Lähettäjä: surku koirasta
Päivämäärä: 22.4.18 14:04:37
Mieltäni painaa meidän 11 vuotias leikattu uros koira. Tää koira on ollut aina pehmeä luonteinen ja silloin kun vanha uroskoiramme vielä eli, sai tämä siitä jonkinlaista tukea ja turvaa. Nyt eletty jo yli 4 vuotta ilman edesmenneen koiran henkistä tukea. Tämä nykyinen myös kastroitu, jonka jälkeen luonne pehmeni valitettavasti entisestään ja epävarmuusongelmat lisääntyivät. Luonnetta voisi kuvata totiseksi torvensoittajaksi.
Ongelmana on siis liiallinen pehmeys ja epävarmuus, joka tuntuu ikävältä kotimme arjessa. Koiralla on ns. hyviä ja huonoja päiviä. Koira reagoi erittäin herkästi kaikkiin ääniin ja kolinoihin. Jos kuulee pienenkään kolinan, aiheuttaa se spontaania haukkumista, murinaa, luikkimista piiloon, yläkertaan, minne vaan. Ja pahinta on, että tämä tila voi jäädä päälle pitkäksi aikaa, eli koira voi vielä tilanteen ohimentyäkin murista epävarmasti, haukahdella jne. Huomaan, että kotonamme varotaan tekemisiä, kolahduksia, jopa tiettyjen sanojen sanomista, että koiramme mielenrauha ei järkkyisi. Koira saattaa myös haukkua ja murista perheenjäsenilleen kun joku tulee kotiin ja sekin tila voi jäädä päälle. Ei ikinä ole kuitenkaan osoittanut pienintäkään agressiivisuutta ihmisille,on äärimmäisen kiltti, murina johtuu vain äänistä tms. Vieraita ihmisiä haukkuu voimakkaasti useita minuutteja, jonka jälkeen rauhoittuu ja ihminen saa rapsutella koiraa vaikka tuntikausia. Koira ei ole ikinä tykännyt leikkiä, ei leikkinyt juurikaan edes pentuna, aikuisena aniharvoin. Ei myöskään osaa olla oikein muiden koirien kanssa, ei ota kontaktia juurikaan.
Välillä koira on mitä mukavin ja rakastettavin otus, mutta tämä jatkuva varpaillaan olo stressaa kaikkia. Koira on hankittu rodun pitkäaikaiselta, menestyneeltä kasvattajalta kylläkin isosta kennelistä, jossa koirat ovat pentuna asuneet erillisessä kennelrakennuksessa. Pentuaikana ei ole kokenut mielestäni mitään suurempia järkytyksiä.
Pahinta, että mulla on mennyt ilo koiran kanssa touhuamisesta, koska koira vaikuttaa usein kotonaan stressaantuneelta ja onnettomalta.
Koiralla on A lonkat ja vuosittain käyty eläinlääkärissä tarkastuksessa. Noin kuukausi sitten otettu verikokeet, joissa ei näkynyt mitään. Koiran pitäisi olla terve. Nyt vielä aikomuksena kuvauttaa koiran selkä, koiran peitsaamisen vuoksi. Selkä on ainut terveydessä, joka mietityttää, vaikka ainoa (ehkä merkittävä?) oire onkin tuo peitsaaminen. Mutta luonteen pehmeys kuitenkin ollut koirassa aina.
En oikein tiedä mitä vastausta täältä haen, tukea kokemuksia, mielipiteitä..
Luopuminen tuntuu vaikealta, mutta niin myös eläminen onnettomalta tuntuvan koiran kanssa. Aikaisemmat koirat ovat olleet itsevarmoja ja iloisia. Ja tämän kanssa välillä omakin ilo on hakusessa juuri näiden arjen ongelmien kanssa.
|