|
Lähettäjä: N55
Päivämäärä: 25.2.18 14:13:52
Viitisen vuotta sitten ratsastaessa alkoi tuntumaan, että lonkkaa ei saa kunnon asentoon. Ei varsinaista kipua, mutta jäykkyyttä ja epämiellyttävä tunne lonkassa. Juoksin pitkiä matkoja lähes päivittäin ja kävin salilla, missä käytin isoja painoja. Kipuja ei ollut, joskus pieni pistos tuntui lonkassa. Sitten aloitin taekwondon ja kun potkimisesta ei tahtonut tulla mitään, menin lääkäriin. Tulos: neljännen asteen nivelrikko, siis pahin mahdollinen, rustoa ei tahtonut edes nähdä, reisiluun pää kulunut epämuodostuneeksi. Ortopedilta kehoitus mennä välittömästi leikkausjonoon. Järkytys oli hirveä, kun ei ollut hajuakaan, että olisi minkään valtakunnan nivelrikkoa. Ortopedin kehoitus tuntui kummalliselta myös siksi, että olin edellisenä päivänä juossut 15 km ja pystyin edelleen juoksemaan pitkään, lujaa ja vaikka päivittäin. Pisti vihaksi, kun muita hoito-ohjeita en saanut. Jatkoin liikuntaa entiseen malliin, mutta aloin entistäkin määrätietoisemmin vahvistamaan alakertaa ja venyttelemmän. Niinpä sitten selvisin lonkkani kanssa kolme ja puoli vuotta ja sitten tuli tilanne, että lonkka alkoi menemään jumiin, yösäryt eivät enää pysyneet kurissa millään lääkkeillä ja jäykkyys alkoi haitata liikaa. Rg-kuvien jälkeen pääsin kiireelliseen leikkaukseen ja leikannut ortopedi kommentoi niveltä adjektiivilla "hirveä". Ei voinut tajuta, että olin loppuun asti voinut jalalla kävellä, eikä uskonut, kun kerroin puolimaratoneista, päivityäisistä juoksulenkeistä ja kovasta saliharjoittelusta, joita olin tehnyt ihan leikkaukseen asti. Ratsastus oli viimeiset vuodet niin epämiellyttävää, että sai jäädä. Lonkka leikattiin viime keväänä, kolme päivää leikkauksesta siivosin tuntikausia pihaa, kahdella kepillä kävelin vain sairaalassa, missä vietin kaksi yötä. Kävelylenkit aloitin heti kotiuduttuani. Toipuminen oli todella nopeaa ja pystyisin hyvin ratsastamaankin, mutta homma ei huvita. Ei huvita, vaikka pihassa on kolme mitä mahtavinta hevosta. Siitäkin edestä hiihdän, käyn salilla ja kävelen. Juoksun vaihdoin kävelyyn, sillä haluan säästää uutta niveltäni.
Olen siis hyvin urheilullinen, painoa ei ole liikaa. Mahdollinen selitys nivelrikolle voisi olla pari kumoonratsastusta, joissa jäin hevosen alle ja lonkka vääntyi. Suvussakin on nivelrikkoa. Onneksi toinen lonkkani on terve.
|