Lähettäjä: Olo 
Päivämäärä:   20.8.18 16:46:42

Suurperheen äiti täällä.
Viimeinenkin lapsista lähti maailmalle ja nyt talo tuntuu totaalisen tyhjältä, vaikka vaarin kanssa yhdessä ollaan.
Itkettää, vaikka oikeasti olen onnellinen:
Kaikki lapseni ovat lähteneet ajalla ja hyvillä mielin.
Sivan kuten kuuluukin.
Koskahan tämä tyhjyyden tunne helpottaa?
Tuntuu, että on niin autiota, erilailla hiljaista kun vaikkapa silloin, kun lapsi on ollut vaikka kaverinsa luona.

Lähettäjä: Olo 
Päivämäärä:   20.8.18 16:48:40

Ja tästä hetkestä haaveiltiin silloin ruuhkavuosina: kuinka on ihanaa, kun lapset ovat aikuistuneet.
Nyt en uskalla vielä katsoa valokuviakaan, kun heti alkaa itkettää. Ja samalla olen onnellinen pärjäävästä jälkikasvustani.

Lähettäjä: T 
Päivämäärä:   22.8.18 18:05:02

Tuttu tunne. Kyllä se ajan kanssa helpottaa. Pyydä syömään ym. Sulla sentään vaari.. mä jäin totaalisen yksin. Nyt on aika miettiä mitä elämältä haluaa..harrastuksia ym

Lähettäjä: Pendoliino 
Päivämäärä:   22.8.18 23:00:58

Työkaverini tunsi samoin ja vuoden päästä aina huokaisi ilosta, kun tulivat käymään ja sitten huokaisi helpotuksesta, kun lähtivät taas ; ), tullakseen taas takaisin ; ) ; )

Lähettäjä: popi 
Päivämäärä:   24.8.18 07:37:30

Meillä vain kaksi lasta, mutta kyllä on ottanut koville kun nuorempikin lähti viime syksynä opiskelemaan. Teen töitä kotona ja olen yksikseni päivät pitkät, joten on ollut erittäin otolliset olosuhteet ikävöidä ja murehtia. Toki samalla ymmärrän, että murehtisin huomattavasti enemmän, jos olisivat jääneet kotinurkkiin haahuilemaan ilman tulevaisuudensuunnitelmia. Mainitsin asiasta lääkärissä käydessäni ja lääkärin neuvo oli että hanki koira. Asia on harkinnassa.

Lähettäjä: öhö 
Päivämäärä:   24.8.18 19:36:33

Tuntuuko lasten pois kotoa muutto yhtä rankalle, kuin avioeron tuoma yksinäisyys?
Talo on siis todella tyhjä ja kamojakin näkyy häipyvän.

Erossa ainakin talo tyhjenee ja vastuu tämän päivän ruuasta tai jääkaapin sisällöstä on minun.
Välillä tulee katsottua onko jääkaapissa mitä syötävää? Pakastimessa olevaa ruokaa mie en osaa käyttää.

Lähettäjä: Aloittaja 
Päivämäärä:   26.8.18 12:37:28

Nyt alkaa jo helpottaa, enää ei itketä.
Käytiin vaarin kanssa nuorimmaisen luona kylässä ja siellä oli kivaa ja kaunista.
Ei mikään kämppä vaan oikean kodin tuntua.
Hyvillä mielin kaiken kaikkiaan oltiin kaikki.

Lähettäjä: Pendoliino 
Päivämäärä:   28.8.18 20:01:59

Niin : ). Ihana huomata, että alkavat rakentaa omaa elämää ja siellä voi käydä hyvillä mielein.

Lähettäjä: nyyhky 
Päivämäärä:   30.8.18 07:49:25

Normaalia elämänkiertoa, se on jokaisella vanhemmalla edessä :)

Lähettäjä: hohhoh 
Päivämäärä:   27.9.18 12:46:45

Samalla hetkellä kun sain ekan vauvani ekaa kertaa syliini, tiesin että hän on luonani vain hetken. Pahimpina väsymysvuosina pyöritin vain mielessäni sitä biisiä, kuka voisi kellot seisauttaa kun maailma antaa kauneintaan.
Kolme muksua olen kasvattanut. Kaksi innostui lähtemään lukioaikana vaihtareiksi. Toinen Jenkkeihin ja toinen Australiaan. Se oli äidillekin pikakurssi tyhjään pesään.
Nyt yksi asuu Ranskassa ja 2 muuta 50 km säteellä. Kertaakaan en ole heidän peräänsä itkenyt. Näin elämän kuuluu mennä. Sen tietävät, että vaikka maailma kuinka murjoisi, niin kotiin saa tulla paikattavaksi.

Lähettäjä: 1.*** 
Päivämäärä:   27.9.18 13:16:21

Kaksi lasta maailmalla, toinen asuu Ranskassa. Toinen pk-seudulla n. 50km:n päässä, naimisissa, ei lapsia.

Molempien kanssa pidetään yhteyttä viikoittain, nähdään myös niin usein kun mahdollista.
Pieniä muutaman päivän matkoja saa helposti kumpaankin suuntaan ja asuminen on halpaa, kun voi yöpyä lapsen/vanhempien luona :)
Yhteydenpito on myös helpottunut ja halventunut Skypen, Messengerin ja Whatsupin myötä.

Ensi vklp tulevat molemmat meille yöksi, tuonen tuo myös puolisonsa ja kaksi kissanpentuaan :)