Lähettäjä: pammi 
Päivämäärä:   7.8.18 13:45:49

nyt kun lapset ovat isoja ja muuttaneet pois kotoa ja asuntolainakin maksettu ..haave omasta hevosesta taas piinaa..

ymmärrän täysin ,että siihen menee kaikki rahat ja aika ja olisi vain järkevää ratsastella muitten hevosella , mutta sittenkin..

minulla oli yli 10 vuotta hevonen ,jota sain pitää kuin omaani , tämän jälkeen viikottain riittää ratsastettavia ,mutta aina ne rakkaimmant lopetetaan/myydään jne..

toisaalta miettii, että jaksaako sitä oikeasti enää yli 50 v:a ja riittääkö aika (saati rahat).

Lähettäjä: Tirlittan 
Päivämäärä:   7.8.18 14:38:46

Jos Sinulla on paikka hevoselle, joka sopii kukkarollesi, on se tärkeintä.
-Jos löydät sen, niin loppu on tahtokysymys. :)

Lähettäjä: Talvi 
Päivämäärä:   7.8.18 20:44:01

Määrittele kannattavuus... ;) No monessakin mielessä ei tasan kannata. Mutta edelleen noita pihassani seisoo ja epäilenpä, että jos tulen järkiini ja laitan ne pois, kohta olisi pakko hankkia uudet.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   7.8.18 22:56:58

Ei kannata todellakaan. Menee kaikki rahat ja vapaa-aika ja etenkin se että koko ajan miettii mitä kauheaa voi sattua. Mutta. Sit jos ajattelee miten paljon siitä saa takaisin henkisesti, niin ollaankin huimasti voiton puolella. Itse hevosesta saa voimaa, ja kun oma on täyshoitotallilla, niin samalla saa ystäviä ja "nuppihoitoa".

Lähettäjä: 1.*** 
Päivämäärä:   8.8.18 09:16:24

Samaa sanon kuin edelliset.

Oman hevosen omistamisen ilolle ja onnellisuudelle pitäisi ensin määrittää hinta :)

Mutta on sillä sitten varjopuoliaikni. Vaikka hevonen olisi tervekin, niin sen kanssa voi tulla epävarmuutta monista asioista. Tänä päivänä kun on monenlaista hevostietäjää,-kuiskaajaa,-valmentajaa yms.

Lähettäjä: 52v 
Päivämäärä:   9.8.18 11:47:00

Ajan riittäminen riippuu toki ihan muusta elämästäsi, eli mihin kaikkeen muuhun käytät aikaa; harrastatko muutakin tms. Lapsethan sinulla ovat jo omillaan, kuten kerroit, eli eivät "tarvitse" sinua enää samalla tavalla, joten kaikki aika on ihan omaasi :)

Itsekin olen jo 50+v, oma hevonen ollut toistakymmentä vuotta, ja vielä olen ajatellut, että uusi hevonen tulee hankittua kun tuosta ikähepasta aika jättää. Rahaahan siihen (ja poniin) menee, mutta siihen rahanmenoon olen jo tottunut, kun nuo ovat jo elämäntapa. Rahanmeno riippuu myös toki siitä, mitä sen hevosen kanssa haluaa harrastaa ja millaisissa puitteissa, haluaako maneesitalliin tai valmentautua jotenkin tai vaikka kilpailla. Rahanmenoon voi kyllä jollain tavalla vaikuttaakin, itse olen nyt jo saanut itseni uskomaan, että uusia satulahuopia, loimia tai riimuja ei tarvita ;) Ja tietysti, jos huono tuuri käy ja hevonen sairastelee paljon, niin silloinhan rahaa palaa.
Kuitenkin itse lämpimästi suosittelen hankkimaan sen oman hevosen, koska se myös antaa niin paljon.

Lähettäjä: se.pienitalli 
Päivämäärä:   9.8.18 15:56:27

Eikö kaikki harrastaminen oo kallista? Hevonen tuskin vie kenenkään talouden rahavaikeuksiin.
Mutta vanhempana on kertynyt erilaisia menoja ja harrastuksia. Siun pitää kuitenkin olla lastesi kanssa jne.
Eli mieti riittääkö sinulla aikaa hevoselle?

Haluatko olla joka ilta tallilla?

Lähettäjä: pammi 
Päivämäärä:   11.8.18 22:10:41

se juuri onkin kun enää ei ehtisi ihan joka ilta olla tallilla , mutta pitäishän siellä ainakin 4-5 kertaa viikossa käydä. veisin siis täysihoitotallille , maneesia en tarvitse , mutta kenttä olisi oltava. voisin osallistua ilta- taikka aamutalleihin jne

tämä on vain sellainen koko iän kestänyt haave ja olisi kiva kokeilla miten rahkeet riittää esim . vuoden . vaikka itseni tuntien , en kai sitten raaskiskaan luopua jos hevosen hankkisin. tätä voisi tietenkin kokeilla ylläpitohevosen kanssa .

olen myös miettinyt kimppahevosta , jos löytäisin samanhenkisen kaverin, mutta se onkin ilmeisen haastava yhtälö.

itse haluaisin sellaisen monitoimi suokin . jolla voisi käydä valmennuksissa ("valmentaja" olisi tiedossa jo vuosien takaa) , hypätä pieniä esteitä ja maastoilla. no ainahan sitä voi haaveilla. ja todennäköisesti sellaisen löytäminenkin on vaikeaa, vertaisin sitä vain entiseen lainahevoseeni (joka oli minulle lähes täydellinen)..

tähän ikään mennessä on niin monen monta "hoitohevosta" taikka muutoin lainahevosta , joko myyty tai lopetettu , eikä siihen ole tietenkään itsellä ollut mitään sanomista.

Lähettäjä: 1.*** 
Päivämäärä:   12.8.18 18:28:12

Edelleen sanon, etä oman hevosen hankkimista ei voi (eikä kannata) mitata rahassa...

Mutta, voisit miettiä myös hyvää vuokrajaa/hoitajaa. Tiedän, niistä ei ole tänä päivänä tunkua, muta ainahan voi yrittää :)

Itse olen jopa miettinyt sellaista, että ostaisin aika hienon ja lupaavan kouluhevosen ja tarjoaisin kisamahdollisuuden jollekin mukavasti ratsastavalle nuorelle. Tämä voi tuoda ilon sijasta itkua ja hammasten kiristystä, mutta onnistuessaan voisi tuoda seuraavaa:
- hevonen ja ratsastaja kehittyvät
- tallilla ei tarvitsisi käydä päivittäin
- kuluihin tulisi vähän helpotusta
- kun itse ratsastaisi, saisi ratsastaa hyvällä hevosella

Lähettäjä: pammi 
Päivämäärä:   13.8.18 15:41:45

tuolla kannattamisella en tarkoittanut niinkään rahaa , tajuan ettei taloudellisessa mielessä ole mitenkään kannattavaa.

mietin "aineetonta" puolta ,että onko se niin kivaa ja ihanaa :) sen takia "kannattavaa" tai järkevää (no ei kyllä sitäkään).

sana kiertää ilmeisesti että edes ajattelen tuollaista , paria on jo tarjottu. mutta elämän realiteetti on se ,etten ehtisi tallille niin usein kuin pitäisi. ei vain ole aikaa tarpeeksi..

kaveri tai tuttava osti hienon =hänelle sopivan hevosen (lunasti siis ylläpitohevosensa) seuraan heidän onnellista elämäänsä ja jatkan haaveilua.

Lähettäjä: ooooo 
Päivämäärä:   14.8.18 09:18:22

omalla kohdallani olen asian käsitellyt ja näin lähes 50 vuotiaana en enää jaksa muun arjen ja työn ohessa hevosia.
harrastukset on sellaisia, jotka voi unohtaa vaikka viikoksi ja haittaa ei tule, eikä syyllisyyttä tarvitse potea.

ikääntyessä on tärkeää muistaa myös lepo ja rentous asioissa. ei tarvitse pingottaa ja "olla paras kaikessa" :)

Lähettäjä: Minna 
Päivämäärä:   16.8.18 22:27:58

Mulla ne hevoset on just se rentous, ei pingotusta tai stressiä. Joskus lähdet väsyneenä Tallille ja aina hyvällä mielellä pois. Meillä on kiva talli, hyviä sosiaalisia ympyröitä, monipuolista tekemistä, joskus haasteita ja höntsäilyä. En vaihtaisi päivääkään pois. Toivottavasti jaksan pitää omaa hevosta vielä 70v. Olen nyt 55. 15v päästä ne alkavat olla vanhoja. Jos ovat terveitä, niistä on lenkkiseuraksi vielä maastoon. Parempaa pään nollausta en tiedä. Minulla on lisäksi tuttuja jotka joskus ratsastelevat hevoseni, jos olen vaikka reissussa. En ota stressiä. Tämähän on harrastus.

Lähettäjä: Piriliri 
Päivämäärä:   17.8.18 19:58:01

Ei ehkä kannata. Ainakaan mulla. Aina leviää käsiin täö homma, nytkin 5 (!) Kotona, tosin yksi lähtee ratsikoululle vähän töihin, käyn itekkin siellä sitä ratsimassa, ehkä; yksi vielä ylläpidossa muualla ja ravihevonen reenissä muualla. Lisäksi vielä 4 muun eläinlajin edustajia ja 2 esiteiniä lasta. Eipä tarvi.miettiä mitä tekis kun töiatä tulee... rahar on tiukilla, vaikka kotona on heinät omasta takaa... mut oma vika. Ihan ite hankittu, niinku tytär välillä huomauttelee

Lähettäjä: XXX 
Päivämäärä:   18.8.18 20:57:36

Suosittelen hevosen hankintaa. Siinä poistuu kerralla kaksi ongelmaa, sijoitus- ja vapaa-ajan.

ps. jotain muuta voi tulla tilalle......

Lähettäjä: se.pienitalli 
Päivämäärä:   19.8.18 23:31:34

Joo varakas hyvin ansaitseva ja hevosestaan välittävä emäntä, on parasta mitä hevonen voi eläessään saada.
Ja hevonen on ralliautoon tai purjeveneeseen verrattuna halpa ja mukava harrastus

Pollen on mukava olla hyvällä ammattitaitoisella tallilla ja pari kertaa viikossa ratsastava omistajastakaan ei
pahemmin haittaa.
Eli katsele olisiko lähelläsi hyvät olosuhteet hevoselle tarjoava talli ja osta mieleisesi hevonen.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   1.9.18 10:47:25

ei kannata

Lähettäjä: jana 
Päivämäärä:   4.9.18 09:38:36

Rahallisesti ei mutta muuten kyllä.

Lähettäjä: Latteaa 
Päivämäärä:   20.9.18 10:49:04

Itsellä ei aika+raha+energia riittäisi, mutta jos se on haaveesi, ja sinun on mahdollista toteuttaa se, niin go for it! Voihan sen hevosen myydä, jos se ei tunnukaan hyvältä.

Lähettäjä: Mummo? 
Päivämäärä:   8.1.19 13:30:01

Minä ostin ensimmäisen oman hevosen 10 vuotta sitten nelikymppisenä ja toisen neljä vuotta sitten. Nyt harkitsen tuon vanhemman antamista ylläpitoon kun ei meinaa kahta jaksaa liikuttaa päivätyön lisäksi. Toisaalta lueskelen kokoajan myynti-ilmotuksia varsoista...Alkuoeräiseen kysymykseen vastaten: kannattaa, mutta kuinka monta, se riippuu omasta jaksamisesta.

Lähettäjä: Ope 
Päivämäärä:   8.1.19 19:10:43

Kannattaa, mutta hankkimiseen kannattaa käyttää aikaa ja vaivaa, miettiä tarkasti:onko tämä nyt oikeasti Se, jonka haluan.
Olen tässä lähipiirissä nähnyt meidän tätien hankkimia upeita hevosia, jotka eivät vain sovi tädin käteen. Sitten niitä ratsastavat muut ja pyörittävät köyden päässä.
Jos suomenhevosta hankit, niin panosta ratsastettavuudeltaan hyvään:kolme hyvää askellajia, kevyt ja tahdikas. Sen kiitävän jyrän kanssa on ikävä lähteä kamppailemaan,eikä se vielä voimaton laukka yleensä hyväksi muutu.

Lähettäjä: N57 
Päivämäärä:   9.1.19 07:24:59

Mikä "kannattaa"? Itsehän tämä on jokaisen mietittävä. Itselläni ollut hevosia yli 30 vuotta, nytkin kolme. Ratsastan joskus ja jouluna, tai joka päivä ainakin kahdella. Ihan miten tuntuu. Eivät nuo ratsastusta kaipaa, liikunnan saavat valtavissa metsätarhoissaan ja hevosiini ei "pöllöenergiaa" kyllä kerry vaikka en liikuttaisi ikinä. Mutta rakastan hevosiani ja saavat olla minulla loppuun asti. Hoidan hevoseni ja lukuisat muutkin eläimeni viimeisen päälle hyvin ja tämän lisäksi jaksan tehdä vaikka mitä muutakin vapaa-aikanani. Myös rahani riittävät muuhunkin; ihan vain keskituloinen olen ja ostoheinä; silti. Terveysongelmia minulla on, pahojakin, mutta kivuista huolimatta touhuan.

Lähettäjä: The Cowgirl 
Päivämäärä:   9.1.19 23:05:59

Siis mitä mä luen? "että jaksaako sitä oikeasti enää yli 50 v:a ja riittääkö aika (saati rahat)"
Kyllä jaksaa! Miksei jaksaisi?
Aloittajan elämäntilannehan kiljuu mahdollisuuksiin tarttumista!
Tässä -64 syntynyt (en ees jaksa muistaa minkä ikäinen olen) vuosi sitten sai ja tarttui tarjottuun mahdollisuuteen omasta enkä hetkeäkään kadu.
Juu, aika ja rahat menee, mutta koskaan ei tiedä milloin oma terveys menee niin ettei tätä ihanuutta enää voi tehdä. Minä otin riskin, mutta joka päivä olen onnellinen.
On se sen arvoista.