa kunnossa, niin suunnaton haloo siitä yhdestä häkistä saadaan tehtyä.

Meillä on ollut varsin hyvä tuuri/hoito, koska ongelmat ovat olleet pari prosenttia sadasta, sadan prosentin täydellisyyttä ei varmaan ole missään yli kymmenien eläinten yksiköissä 24/7.

Voit kiillotella niitä kymmentä lemmikkiä aamusta iltaan, suojata pölyltä, tuulelta ja sateelta, joskin silloin se elämä on jo luonnotonta, mutta jos porukkaa on enempi niin kaikkea sattuu ja tapahtuu mihin ei voi itse vaikuttaa, joka päivä tuo uusia yllättäviä juttuja, myös positiivisia.

Minua vaan ärsyttää saada tuomio takautuvasti, kun viime aikoina eläimet ovat vain vähenemään päin, nopeutuuhan se näin, mutta miksi enää tarvitsee tällaisia rangaistuksia, suurin osa eläimistä on lopetettu vanhuuden tai jonkun sairauden takia, ei ole raatoja syntynyt ruoan tai veden puutteesta.
Pihan epäsiisteyskin on poistumassa eli sekin 'epäkohta' on lähdössä..

Kostonhimo on suuri kaikilla, lyötyä pitää lyödä lisää ja jokainenhan tietää paremmin miten toisten pitäisi elää, vaikka omassa arjessa hakkaisi päätään seinään päivittäin.

-Leikitään nyt että minä, ihmishirviö, vajoan katuojaan ryyppäämään, joten kun olen poissa silmistä, olen myös poissa mielestä ja te historiani arvostelijat unohdatte minua koskaan olleenkaan. :)

Ilmoita häirikköviestistä
Re: Uutta ja vanhaa LXI
Lähettäjä: jep
Päivämäärä: 5.9.18 22:02:05

Tirsku, ei kukaan syytön saa tässä maassa eläintenpitokieltoa. Vaikka kuinka laskisi pääluvusta pois hamstereita ja kotiloita, jäljelle jää silti hirmuisen suuri eläinmäärä hoidettavaksi. Ei hyvä eläintenpito ole vain ruokaa, vettä ja kuivikkeita. Koko ajan pitää olla hoitamassa, siivoamassa ja kunnostamassa, eikä siihen yhden ihmisen aika riitä.

Tsemppiä kuitenkin jatkoon ja tulevaisuuden projekteihin.

Ilmoita häirikköviestistä
Re: Uutta ja vanhaa LXI
Lähettäjä: Miira
Päivämäärä: 5.9.18 22:40:25

Kolikoilla on aina kaksi puolta. En puolustele ketään enkä itsekkään hyväksy eläinten huonoa kohtelua tms.
Mutta minulla on tuttava jonka eläintenpito saattaa ulkopuolisin silmillä näyttää "huonolta". Paikat eivät ole viimeisen päälle nuoltuja, ruokinta ei ole minuutin tarkkaa,Ynnä muuta. Mutta todellisuudessa se tärkein eli välittäminen eläimistä on 100 prosenttista, eläimet voivat hyvin ja ovat todella onnellisia. Saavat halutessaan ulkoilla 24/7 isolla alueella, pääsevät halutessaan sisälle, saavat riittävästi ruokaa vaikka ruokinta-ajat eivät ole minuutin tarkkoja. Niiden kanssa touhutaan päivittäin. Nämä ovat asioita joita ulkopuolinen ei välttämättä huomaa, vaan hän huomaa juurikin sen sotkuisen pihan tai ylikasvaneen nurmikon. Ja silloin yleensä olettamus on että elämänhallinnan ollessa puutteellinen on myös eläimistä huolehtiminen puutteellista, vaikka näin ei olisi. Mutta kun ei tehdä asioita niinkuin kirja käskee niin silloin niitä ongelmia syntyy. Kurjaa kyllä, sillä loppujen lopuksi eläin on kuitenkin eläin ja mielestäni se unohtuu usein monelta ihmiseltä.

Tirskua tuntematta, uskoisin että mikäli hänen eläimensä olisivat todella olleet aliravittuja, rääkättyjä, jalattomia niin eikö eläinlääkärin olisi pitänyt toimia hiukan nopeammin ja hoitaa eläimet turvaan asap? Joka tapauksessa tirskulle kaikkea hyvää ja älä edes lue ihmisten haukkuja vaan ohitat ne.

Ilmoita häirikköviestistä
Re: Uutta ja vanhaa LXI
Lähettäjä: outsider
Päivämäärä: 6.9.18 12:48:40

---"terve ja onnellinen perheenäiti"---

Täytyy sitten todeta, että eläinten väheneminen on alkanut nopeasti auttaa. Mitä olen tätä ketjua joskus luetellut, niin Tirsku on koko ajan valitellut raihnaisuuttaan ja elon kurjuutta. Hyvä, jos paranemaan päin!

Ennen tallillinen hevosia, lehmiä ja lampaita oli jo hyvinkin yhden ihmisen leipätyö. Miten ihminen olisi kehittynyt mutamassa kymmenessä vuodessa niin, että pystyisi huolehtimaan karjasta työssäkäynnin ohella? Kun käsittääkseni Tirskukin on aikeissa tehdä ihan kokopäivätyötä työkkärin asiakkaana olon perusteella. Ei kai yhteiskunnan tukirahat ole sentään tarkoitettu siihen, että ihminen ottaa niin paljon eläimiä, että riutuu työkyvyttömäksi, tai ei ylipäätään ehtisi "oikeisiin" töihin?

Ilmoita häirikköviestistä
Re: Uutta ja vanhaa LXI
Lähettäjä: se.pienitalli
Päivämäärä: 6.9.18 15:01:23

Oon ihmetellyt näitä eläimiä johonkin purkukuntoisen ränsistyneen maatalon pihapiiriin kerääviä ihmisiä.
Pihasta löytyy lintulauma, kissoja, koiria..

Pitää ihmetellä että he saavat ruokittua moisen elukkalauman.

Ilmoita häirikköviestistä
Re: Uutta ja vanhaa LXI
Lähettäjä: ghkjl
Päivämäärä: 6.9.18 17:47:02

Suututtaa Tirlittanin "uhriutuminen" vikaa on kaikissa muissa paitsi itsessä.

Köyhänä "haukutaan" paremmin toimeen tulevat, jotka itse asian eteen tehneet jotain.

Ilmoita häirikköviestistä
Re: Uutta ja vanhaa LXI
Lähettäjä: Tirlittan
Päivämäärä: 6.9.18 21:34:48

Nousinpa taas katuojasta, kun kerran pystyn siihen. ;D

Mikä vimmatun 'uhriutuminen'?
Kuka on laiska, häh?
-No ihan mie ite ja esimerkillisesti alaikäiset lapseni käytäntöä noudattaa.
Mut se ei tee eläimistä kaltoinkohdeltuja, se näkyy talon ja piha-alueen täyttymisenä turhasta roinasta.
..ja mikä vikana opiskelleissa, varakkaissa ihmisissä?
-Ihailtava elämäntilanne ja peukut sille.
Mut ei se tee ihmisestä automaattisesti viisasta, joka tietäisi kuinka toisten kuuluu elää.

..ja vielä se terveyskin?
-Ylipaino hidastaa ja polvet jumittaa, vaan ei se pohjimmiltaan onnellisuutta kadota.
Mut ärsyttää se kun ei ole enää se ylienerginen tekijä ja organisoija kuten ennen, jolloin pystyi painamaan yli 12 tunnin päiviä väsymättä.

..ja työ?
-Nykyään töitä saa pääosin papereilla nuoret ihmiset.
Mut mie olen vanha, kouluja käymätön kotirouva, joka osaa laulaa, soittaa ja kutoa, siitä ei virkaa revitä ja sen takia olen laitettu 'kuntouttavaan työtoimintaan' kuten muutkin eläkkeen odottelijat.

Ehkäpä se pihapiiri on juuri siksi 'ränsistynyt', kun eläinten ruoan jälkeen ei jää enää rahaa korjauksiin, mutta se miljöön kunto jää asukkaille toissijaiseksi eläimistä saatavaan iloon ja voimaan nähden. :)

Meillä aikanaan rahoittivat muksutkin ite elikkojensa ruoat, ostettiin esim erisukuisia gerbiilejä ja hamstereita, joilla tarkkaan sumplien teettivät poikasia, joista jättivät mukavimman väriset itselleen jalostukseen ja myivät loput eläinkauppoihin, yleensä vaihtotaloudella joko vain ruokaan tai myös uusiin eläimiin.
Samoin toimin itsekin mm.marsujen ja hiirten kanssa.
Määriä oli välillä siis kasvatuksessa kymmeniä ja poikasia vielä päälle, vaan tarkassa valvonnassa sukujen sun muiden puolesta, ei todellakaan 'holtitonta lisääntymistä'.
Ruoat sai myös säkkitavarana tukusta halvemmalla. Kuivikkeet ja heinät napattiin karjaelikoilta, hävikistä vihannekset, salaatit ja juurekset talvella, pihamailta vihreät kesäisin.

Asiat ovat niin usein toisin kuin jotkut näkevät tai kuvittelevat, määrä ei aina ole merkki huonosta laadusta. :)

Asiasta edellisiin, olen tainnut löytää kyyttöselleni uuden kodin, joskin se useamman eläimen haalija veti tarjouksensa takaisin, kuten epäilinkin käyvän ja terapialemmikkilampaitakin kysellyt perui.

Kahden pullahevosen kyselijä on vielä 'linjoilla', mutta kun sinne piti lähteä tuon hoitohevosvanhuksen, niin edellinen omistaja yhtäkkiä 'unohti' antaneensa hänet minulle omaksi ja alkoi vimmatusti etsiä jotain kotia mistä vaan, höh, se laitumenputsaajapullaversio olisi sopinut ihan hyvin senkin rouvan loppuelämän kodiksi.
Ilmoitellut en vielä ole, puskaradiolla vasta kuulostellut tilannetta.

Totuttelen uuden pesukoneen käyttöön, 2 koneellista nyt takana.
Tänään oli ensimmäinen kangaspuu-tunti, varasimme pätkät niin 90cm mattoloimesta, kuin myös villashaalipuilta, ensi viikolle ope ehkä saa jo loimet tilattua ja mystinen 'kankaankudonta' lähtee avautumaan. :)

*Nähkää ilo elämässänne ja nauttikaa siitä aidosti.*

Ilmoita häirikköviestistä
Re: Uutta ja vanhaa LXI
Lähettäjä: öö
Päivämäärä: 6.9.18 23:03:28

Tirsku, etkös jokin aika sitten opiskellut jotakin, muurariksi? Mutta jostain syystä taisit jättää sen kesken? Ja miten muistelen, että olisit vain vuoden-pari yli 50. Työelämäähän sinulla on vielä 15 vuotta hyvinkin ja siinä ajassa ehtii saamaan paperitkin, jos haluaa.

Monestihan noissa tapauksissa, joissa usein vanha ihminen yrittää viimeisillä voimillaan kaitsea elukkalaumaa pelastetaan eläintenpitokiellolla se ihminen omaisineen yhtä paljon kuin ne elikot. Liekö sitten niin, että läheiset ilmoittavat viranomaisille että elikot on saatava pois hinnalla mikä hyvänsä. Uhri tietysti syyttää viranomaisia, naapureita tai muita sivullisia. Mm. dokkarit lehmämummosta ja hevosmiehestä. Raatoivat alkeellisissa oloissa kieli vyön alla elikoidensa kanssa. Jostain syystä kaaliin ei mennyt että yksinkertaisesti niillä kymmenillä eivät enää pärjää yksin.

Ilmoita häirikköviestistä
Re: Uutta ja vanhaa LXI
Lähettäjä: Tirlittan
Päivämäärä: 7.9.18 01:18:12

Öö, en tunne tapauksia, mutta ymmärrän ahdistuksen, jos kokee olevansa oman elämänsä vanki.

Itselläni sellaista ei ole.
Tulin siihen tulokseen jo silloin kun lähdin muurariksi opiskelemaan, että joku muu odottaa kuin kotieläinpiha, mutta olinhan vastuussa myös eläinteni loppuelämästä ja lasteni harrastuksesta eläinten parissa, eli kaikki ajallaan.

Ihan pelkkää 'muurarikoulutusta' ei varsin ole olemassa eli lähdin ihan kolmivuotiselle raksalinjalle, mutta joustavasti sain aloittaa muurausosiosta. Se oli rankkaa ja raskasta, mutta nautin siitä.
-Ikävä kyllä sadan kilometrin päivittäinen matka yhdistettynä 8h opiskelupäivään poisti minut perhe-elämästä vallan.
Lasten lomatkin olisin tietenkin joutunut olemaan hallilla ja joulun välipäivät. Silloin eläinten hoito tippui viikolla toisten riesaksi vallan ja en voinut sitä tilannetta kestää.
Puulämmityksen vajaus teki illoista kylmiä ja koirani tulivat hermostuneeksi, lapset urhoollisesti hymyilivät ja mies oli huolissaan matkoistani ja autoista.

Opiskeluun kuuluivat pakolliset työssäoppimisjaksot rakennustyömailla, ylipainoni raunioittama kuntoni olisi tehnyt siitä todella haastavaa. Aloin ahdistua, nukuin vain tunnin-parin pätkissä, kokoajan revittiin kahtaalle, enkä tiennyt miten selviän.
Muuraus sujui loistavasti, kuin olisi kutonut, itse tekemäni takkamuuri lämmitti mieltäylentävästi (ja lämmittää vieläkin), sitten vaan yhtenä aamuna en enää päässyt kävelemään.
Koin Luojan puuttuneen tilanteeseen, mihinkään ei sattunut, et vaan kävele. ;D

Otin puhelimella sairauslomaa, se oli tammikuun tiistai ja kun tein lopettamispäätöksen, liikuntakyky palasi joten perjantaina palautin pakin ja kuittasin itseni ulos koululta.

Mietiskelin että treenailen kesän tullen pihagrillejä, teen saunaan piipun takaisin, ehkä sen leivinuuninkin ja kun koen osaavani tarpeeksi tarjoan palvelua yrityspohjalta.

Sitten loppusi kaikki kun tyhmänä lähdin vappuvaellukselle laavulle, pakotin itseni tarpomaan reippaasti sen kymppikilsan setin, polvet romuttuivat siihen ja muuraukset ja kaikki muukin.
Vaivoin liikuin pitkään kepin kanssa ja vasta tänä vuonna on tuntunut siltä että voin kävellä oikeasti kilometrin, kunto on aallonpohjassa, mutta mieli toiveikas.
Diagnoosi on 'lievää kulumaa', mutta se ei 'rampauta' ihmistä näin todellisuudessa, joku muu juttu se on.
Nukkumisessa olen jo päässyt kolmenkin tunnin yhtäjaksoiseen settiin, kaipa kaikki asettuu 'sitten joskus'.. :)

"Asioillahan on tapana järjestyä"

Lähettäjä: Tirlittan 
Päivämäärä:   7.9.18 13:45:06

Kyllähän näitä mielipiteitä tänne sopii, paitsi nyt minut on diskattu jo keskusteluketjustakin, kiitos vaan. :(

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   7.9.18 14:39:03

Kukaan sinua diskaa
Minä ainakin haluaisin edelleen lukea sinun kirjoituksia
T hiljainen mummo Etelä-suomesta joka tykkää sinun tarinoista
Ne ovat mummolan suola
Sen takia luen mummolaa
Jaksamisia sinne

Lähettäjä: Tirlittan 
Päivämäärä:   7.9.18 14:58:30

Mut ok, sepustelen sitten täällä 'omassa blogissani', että muutkin saavat jotain huomiota jossain ihan keskenään ja jos jotakuta touhuni kiinnostavat, niin sitten vaan kommentoimaan.

Tunnelmia ehkä kuvaa tavallaan Yrjö Jylhän runo

KOLME SANAA

Kun suotta vaikeroi mies terve aivan
ja suurennellen suuremman saa vaivan,
kun joskus oman kohtaloni haaksi
rakoilee, vaappuu elon vaahtopäissä,
niin muistan sanat, jotka ainiaaksi
jäi mieleen mulle sodan myrskysäissä,
pyhällä lohduttain mua säteilyllä:
Siihen tottuu kyllä.

Ne lausui mies ja sotilas, jos kukaan,
mies säyseä ja karski tarpeen mukaan,
ne sanoi lohduks itselleen ja muille,
enspäivää raivoten kun rumputuli
toi mieleen @!#$ jo joillekuille;
kun heikko mies kuin melto rauta suli,
hän rohkaisten sen kuittas myhäilyllä:
Siihen tottuu kyllä.

Monesti hän ne sanat toisti tälleen,
kun joukko hupeni ja täyttyi jälleen.
Ja kerran, kuolema kun liki kulki,
vei monta viereltä mut hänet säästi,
hän parhaan ystävänsä silmät sulki
ja nieli kyynelensä miehekkäästi,
mut huokas vain kuin viime henkäisyllä:
Siihen tottuu kyllä.

Kun äsken hänet näin, sit' uskoin tuskin -
niin outo puku, outo taivalluskin:
kadulla laahaten vain jalkaa toista
hän sauvoi vastavirtaan - väistyi väki
ja sääli vaellusta vaivalloista.
Kun hämmingin hän kasvoillani näki,
hymähti äänellään hän hillityllä:
Siihen tottuu kyllä.

Niin pitää asennoitua myös arvosteluun, syrjintään ja kohtalon karikoihin, tyynesti vaan todeta että 'siihen tottuu kyllä'.
..ja tottuukin. :)

Viime sunnuntain teellä oli ekaa kertaa Pubivävy, eli Heppalikan lasten isukki, mikä oli ihan kiva juttu.
Hän, jos mikä on laiska tinkaamaan juomisistaan ja syömisistään, mutta nyt hän vallan rauhallisesti jutustellen heitti haasteen tiukasta laiharista, 3kg/viikko!
-Jestas sentään, sen kyllä tahdon nähdä ja hälle en kyllä aio hävitä. ;D

Tämä on vähän sama juttu, kun niissä lauantain juhlissa meitin mies oli taas ihan päissään ja hällä menee silloin vauhdilla.
Meitä juhlijoita oli enää muutama ja juutupukin musiikilla sai tanssia tai laulaa salin puolella, talo oli vanha hirsinen seuraintalo näyttämöineen.
Mies tihrusteli Dallapéta soimaan, kun itse sai koneella sählätä, juhlakalut harrastavat Popeda-sarjaa, mutta kun olivat muualla. ;)
Sitten se vakio: 'Nyt Mummo tanssimaan!'
-Jestas sentään, tuumin, mutta lähdin ihan pokerinaamalla kuin itsestäänselvyytenä hyppimään reipasta humppaa tämän väsymättömän vaarin kanssa..
https://www.youtube.com/watch?v=E_oPZnLoSho

Siis ensin loppui happi, sitten löytyi kaikki maitohapot lihaksista, sitten tuli kuuma, mutta iloinen hymy pysyi naamalla, croksit vielä jalassa, kääk!
Kolmannessa kappaleessa siippani jo hätkähti kysymään että ei kai sua heikota tai jotain, hymyilin vaan rauhoittavasti todeten ettei mitenkään, kuuma vaan tulee.. ja riemu jatkui.
Olin siis ihan 'kuollut', mut aattelin että periksi en anna, samalla kun kiivaasti mietin miten tästä pääsen??
-Haa, sitten tuli valssia, ehdotin että mennääs sitä neliö-versiota välillä ja hän vaan ei siinä pysynyt rytmissä ja naureskellen antoi periksi lähtien etsimään lisää olutta.
https://www.youtube.com/watch?v=kNB6juCfig8
Aaaaaahh, hoipuin lähimmälle tuolille ja kuvittelin etten liiku enää ikinä minnekään.

On tuo 'suomalainen sisu' vaan joskus niin kovin hyödyllistä. ;D

Nyt on menoista vapaa viikonloppu edessä ja aion riemuiten käyttää sen pihansiivoukseen.
Pesukoneen kanssa olen päässyt melko hyvään yhteisymmärrykseen, näin kun ei ole sitä ohjekirjaa, niin pitää vähän soveltaa.
Pyykinpesu on avainasemassa tämän talon siivouksessa, lojuvat läjät saa perattua poistoon ja pyykkäyksen kautta takaisin kaappeihin. :)

*Ammentakaa syysauringosta voimaa ja hehkukaa lämpöä*

Lähettäjä: Tirlittan 
Päivämäärä:   7.9.18 15:02:16

Kiitos 'Etelä-Suomen mummolle', aurinkoa päivääsi. <3

Lähettäjä: Harmi 
Päivämäärä:   7.9.18 19:24:53

Miitta, miksi? Minusta tämä alkaa olla jo kiusaamista, mikä ei kuulu mummolaan. Tylsää on perustaa ketju yhden keskustelijan tekemisten ruotimiseen. :(

Lähettäjä: 1.*** 
Päivämäärä:   7.9.18 19:45:07

Miitta varmaankin ajatteli, ettei Tirlittanin tapaus ja kuulumiset täyttäisi tuota meidän pitkäaikaista (jo yli 50!) keskusteluketjua.

Tirlittan voisi iitse halutessaan kertoa, mitä hänelle kuuluu.

Lähettäjä: XXX 
Päivämäärä:   7.9.18 20:38:01

Miitalta hyvä idea aloittaa ketju Tirskun tekemisten ruotimiseen. Kokonaan toinen asia on se, onko se tonkiminen tarpeellista? Jokainen makaa niinkuin petaa, niin myöskin Tirlittan.
Lainoppineet on tuomionsa antaneet ja sillä selvä. Mielestäni muitten ei ole tarpeellista ripotella suolaa avoimeen haavaan.

Lähettäjä: Tirlittan 
Päivämäärä:   7.9.18 21:38:49

Ainahan minä olen 'raapustellut', enkä siihen ole lupia kysellyt, muttei ole muidenkaan tarvinnut kysellä. :)

Ihan tämä menee näinkin, jos joku juttujani haluaa lukea, niin täältä löydyn, enkä astu kenenkään varpaille tai täytä tärkeämpiä ketjuja.
Tosiasiahan lienee, että esim. edellisessä ketjussa juttujani oli 47/100, joten olen aika ahkera tarinoimaan.

Mut käykää nyt välillä täälläkin päivittelemässä touhujani, ettei ihan yksin tarvitse tunnelmoida. :)

Avokämmenen kokoinen 'Augusta Luise'-ruusu aukesi toissapäivänä, aivan ihana tuoksukin. :)
Näyttää ihan tältä:
https://www.rosen-tantau.com/en/cut-roses/outdoor-cut-roses/augusta-luise

Siitä kudontakurssin shaalista vielä yksi juttu tuli mieleen:
Löysin sieltä paikan lehdestä yksinkertaisen ruutumallin ja kuulinkin että on siitä helppo aloittaa, värejä sai valita itse, neljä siihen malliin tarvittiin.
Ai että, oli niin kaunis siivu liloja sävyjä värikartassa ihan rivissä, ei tarvinnut miettiä enempää.
Totesin opelle, että parempi kun on homma niin uutta, ettei mieli ala pukkaamaan liian taiteellista rönsyilyä mukaan.
-Illalla 15v tuli metsästä ja näytti ottamiaan kuvia auringonlaskun kirjomalta taivaalta..

Voih ja voih ja kolmaskin voih!
Pystyasentoisen kuvan alaosassa oli metsäisen kukkulan musta silhuetti joka korostui taivasta vasten ja se taivas, voi taivas, oli värittynyt ihanan suurenmoisesti juuri kaikilla niillä pastellisilla lilan sävyillä jotka olin valinnut siihen shaaliin. Oih..
-Joudun siis kysymään ensi torstaina pystyykö sen kuvan siirtämään siihen vilttiin.. :D

Ihanaa että olette olemassa. :)

*Kaveriahan ei jätetä, joten rentoa viikonloppua*

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   7.9.18 21:56:20

Voi tirsku
Etelän mummolla vittumainen päivä
Tuon kun lukasin niin suupoelet meni ylöspäin
Kiitos
Näköjään siellä risukasassa löytyy vielä huumoria

Lähettäjä: 1.*** 
Päivämäärä:   8.9.18 11:03:40

Tirlittan, kuulumisesi ovat tärkeitä ja vaikutat nyt iloiselta ja positiiviselta.

Ikävistä asioista on vaan joskus surullista keskustella ja alun perin Uutta ja Vanhaa- ketjun piti tuoda hyvää mieltä kaikille.

Ei ne kuulumiset ole aina meillä muillakaan pelkästään postitiivisia, esimerkiksi omien kolotusteni kirjoittaminen täyttäisi koko ketjun...

Ikävistä asioista täällä on aloitettu monen monta ketjua.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   8.9.18 13:09:44

Ei sinua, Tirsku, sieltä ole diskattu. Mun käsittäääkseni yksi ketjulainen tympääntyi, kun me anonyymit kiinnostuttiin kommentoimaan ketjussa. Pysytään erossa siis. Ketjua on ollut kiva lukea. Tosin itse olen sitä mieltä, että ilman Tirskun juttuja tulisi kuulumisia melko harvakseltaan. Kapteeni tuli idästä ja nyt se meni länteen, tyyliin. Joka kolmas kk tämä ilmoitus;)

Lähettäjä: Tirlittan 
Päivämäärä:   8.9.18 20:13:11

Vaikutelmahan vaan on että 'mene jonnekin muualle', mut enhän nyt ennenkään ole nujertunut suorista solvauksistakaan, kun kaikilla on oikeus tuoda julki mielipiteensä. :)

-Ja joo, olen vaan niin positiiviseksi syntynyt, että harvoin koen niin suurta tuskan maininkia kuin aika ennen oikeudenkäyntiä ja olinhan saanut ennakkovaroituksen 'ei-toivomastani' tuloksesta ihan suoraan sanottuna henkimaailmasta eli taisin tehdä pahimman surutyöni ennen tuomiota jo.
Elämä menee vain eteenpäin, kun yksi ovi sulkeutuu, niin jossain avautunee toinen. Ei voi, eikä saa, jäädä vangiksi hetkeen.

Onhan tämä prosessi vaiheessa ihan käytännössäkin, mutta tämä pihaprojekti kiireellisyydessään vie nyt ajatukset ja vain 'toisella kädellä' kuulostelen eläinhukkausta.

Tänään oli Suutarilikka taas täällä viemässä lautoja taabelipaikalle, kaikkine lapsineen, kun Varaosavävy poti jotain, varmaan kuuluisaa 'äijäflunssaa' kotona.

-Paljastui romupuuläjästä pari jääkiekkomailaa ja näin Suutarilikka ja Vaari näyttivät pojille mitä niillä tehdään..
En tiiä jäikö pikkuisille se käsitys, että 'jääkiekko' tarkoittaa riemunkiljahdusten säestämää proteiinirahkapurkin tuhoamista, lopussa kun toisen mailan lapa katkesi, oli enää 'kiekosta' jäljellä granolaa sisältävä kansiosa lusikoineen..
Erä loppui kun innostunut Vaari 'pelin' tuoksinassa talloi sen kannen lituskaksi. ;D

Autoasiassa näkyi vihreää kajoa, muuten kellastuvassa tienoossa, miäs kävi jo tänään sillä, marraskuussa pukeille nostetulla, pakettiautolla oikealla koeajolla.

Väylä alkaa vihdoin olla tyhjä traktorin kulkea ja se meinaa sitä, että kohta saan ne kaivonrengassuihkulähteeni renkaat ruusutarhalle. :)
Se pakettiauto nimittäin oli jumeista suurin sillä pätkällä.

Sain myös eilen lisää sitä lankaa siihen hiukan ahtaaseen tunikaan, joka oli liian lyhytkin.
Poimin illalla helmasta silmukat ja olisin kai saanut sen jopa valmiiksikin kudottua, ellei äijäselläni olisi joku 'eroottinen vaihde' päällä ja näin joudun/saan perehtyä vähän väliä avioliitossa saamaani 'jäsenetuun', kuten hän hienotunteisesti asian ilmaisee, mut ehkäpä tänä yönä jonkun elokuvan siivittämänä kutaisen neuleen tarpeeksi pitkäksi ja saan sen käyttöön jo keskiviikon kuntouttavaan. :)

Meillä on tuossa framilla, aloitusta vailla, tuon 15v:n kanssa, se 5-tuntinen 'Ylpeys ja Ennakkoluulo'-DVD-boksi, siinä ajassa valmistuu jo puoli metriä seuraavaakin paitulia.
Nuo 'Silk'-sarjan historialliset harlekiinit vaan tuppaavat meitä naispuolisia valvottamaan, paitsi tuota 13v:tä, häntä ei "romantiikka kiinnosta, piirtäminen on viisaampaa ja parempaa ajanvietettä".
-Hmm, miksiköhän hänen, kieltämättä hyvin piirtämänsä, animekoirat väliin pussailevat sydänten ympäröimänä..? ;)

Laihari sensijaan nahii kummasti vastaan ja hassusta syystä, hävikistä tuli yli kymmenen pahvilaatikollista niitä vihreitä rypäleitä niissä muovirasioissa ja tosi makeita tietysti.
Suutarilikka otti jo viikolla saamiensa lisäksi nyt mukaan pari lootaa lisää ja aikoo muuttaa ne mehumaijalla rypälemehuksi, ettei sato pelkille eläimille päädy.
Niitä rypäleitä napsiessa dieetti kummasti hidastuu...??
-Pitäisi varmaan pistää 'pelaten' meikäläisenkin että kalorit kuluisivat. ;)

*Syksyn lämpimät värit kietokoot Teidätkin lumovaippaansa*

Lähettäjä: Tirlittan 
Päivämäärä:   11.9.18 11:44:01

Hyvin satoi aamuyöstä.
Se kuulostaa niin aavemaiselta kun yhtäkkiä alkaa humisemaan ja se vaan yltyy kuin joku suuri hirviökone tulisi lähemmäksi. ;)

Ensi yölle on luvattu 'tavarat heittelevää' syysmyrskyä ja vettä perään. Miltähän se mahtaa kuulostaa..?
Aamulla sen sitten tietää kun työkkäriin pitäisi lähteä ja vanhat mersunreuhkat koristavatkin lähikuusia, voipi siitä tulla 'rokulipäivä' ja kotikuntouttavaa.

Muuten olen nyt ollut hiukan lamassa, en ole saanut nukuttua öisin ja kun sitten yrittää torkkua aamusta menee koko päivä kuin laahustaen.

Pesukonetta olen käytellyt ahkerasti ja sitä on luvassa tänäänkin, pitää katsoa toimiiko tuo kesän lomaillut kuivausrumpu vielä ja jos pelittää, niin lähtevät peitot ja tyynyt 'syyspesukierrokselle'.
Nuo untuvatäkit ovat hankalia kuivata, pitäis olla niiä tennispalloja hakkaamassa höyhenmöykkyjä, mutta kun ei niistä ole ahtaassa hyötyä, niin pitää vähän väliä ravistella ite ja tunkea taas takaisin rumpuun. Kestää meinaan..
-Pääasia lienee että on se toimiva pesukone ja on niitä täkkejä. :)

Jäi sunnuntaina siirtämättä kello viiden teen tuoksinassa ne kaivonrenkaat.
Teellä oli Heppis lapsineen ja Suutis perheineen ja Mopopoika, jolla muuten on kutsunnat tänään.
Söimme vakipannarin, omenatorttua, sitä 'kannellista' joka oli sikamakeaa, poikkeuksellisesti voileipiä ihan ruispaloja vain päällekäin ja keskeltä poikki että näyttivät paremmilta ja kuivakakkuna ideoin mangobanaaniversion, kahdesta kakusta jäi 4 siivua eiliselle. :D
Meitä oli siis se 15 henkeä.

Joku jutteli siinä siskonlikan tulevista Halloween naamiaisista, kun jos tilaa puvun ulkomailta niin kuulemma pitäisi alkaa valmistautua toimitusaikojen takia.
-Jestas vaan se aika rientää, justhan ne oli, en ole saanut vielä kaappiin asti viimeksi käyttämääni pukuakaan..?
Heh, se väsäämäni renesanssi- tai rokokooversio on kaappini päällä pölyttymässä eli todellakin ollut siis rauhassa liki vuoden. ;D
Muut vaatteet siinä ovat vaihtuilleet, ollut enempi ja vähempi kerrallaan, hauskan pysähtynyt ajatus.
Jos olisin yhtä hyvin laittanut sen kaappiin, niin sekin kohta olisi ollut muussa käytössä.

Mut joo tänään alkaa taas torvikerho illalla, nämä kolme viikon keskipäivää ovat yhtä menoa, ti tuubis, ke kuntouttava ja likkojen torveilut/teoriat illalla ja torstaina kangaspuita ja lokakuulta alkaa to illalle vielä toinen ompelukerho.

Maanantain saa siis asennoitua, perjantain palautua ja viikonlopun saa painaa hommia.
-Ei tule tylsää. :)

*Antakoon sateen ja tuulien piristää päiviänne*

Lähettäjä: Tirlittan 
Päivämäärä:   12.9.18 22:33:28

Jee, jouduin sit kuntouttavaan kun mersuraiska olikin ihan oikeinpäin pihatiellä, eikä vuohiakaan löytynyt koivujen oksilta, höh, se siitä 'suunnattomasta' myrskystä. ;D

Torvikerho alkoikin pirteissä merkeissä, kun yksi vanhimmista soittajista antoi lankakauppansa alennusmatonkuteista näytepätkät, ihanaa vaaleanpunaista!
Nyt sit ruinailemaan isännältä rahnaa käydä niitä mitä pikimmin ostamassa.. :)

Joskus myös soittaminen sujuu kuin olisi ammattilainen ja eilinen pisti ihan itsenikin kuuntelemaan, kuinka pasuuna voikaan soida niin viimeisen päälle ihan korkeimmistakin äänistä lähtien..
-Todella hassua ulkoistua omasta soitostaan kuuntelijan puolelle. ;)

Kapelli siinä sitten taas pommin pudotti, hänen mielestään meidän tanssisoittokeikkamme kaipaa urkua ja laulajaa.
Vanhempi tuubisti tekee keikkaa sähköurkujen kanssa ja kuulemma meissä orkesterin jäsenissä on hyviä laulajia ja siitä vaan homma lähtee..
-Vai lähtee?!
Heh, se nähdään sitten. Torvi suussa on hiukan paha veisata. :D

Painoa oli pudonnut vain kilo nyt viikossa, mutta se on siihen nähden ihan hyvä etten ole oikein laihduttanut, eli mainio alku.
Haasteen heittäneestä Baarivävystä en tiiä kuinka on hälle käynyt.

Mulkoilin romukasoja ja pirautin romurille, eli ei maksa miul mittään jos tulevat hakemaan, voi ennemmin saada jotain..
-No otin asian äijäseni kanssa puheeksi ja tietysti ahneus ja kateus iski:
"En anna romujani, niistä saa rahaa muualla."
-Pah, kun annat niiden tuossa vielä hetken olla niin niistä saa kukkapenkin pohjaa pelkästään, jos sitäkään.
"Sinun teettämäsi työ vie aikani romukuorman teolta.
-Pah, olet vaan yhtä saamaton omine hommines kuin minäkin.
"Ei ole aikaa Sinun syysi.. Hävitä vaan kaikki tee mitä lystäät jne.."
-Just joo, kasaat kuorman perjantaiaamuksi ja kasaat maanantaiksi, etkä väitä mitään tyhmiä, muuten ne on siinä seuraavatkin 10 vuotta.

Miehet!
Aina niin kovia aukomaan päätään toisten töistä ja omiensa ohi luimii toiset vielä syyllistäen.
Minussa on vikani, mutta en tajua vanhoista antenneista tai kraanoista yhtään ovatko alumiinia, kuparia vai ties mitä. Ei KAIKKI voi olla minun asioitani. :/

*Huomenna on uusi päivä, sitä kohti toiveikkaalla mielellä*

Lähettäjä: Sunika 
Päivämäärä:   13.9.18 13:05:30

Uutta ja vanhaa- keskustelu menetti kiinnostavimman kirjoittajansa. Taitaa viestejäkin sinne tulla tämän jälkeen vain kaksi kuukaudessa.
No onneksi on sitten tämä topic!

Lähettäjä: fg 
Päivämäärä:   13.9.18 20:19:19

kommentoin nyt näin taustalta. uskoisin Miitan tarkoittaneen tämän ketjun nimenomaan noille ”ulkopuolisille” jotka alkoivat täyttämään ketjua kommenteillaan tirlittanille. ei niinkään ettei tirlittan saisi enää tuonne alkuperäiseen ketjuun kirjoitella? mielestäni on kiva lukea tirskun kuulumisia, samoin kuin muidenkin ja uskoisin että ketjussa on tilaa kaikkien kirjoitella yhtälailla.

Lähettäjä: Tirlittan 
Päivämäärä:   13.9.18 20:26:07

No ehkäpä ne 'kaksi' menevät sitten oikeaan osoitteeseen. ;D

Oli sinne tuossa Pähkis ilmestynyt, oli hienoa kun hälle näyttää nyt elo 'vihreää valoa', joskin lie sitten kiireet pitämässä pois kirjoittelemasta.

Me oltiin kudontajutskassa ja enpä ollut ennen nähnyt mitään niin kummaa kuin ne loimipuut. :o
-Siis tota, sen häkkyrän ympäri kiedotaan sisaruksia!
Alta ja päältä ja alta ja päältä kymmeniä metrejä, yksi 70v rouva kiersi ja joku toinen 'vahti' ettei vaihdu rytmi.
Jouduin sit ite vahtijan osaan, aattelin kyllä että mitä tällainen tajuton mitään paimentaa, mut kuhan kovin siinä tihrustin, niin jo alkoi hahmottumaan, vaan sit olin jo ihan pyörryksissä ja mietin siinä puoli tuntia vahdittuani, että ei tarvitse miettiä mistä näkee unta ensi yönä. ;D
Likat tulivat koulusta ja tein kuin se kansansadun Tuonelan lautturi annoin vuoron seuraavalle uhrille. ;)

Loimirouvalla oli joku kiire ja hän sitten kohta lähtikin, käynee ensi viikoksi joku päivä vetämässä jutun loppuun.
Sitä luodaan siis 40m sitä mattolointa, niin kaikkien varanneiden matonpätkät mahtuvat samalle soirolle.
Shaaliin kai sit tehdään se loimi vasta kuhan ensin selviää mikä väri voisi kaikille tahtojille sopia ja montako meitä edes on. Sängynpeitettä muutama aikoo tehdä, sekin voi vielä mennä ohi siitä viltistä.
Ope on sama kuin kymmenen vuotta sitten, pari kertaa vain kävimme ja kun vielä ilmoittautuessani mietin ettei kai nyt sentään ole enää sama joka silloin sai hirviän trauman kun virkkasin 'väärin', eli pidin koukkua kuin kudinpuikkoa, kun olin oppinut mattoja tehden mummolle, lapsena, virkkaamaan.
Viime viikolla hän vaan tuumi, että etkös ollut niiden toisten tyttäriesi kanssa viimeksi, totta joo, myönsin, hän muistikin Heppalikan nimen, mut Suutarilikan ei.
Siis kääk, ja ihan varmaan muisti että virkkaan 'väärin', eikä näin ollen pidä minusta vieläkään. :D
-Jestas, kyllä on kaukana se kansallispukukangas, mut onhan hyvä että opettajalle riittää töitä. Olemme varmaan nuorimmat siellä, kun muut vaikuttavat lähinnä 80-vuotiailta.

Lokakuussa alkaa se toinen kurssi, aattelin siellä väsätä dirndl-mekon, vaikken niin oluesta välitäkään, mutta alpit ovat kivoja. :)
https://i.pinimg.com/564x/7e/e2/6c/7ee26c8e9e00f99caafc42fd0b44e27e.jpg
-Mutta täytyy tehostaa sitä 'kadonneen vyötärön metsästystä', että kangasta säästyisi.
https://www.dw.com/image/18727009_303.jpg
..ja mieluummin pitkänä versiona, ettei tarvitse säärihaavaan mekkokangasta värin puolesta soinnuttaa. :D

Aurinko on paistanut liki koko päivän, mutta niin matalalla on, ettei ihan tiiä onko aamu vai päivä vai joko onkin se ilta.
Suutiksen kaksosten ristiäiset ovat lauantaina, aina lähteminen pilaa koko viikonlopun. :(
Onneksi on luvattu kaatosadetta koko päiväksi, niin ei sapeta niin paljoa.

*Syystuulet antakoot hyvälle tuulellenne vauhtia*

Lähettäjä: Tirlittan 
Päivämäärä:   17.9.18 01:07:46

Viikko on taas mennyt ja syyskuun puoliväli samantien.
Illat ovat niin viileitä, että pitää hakea takkia jo niskaan.

Eilen lauantaina olivat kaksosten ristiäiset, perinteinen rituaali lisättynä jauhelihakeitolla ja kahvitus.
Näin sitten sain tarkkailla senkin suvun jäseniä, aikaa oli jotenkin niin vähän, enkä oikein tiennyt yhteistä aihettakaan..

Me olimme hiukan myöhään lähdössä sinne, kun Suutarilikka soitti että tuokaa hänen keittiöstään kastekynttilät, huomasin siinä hukanneeni hameeni ja yritin keksiä vaihtoehtoasua, soi taas puhelin ja tuikkukynttilät olivat jääneet ulkovarastoon ja kun vihdoin jotakin olin kiskaissut päälleni, niin vieläkin soi puhelin: Varaosavävyn astmapiiput piti muistaa mukaan..
-Siis ei voi olla totta!
Ehdin pirauttaa jo Inssipojallekin ekan 'unohduksen' jälkeen, että kun hän oli tuomassa vanhaa tätiäni, jotta veisivät kynttilät kiireemmin juhliin, mutta oli kuulemma lähtö myöhästynyt.
Kysyin vielä Trubaduuripojalta tilannetta hän kertoikin olevansa vallan matkalla entisen työnantajansa hautajaisiin.

No me mentiin nuapuriin ja teinit penkoivat ja etsivät unohduksia hyvän tovin, kun päästiin lähtemään oli enää vartti aikaa tilaisuuden alkuun ja yli 40km edessä.
Kysyin missä Inssipoika menee ja sanos justiinsa ohittaneensa meidän tienhaaramme, saatiinkin hänet kiinni ja ajettiin peräkanaa parikymmentä kilsaa.
Soitin siinä kymmenen yli kahden Heppalikalle, jotta onko paljon väkeä juhlissa, hän vastasi ettei aavistustakaan, he ovat vielä 30km päässä menossa. ;D
-Pirautin siinä toivossa vielä Suutarilikalle että jos voisi pappia hiukan viivyttää, että ne kastekynttilät saataisiin paikalle, tämä kertoi jo papinkin hetki sitten soittaneen ja pahoitelleen että tulee myöhässä..
-Että semmooset, aidon 'hämäläiset' kastajaaset. :D

Mut olihan se jatkosotakin vaan sen takia että hämäläisetkin ehtivät mukaan..

Samoilla urilla meni sunnuntaikin:
Kello viiden teen aloitus venyi seitsemään, Heppa- ja Suutarilikka vaivautuivat paikalle ja Sähkispoika oli viikonloppua =15 henkeä, broilerpiirasta, unikonsiemenluumukakkua, ja jotain toista mihin laitoin mm.mangorahkaa, päärynätorttua, tonnikalavoileipiä, keitettyjä munia, pikiutomaatteja ja vakipannaria mansikkahillolla. :)

Iltamyöhään keräilin pimenevältä takapihalta pöytää tyhjäksi kun traktori vaelsi etupihan läpi kahdesti..
..kyydissä vihdoin ne suihkulähteen kaivonrenkaat!
Ai että, vaikka ne laitettiin paikkansa viereen nyt, niin on oikea maanantain piristys toljotella niitä ja silloin vasta ne mittasuhteetkin hahmottuvat selvemmin. :)

Kukkasipuleita odottelee postissa ja roskia olen poltellut muurissa.

Pitäisi nyt vaan taas päättää jonkun heppaotuksen lopetuksesta, kun muuten niitä ei ehdi 'hukkaamaan' määräajassa.
-En vaan niin haluaisi, muttei nuo vanhukset ole muuttoikäisiä enää.
Kyyttösen kysyjät ilmoittivat että ehkäpä on jo viikon päästä heillä valmiina lehmäsen tilat, ovat siis kai tosissaan, mikä on erittäin hyvä juttu.

Päätäni vihlailee ajoittain ja hartioitakin jumittelee ja muutenkin painostaa, mutta niinkauan täytyy 'potkia kun peittoa piisaa'.

Voikaa te paremmin ja pitäkää lippu korkealla. :)

Lähettäjä: Tirlittan 
Päivämäärä:   21.9.18 00:49:56

Nyt ei tapahdu oikeastaan mitään. :)

Kutsuin jälkeläisiäni pihatalkoisiin lauantaille, 10-18, mutta en kovin usko tulevan.
Sähkis- ja Mopopoika olivat vielä tänään tulevalla kannalla ja kokkailen heille sitten lauantaiksi, jolle on luvattu sadetta, spaghettia ja jauhelihakastiketta.
Ehkä outo talkooruoka, mut toivottavasti kelpaa. ;D

Kudontapiirissä asiat jo hieman etenivät, valittiin tilaukseen shaaliloimet ja langat, näin loimenlaiton ja pääsimme likkojen kanssa niisimään. :)
Se jäi puoleenväliin, kun kello tuli jo neljä, eikä uskallettu jäädä omalle ajalle, syystä että lähtiessäni oli jo kyyttöseni heppajenginsä kanssa rikionut ovensa ja karannut.
Koirat passittivat heidät kämpille takaisin, mutta lähtiessä piti yksi koira lisää laittaa kiinni ja toinen sisälle, niin oletettavasti se kolmas irrallinen ei viitsi keskenään kytätä jotain niin tylsää kuin lehmäjengiä, eli lähdettiin ajoissa takaisin.
Sisällä olivat onneksi kun tulimme. :)

Tiskattu ollaan ja pyykätty -etenee, etenee tämä syyssiivous.

Yksi pitkävartinen kin-palmikkosukka valmistui, mutta en oikein tykkää sen jalkaterän päättöjutusta, saatan muuttaa sitä, joskin joutessani aloitin sen parin, ehkäpä kun pääsen kärkeen tiiän jo miten ne päättelen.
Hahmottelin jo jotain neuletakkia kutimuksekseni, mutta vielä pitää mielikuvituksen sitoa ajatusten langanpätkiä että visio valmistuu. :)

*Kuulasta viikonloppua*

Lähettäjä: , 
Päivämäärä:   22.9.18 21:14:20

Hei, Tirlittan
Luin sun kuulumisia. Onpa karmeeta kerrottavaa sulla.
Siis tarkoitan tätä eläintenpitokieltoa...
Miten jakselet?
Vähän pelottaa kysellä mitään, en osaa ajatella ja edes kuvitella kuinka karmeaa
on luopua rakkaista eläimistä.
Suuri osaanotto sinulle siintä.
Toivottavasti löydät karvakavereillesi uudet hyvät kodit.
Jaksamisia sinulle ja perheellesi.
Minä olen se pilkku vuosien takaa, jos muistat minut.

Lähettäjä: Tirlittan 
Päivämäärä:   22.9.18 22:22:41

Hienoa että olet vielä linjoilla. :)

Eikä täs mitään hätiä, kyllä tämä tästä, asenne ratkaisee vaikka pää olisi poikki. ;)

Keskitytään nyt ensin selviämään niistä ympäristöviranomaisista ja sitten on enempi eläinten vuoro. :)

Lähettäjä: , 
Päivämäärä:   23.9.18 08:40:06

juu olen linjoilla taas parin vuoden tauon jälkeen.
haluatko kertoa mitä ympäristövirasto voi vaatia yksityisen pihan ja kodin siisteydestä.
Eikös teillä ole naapuritkin kaukana ja käsitin että julkinen tiekää ei mene ihan läheltä, tosin en tiedä
tilanettasi...
yrittäkää säilyttää koti.
valitatteko oikeuden päätöksestä. Saisiko koirat pitää, entä kuka valvoo näitä pitokieltoja?
Tsemppiä sulle Tirsku.

Lähettäjä: Tirlittan 
Päivämäärä:   23.9.18 21:41:58

Ollaan joo ihan puskassa, haja-asutusalueella eikä pihaamme näe mistään.
Joku iki-ihanista kateellisista ääliöistä joka on meiltä käynyt edullisen ja kivan koiranpennun ostamassa, on aikanaan tehnyt valituksen pihan siisteydestä ja sen jälkeen on vuosittain käyty kyttäämässä, uhkasakkoja ei vielä ole tarvinnut maksaa, mutta aika olisi päästä tästäkin vainosta eroon.

Vaatimukset tässä tilanteessa ovat samat kuin kaava-alueella, mitään ei saa olla missään ja jos jotain jossain on se pitää olla peitettynä pressulla.

Hiukan hommat etenivät lauantaina, tuttavarouva kävi talkoissa, muutamia lautoja ehti siirrellä, omista tuli vain Suutarilikka.
Siinäpä 'talkoot', ei muuten kiinnosta mennä vanhimmankaan likan lasten kanssa isovanhempien päivään, mutta kun ei se niiden lastenlasten vika ole, ettei vanhemmat edes yhtenä päivänä ole voineet tulla jelppimään.
Täällä sekin likka asui vuosia. :(
Alan olla oikeasti kypsä ja se on paha juttu.

Menin minäkin äiteni tykö vaikkei kiinnostanut, hän olisi kokoajan tarvinnut jonkun omasta mielestään, mutta kävin sentään muutamia kertoja vuodessa ainakin, nuo muutamat eivät käy sitä yhtä kertaakaan välttämättä.
-Joten en pidä pyyntöäni kohtuuttomana. Matkaa on vanhimmalla 20km ja Inssipojalta 50km.

Mut menee se näinkin, kello viiden teellä oli Heppa-ja Suutarilikka eli 14 henkeä, kun Sähkis-ja Mopopoika joutuivat lähtemään jo neljältä.
Eilen talkoissa oli sitä spaghettia ja jauhelikastiketta, tänään teellä söimme pannaria, kirsikkaista kuivakakkua, puolukkavalkosuklaatorttua ja pizzapiiraita. :)

* Valoa viikkoon. *

Lähettäjä: :/ 
Päivämäärä:   23.9.18 22:08:05

Koska oma lapsesi asui kotonaan, on velvollinen siivoamaan nyt kaaoksesi jonka itse olet järjestänyt? Ni, minä tein lapseni omasta tahdostani joten eivät ole minulle velkaa mitään. Saati kaatopaikan siivoilua, jota eivät iyse ole aiheuttaneet.

Lähettäjä: Tirlittan 
Päivämäärä:   24.9.18 11:40:04

Pah, ei heistä ole siivoamaan näin isoja juttuja.
Kyse on lähinnä tasa-arvosta, miksi seitsemän lastani uhraa ajastaan ja näiden kahden ei tarvitse vaivautua?

Kun olivat kotona niin karkkipussit jaettiin tasan eli tässäkin olisin toivonut tasapuolisuutta, se päivä tai kaksi mummolassa vaikka talkoiden tiimoilta, ei olisi tälle vuodelle ollut mielestäni liikaa lastenlapsillekaan, olisiko Sinusta :/ ?

Inssipoikakin on välillä korjaillut tietokoneitamme joko etänä tai vietynä ja hoidellut kännykkäjutskia.
Tämä vanhin selitti että hänen päivänsä kuluu lenkkeillessä kodin ja kerhojen lisäksi. Olisi se pihasiivous lenkkeilystä käynyt hällekin.
Mut ihan sama loppujen lopuksi, kukin taaplaa tyylillään, mutta koska olen ihminen saan myös olla jotain mieltä asiasta. :)

Eilen oli kaunis päivä sääennustuksista täysin poiketen ja tänäänkin on kaunista, nyt vain harmittaa kun pitäisi tehdä sekä sisällä että ulkona kiireellisesti järjestelytöitä.
Kaunista on ollut ja sienet kärsivät siitä, joku oli ehtinyt vuorelta puolukatkin riipimään koneellapa vielä, saatiin litra piirakkaan, kun ei viitsinyt jäkälien seasta muilta pudonneita jäädä nyppimään.
Pitää ensivuonna olla nopeampi. ;)

Kyselin mieheltä josko hän voisi ottaa lomaa loppuviikosta, kun eka päivä on jo maanantaina ja sit on se vihoviimeinen päivystysviikko ja mies on 'poissa pelistä' kännykkä kourassa kotonakin ja ei voi edes kaupassa käydä kun ajaa laitoksen kellotettua autoa.
No etu lienee se että saan pitää oman autoni käytössäni 24/7. ;D

Suutarilikan kera puhelu loppui nyt, eli lähden tarttumaan taas johonkin.

*Kaunista viikkoa ja ahkeraa arkea.*

Lähettäjä: /// 
Päivämäärä:   28.9.18 13:18:44

Hämmentävästi löytyy eläinaiheiselta palstalta ymmärtäjiä ihmiselle, joka on jo aiemmin saanut tuomion samasta asiasta ja joka toistuvien kehotusten jälkeen ei ole korjannut epäkohtia. Yks kyselee, että miten valvotaan eläintenpitokieltoa -- kas kun jos ne koirat vois siltikin vaan pitää, vaikka on kielto. Voi elämä.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   28.9.18 14:12:05

Mummolaan kirjoittavat ovat tähän asti olleet ihmisiä ja elämää paljon ja kauan nähnyttä väkeä. Täällä ei ole tarkoitus lytätä, arvostella tai tuomita ketään. Tänne on saanut avautua myös elämän nurjista ja vaikeista puolista, ovatpa ne sitten omaa tai toisten syytä.
Toivon, että palsta pysyykin sellaisena ja kivien heittelijät tuovat ajatuksiaan esille muilla foorumeilla.

Lähettäjä: , 
Päivämäärä:   28.9.18 15:13:36

No jopas kolmoisvinoviiva on siellä puolustuskannalla...miksi?
Juu, enpä tiennytkään Tirlittanin tuomioista... mitä lie tarkoitit..
Kuka instanssi tai mikä valvoo eläintenpitokieltoa?? Osaatko kertoa, kun tiedät asioista.
Lienee eri asia kyseessä, kuin lupa pitää koirat. Ehkä Tirlittanin perheen koirat ovat ihan hyvin
pidettyjä? Vai mikä näisssä on ollut laiminlyöty, siis koirien kunto, hoitamattomat sairaudet tjs??
kyllä olen erittäin myötätuntuinen Tirlittania ja hänen perheettään kohtaan.
Koirat täytyisi saada pitää ja joku valvonta voisi ollakkin paikallaan... Että elämää tässä minäkin ajattein.
Niin koirien kuin ihmistenkin.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   28.9.18 15:55:46

Toivon todella, että jos joku saa eläinsuojelurikoksesta tuomion, hänen eläintenpitonsa loppuu siihen. Kaikilta osin. Tai ainakin viranomaiset valvovat ja usein, jos ovat antaneet luvan jättää joitain yksilöitä tai lajeja.

Kaikkea hyvää heille, jotka ovat tuomion jostain asiasta joskus saaneet. Ihminen voi joskus muuttuakin, mutta syyllinen löytyy aina peilistä. Ja siinä kohtaa tehdään ratkaisuja. Eikä selitellä. Asiat korjataan ja sillä hyvä. Eläinsuojelurikoksissa mietitään, että olisiko sittenkin parempi olla kokonaan ilman eläimiä. Ja helpotuskin.

Olkoon mummola sellainen paikka, jonne kirjoittavat huolehtivat eläimistään hyvin tai päästävät niistä irti. Vapaasti saa moittia kivittäjäksi, jos tämä on mummoista liikaa vaadittu. Tässä vaan menee meikäläisen raja.

Lähettäjä: , 
Päivämäärä:   28.9.18 16:07:07

Tarkoitatko että mummolan kirjoittajille on jotkin kriteerit, kuka voi kirjoittaa ja kuka ei. Hahh..
Taidat olla jotenkin rajoittunut yksilö. Siis sun rajojen mukaan voi kirjoitella. Sananvapaus, oletko sellaisesta kuullut.
Toivottavasti Tirsku saa pitää koiransa.

Lähettäjä: mörö 
Päivämäärä:   28.9.18 16:18:07

Onko eläintenpitokielto kaikille eläimille tapauksessa Tirlittan?
Koirat ahdistuvat kovasti, jos vaihtaavat laumaa ja kotia.

Lähettäjä: Tirlittan 
Päivämäärä:   28.9.18 16:19:41

Saanut tuomion, niinpä niin, mutta mistä se tuomio on tullut, onko ihmisellä, jonka eläimet 'kokoajan kärsivät' ollut mahdollisuutta läpäistä jopa pilkkuaviilaavien viranomaisten tarkastukset kymmeniä vuosia?
-Jos eläin aikuisten oikeasti kärsii, niin se pelastetaan ja ihan heti.

Kerran muinoin vanhempi lv-tammamme sai jonkun tukoksen ruokatorveensa. Eläinlääkäri soitettiin paikalle, hän yritti ainakin tunnin verran tukosta poistaa, mutta joutui toteamaan ettei ole mahdollisuuksia.
Hänellä ei ollut lopettamiseen tarvittavaa asetta mukana, eli jouduimme pikaisesti etsimään jostain metsästäjän joka tulee hevosen heti lopettamaan, eikä eläinlääkäri voinut poistua ennenkuin kärsimys oli ohi.

Meillä on käyty jo pelkästään viime vuonnakin ainakin viisi kertaa, eikä ketään ole tarvinnut lopettaa, eikä ole viety pois, missä on ollut se vaadittu ' kärsimys'?
-Sitten sama lekuri menee todistajan penkkiin oikeussalissa ja näyttää kuvat kaikista tontin polttopuuläjistä ja roskakasoista ja kertoo kuinka SUURTA tuskaa tämä miljöö on aina aiheuttanut ihan kaikille, ihan aina ja se johtuu perheen älystä tajuta ettei niiden resurssit vaan riitä mihinkään.
Tuomari toteaa että niin aina ja jatkuvasti ja kauhiaa kärsimystä ja se on siinä.
-Kuka siis on kärsinyt?!
No se ELÄINLÄÄKÄRI!

Tätä 'eläinkidutusta' ei ole vaivautunut kukaan katsomaan tai tarkastamaan tänä vuonna kertaakaan, syynä oikeuden sitä kysyessä oli RESURSSIPULA, kukaan ei ole töissä ja sehän on hyväksyttävää kaikkien mielestä.
-Mihin se eläinten kärsimysepäily jäi, taisi kohdistua niihin 'oikeisiin' ongelmiin, mitä totisesti Suomesta ja Pirkanmaaltakin löytyy..?

Kaikissa asioissa on erilaisia puolia, näkökantoja ja mielipiteitä, useasti itse asian ydin sivuutetaan ja keskitytään johonkin kulissiin josta on helppo vetäytyä yleisen mielipiteen taakse ja tehdä päätökset sen mukaan.
Sitten kun joku on 'tuomittu', niin sellainen on 'helppoa kauraa' tuomita vielä kätevämmin.
Mutta tämä on nyt tätä.
Vanha kansa sanoo jotta: "Herra antoi, Herra otti, kiitetty olkoon Herran nimi."
-..ja siihen on tyytyminen.

Pihaa on nyt tyhjennetty ja mies otti romukuormankin vihdoin lähtien sitä kiikuttamaan kaupunkiin. Hän tuonee sieltä Sähkispojan taas viikonlopuksi tänne hommiin ja Mopopoika tullee kuulemma mopolla joka hällä on 'rempattavana'.
Jokaisesta käsiparista olen kiitollinen ja myös loistavasta pihasiivousilmasta. :)

Sain bongattua joulunpunaista poppanakudetta alle puoleen hintaan, en tiennyt edes kerän painoa, mutta ajattelin että viidestä kerästä riittäisi meille kolmelle liinojen verran.
Asia jäi sen verran vaivaamaan, että menin illalla tarkistamaan sen kerän painon, se oli 500g!
Heh, jos ei 2,5kg:sta synny kolmea pöytäliinaa, niin jo on oltava pöydät pitkiä tai kaitaliinat leveitä. ;D

Kudontajutskassa mattoloimi pääsi alkusolmuihin asti.
Huopalangat eivät vielä olleet saapuneet, mutta avustettiin sitten sängynpeittoloimen luontipuuhissa, vaikka meillä ei ole siihen varausta.
Siellä oli vielä vapaita kangaspuita ja kysyinkin voisiko jollain niistä tehdä esim.hartiahuivia tai villakangastakkia, joku muukin innostui takkiajatuksesta joten sellainenkin kai sitten on tulossa.

Tuossa piharaivauksessa on työn alla nuo varastoina toimivat mersutkin, siinä vanhemmassa ambulanssiversiossa on joitain mattoja ja sieltä myös pilkisti joko loimi-tai mattotukki, eli niiden ostamieni kangaspuiden osia.
Nyt kun tajuaa hiukan niiden päälle, niin ellen väärin katsonut, niin tukin pituus olisi ehkä sen puolentoista metrin luokkaa, eli vähintään 120cm olisi kudontaleveys jos kaikki osat löytyvät.
-Ihan sopiva haaveilemilleni shaalivilteille, parempi vaikka olisi leveämpikin. ;)

Kunhan päästään autojen tyhjennykseen asti, niin aattelin yrittää koota ne tuonne papukaijahuoneeseen, täyteen se pieni huone yksistä puista tulee, mut mitäpä muutakaan käyttöä sillä tilalla sitten olisi, laiha lohtu, mut parempi kun ei mitään.

Suutarilikan perhe on Hesassa jonkun Varaosavävyn tädin hautajaisissa. Vovävy luuli saaneensa eilen heidän minibussinsa kuntoon, mutta liekö huudatteli turboa liikaa kylmiltään kun koko kone hajosi illalla koeajolla.
Onneksi heidän toiseen autoonsa menee edes se seitsemän henkeä eli vain isäviikonlopuilla tulee kyydeissä ongelmia.
Vähillä rahoilla kun ei heti autoa hommatakaan.

Parkkipaikallemme saimme jo kolosen tyhjää mihin meitin transiitti voitiin ajoväylältä ajaa melkein kokonaan. :)
Viikonloppuna parkki tyhjenee ylimääräisistä rojuista ja sitten ehkä pääsisi kokeilemaan vieläkö remppaa odotellut Ainomaijanikin viitsisi käynnistyä. ;)
Siitä olisi lyhyt matka ujuttaa se isännän operointilistalle..
..ja siinä vieressä on se 'kangaspuuvarastoauto'.

Mut 15v on nyt koulusta tultuaan syönyt, maanantaina 14v täyttävä sisarensa on viettänyt Suutarilikan kämpillä 'laatuaikaa' paimentamalla hautajaisista jätettyä rasavillikaksikkoa, loppuperhe lähti jo aamukuudelta, eivätkä taida kotiutua ennen iltaa.

Lähtenen tästä siis jotakin taas tekemään, kun tuota 'työ'seuraa sain.
Suutarilikalla on tänään synttärit, mut kai sai kakkua Hesassa.
https://www.youtube.com/watch?v=nxIUKukX0Sc

*Nauttikaa auringosta ja hymyilkää, niin joku hymyilee takaisin.*

Lähettäjä: Tirlittan 
Päivämäärä:   28.9.18 16:38:30

Enkä saa pitää koirianikaan, en mitään, ehkäpä navetan rottia eivät vie mennessään. :(

Ainoa toivoni on jos äijäseni viitsisi ottaa koiran tai kaksi ja pari kissaakin, niin sitten en jäisi yksin päiviksi.

Mopopoika päätti ottaa papukaijan, hän voi vastata sen omistamisesta 6.11. lähtien kun täyttää 18v, en tiiä viekö kaupunkiin tykönsä anoppilaan mistä käy koulua.

Hankin taas ensi viikolle uuden pakastimen noudon, muutama vielä, niin saan alkaa säilömään hevosiani, sydämeeni sattuu, mutta heitä ei sit enää mikään häiritse.

Koirat kuopataan viimeisenä.

Lähettäjä: , 
Päivämäärä:   29.9.18 12:12:07

Tsemppiä, Tirlittan. Kunpa koirien pito onnistuu..
Kuulostaa siltä, kuin pihan siisteys olisi se ongelma eikä eläintenpito.
onko sulla missään kuvia tyyliin ennen ja jälkeen siivouksen?
Tsemppiä pihatalkoisiin ja muuhun puurtamiseen.
Vielä oma mp tästä. Pihan sotkut ja kasat eivät välttämättä ole eläimille vaaraksi.
Meidänkään piha ei ole mikään hyper siisti, muttei mitään vaarallista eläimille..

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   29.9.18 13:17:46

Meillä myös piha super siisti vaikka eläimiä ja maataloutta
Ei edes mutapaakkua muualla kuin kasvipellolla
Eläin aitauksetkin siivotaan 2krt vrk
Eläin lauma onneksi pieni

Lähettäjä: Tirlittan 
Päivämäärä:   29.9.18 19:17:06

Meillä ollaan jälkijunassa tuon hävikin käsittelyssä, sitä tulee kolme pakettiautollista viikossa ja se käsitellään ulkona, kun ehditään puljaamaan.
Trukkilavoja tulee viikottain, eikä niitä kukaan ole sahaamassa kuin sitten talvella hissukseen polttopuiksi.
Rakennustarviketta ja autonosia on myös taivasalla, kun ei ole hallia, eikä säilytystiloja.
Asumme remontti- ja rakennustyömaalla eli ehkäpä jos joku olisi valmista, olisi meilläkin nurmikot rajattu viivottimella. ;D

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   29.9.18 21:42:33

Käsittääkseni olette asuneet siellä kauan.
Miksei paikat ole katseen kestäviä
Saamattomuus vai välinpitämätön asenne

Lähettäjä: Ymmi 
Päivämäärä:   30.9.18 00:18:31

Valitettavasti tiloja työkseni kiertävänä, koiria ja hevosia harrastavana ja maatilaa pyörittävänä tunnistan kyllä ihnisryhmän, jolla paikat pursuaa eläimiä ja roinaa, kaikki repsottaa ja syytä etsitään aina muista kuin itsestä. Täälläkin on yks tapaus, jolla lapset elää kuin elopellossa, eläinten aitauksina jotain virityksiä, joissa ei mikään laji pysy sisällä ja ne aiheuttaa karatessaan ongelmia koko lähitienoolle. Pentuja ja varsoja teetetään rahasta, vaikkei ole resursseja hoitaa mitään loppuun asti kunnolla. Talo on kuin sikolätti, haisee enemmän kusi ja paska kuin normaalin ihmisen puhdas ja ruualle tuoksuva, lämmin koti. Pihaan kun menee, saa tarkkaan pohtia mihin ajaa, kun joka paikka on täynnä romua ja roskaa. Hänkin etsii syitä aina kateellisista (!!) ihmisistä. Ei ihmiset huvikseen tee elsuja ja lasuja. Onneksi on myös niitä hyviä paikkoja, joissa on riittävät resurssit, selkeä päämäärä ja ajatus toiminnalle ja paikat sen mukaiset. Mutta pointti oli se, että itse me omaa tarinaamme kirjoitetaan eikä meidän lapset ole millään muotoa velvollisia kärsimään niistä epäkohdista tai korjaamaan niitä, jotka olemme itse omalla toiminnalla aiheuttaneet.

Lähettäjä: Tirlittan 
Päivämäärä:   30.9.18 00:41:00

Täällä on jatkuva remontti jossain ja isoon repäisyyn olisi tarvinnut niin paljon rahaa kerralla ettei sellaista ole ollut mahdollista toteuttaa, eli kädestä suuhun ja kun on ostanut jotain niin se on kerryttänyt vaan velkoja toisaalla.

Miehen palkka on reilun kympin tunti, työmatka 100km päivässä, mie olen kouluttamaton pitkäaikaistyötön ja velkaa on kertynyt vaikka mistä jo pelkästään itselläni on kymppitonnien velat joita kuukausittain lyhentelen.
Lasten koulunkäynti tarvikkeineen, vaatteineen, kuvineen, leirikouluineen, puhelinlaskuineen ja parin tonnin vuodessa menevien harrastusmenojen keralla ei ole ilmaista.
Hoidamme tädilleni ylöspidon ja kun miehen kehitysvammainen sisko kuoli, niin toista vuotta on mies maksellut perintöveroja anoppilasta, josta pojat käyvät ammattikoulua ja hoitavat sen tädin.
Kahden(kolmenkin) kodin kiinteistöverot, sähköt, anoppilan vesimaksut jne.
Autojen pakolliset verot ja vakuutukset, osat jne.
-Ei jää rahaa isoihin hommiin.

Ruoka on onneksi saatu hävikistä.
Pihanparannukseen täytyy sijoittaa kasvien ja maa-ainesten muodossa ja käsityötavarasta tulee käyttövaatteita ja lahjoja lastenkin perheille.

Vähävaraisuuden takia on kerätty kaikkea hyödyllistä materiaalia aina kun tilaisuus on tullut ja vaikka niitä jatkuvasti hyödynnetään, niin ei niitä saa näkymättömäksi millään kätevällä tempulla.
-Sitä 'simsalabim'-näkymättömyystaikaa tässä nyt treenataan sen 'pihasiivous'-nimikkeen kautta.

Hetki sitten palattiin Heppalikan lasten tuplasynttäreiltä(1- ja 3v), heilläkin rempan takia vain yksi keskeneräinen huone soveltui juhlakäyttöön, eli eipä kaikilla muillakaan etene kuin 'vesi hanhen selästä'. ;)

Mutta 'eteenpäin elävän mieli', kaikilla 'asioilla on tapana järjestyä'.

Totesin ettei sitä 2,5kg:n kudetta voikaan käyttää poppanaan, on liian paksua, jee, se sitten siitäkin.
Tragikoomista. ;)

Muuten on tasaista, illalla alkoi sataa ja sataa edelleenkin.
Pihaa saatiin taas päivällä tyhjemmäksi, jalat olivat ihan tönköt, mutta onneksi verryin hetken istumisen jälkeen taas kävelemään vaikka totisen hissukseen. Isoin setti tyhjennettiin parkkipaikalta hävikeistä jäänyttä materiaalia, esim. tyhjennettiin kymmeniä marinadikastikepulloja, pussiruokia, silli-ja muita hämäriä purkkeja, mutta myös taka-alalle vajonnutta puutavaraa perattiin.
Uusi komposti on perustettava, tai kaksi, ennen lumentuloa.

Huomenna jatketaan ja siinä ohessa leiponen jotain viiden teelle. :)

Rauhaisaa sunnuntaita kaikille. <3

Lähettäjä: Tirlittan 
Päivämäärä:   3.10.18 00:52:22

No niin, nyt on jo tiistain torvikerhokin käyty ja kohta on keskiviikon kuntouttava edessä. :)

Yksi vanhimmista 'torvista' toi liikkeestään miulle poppana-ja matonkudetta, kun ei kerran sinne mitenkään itse paikalle päästy. :D
Laskin että tarvitsemme mattoihin n.16kg kudetta ja myyjä oli sitten pakannutkin yli 30kg!
-Tuskaa riemunrunsauden keskellä, toivottavasti hälle sopii että maksan kahdessa erässä kun summa on alehinnasta huolimatta satasia..?

Hunajatarhurikin toi viimeisestä sadosta varaamani hunajat -menee kahteen erään maksu, vaikka on vaan kymppejä.
Eikä suma siihen loppunut, torviharjoitusten yläkerrassa on kudontapiiri, lähtiessämme sieltä portaikosta huikkasi ope että shaalilangat tulivat eilen, torstaina nähdään..
-Aargh, nekin varmaan maksavat toista sataa meille kolmelle. :(

**Jee, hienoa kun ei syrjäydy ja oppii kokoajan uutta ja inspiroivaa!**

..mut se hinta, huhuh, ainahan on maksettava 'eikös juut..' .
Koulukuvatkin tulivat..
Mopopoika aloitti autokoulun..
Musiikkiopistomaksut erääntyivät jo elokuussa..

Näin se vaan menee ja muuta ei auta kuin yrittää pysyä mukana, eli te muutkin:

*Pitäkää lippu korkealla, vaikeuksien kautta voittoon''

Lähettäjä: Tirlittan 
Päivämäärä:   3.10.18 01:16:58

Vielä yksi juttu:
Työkkärissä tehtiin taas uudistuksia, eli nyt on jäähyväisnyyttärit tälle ryhmälle, kun meidät taas riepoteltiin pitkin viikkoa erilaisella asteella oleviin luuserointiryhmiin.

-Olisin päässyt 'kuolemaa'(eläkettä) odottavien ihan turhien ryhmään, jonne kaiketi kuulunkin, mutta päivä olisi ollut perjantai, ja tulisin hulluksi kun koko viikko olisi pilalla, joten pääsin ylimääräiselle (13.) paikalle 'toinen jalka haudassa' olevien keskiviikkoryhmään, jonka aika on sama kuin nykyiseni. ;D

Olivat 'viisaat' päänsä lyöneet yhteen nuo päättäjät ja todenneet että jukupliut kun se edellinen systeemi oli parempi, että edes JOTAKIN tekivät, eivätkä istuneet vain jaarittamassa tuloksetta 4h/viikko.

-Haikeaa vaan taas kun tästäkin ryhmästä vetäjineen oli tullut lupsakka toveripiiri ja nyt vaihtuu jo ohjaajatkin vallan.
Pari ihmistä kai on tässä uudessa jaossa osunut samaan sakkiin, se selvennee sit viikon päästä.

Menen pesemään hiukseni, torkun hetken ja yritän ehtiä 'kuntoutukseen'. ;)
(ps. Vien su klo 5:ltä jääneitä kookoskeksejä tarjolle.)

Lähettäjä: Tirlittan 
Päivämäärä:   9.10.18 12:17:40

Mä olen väsynyt, taidan olla siis ns.masis.
Kaikki tuntuu menettäneen tarkoituksensa ja hillun unenomaisessa horrostilassa. :/
Ei vaan jaksa.

Koululla on vanhanajanpäivä perjantaina, ärsyttää kun joku vaan menee ostamaan naamiaispuvun, voittaa ja se on siinä.
Meikä saa väsätä kahdelle omin pikkukätösin sellaisen, varmaan juuri siksi kun kerran osaa ja pystyy. :D
-Olipas muuten hieno havainto, vaikka itse kirjoitinkin, mielsin sen ensin sarkastiseksi kuittaukseksi köyhyydestä, mut siinä taitaakin olla juuri se jutun idea.
Olenpa oikeasti tavattoman hyväosainen kun voin ommellakin ihan mitä vain. ;)
Ajattelin vaikka taas kokeilla tätä kun miäs tuo kertakäyttölakanoita kaavapapereiksi.
https://i.ebayimg.com/images/g/O1QAAOSwPrlbl05F/s-l640.jpg
Tein sen kerran Heppalikalle, kangas oli todella heikkolaatuista, mutta se kesti just Hevosopiston päätösjuhlan. :)

Kylläpäs on vaikeaa vaipua epätoivoon!?
-Ehkä vaan en ole niitä jotka joutuvat masennuksen totaalisyövereihin ja se on muuten pahuksen hyvä juttu. :)

Ei tässä oikeasti mitään juhlimista ole, paino on noussut, rytmäreitä on liki päivittäin, pihasiivous ei tunnu etenevän, rahat on loppu jne.

Eilen lopetettiin vanha pässi, joka oli loukannut silmäkulmansa ja sai mukaansa taivasmatkalle vuohenkin.
Vanhoista kanoista on pikkuhiljaa aika ottanut omansa, enää on jäljellä pari kukkoa ja viisi kanaa. Ne aikoinaan munituskanalasta ostetut valkoiset poistuivat tämän kesän aikana ja nyt oli mennyt jo niitä vanhimpia kukkojakin, aktiivisia kuopsuttajia ovat vielä ne ruskeat kanaset, jotka vuosia sitten ostin päivän ikäisinä untuvikkopalloina. <3

Poistumat ovat ihan ok, aina vähemmän hukattavaa itsellä.

Kissoja on vielä aikuisia kymmenen, nuoria neljä ja pentuja neljä, nuorista kaksi ovat ihmisarkoja ja niitä on yritelty pyydystellä.
Aikuisista on heti lähdössä muutamia, kunhan eläinrakas äijäseni suostuisi heidät lopettamaan. :(
Tämä tuomio on tuska kaikille taloudessa, vaikkei kukaan tunnu sitä ulkopuolisista ymmärtävän, esim.näistä koirista mies ei pysty ampumaan enää yhtäkään, Teurastaja pitää pyytää.

Muuten on tasaista, sateet tuovat kuraa, syksy pimeyttä ja lyhyitä päiviä.
Pakkasta on ollut muutamina öinä, tomaatit jotka villisti yrittivät kasvaa kukkapenkeissä, paleltuivat, pelakuuni pelastin jo viime viikolla sisälle.
Ruusujen kukat kuihtuivat, mutta lehdet ovat vielä vihreitä, myös istutusta odottavilla ruukuissa, kaivonrenkaat eivät ole paikoillaan, mutta ensi viikolle, kun on syysloman kunniaksi, lämmintä luvattu, ehdin vielä valaa ne pohjat talvea ennen, joten sitten ovat myös paikoillaan.
Istutan sen jälkeen loput ruusut tarhan penkkeihin ja järjestelen kesällä ne omille paikoilleen jotka selviävät talvesta ja myyristä.

Aitan päätyyn aloittamani, mielestäni tosi hieno, tiilikukkapenkki jäi viime syksynä kesken ja yhtään en ole tänä kesänä muurannut ja into loppukin lopahti kun yhtenä iltana löysin aloitetut kaksi tiilikerrosta riivittynä pitkin pihaa. :(
Koira kun katkaisi juoksuvaijerinsa, laitettiin pidempi tilalle, se oli ylettynyt aitan päätyyn ja kun penkki oli kulmikas mm.kahdeksikko siinä oli, niin vaijeri oli koiran hössöttäessä tarttunut johonkin kulmaan, koira riehunut palan irti, sit taas uudestaan ja näin on vain aitan päädyssä suora takaseinä jäljellä. :(
-Ihan vaan taas kuin kiusantekoa, kuka sen koirankin juuri siihen pisti riekkumaan?!

Kesällä ostelemani syyssipulit tulivat viime viikolla, olinkin tilaillut vähän silloin sun tällöin ja tainnut potea totista dementiikkusta kun samoja sekoituksiakin oli sitten eri paketeissa.
-Tulppaaneja, krookuksia, narsisseja, liljoja, hyasintteja.. jee!
Skriivailin tuolla aiemmin että joku istuttaa määrätyn määrän sipuleja kesässä ja päätin että miekin istutan vastedes sata uutta joka kesä, kaikkihan eivät jää, eli kukkivat ehkä vain sen ekan kevään, mutta toiset voivat kukoistaa kymmenen seuraavaakin. :)

Niistä kesän 80 liljansipulista en tiiä kun koira oli ne pussit tallonut, mutta jos niistä nyt jotkut jaksaisivat se jää nähtäväksi.
Nyt olen viisastuneena pitänyt nämä viimeksitulleet vaijerien ja koirien ulottumattomissa laatikoissaan, eli viikonloppuna alan täytellä kukkapenkkejä ja pensaiden juuria ja aattelin antaa syksyllä synttärinsä viettäneille Heppa-ja Suutarilikoillekin lahjaksi muutaman omiin pihoihinsa laitettavaksi.
Sipuleita on yli 500kpl, joten joku kukka niistä varmaan kukkii ensi keväänä. ;D

Tanssisoitto lauantaina meni ihan keskinkertaisesti, tänään on harjoitus ja kai kuulemme palautteen aiheesta, syyslomalla ei liene harjoitusta.
Likoilla on konsertti keskiviikon harjoituksen sijaan Yliopistolla, Trubaduuripoika kuskaa, kun mie en osaa ajaa kaupungissa ja miehellä on se vihoviimeisen ärsyttävä päivystysviikko menossa.
Sunnuntain 'kello viisi' meni iltateeksi, mutta istuimme sisällä Suutarilikan ja lapsiensa kera, mussutimme pannaria, voileipiä ja hedelmäkakkua. :)

*Lämpimiä ajatuksia ja rauhaisaa mieltä viikollenne.*

Lähettäjä: Tirlittan 
Päivämäärä:   9.10.18 12:25:22

ps. Se toinenkin käsityökerho to-iltana alkoi, siellä on saumureita, ompelukoneita ja pöytiä kaavojen leikkuuseen.
Ope on vanhempi kovin ideoista innostunut nainen, joka ilolla haluaa nähdä kuinka 14v tekee kimonoa. ;D
Pääsevät kankaan leikkuuseen tällä viikolla.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   10.10.18 01:22:09

Siis selittäiskö joku nyt juurta jaksaen, miksi täällä sympatisoidaan ihmistä, joka antaa mm. kissojen villiintyä niin, että niitä joutuu pyydystelemään? Eikä nähdä tässä eläinsuojelullista ongelmaa?

Onko koirille ja kissoille pyydetty esim esyiltä apua uudelleensijoitukseen? Vai vedetäänkö nyt oikeasti parodiahorisontin puolelle ja ajatellaan, ettei ne voi saada parempaa kotia kuin eläintenpitokiellon saaneella ihmisellä, joka ei saa edes lemmikkejäön pidettyä kesyinä ja kantaa kurissa?

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   10.10.18 02:18:28

Ja siis täydellinen ei ole kukaan, mitta kun yhdelle syntyy yllätysvarsoja, yllätyspukkeja, yllätyskoiria jne ja pentujen korvat on hiivassa ennen luovutusikää ja kissat kuolee ruttoon(tultuaan ensin runnelluiksi) ei se eläintenpito hyvääkään ole. Enkä mä ole kerennyt lukea näitä viestejä kuin tähän kevääseen - mitä kaikkea on ihan oikeasti tapahtunut vuosien mittaa?

Ne elukat siitä on eniten kärsineet. Jos jotain haluatte sääliä, säälikää niitä. Ihan turha miettiä oliko tuomio oikea, oli se.

Lähettäjä: d 
Päivämäärä:   10.10.18 03:16:27

Joo, hups vaan taas 8 uutta kissaa. Vaikka piti pitää vain vanhenevat eläimet. Ja kissoilla oli vielä jokin lääkintää vaativa sairauskin?

Ell tilaaminen vie minuutin ja kissojen ja koirien lopetus kävisi nopeasti ja siististi. Ei heru sympatiaa jos ei "muka" pysty eläimiä lopettamaan.

Lähettäjä: gno 
Päivämäärä:   10.10.18 09:09:23

Puhumattakaan siitä, että pitää tilata monella sadalla kukkasipuleita ja lankaa. Sitten ihmetellään, kun aina rahat lopussa. Pikkasen vois ajatella mikä tärkeintä.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   10.10.18 11:50:22

Ja koirat tappelee veripäissään, karkailee kylille, lasinsirut lattialla on ihan normaalia, samoin se että nuori koira nyt tappaa kissan. Koirat lisääntyy hillittömästi ja ne on lisääntyneet PALJON. Sen päälle vielä tahallaan teetetyt pentueet. Ja sitten täällä älyt ja väläykset toivoo, että jospa hän sais vielä ainakin koiria pidettyä..

Ei siinä vielä mitään, jos ihminen olisi ymmärtänyt omat virheensä ja sen, miten ja missä toimi väärin. Ihan oikeasti olisi sisäistänyt ja korjannut asiat. Katuisi sitä mitä teki. Sitten ehkä ymmärtäisin, että toivottaisi, että koirat voi jäädä.

Vaan kun näin ei ole. Hänen tapansa on oikea. Virkamiehet kiusaa eikä ymmärrä. Ois pitänyt antaa homman jatkua ja eläinten lähteä luonnollista poistumaa (mitenköhän tämä onnistuu, jos viimekin vuonna syntyi lampaita, kaksi varsaa, sekä ainakin kissoja?) niin kyllä se tilanne ois helpottanut.. Valitetaan kun oikeudessa on ollut vaan pikkujutuista ongelmaa, mutta joka käyntiä varten on puunailtu paikkoja yö läpeensä, jolloin ne pahimmat jutut, kuten lasinsirut lattialla, koirat tappamassa kissoja jne. jää eläinsuojelulta vielä näkemättä.

Jos ja kun eläinsuojelu on nähnyt siivotun version tilanteesta ja sillä perusteella vielä on annettu neljän vuoden pitokielto, johon ei ole jätetty esimerkiksi lupaa koirille tai tietylle määrää koiria, ei se ole kiusaamista virkamiesten taholta. Se on sitä, että niitä lemmikkejä on suojeltava omistajaltaan.

Ja Trilittan, nyt ois pikku hiljaa oikeasti hyvä aika nähdä mikä hommassa on ongelma ja millaista on todellisuudessa hyvä eläintenpito. Neljän vuoden päästä sä ehdit vielä saada koiran tai pari ja kissan tai pari vanhuuspäiviesi viettoon. Se ei lohduta nyt, kun joudut lopettamaan ja luopumaan kymmenistä eläimistä, mutta se on mahdollisuus. Minä veikkaisin, että eläinten kanssa se on sun viimeinen mahdollisuutesi.

Älä tyri sitä. Suomeen tulee todennäköisesti uusi eläinsuojelulaki vuonna 2021 ja mikäli sä sen aikana yrität mitään lähelläkään samaa, todennäköisesti pitokielto määrätään pysyväksi. Se laki kieltää mm hallitsemattoman lisääntymisen (eli jatkuvat yllätyspennut, leikkaamattomien ulkokissojen jatkuvan lisääntymisen jne). Joten jos neljän vuoden päästä päädyt vielä ottamaan eläimiä. Älä hamstraa niitä. Ota pari. Älä pidä niitä leikkaamattomina. Älä ota niitä enemmän, kuin jaksat kunnolla hoitaa joka päivä. Eläinten kanssa tilanteen on oltava sellainen, että eläinsuojelu voi tulla milloin vain, eikä lakia rikota käyntihetkellä.

Älä hanki eläimiä, ennen kuin sulla on niille tilat. Järjestys on aina ensin tilat ja muut resurssit, sitten vasta eläimet.

Toisaalta en mä tiedä onko tästä mitään apua. Onhan näitä neuvoja annettu ja jos olisit kuunnellut esimerkiksi Miittaa tai talvea jo lähes vuosi sitten, tilanne nyt voisi olla aivan eri...

Lähettäjä: Martta 
Päivämäärä:   10.10.18 13:48:43

Hei, Tirlittan !
Kuinka sä voit. Voimia sinulle tässä vaikeassa eämäntilanteessasi.

Lähettäjä: H 
Päivämäärä:   10.10.18 19:16:01

No tuskin kukaan tekoja -tai tekemättä jättämisiä- puolustelee. Minkäs itselleen tai sairaudelleen voi. Lähiympäristön olisi pitänyt puuttua asiaan ja toppuutella eläinten hamstrausta, mutta helppo se on jälkeenpäin sivusta huudella, pitäisi ja olisi pitänyt, joo. Muistetaan nyt kaikki jatkossa toimia näissä tapauksissa ennenkuin ne pääsee näin pitkälle.

Mutta tuota eläinten lopetusta mietin, ei kai se mahdotonta ole pyytää apua vaikka paikalliselta eläinlääkäriltä? Siis sellaiselta vanhan liiton maalaiseläinlääkäriltä, joka ymmärtää yskän ja tulisi lopettamaan eläimiä ihan yhteisen hyvän nimissä? Ainakin meilläpäin sellainen järjestyisi, ja tarvittaessa kuluja saisi paikalliselta eläinsuojeluyhdistykseltä. Mitä tulee lopettamisen välttämättömyyteen, niin hoitamattomia, vaivaisia vanhoja eläimiä on aika vaikea saada hyviin koteihin, eiköhän niiden kannalta parempi ole lopetus.

Tirlittan opettelee olemaan ilman eläimiä, ja kääntää puhtinsa vaikka siihen neulomiseen. Ja lakkaa haaveilemasta jonkun perheenjäsenen nimiin otetuista parista kissasta, koirasta, kanista, marsusta, ponista jne. Sama show alkaa vaan taas alusta.

Taitaa olla turha sanoa että elämä helpottuu kun eläinlauman ruokkimiseen käytetyt rahat vapautuu...

Lähettäjä: Tirlittan 
Päivämäärä:   10.10.18 20:06:20

Kiitos Martta, tasaisesti menee kun ei ajattele määrättyjä asioita.

Muuten sitten: voi teitä kaikenmaailman viisaita.
-Lasinsiruja on joskus jokaisen lattialla, vai eikö muka ole..?

Ei minua yllätä mitkään pennut loppujen lopuksi, en vaan ole astuttanut tietentahtoen ketään kissaa, joten yllätys se raskaus on.
Täällä oli kissa jonka nimi oli Daniel kolmatta vuotta ja sit hän tekikin pennut, joten olikin Daniela ja ihan joka päivä oli sisällä, nukkui sängyssä, mut eipähän sukupuoli kiinnostanut. Oli yllätys.

Näiden neljän nuoren äiti on tehnyt joka vuosi neljä pentua, ei yllättänyt, eikä hän ole villi, hän vaan asuu navetalla ja on saanut asua missä lystää. Pentujen sosialisoinnilla on nyt vaan kiire, eikä voi odottaa sitä heidän omavalintaa lumen ja pakkasen tultua. Heille on koditkin yleensä löytyneet.
Rutto ei ole minun tekosiani, eikä ole klamydiakaan, eikä ole näkynyt 'runneltuja ruttokissoja' yhtäkään ikinä.
Ruttoon on rokote ja se ratkaisi jo aikanaan sen, klamydia joko paranee tetrasykliinillä tai ei, persoonakysymys.
-Jos kissansa ruokkii itse, eikä niitä toisten tonteilla parveile, niin ei se kuulu/haittaa ketään, ei tarvitse kenenkään siitä vaivaa nähdä.

Koirani ovat laumanvartijasekoituksia, tylyjä isoja uroksia ja jos joku jurppii, niin sitten voipi haavoja syntyä ja sekin on ihan normaalia ja vielä yllättävänkin satunnaista.
Ihan kuin Härmän häjyjen joukkotappeluissa, puukolla tai ilman.
Pitkäkarvaisissa ulkokoirissa voi olla takkuja, se on normaalia, mutta jos olisi niistä aiheutuvia iho-ongelmia se ei kävisi päinsä, eikä ole ollutkaan.
Korviin voi kehittyä hiivainfektiota, jos pennut viettävät aikaansa ulkona esim.syksyllä, sekin on normaalia, hoitamattomuus taas ei ole tai asian pimittäminen ostajalta.
Meiltä ei ole myyty eläinlääkärin tarkastuksen läpäisemätöntä pentua.
.
Jokaisen überviisaan kukkahattuhenkilön pitäisi se käsittää että vaatetettu bling-blig-tyynypuudeli näyttää muulta kuin petoeläin, ja joutuu toimimaan toisin, vaikka se tp-sittiäinen on usein ärhäkämpi kuin iso hurtta nappaamaan jopa omistajaansa kiinni. Niistäkin on kymmenien kokemuspohja.
Koirieni lisääntyminen ei ole karannut, tähän mennessä, hanskasta, mutta palautettujen määrä on vuosikymmenten saatossa ollut yllättävää.
..ja niillä on muutakin tekemistä kuin 'tappaa kissoja'.

Kymmenen koiraa voi olla kellä vain, se on jokaisen oma asia, eli määrä ei ole kirjattuna johonkin ohjelehtiseen.

Yllätysvarsa, jaa-a, sellainen syntyi syksyllä 2014 ja oli äärettömän mieluinen lahja.
Viime keväänä syntyi suunniteltu kallis varsa, YKSI sellainen, ei tod minulle kahta.

Rahojen puolesta käytän niitä mieluummin kukkiin ja lankoihin, (..unohtui varmaan mainita sadat kirjani ja kymmenet kynsilakkanikii) kuin tupakkaan, viinaan, ravintoloihin, muoivillityksiin, tekoripsiin, hiuspidennyksiin, tatuointeihin, matkusteluun jne.
Tuskinpa tuhlaan enempää näihin hyötyviihdykkeisiini kuin moni johonkin muuhun 'turhaan'. :)

Raha on käyttöä varten ja joskus velkaantuu enempi ja joskus vähempi.
Olisihan se hienoa jos olisi se 30 000e, sillä pääsisi veloistaan. Jos nyt alkaisin kaikki ansioni laittamaan vain velkoihin, niin olisin vapaa jo neljän vuoden kuluttua, mutta miten sen neljä vuotta viettäisin, enpä tiiä.

-Eka puoli vuotta riittäisi langat,
seuraavan puoli vuotta viihtyisin DVD-filmieni parissa,
tuhatniteisen kirjatavarani kahlaisin läpi ehkä yhdessä talvessa,
piano- ja kitaranuottiarsenaalini omaksuminen hukkaisi kolmannen talven ja tietty sillä edellytyksellä että kesät muokkaisin pihaa ja puutarhaa jäisivät ne talvet käyttöön.
Velkojen maksu em.tavalla sulkisi netin ja puhelimet, lasten harrastukset, estäisi autolla ajon, eli yhteydet ulkomaailmaan, joten siinä sitten viettäisin pitkää koti-iltaa.

No, jospa vaikka syrjäytyisin, niin ei tarvitsisi muuttaa tahtia velattomanakaan, olisin ja möllöttäisin kunnes 'kuolo korjaisi komean naisen', tai hävittäisi häijynilkeän kuivan rusinan. ;D

Sitä pohtiessa pontta päiviinne. :)

Lähettäjä: Tirlittan 
Päivämäärä:   10.10.18 20:11:19

H
Ihan vaan tiedoksi että meillä ei ole hojtamattomia, vaivaisia minkään ikäisiä eläimiä, eikä lopettaminen itsessään ole ongelma vaan mahdollisuuksien etsiminen ja vaihtoehtojen punnitseminen jokaisen karvaisen PERHEENJÄSENEN poistamisen suhteen.

He ovat minulle perhettä, kuin omia lapsiaan tappaisi.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   10.10.18 20:56:14

Ja tämän vastauksen jälkeen jokainen voinee ymmärtää, että se eläintenpitokielto oli täysin tarpeellinen ja oikea ratkaisu.

Mitenkäs sinä esimerkiksi varmistat, ettei sukulaiskissat tee pentuja keskenään? Jos et viitsi sukupuoltakaan tarkistaa ja eräässäkin aiemmassa viestissäsi mietiskelit, ettet yhden olemassaolosta edes tiennyt, kappas kun olikin kaksi samannäköistä. Vai onko sukurutsauskin vain elämää?

Jos eläimiä on kymmeniä ja kymmeniä, sitä rahaa tulisi käyttää mm. niiden kastrointiin ja sterilointiin. Niiden elinolosuhteiden parantamiseen jne. Ne eläimet ovat se sun turha juttusi, "viihdykkeesi", ja kun niitä on paljon, ei siihen mahdu enää muuta. Ei tupakkaa, ei lankoja.

Lasinsiruja on joskus lattialla kaikilla varmasti juu. Vastuullinen henkilö vaan siivoaa ne pois samantien. Samoin eläinten jätökset. Ei murehdi ammoniakin hajua silloin, kun lapsen kaveri on tulossa käymään.

Koiria saa olla kymmenen. Tai vaikka viisikymmentä. Ja ne saa tehdä pentueitakin. Ihan totta, sitä ei ole rajoitettu, mitä nyt jossain vaiheessa pitää ilmoitella viranomaisille laajamittaisesta eläimenpidosta.

Mutta. Se raja kulkee siinä, milloin on osaamista, resursseja ja kykenevyyttä pitämään ne kaikki eläimet hyvin, turvassa ja riittävän laadukkaassa elämässä. Sulla ei yksinkertaisesti riitä paukut pitää noin isoa määrää elukoita, saati kasvattaa niitä.

Ei vastuullisessa kasvatuksessa koirilta löydy korvapunkkeja tai hiivaa tai muita ongelmia sillä tahdilla, kuin teillä löytyy.

Mutta no. Jos sä jatkat samaa linjaa neljän vuoden kuluttua, mä pidän peukkuni pystyssä pysyvälle kiellolle. Onhan sulla tietysti aikaa miettiä oiskohan sittenkin kannattanut kuunnella muita. Ei ehkä ois tarvinnut niitä perheenjäseniä tappaa. Enkä mä sano tätä vain hieroakseni suolaa haavoihin. Vaan sen takia, että sä nyt ihan oikeasti heräisit ja osaisit toimia neljän vuoden päästä fiksummin.

Lähettäjä: Tirlittan 
Päivämäärä:   10.10.18 22:22:27

Rikkaittenkin penskoilla voi olla täitä, ihan todettua koulumaailmasta ja sama koskee kenneleitä, muotovaliokin voi saada korvapunkkeja ja samoilla aineilla niitä hoidetaan ja sama aika kuin muidenkin koirilla.
- Rasittavan sokea näkemys että vain semmoisissa ja semmoisissa paikoissa löytyy tätä ja tuota.
Eläinten hoito on se millä taso='vastuullisuus' punnitaan, jätätkö ongelman siihen, lakaisetko maton alle vai hoidatko pois.

Minä voin olla vaikka kuollut neljän vuoden kuluttua, ihan niinkuin Sinäkin, tämänkertainen piste-nimimerkki.
Pelkäätkö että eläinsuojelulaki uusittuna vaatiikin kaikille samat olot kuin meillä, vai mistä pohjaa tuo tulevaisuuden kauhuskenaario että joku voisikin elää omanlaistaan elämää, ja vielä hyväksytysti?

Miten Sinä olet elämäsi tähän asti pärjännyt, oletko aina tiennyt syyt ja seuraukset, nähnyt menneet ja tulevat, osannut elää kaikkien muidenkin elämät oikein?
Kerro ihmeessä, niin ymmärtäisin Sinuakin himpun verran paremmin..

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   10.10.18 23:35:27

Oletko sattunut lukemaan tällä hallituksen esityksen uudeksi eläinsuojelulaiksi sekä sen perustelut? Minä olen. Lisäksi olen seurannut poliitikkojen keskustelua ja yleistä asenneilmapiiria lain ympärillä. Ehdotus tuskin tulee tästä enää ainakaan lievenemään. Todennäköisesti se pysyy samana, maksimissaan vielä kiristyy kissojenkin sirutuspakolla.

Ihan samalla tavalla kykenen loogiseen päättelyyn ja asioista selvää ottamiseen muullakin elämän saralla. Osaan myös tarkastella sekä omaani että muiden toimintaa melko kriittisesti ja aika nopeasti olen huomannut, milloin olen väärässä. Ja oppinut siitä.

Mun elämäni on melko helppoa ja onnellista. Ihan puhtaasti siitä syystä, että mä teen siitä sellaista. Mä harkitsen valintojani, tunnen omat voimavarani ja selvitän asiat ennen niihin suinpäin ryntäämistä. Hoidan myös velvollisuuteni enkä ota elätettäviä yli oman tarpeen.

Ennen kaikkea mä mietin ensin niitä elukoita. Sitten vasta itseäni ja omaa haluani.

Omanlaistaan elämää saa aika pitkälle elää, jos siihen ei sotke muita elollisia. Jos sä haluat elää pellossa, elä pellossa. Mutta älä ota eläimiä kärsimään siihen. Jos sä haluat elää eläinten kanssa, sun on elettävä niin, että niillä on asiat aidosti hyvin. Valintojen maailma.

Joka tapauksessa mä aion lopettaa tän keskustelun tähän. Mä tiedän olevani oikeassa. Sun tuomiosi todistaa sun olevan väärässä. Ainoa kysymys enää on, aiotko sä oppia siitä, vai haksahtaa samoihin virheisiin uudelleen.

Lähettäjä: gno 
Päivämäärä:   11.10.18 12:28:18

. Kiteytti mitä ajattelin, eläimet saa pentuja holtittomasti. S Mamma ostelee lankaa ja sipuleita. Ei puhettakaan, että käyttäisi ne rahat vaikka eläinten sterilisoimiseen... ehei, S mamman pitää saada itselle satoja kukkasipuleita. Niitä kyllä istutellaan, mutta puhutaan silti pihan siivoamisesta. Unohda ne sipuli istutukset ja keskity ensin siivoamiseen.

Ja lasinsiruja EI ole kaikkien lattioilla. Jos jotain lasista menee rikki, ne imuroidaan, ihan juuri siksi ettei niitä ole ihmisten tai eläinten tassuissa. ELÄINTEN varsinkin!

Oot sinä epeli selittelemään, oikein että sait kiellon.

Lähettäjä: gno 
Päivämäärä:   11.10.18 12:48:28

Jatkan vielä, minulla 4 kissaa kerrostaloasunnossa, kaikki leikattu, rokotettu ja sirutettu. Olen työtön ja tuloni ovat varmaankin Tirlittanin luokkaa. Tilaan Zooplussalta kerran 2 kk 10 kg ruokasäkin ja 2x 12 kg hiekkasäkkiä. Sekä ostelen silloin tällöin raakaruokaa sekä pehmytpusseja. n 100€ 2 kk. Tarvittaessa Mustilta ja mirriltä jollei zooplus ehdi.

Jos lattialle on tippunut lasinen ja rikkoutunut, en ole jättänyt IKINÄ imuroimatta siruja ettei kissan tassuihin.

Lasken rahani siihen malliin että mulla on kissoille ruoat sekä tarvittava "rahasto" lääkärikuluihin.

Mulla on hirveä hätä jos joku kissa oksentaa tai vatsa löysällä. Herkästi soitan Ellille.

Lähettäjä: Tirlittan 
Päivämäärä:   11.10.18 12:54:15

Piste sanoi siis pisteen, ok.
Kiitos mielipiteestä ja siitä että kerroit olevasi yhtä täynnä omaa erinomaisuuttasi kuin minäkin, olemme siis samanlaisia, tiedämme kaiken, osaamme kaiken ja tapamme elää on tietenkin se globaalisti ainoa oikea elämisen muoto. ;D
-Minä olen jäänyt kiinni, tuomittu ja Sinä olet päässyt karkuun..-vielä toistaiseksi.

'Elämä on..
..omien valintojemme summa.' :)

Palaanpa yksitoikkoiseen arkeeni eli likoilla oli eilen konsertti, meni kaiketi hyvin, Putte-possua mukaillen: "..kunpa oisin saanut olla mukana."
-Mut nyt en ollut, ilokseni 15v äänitti toisten orkesterien soittoa ja sain sitä palattuaan kuulla ja se oli totisesti suurenmoisen taidokasta ja pirteää menoa. PMO:lla on erittäin osaavat opettajat, kapellimestarit ja tasokkaat, vaikka ilmaiset, konsertit. Jättebra!

Eilen soitti minua kuulustellut poliisi, jotenkin ymmärsin että hän on saanut vastuulleen eläinteni katoamisen hoitamisen, viheliäinen pesti miesparalla.
Yritän tehdä sen hänelle niin helpoksi kuin suinkin kiitokseksi myötäelämisestä jo kuulustelussa. :(

Kuntouttavassa alkoi sitten uusi kokoonpano ja kuten arvata saattaa oli tässä tusinan ryhmässä vanhoja tuttuja vaivaiset 11kpl. ;D
Osa vuoden takaa kun oltiin niitä joulukortteja sunmuita väsäämässä ja ihan viikon takaisesta ryhmästäkin sitten viisi lisäkseni. Hauskaa, siitä näkee sen saran veteraanit. ;)
-Ainakin kaksi heistä vie se uusi 'LexLindström', kunhan tullee voimaan oletettavasti keväällä.

Ja mikäs sitten oli homman nimi:
'joulumyyjäiset tulossa -patalappuja, kalentereita, pannunalusia, kuusenkoristeita, villasukkia..'
-Iso JES sanon mie, pitkästä aikaa saa tehdä muutakin kuin istua tumput suorina sen neljä tuntia. :)

Tiistain torveilussa treenattiin muutamaa kappaletta esim.Satulinnaa, ja uutta tanssisettiä käytiin läpi, kun tämä joku mikälie Vaskelaisen Ari? tahtoo uuden lauantain kaltaisen tanssijutskan myös keväälle.
Oli hällä hauska systeemi: siellä oli linjuripysäkkimerkkien alla penkkirivi ja naisille 'tanssitakuu', eli kaikki pysäkillä istujat haettiin järjestyksessä tanssimaan. :D

Kohta lähden tästä sinne kudontajutskaan, josko tänään jo näkisin miten se matto aloitetaan, tai saako taas vaan vahtia tai jopa joutuuko itse pyörittämään jotain poppana- tai muuta loimea vai lointa, kuinkahan sekin sanotaan. ;)
Viime kerta meni keriessä käsin shaalilankoja loimilankakeriksi.

Illalla 14v saa klimpsiä niitä kimonokaavoja ja kankaita siellä ompelukerhossa, mutta ajan ollessa näin tiukoilla aattelin 'varastaa' kummastakin kerhosta, kun 15v haluaakin tämän puvun
https://i.ebayimg.com/images/g/U9AAAOSwDy5Z0qmC/s-l640.jpg
huomiselle, olipa hyvä etten ehtinyt leikkoa kaavoja siihen edelliseen, mutta nyt en oikein tiiä mikä kangas tähän kävisi ja 'tarvii vähän kattoo'..
('Jollei viime hetkiä olisi, ei mitään tulisi tehdyksi.')

Päätä vähän juilii, kun hartiat ovat ihan jumissa. Kudoin ohjeesta pyydetyn puseron keskiviikolle ja mieli olikin muuttunut, väärä väri ja oikeastaan se pitäisi olla taskullinen villatakki..
-Se oli sitten tarpeeksi siitä aiheesta, ostakoon jostain mitä lystää tai opetelkoon kutomaan ite.
Purin paidan ja yöllä aloitin niistä harmonisista murretuista syysruskan sävyttämistä langoista kutomaan poolokaulustunikaa ihan omaksi lämmikkeekseni, itsehän ne olin ostattanutkin ne langat äijäselläni.
Sen pituinen se tarina. ;)

Mutta kello käy, Lauri Pohjanpään sanoin:
'Täytyy tästä, sanoi varis
ja lentoon verkkaisesti valmistuu..'

Lähettäjä: gno 
Päivämäärä:   11.10.18 12:57:55

Niin Tirlittan, sanoit et rikkaillakin voi olla täitä sun muita, eiköhän se ole peruskoulusta kiinni miten hyvin estetään leviäminen, ja sillä ei ole tähäs sinun asiaasi muuta merkitystä kuin sun katkeruus.

Lopeta vertaus rikkaisiin. miksi sitä painotat, harmittaako sinua jokin? Minua ei harmita jos joku tienaa enemmän kuin minä.

Mielestäni sä olet omat eläinongelmasi lakaissut maton alle, et itse näe, että et voi tuollaista määrää eläimiä hoitaa.

Taso= vastuullisuus ei sinulla ainakaan kohtaa eläinten hoidossa.

Ps olen katsellut kuvia.

Lähettäjä: Tirlittan 
Päivämäärä:   11.10.18 13:09:34

gno: Kiitos Siullekin mielipiteestäsi.

Meillä on ollut kissoja yli 50 vuotta ja näin ei tarvitse ellille useinkaan soitella, kun kaikesta alkaa olla jo ihan omaa kokemusta niin tietää mitä pitää tarkkailla ja tehdä ja myös sen milloin oikeasti pitää soittaa.

Kokemus opettaa paljon muutakin, kokemus jonka lisäämisen vain aika pystyy ihmiselle tekemään.

Lähettäjä: Tirlittan 
Päivämäärä:   11.10.18 13:16:54

Miul on jo sikakiire, mut jutun juoni ei nyt kaikille avaudu tästä rikkaus-asiasta.
1. Minä EN ole katkera.

Eläimien kohdalla joka viestissä mainitaan rahan autuaaksitekevä vaikutus, et voi ottaa eläintä ilman rahaa, et voi hoitaa eläintä ilman rahaa, et voi olla vastuullinen ilman rahaa jne.

Punkit ja ripuli eivät luuraa kenenkään tyhjässä lompakossa ja tule sieltä.

Sorry, nyt on pakko tällä erää poistua.

Lähettäjä: kiille 
Päivämäärä:   11.10.18 13:30:31

Kun lasia hajoaa

1) poista alueelta kaikki muut liikkuvat eliöt ja suojaa itsesi esim. kengillä ja hanskoilla. Rajaa alue tarvittaessa ovi kiinni, portti kiinni, aitaa tms. Tarvittaessa pyydä apua lasten/eläinten hallitsemiseen.

2) siivoa imurilla sekä muilla välineillä lasinsirut välittömästi roskiin. Ulkotiloissa esim. lapio, luuta ja huolellisuus ovat hyviä työvälineitä. Toimi varoen, jotta et itse saa haavoja käsiin ja lopuksi kopistele kengänpohjista mahdolliset sirut irti.

En edes muista aikaa, ettenkö olisi lapsesta asti osannut näin toimia. Lasia silloin tällöin hajoaa, kertoo elämänhallinnan vaikeuksista, jos ei saa aikaiseksi ylläolevaa välittömästi vahingon tapahduttua.

Tsemppiä Tirlittan, kirjoitat mukavia tekstejä, mutta toivottavasti saat jatkossa apua elämänhallintaa varten ja mm. taloudellinen tilanteesi järjestyy balanssiin. Kerrot avoimesti elämästäsi, sinua tuntematta ulkopuolisin silmin elät monella tapaa aktiivista elämää. Siksi tekstiesi perusteella ihmetyttää saamattomuutesi ihan elämän helpoilla osa-alueilla kuten perussiisteys ja lakien noudattaminen. Eläinrakkaita ollaan tällä palstalla varmaan kaikki tahoillamme, ei ole oikeaa tai väärää tapaa rakastaa, kunhan rakkaus on aitoa eikä tuota huonoja olosuhteita tai tarpeetonta kärsimystä sen kohteelle.

Lähettäjä: gno 
Päivämäärä:   11.10.18 14:23:40

Tirlittan, vai 50 v kissoja, sinä itse olet siinä iässä, miten se olikaan tuliko lapinlisää?

Itse voin sanoa, olen 45 v ja mulla ollut kissoja silloin kun lapsi, mutta omia kissoja 18 v lähtien, omassa huushollissa, aina pitänyt huolen , että kaikki kunnossa. Edellinen kissa (yksi) eli 18 v , muutti mun kanssani kaupungista toiseen, oli mummolassani hoidossa kun itse reissussa ( laitoin Finnairin siiville, maksoi 150 mk) lento kissalle, täti vastassa ja onellisesti perille.

Jos reissaan niin vien kissani kaverille, eläkkeelle jäävä kissahoitolan omistaja sanoi, "voit tuoda kissulit aina kun haluat" ja puhutaan silloin kaverihoidosta.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   11.10.18 14:42:39

Totta. Kokemusta saa ajan oloon. Toisaalta toiset heittää sen aikansa täysin hukkaan ja tietoa saati taitoa ei kerry vahingossakaan. Haitallisia uskomuksia ja luuloja senkin edestä.

Joku vuoden kissan omistanut voi olla kissalle huomattavasti parempi omistaja kuin se 50v omistanut, jos on arvot, asenne ja motivaatio kohdillaan. Harvaa asiaa tarvitsee oppia itse kantapään kautta, kun tietoa on saatavilla ilmankin.

Lähettäjä: ,, 
Päivämäärä:   11.10.18 15:58:47

"Piste sanoi siis pisteen, ok.
Kiitos mielipiteestä ja siitä että kerroit olevasi yhtä täynnä omaa erinomaisuuttasi kuin minäkin, olemme siis samanlaisia, tiedämme kaiken, osaamme kaiken ja tapamme elää on tietenkin se globaalisti ainoa oikea elämisen muoto. ;D
-Minä olen jäänyt kiinni, tuomittu ja Sinä olet päässyt karkuun..-vielä toistaiseksi."

Tässä alkaa paljastua se, miten eläinten hamstraajat, pentutehtailijat ja muut välinpitämättömät ajattelevat ja toimivat. Herttaisen tädin habituksen alla uskovat että saavat tehdä mitä ikinä haluavat. Useinhan nämä pärjäävätkin vuosia osin sen vuoksi, että osaavat itkeä tihrustaa tarvittaessa ja kertoilevat näitä tarinoita, kun on sairastuttu, suku, naapurit ja viranomaiset kadehtii jne. jne. Todellisuudessa ovat välinpitämättömiä ja ns. haistattavat p***at kaikille, jotka eivät ala tanssimaan heidän oman pillinsä mukaan. Kuvaan taitaa kuulua myös se, että jos aletaan jotain neuvomaan niin kauhealla hingulla on tehtävä samaa kahta enemmän. Asenne on "Koska mä voin!".

Olet, Tirlittan, hoitanut eläimiäsi niin että olet saanut eläintenpitokiellon. Meistä suurin osa on joskus toiminut epäreilusti eläimiä tai ihmislähimmäisiä kohtaan, mutta tiedostamme sen, ja pyydämme anteeksi ja korjaamme toimintaamme. Me emme on paossa viranomaisia emmekä "jäämässä kiinni".

Mä lopetan myös tämän topikin lukemisen tähän. Asian todellinen laita on selvinnyt riittävästi. Onneksi viranomaiset hoitavat asiaa. Toivon todella hartaasti, että tämän henkilön alaikäiset lapset eivät osallistuisi enää näiden eläinten piilotteluun!

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   11.10.18 16:07:41

"Minä olen jäänyt kiinni, tuomittu ja Sinä olet päässyt karkuun..-vielä toistaiseksi."

Mun ei tarvitse paeta. Mä voin toivottaa kenet tahansa viranomaisen avosylin tervetulleeksi eläimiäni, tonttiani ja elämääni katselemaan. Selatkoot pankkitiedot, tutkikoot elukat ja haratkoot ympäristön, voin keitellä kahvit sillä välillä. Ei mun tarvitse kuikuilla olkani yli ja pelätä ilmoituksia tai kuurata yötä myöten jos viranomainen on tulossa. Tulkoon vaikka yllättäen.

Eikä kukaan löydä valittamista.

Lähettäjä: Tirlittan 
Päivämäärä:   11.10.18 23:42:08

Taas tämä kiinnijäämisheitto meni harakoille, ei sitä minkään lain tai viranomaisten kouriin siinä jouduttu, vaan aika ja sattuma kohtaavat meitä kaikkia ennalta-arvaamattomalla tavalla ja silloin itse kunkin korttitalo romahtaa, vaikka luuli niin hyvin petanneensa.

Ei kaikki aina ole niin selvää tai maallisen yksioikoista.

Enkä ole koskaan viitannut kintaalla viranomaisille, enkä heidän suosituksilleen, olen todella lainkuuliainen kansalainen, pysähdyn stoppi-merkillekin aina vaikkei ketään näy yöllä ja päivällä.
Suurin rikokseni lienee virkkuukoukun varastaminen ala-asteen kässätunnilta ja aikuisena hiirenporraksen siirtäminen omaan pihaan ilman maanomistajan lupaa.

Kukaan ei voi korottaa itseään toisten yläpuolelle ja sen olen aina tiennyt, mutta rehellisesti sanoen olen aika täynnä tätä solvaamista ja silloin kantsii heittää hirtehishuumoria peliin.
Te olette kaikki oikeassa ja niin olen minäkin, ei ole pykälää mitä en tuntisi, eikä virhettä jota en korjaisi, toivottavasti olette itsekin sillä tasolla.

Spekulointi sillä mikä olen tai mitä teen neljän vuoden päästä on yllättävän toistuvaa viesteissänne, ehkä en ole mitään, ehkä en tee mitään, tajuatteko, en sitten yhtään mitään ja kuka sen tietää onko missään mitään enää neljän vuoden päästä, mitä itse silloin ajattelette ja teette, tai edes kuvittelette tekevänne?
..ja jos ei sujukaan niin onko teillä vaihtoehto b tai c tai d tai jotain?

Olen vanha, lihava ja saamaton boheemi taiteilija joka tässä yrittää miettiä mitä elämällään tekisi, mitäs tässä muuta, ei oikein jaksa edes ajatella ja eläinten 'piilottelustakin' vielä: lapsilla on omia lemmikeitä, jotka he haluavat pitää, en ole ainoa harrastaja täällä.

Mut ehkä olette nyt saanut toteuttaa 'noitavainopuoltanne' kylliksenne ja löydätte oikeista lähimmäisistänne enempi hyvää sanottavaa ja parempia puolia kun olette voinut 'vääntää kättä' ihmishirviön kanssa.

-Mä jään sen monsterin seuraan ja laitan sen vaikka kutomaan jotakin että se pysyy hetken aisoissa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   12.10.18 02:41:45

Olet lainkuulainen kansalainen, joka on tuomittu oikeudessa. Väitätkö siis, että olet syyttömänä väärin perustein tuomittu?

Ja kyllähän mä paljonkin keksin läheisistäni hyvää. Yksikään ei tosin kohtele eläimiään niin, että voisi saada tuomion eläinsuojelurikoksesta, eläinten laiminlyönnistä, tai mikä virallinen nimitys nyt onkaan. Siinä vaiheessa se hyvän keksiminen voisikin olla melko hankalaa. Vapaudet tuovat mukanaan vastuita, etenkin kun kyse on elävistä ja tuntevista olennoista.

Ja totta kai mä teen pitkän aikavälin suunnitelmia. Ei ne ole äärimmäisen tarkkoja, mutra suunnitelmia ja tavoitteita joka tapauksessa. Se mahdollistaa muun muassa sen, että mä pikku hiljaa saavutan unelmiani, en kierrä kehää elämäni kanssa.

Lähettäjä: XXX 
Päivämäärä:   12.10.18 09:32:26

Tuoda, tuoda sanoi Nikke Pärmi. Täydellistä ihmistä ei ole, minullakin on hilsettä päässä.
Muistatko Tirsku Miitan antaman varoituksen vuosia sitten.
-Näillä palstoilla ei pidä kertoa kaikkea itsestään. Lokaa tulee taatusti niskaan.
Et uskonut ja nyt niität sitä minkä olet kylvänyt. Et ainoastaan oikeudessa, vaan myös netin palstoilla.
Mielestäni Tirskun voisi jo jättää rauhaan. Ei siksi, että puollustelisin hänen touhujaan. Hänelle on totuus erilainen kuin monelle muulle ja siksi hän on "oikeassa" nyt ja myös tulevaisuudessa.

Lähettäjä: H 
Päivämäärä:   12.10.18 10:58:08

XXX aivan!
Tämähän on hyvin epämummolamaista keskustelua, mutta jos yksi haluaa kertoa kaiken elämästään, niin pitää sietää myös negatiiviset kommentit. Kun ikäänkuin kaivaa itse verta nenästään. Sinänsä harmi, ei näin negatiiviset kirjoittelut kuulu tänne, mutta vaikea näihin juttuihin on positiivisestikaan suhtautua. Tietenkin voi olla lukematta -tieto lisää tunnetusti tuskaa- mutta tämä on keskustelupalsta...

Jollain lailla sympatiseeraan kyllä, mutta toivoisin myös opiksi ottamista jotta sama ei toistuisi. Kirjoituksista vaan valitettavasti paistaa läpi että mitään ei ole opittu.

Lähettäjä: Tirlittan 
Päivämäärä:   12.10.18 11:23:27

Kiitos osanotosta Sinä Iätön Viisas Triplis, enkeleitä tiellesi! <3
-Pelastit loppuviikkoni, alkuviikko on ollut erikoetteleva henkisesti, en ehkä ole lohtuasi ansainnut, mutta nyt se tuli täydelliseen väliin, kaikkea hyvää sinne etelään. :)

Olen tavallaan ottanut tietoisen riskin, kun kertoilen päivistäni, mutta väliin se on myös kasvattavaa, on toki ollut myös opettavaista huomata miten joku asia vaan jää junnaamaan ja miten erilailla sama teksti luetaan ja kuinka niin moni palvoo instansseja erehtymättöminä, vaikka nekin ovat vain tulkintoja väsääviä ihmisiä.

Löysin vanhan valokuvan vuodelta -97 kun tulimme tänne. 15 vuotta tyhjillään oleva pientila kasvoi kituliasta heinää ja soravaltainen kärrytie nousi talon eteen, kaikkialla oli vain tilaa, vanhoja puita, vanhoja rakennuksia, osa repsahtaneita.
Mikä taivaallisen harmoninen idylli odotti vain emäntää astelemaan pihatielle, miljöö oli odottanut jo pitkään ja kuin huokaisi kaivatun olennon saapuessa ja toivotti lämpimästi tervetulleeksi..
Paikasta oli varma varaus toisaalle kiinteistövälittäjällå, totesin hälle tyynesti että jos se on minun paikkani, niin se vain on, välittäjä naurahti.
-Alta viikon hän soitti hiukan ihmeissään, toiset ostajat olivat yhtäkkiä vetäytyneet kaupasta, kakistellen sitten totesi että se olisi niinkuin teille nyt vapaana, niin, kuten sanoin että jos se on minun paikkani, ei mikään sen saamista estä.
Laina järjestyi myös pankista samantien.

Olin niin onnellinen, tunsin niin tulleeni kotiin, ihana monien mahdollisuuksien paikka lapsillekin.

-Ei mennyt kuin muutama kuukausi, kun lapset vietiin -ostitte kelvottoman talon, ette ymmärrä lasten tarpeita jne.
Siitä se sitten jatkui, jatkuvana taisteluna, lapsista, eläimistä, asunnosta, ihan kaikesta ja vaikka askel lyhenee niin taistelu vaan jatkuu..

Olen anteeksipyynnön velkaa tämän tilan haltijoille, näille puille ja kallioille, kun en innokkaan ihmismieleni sokaisemana ymmärtänyt varjella aluetta rehevöitymiseltä ja muuttumasta roinavarastoksi, olen kiitollinen heille silti että eivät ole vahingoittaneet minua fyysisesti kostoksi ja kun heidän aikajanansa on niin paljon omaani pidempi, on tämä ihmisen 20 vuotta vaatimaton pätkä oppia muuttumaan siksi emännäksi jonka he valitsivat.
Olen ollut pettymys, mutta silti he uskovat vielä, tai tuntuvat jopa tietävän, että minusta kuoriutuu se joka täyttää paikan.
-Oma uskoni itseeni horjahtelee, mutta kai vaan sisäisesti tiedän olevani kykenevä ja se pistää yrittämään, varmasti hamaan loppuun saakka.

Sosiaalitoimi erehtyi aikanaan, pystyimme kasvattamaan liudan positiivisia, avoimia, rehellisiä, ahkeria ja fiksuja lapsia, hedelmistään puu tunnetaan, joten sen aikaiset tuomiot ovat kumotut. :)

Maailma muuttuu ja avartuu ja asenteetkin sen mukana.

Palaan hiukan tähän päivään vielä.
Vanhanaikaiseen koulupäivään ei lähtenyt juhlapukuinen vaan ihan käsittämättömän identtinen hahmo tämän sankarittaren kanssa:
https://upload.bitfeed.co/593bdc2a9df88-chiamatemi-anna-5
Olkihattu oli vaaleampi ja sukkikset tummemmat, mutta koulukirjatkin kulkivat nahkavyössä selässä. :)
Ompelukerhon ope taiteili kanssamme, kaavapaperiksemme ostetusta kertakäyttölakanasta, just samanlaisen esiliinan 15vn mittojen mukaan ja täältä kotoa löytyivät nyöritettävät varsikengätkin. :D

Toinen tytärkin lähti olkihatussa, mutta vuosikymmen oli villi 70's, leveälahkeiset tähtifarkut, aurinkolasit, pitempi hihoista levenevä paita, musta leveä vyö, poncho takkina ja koululaukkuna ihan karmiva punamusta Marimekon Unikko-kuosinen kassi, hattu näytti tältä, paitsi oli beige ja pörröreuna:
https://images-na.ssl-images-amazon.com/images/I/51PgL%2BFTgoL._SY450_.jpg

Mut viikonloppuja, mie alan 'lunastamaan paikkaani'. :)

Lähettäjä: v 
Päivämäärä:   12.10.18 18:22:44

Niin, jos jokin "instanssi" antaa kehotuksen tai jonkin poikkipuolisen sanan, niin silloin on syytä päästää anarkismi valloilleen. Verovaroin kerätyt tuet otetaan kyllä avosylin vastaan. Kumpiko siinä palvoo instansseja enemmän, se joka noudattaa lakia vai se joka perustaa koko elämäntyylinsä instanssien antamien tukien varaan? En mollaa työttömiä, mutta jos ihminen keksii sen 7 selitystä miksi ei voi mennä töihin ja jättää koulunsa kesken, kun ei ole autoa (10 hevosta on kyllä...) niin eikö moinen usko juuri ole instanssien palvomista.

Lähettäjä: 1.*** 
Päivämäärä:   12.10.18 18:29:43

Viisaita sanoja, tripla-X!

Ehkä olisi hyvä unohtaa syyt ja synnyt ja keskittyä tulevaan!

Henkilökohtaisesti olisin myös toivonut Tirlittanilta edes hieman ymmärrystä omista toimistaan ja katumusta, mutta eihän me muut kirjoittajat voida sitä vaatia.

Oli miten oli, kävi miten kävi, toivotan Tirlittanille voimia tulevaan!

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   12.10.18 18:30:23

Jos mummoille sopii niin ei täällä enään potkita lisää päähän potkittua
Pidetään asialinja
Kaikki me tähän ikään ollaan tehty virheitä
Toiset enemmän toiset vähemmän
Jotkut ottaa opiksi jotkut ei

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   12.10.18 18:44:57

Mä en näe, että tässä(kään) topikissa olisi erityisesti potkittu potkittua. Keskustelupalstahan tämä on. Miksi täytyy tukkia toisten keskustelijoiden suut ja käskeä sulkemaan suunsa ja ummistamaan silmänsä. Luulen, että eläimet ja niiden oikeudet ovat kirjoittajien sydäntä lähellä, hevospalstalla kun ollaan - ja siksi halutaan tuoda omakin mielipide ja näkemys esiin.

Niin kauan kun on kyse siitä, että lapsia tai eläimiä kaltoinkohdellaan ,niin minä olen ottanut sen periaatteen, että en kävele ohitse ja ole kuin en huomaisi. Saattaa olla epäasiallista jonkun mielestä.

Lähettäjä: 1.*** 
Päivämäärä:   12.10.18 19:08:27

Ei kenenkään ole käsketty tukkia suutaan...kyse on vaan siitä, ettemme me muut saa yhtä ymmärtämään.
Siksi voisi olla rakentavampaa keskittyä tulevaan!

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   12.10.18 20:24:15

Tripla sen sanoi
Jos olisi tykkäys nappi

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   12.10.18 20:43:47

Eiköhän jokainen omalla tavallaan keskity siihen tulevaan(sa) joka tapauksessa...Tulevaa kai tässäkin casessa on juuri käsiteltykin, menneitä ei kukaan saa tekemättömäksi. Monella on se asenne, että kun oma pesä on kunnossa niin maailmassa saa tapahtua mitä tahansa, kunhan se ei kosketa omaa napaa. Pään pensaaseen työntäminen on aina helppoa.

Lähettäjä: Tirlittan 
Päivämäärä:   12.10.18 22:09:48

Mitähän minä en olisi oppinut ja mihin perustatte sellaisen kuvitelman, olisiko pitänyt oppia sukimaan hevosta aamuin illoin, mutta miksi ihmeessä?
Jos koira röyhtäisee pitäisikö oppia soittamaan eläinlääkärille, siis oikeasti mitä TE SUURET OPETTAJANI olette yrittäneet opettaa ja onko ihan kaikki viisasta vai hössötystä vai tekopyhyyttä?

Minä en väheksy teitä toisin kuin te minua.

Tuo lasinsirujuttukin, olen satoja sirpaleita elämäni aikana siivonnut, kerrankin hevonen päätti mennä seinän läpi ajankulukseen ja hajotti yli kymmenen isoa ikkunaa, ja ihan turha väittää että olisin tiennyt hänen aikeistaan ja tajunnut ekstravahvistaa vajan seinän.
Hevoselle ei käynyt kuinkaan, mutta lasia sai kerätä ja seinän korjata.
-Jos teillä ei ole ollut esim.näin persoonallisia elikoita, niin miten voisitte neuvoa sellaisten omistajaa?
Kiihkomielisimmät susienkin puolustajat asuvat keskikaupungin kerrostaloissa, eivätkä mene metsään päinkään, eikä ne vaan tajuu sitä farmaria jolta sudet syövät lampaat, -outo heppu jostain peräkylältä.

Näistä jutuista ei vaan saa helppoja tai rutiininomaisia tekemälläkään, eikä edes ennalta-arvattavia.

Ne nyt sitten ovat loppumassa ja täytyy keksiä jotain muuta viihdykettä.

Lähettäjä: Ymmi 
Päivämäärä:   12.10.18 22:49:34

Tiedän, ettei pitäisi kommentoida, koska kommentointi lietsoo vain turhaan tätä vatvontaa. Mutta ihan kuriositeettina, että täältä löytyy lapsia, hevosta, sonnia, koiraa, kissaa, kanaa ja pupua ja siltikin olen niin eri mieltä kuin sinä! Se, että me puolustamme sinun lastesi ja eläintesi oikeuksia ja yritämme saada sinut avaamaan silmäsi, ei tee meistä samaa kastia kuin kaupunkilaiset susien puolustajat. Typerä vertaus. Normaali vanhempi ja eläinten omistaja pystyy avaamaan ovensa ja esittelemään ruokittavat suunsa virkavallalle ihan ilman ennakkoilmoitusta. On käsittämätöntä, että jossain puunataan viikkotolkulla yötä päivää ja silti lankeaa neljän vuoden eläintenpitokielto. Ja että senkin saa käännettyä koneiston, kateellisten, you name it salaliitoksi. Mammonaa ei siihen hyvään huolenpitoon määräänsä enempää tarvitse, ihan järki ja omien resurssien tiedostaminen riittää.

Hyvää jatkoa sinulle. Toivon, että löydät kukkasipuleista ja pihan rakentamisesta uuden suunnan elämällesi.

Lähettäjä: Tirlittan 
Päivämäärä:   13.10.18 02:47:20

Susitytöt olivat vain esimerkki, esimerkki ihmisistä joilla on ylevä päämäärä ilman omakohtaista kokemusta.
Monikaan teistä ei ole käynyt meillä, eikä nähnyt elikoitani, mutta tietää miksi ne on parempi lopettaa.

Puunauksen syy on naamioida asioita sellaiseksi kuin kuvissa tai yhtäkkinen sijoitusmuutos, kuten navetta täynnä romua ja ainoa toimiva ratkaisu siirtääkin lehmät sinne vuorokauden varoitusajalla.

Ei sitten saatu kuvauksellista ja tuli pitokielto. Tooosi simppeli juttu kaikilta osin.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   13.10.18 05:44:06

Eläinsuojien on oltava sellaisessa kunnossa, että niihin voidaan siirtää eläimet milloin vain. Taas pitäisi olla ihan peruskauraa. Joko se on navetta tai se on varasto. Jos se on varasto, eläimillä on oltava muualla niille soveltuva suoja. Jos se on navetta, sen on oltava eläinten käytössä. Ei varastona.

Seinien ei kuulu kaatua hevosten edessä niin, että kaikki on tuhannenpillunpäreinä seuraavaksi.

Mulla on ollut äärimmäisen persoonallista elukkaa. Osa helpompia, osa hankalampia. Mutta mä en yritäkään pitää niitä sellaisissa rakennuksissa, jotka eivät kestä niitä. En täytä niiden tiloja romulla. En käytä lavoja karsinan ovina.

Siis täysin perusjuttuja.

Lähettäjä: o 
Päivämäärä:   13.10.18 06:23:05

Tästä topasta on jo jonkin aikaa alkanut päässä soimaan Vilkkumaan Mä sanon viimeisen sanan...!

Hyvää syksyn jatkoa ja joulun odotusta - tai mitä nyt kukainenkin odottaa - mummoille, papoille ja mummonmielisille!

Lähettäjä: Tirlittan 
Päivämäärä:   13.10.18 15:36:29

Hyvää Halloweenia o:llekin. :)

Nyt tänä aamuna se sitten tapahtui, minä niinkuin annoin periksi, mies purki taas stressiään päivystysviikon päätteeksi ja kun hän oli kaikessa viisaudessaan veetuillut miul toista tuntia putkeen ihan kaikesta, niin miul riitti.

Eilen surin vielä elämäniloisten koirieni ja elämänhaluisten hevosteni pakkomuuttoa vihreämmille, ajattelin että heillä olisi vielä vuosia toteuttaa itseään, mutta en jaksa enää tapella.
En ole surrut niinkään sitä että itse jään yksin, se vain kauhistuttaa, mutta kun nuo ovat niin leikkisiä ja hauskoja vaikka on jo vuosia ikää. :(

Heillä on kuitenkin mm.eroahdistusta eli suljettu paikka ei käy, heillä on taipumusta karkailla eli piha ei riitä, kynsienleikkuut ja muut ovat neuvottelukysymyksiä jne. he eivät ole perusmusteja, eikä monella nykyihmisellä rahkeet eikä tahto ratkoa ongelmia riitä.
Hurttaseni, aikuisiässä kun ovat, pitävät minua pomona tai varmaan emäntänä, nukkuvat sänkyni vieressä, lähtevät ulos kun itse menen, odottavat parkkipaikalla kun tulen.

Hauska piirre on sellainenkin, että kun ajetaan pihaan he katsovat kummalla puolella olen ja linnoittautuvat sen oven taakse, muille autosta nousijoille luovat katseen ja hännänheilautuksen. Jos jään vaikka kutomaan kerroksen loppuun tai puhumaan puhelua, niin asettuvat, varsinkin iso pyrre-herra, maate oven taakse kunnes lähden liikkeelle.

Sitten voivat innostua juoksemaan sitä ilojuoksua tai kyseinen pyrre-herra heittelemään tavaroita ilmaan. ;D
Sitä ison koiran voimaakaan ei niin tule ajatelleeksi, varsinkaan tuollaisten 'sohvaperunoiden' kohdalla, mutta siitäkin tuli näyttöä kesällä kun tämä pyrre nappasikin innoissaan lasten muovisen potkuauton.
Hän viskoi potkuautoa toista metriä kohti taivasta ja kun se ropsahti alas pyörähti voltin itsensä ympäri, otti auton taas ja lennätti kaaressa metrien päähän.
Kieltämättä olin vähän tyrmistynyt, että miten tämä päättyy, mutta onneksi ei heittänyt porstuan ikkunoiden suuntaan, eikä eläviä kohti. :D
-Ovat aivan mainioita päivänpiristäjiä nuo huumorihauvat.

Papukaija kun lentelee vapaana, niin hän tulee kanssani aamiaiselle, pyörittelee lintumaiseen tapaan päätään, luo tiukan katseen käsissäni olevaan syötävään ja sanoo 'terve' ja jos en tajua antaa mitään voi viheltää tai todeta 'moro', jos en sittenkään tajua tulee vain ottamaan. ;)
Väliin pärmänttään jo valmiiksi kun haluaisin olla rauhassa että älä tule sieltä, no eka 'terve' kuuluu kysyvällä nuotilla sitten ovenpielestä kurkkivasta päästä.
-Se on niin koomista että laitan näkyvästi pöydän reunalle jonkun syötävän ja hän lennähtää siihen ja sitten mussutamme hiljaisuuden vallitessa eväitämme. :)

Jaolle pyrkivät kissat hän tylysti häätää pöydältä, joskin että itse edes pääsen mitään syömään olen laittanut kissoille ruokaa tiskipöydälle, matkalla olen jo tuonut pupuille porstuaan kasviksia ja hedelmiä, jos likat eivät ole lähtiessään vieneet heitä ulkokoppiin. Näin syksyaamuisin on pupskuille ruoho liian kosteaa.

Kissoilla on pöydällä myös isohko vesikuppi, joka on aina täynnä, koirat tietävät sen ja nousten takajaloilleen juovat siitä kun eivät viitsi mennä omalle kupilleen ulos, papukaija tietää sen, kun hän on murustellut pöydän täyteen ruokasilppua, hän lennähtää juomaan kissojen kupista tai tsuumailee vesihanaa, hänkään ei viitsi lentää omaan huoneeseensa omalle kupilleen.
Juotuaan hän kuitenkin lähtee orrelleen aamupäivätorkuille, kissat häviävät usein hiekkalaatikoiden kautta omille teilleen, yleensä jonnekin nukkumaan, kissanpennut taas tulevat syliini tai viereeni penkille torkkumaan. <3
-Niin tavallaan rauhallista ja tasaista, ihanan mukava alku päivälle. :)

Mutta joo, lakkasin sitten yrittämästä järjestää lisävuosia ihmisten parissa, jotka ovat eläimiemme tapoihin jo tottuneet ja osaisivat pelata heidän persooniensa kanssa.
Luojani yksin päättäköön mihin heidät sijoittaa, ottaako tykönsä vai järjestääkö lisäaikaa maan päällä.

Koirani ovat saaneet elellä täyttä elämää kanssani ja heillä kun ei sitä lineaarista aikakäsitettä mieli hallitse, niin eivät he sure elämättä jääviä vuosiaan. :)

Siivoilemme nyt syysloman pihaa, istutamme sipuleita, maanantaiksi pitää siistiä sisällä, keksiä se ohjelma, ruoka ja makuupaikat mahdollisesti yökyläileville lastenlapsille.
Teinit ovat nyt lastenvahteina huomiseen asti vanhimmalla likalla, mopopoika on nyt täällä moponraatojaan tutkimassa, hän mennee ma töihin pienkoneiden pariin koko viikoksi, Sähkispoika on töissään ja nämä viikonloput vahtii kaverinsa kotona hänen kissojaan.
Keskiviikkona on näpräystä kuntouttavassa, muuten ei onneksi mitään ohjelmaa.

Sitten marraskuun alussa käytän joitain nuoremmista koirista terveystarkastuksessa eläinlääkärillä, jos olen löytänyt heille jonkun ottajan. Ehkäpä kuitenkin ensin tarjoan niitä jollain summalla ostettavaksi, kun ilmaisen ottaa niin helposti miettimättä, eikä siitä seuraa mitään hyvää kummallekaan, ei ottajalle, eikä koiralle.

Satuloita on useita, ehkä pidän ne varalla, jos Heppa-tai Suutarilikka tarvitsevat myöhemmin käyttöönsä, vaikka meillä kaikilla on ihan omat tykönämme tälläkin hetkellä, mut jos vaikka rikkoutuu.
Koppakärryäni ei kukaan kaipaa, eikä vajaata valjassettiäni, ne jäävät tuohon.

Yritän saada työkkäristä ostettua sen kolmannen pakastimen ja aloitan täytön tuolla omalla 15v 'varsallani', en sitten koskaan päässyt sillä 'kiitämään tuuleen', niinkuin haaveilimme, ehkä seuraavassa elämässä sitten..

On siistimpää kun ei ole mitään, on helpompaa kun ei enää ole ketään.

Lähettäjä: Gerda 
Päivämäärä:   13.10.18 20:55:09

Minulle tuli kyllä surullinen olo tuosta tekstistä. Ymmärrän toki, että kaiken taustalla on alunperin ollut eläinrakkaus. Eläinmäärä on kyllä sinulla ollut niin iso, että sen hoitaminen ihan viimeisen päälle olisi kenelle vaan mahdotonta. Ehkä tämän myöntäminen voisi olla myös helpottavaa?
Toivottavasti tämä on uuden alku sinulle, Tirsku.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   13.10.18 23:20:12

Voimia

Lähettäjä: Tirlittan 
Päivämäärä:   14.10.18 00:07:14

https://www.youtube.com/watch?v=6FHUZHNjE3k

Lähettäjä: hp 
Päivämäärä:   14.10.18 15:02:04

"Ymmärrän toki, että kaiken taustalla on alunperin ollut eläinrakkaus. "

Puhun nyt yleisellä tasolla. Minun on vaikea nähdä, että taustalla olisi eläinrakkaus silloin, kun eläinten valtavan määrän tarkoitus on se, että eläimet saavat lisääntyä jokseenkin vapaasti ja niitä jälkeisiä myydään sitten periaatteessa kenelle vain. Tällaisia paikkojahan on. Mitään muuta syytä siihen kymmenien ja kymmenien (/satojen) eläinten määrään ei oikein voi olla kuin se taloudellinen syy, että jälkeläisiä myymällä koetetaan saada kokoon tuloja.

Varmasti eläimistä täytyy jollain lailla pitää tai niitä täytyy sietää, jos täyttää koko elinpiirinsä niillä. Yleensä sanaan 'rakkaus' liittyy kuitenkin vastuullisuus. Eläimet ovat aina ihmisten armoilla, ja se vastuu tarkoittaisi mielestäni sitä, että jokainen eläin saa mahdollisimman hyvät lähtökohdat eli että esim. suunnitellaan, mistä vanhemmista koiranpentu teetetään tähän maailmaan, jotta pennusta voisi tulla terve. Lisäksi vastuuseen kuuluu henkilökohtaisesti suunniteltu ja toteutettu hoito, suoja ja riittävä, tarkoituksenmukainen ravinto sekä se, ettei pentua myydä mihin tahansa.

Tunnen kyllä varsin varakkaitakin ihmisiä, jotka suhtautuvat eläimiinsä juuri noin, lähinnä tulonlähteinä. Siinäkin tilanteessa on vaikea väittää, että olisi kyse eläinrakkaudesta.

Kunhan pohdiskelen. Tirlittanille toivon kaikkea hyvää ja sitä, että hän oppisi virheistään. Niin minäkin koetan tehdä omassa elämässäni.

Lähettäjä: Tirlittan 
Päivämäärä:   14.10.18 17:08:46

En ole harrastanut eläimiä rahasta, kunhan olivat hauskoja.

Lähettäjä: hp 
Päivämäärä:   14.10.18 17:49:52

Ehkä olen ymmärtänyt jotakin sitten väärin. Olen ollut käsityksessä, että olet yrityksesi puitteissa myynyt säännöllisesti ainakin kanoja ja koiria, esim. newfoundland + jokin laumanvartija (isästä ei ollut selvyyttä). Näitä pentueita oli ilmeisesti monta, koska tiedän kaksi ihmistä, jotka olivat ostaneet sen saman emän pentuja mutta eri pentueista.

Lähettäjä: hp 
Päivämäärä:   14.10.18 17:59:25

Siis niitä laumanvartijoita oli pihassa ainakin kolmea eri rotua, ja joku niistä oli tiettävästi isänä.

Lähettäjä: Tirlittan 
Päivämäärä:   15.10.18 13:04:55

Myyn pentuni madotettuina, ellääk tarkastamina ja sirutettuina, mutten ole alunperin ottanut kuin pitovaikeuskoiria omaksi ja heidän itsensä viihdykkeeksi.

Pentueita oli joskus enempi, nyt on ollut yksi tai kaksi vuodessa ja viimeisinkin oli ihan suunniteltu, vähän kun joku tuttu 'tilaa' niin muillekin on ollut tarjota lopuista pennuista.
Viimeksi myytyjen isä oli oma kasvatti jo isänisänisän puolesta ja äidinkin äiti oli rescuekoirana aikoinaan otettu.

Millaisia heidän koiransa ovat olleet ja kuinka vanhoiksi elivät?

Meillä on pyrreä, etelävenäläistä, akita inua ja sakemannia ollut näissä enää, nöffirouva kuoli 12-vuotiaana joitain vuosia sitten.

Lähettäjä: hinna 
Päivämäärä:   18.10.18 00:10:30

Tirlittan. En pysty lukeen tota kaikkee,mutta sä varmaan tarvit jotain psykiatrista apua?

Lähettäjä: Tirlittan 
Päivämäärä:   18.10.18 16:23:11

Ole, hinna, huoletta, näiltä lukijoilta sitä saa ihan ilmaiseksi.

Lähettäjä: , 
Päivämäärä:   19.10.18 10:12:33

Sori, Tirsku

Varmaan se sai pökköä näihin kirjoituksiin, kun kyselin sun vointiasi.
koirien pito sulla varmaankin aina ollut ihan fiksua.
hyvä kun voit pitää joitain niistä kotonasi.
kun koirat ei välitä siintä onko pihassa jotain romua tai millainen maisema on.
Ne rakastaa emäntäänsä, kuin Jumaloivat tätä läheltä ja kaukaa.
kaikkea hyvää sulle jatkossakin, varmasti sun koirien on parasta olla sun luonasi.

Lähettäjä: Tirlittan 
Päivämäärä:   19.10.18 13:48:00

Kiitos Pilkku, kaltaistesi ystävällisten ihmisten takia uskallan tulla tänne mielipiteitä lukemaan, kaikkea hyvää Sinulle. <3

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   19.10.18 15:39:51

Kyllä minäkin tykkään lukea tirskun tarinoita

Lähettäjä: Tirlittan 
Päivämäärä:   19.10.18 17:18:44

Niin, onneksi teitä on useampikin, joka osaa poiketa empaattisesti myös aidan tällä puolen.

Ehkä kukaan ei ole paha, toiset ovat vain toisia tyhmempiä, kuten sanonta sanoo, mutta se tyhmäkin on ihminen jolla on ihmisen tunteet.

En voisi itse toivoa pelkkää tuskaa toiselle ja vielä omahyväisesti nauttia siitä, kun kerran kukaan meistä ei ole viaton.
Kuohunta ja usein kuvitteellinen sellainen jonkun eläimeni kärsimyksessä on outoa draamaa, kun ei huonosti kohdeltu eläin elä kymmeniä vuosia niinkuin täällä on tapana.

Mut meitä on joka junaan ja moni jää myös asemalle. :)

Aurinko paistaa, kaunistaen jälkiruskaa.
Selvisin teinien kanssa 9 lapsenlapseni yökyläilyiltä, iältään 2,5-9v. :)
Kolme oli maanantaista keskiviikolle asti, nuorimman vanhemmat eli Inssipojan perhe oli herännyt kuumeessa ke-aamulla ja niinpä nousi kuume heidän pojalleenkin päivällä. Olivat siis olleet 'samoissa rapujuhlissa'.

Isä haki poikansa illalla, vaikka Vaarin piti hänet viedä, ja toikin positiivisena yllärinä miulle uuden näytön tietsikkaani, kun edellisestä oli jo osa pimeänä.
Näytössä ei ollut kajareita ja muutama 'Isä Matteo' tuli katsottua mykkäfilminä.
Miäs kun meni hävikkiä hakemaan antoikin Mopo-poika pienemmät kaiuttimensa matkaan ja näin sainkin jo eilen katsoa viimeisen 'Murha paratiisissa'-jakson äänellisenä. :)

Siivoiltu on sisällä enempi nyt sadepäivinä, yhdeksän 'siskonpetin' taikomiseksi saatiin pikana päätökseen toissavuonna aloitettu yläkerran peräosan siivous, eli tilaa levittää kaksi vuodesohvaa ja yksi vuodetuoli, niillä olikin sitten puolet yläkerrasta täytetty.
En oikein uskonut että niitä lapsia joutaisi kaikki kysymäni, mutta olihan siinä luottamusta kerrakseen, jopa kuusi alle kuusivuotiasta. :)

Mut kyllä meni kokkauksen puolelle ja tiskauksen!
-No, jos jotain jäi heille mieleen, niin olipahan ainakin teet tarjolla kahvikupeista tasseineen ja leipälautasineen, heh, tiskattavaa 9 kuppia ja 18 lautasta per teehetki ja välipala, tarjoiluastiat vielä päälle.
Aamiaiseltakin 18 lautasta kun oli puuroa.
15v kysäisi siinä astioita juoksuttaessaan, että miten oikein selvisit kun tuo sama määrä omia lapsiasi oli kotona..?
-Hassu ajatus, eihän sitä edes silloin huomannut. :D

Vähän on ollut flunssainen olo eilen ja ihan puhti poissa, liekö osana väsymystä se alkuviikon jännittäminenkin, tämä aamu oli jo vähempi tukkoinen.
Ehkäpä huomenna pääsen sinne istutuspuuhiin.
Tällekin päivälle jäi vielä tiskattavaa ja kun ulkoa, jossa 'kello viiden teet' ovat nautitut, tuotiin astioita myös tiskaukseen ja säilöön laitettavaksi, niin sitten tulee kysymys kaksi: Mihis kummaan nämä kymmenen astiastoa sitten talletan!? ;D
Pitää keksiä jostain kaappitilaa, kun jos kysyisin muksuja joululomalla vaikka uudestaan, niin tarvitsisin taas isompia astiasatseja käyttöön, eli pitkälle ei parane kuskata. :)

Oli mukavan lämmintä meitin mäellä viime viikolla, yli 20 asteen meni yhtenä iltapäivänä, oli siis KUUMA, t-paidalla keikuttiin, harvinaista keskellä syksyä.

Kuntouttavassa just se askarteluohjaaja loisti poissaolollaan, miehiä ei kiinnostanut mikään, mut mä turhauduin heti sisääntullessani. ;)
Meille annettiin patalappu ja että tuollaista oli kai tarkoitus, paikallaolevat 'työvalmentajat' nostivat kädet pystyyn: "Näin käsityön viimeksi alakoulun kässätunnilla.."
-Jaahas. :D
Löimme yhden ryhmässäni jo pitkään olleen rouvan kanssa päämme+mutukokemuksemme peliin ja pyörittelimme hetken ohjetta käsissämme, sitten tuumimme että ööö, oliskos kangasta, saksia, silitysrautaa, ompelukonetta jne
Ilo oli huomata että joutuisasti ohjaajat kiikuttivat meille kaiken mitä pyysimme. <3

Aloitimme ja hetken kuluttua sohvilta, miesten ja levyraadin parista, erkani yksi uusi nainen tykömme, oli entinen verhoilija ja otti leikkurin käyttöön alkaen tehdä jo seuraavaan lappuun osia.
Me kyhättiin muutaman purun ja uusitun palasen jälkeen mainio teos näin ensikertalaisiksi. Verhoilija silitti seuraavan lapun osia valmiiksi ensi viikkoa varten ja niin hukkui se nelituntinen, 2 ihmistä= yksi pannulappu. :)
Se siitä 'orjatyöstä'. :D
Ensi viikolla saamme varmaan jo kaksi aikaan. Malli oli tällainen.
https://ailiamanda.files.wordpress.com/2014/12/patalaput_kollaasi.jpg

Aurinkoa viikonloppuun. :)

Lähettäjä: Tirlittan 
Päivämäärä:   19.10.18 17:23:55

Paitsi malli oli sen verran erilainen, että keskitähdenkin sakarat olivat kaksiosaisia.

Lähettäjä: jana 
Päivämäärä:   20.10.18 08:46:01

"kun ei huonosti kohdeltu eläin elä kymmeniä vuosia niinkuin täällä on tapana."

Tuon ei oikein voi väittää pitävän paikkaansa. Ottamatta kantaa kenenkään eläintenpitoon henkilökohtaisesti sanoisin elämässäni näkemäni perusteella, että huonosti kohdeltu eläin voi elää todella pitkään. Esim. koira, joka on aliravittu tai taipumuksiltaan sellainen, että jalostukseen ei pitäisi käyttää (on vaikka kyynär- tai lonkkakipua), voi tuottaa pentuja kauan ja senkin jälkeen pysyä itse hengissä, vaikka kärsiikin koko ajan kipua.

Puhumattakaan siitä, että jos eläintä kohdeltaisiin kaltoin mutta ruokittaisiin edes jollain lailla. Se pysyy hengissä vanhaksi asti.