Lähettäjä: Hehku 
Päivämäärä:   5.1.18 01:47:26

Kirjoitan tätä viestiä yöllä. Heräsin yhtä-äkkiä siihen, että näin painajaista, jossa ratsastin vanhalla ruunallani ja päädyimme jatkuvasti niin paksuun hankeen, ettei se päässyt enää eteenpäin.

Päivällä kävimme klinikalla. Hevosella on tuntemattomasta syystä kaviot olleet hurjan näköiset, kuin kaviokuumeisella. Kävimme toteamassa, ettei kaviokuumetta ole ollut ja kaviot vielä kantavat. - Ne eivät aiheuta kipua, mutta nuo muut vaivat, eläinlääkäri totesi ja jätti lauseensa kesken.

Muut vaivat. Hampaat ovat huonot. Hevonen syö hitaasti. Se ei silti ole laiha. Turkki on paksu ja pitkä, voisi ottaa verikokeen cushingin varalta, lääkäri pohti. Kun on ne kaviotkin niin oudot.

Suurin vika hevosessa on sen jaloissa. Kyynärnivelissä on nivelrikko. Hevosella ei voi ratsastaa, eikä ajaa, ja sen ravi ja käynti ovat taluttaessakin jäykät. Köpöttäjä. Tarhassa se makoilee ja torkkuu paljon.

"Kukaan ei syytä sinua, jos haluat sen lopettaa." "Eihän eläimiä voi ikuisesti pitää, jos aiot vähentää, niin tämä on seuraava." "Kavioiden takia sitä ei tarvitse lopettaa, mutta miten nuo muut..." Eläinlääkärin sanat kaikuvat korvissani yhä uudelleen.

Ajattelen, että hevonen saa elää vanhuuden jäykistämänäkin, jos se ei ole kipeä. Jos se olisi koira, antaisin sen jatkaa vielä ilman muuta elon päiviään. Se pääsee makuulle ja ylös, syö, juo ja vaikka näyttää vanhalta, ei ole laihtunut ja kuihtunut.

Mutta kun se on hevonen. Kuinka kankeaksi sen liikkumisen pitää käydä, että se on liikaa? Onko sillä aikaa kuukausia vai vuosia? Se ei juokse mielellään taluttaessa, mutta ei ole koskaan juossut. Tarhassa se saattaa yhä kiihtyessään laukata pitkätkin pätkät.

Eläinlääkäri sanoi, että hän pitää hevosen elämällä rajana sitä, jos hevonen ei enää kävele ontumatta. Käveleehän tuo.

Ehkä vielä ensi kesä. Mutta kuinka pitkä ja vaikea talvi mahtaa olla...Joko sittenkin on aika?

Lähettäjä: Gerda 
Päivämäärä:   5.1.18 08:52:49

Vaikea päätöshän se on.
Tuo, että tarhassa hevonen makoilee ja torkkuu paljon, kuulostaa hiukan huolestuttavalta. Onko se nuorempanakin tehnyt niin?
Voisitko kysyä mielipidettä tutuilta, jotka ovat hevosen nähneet nuorempana, mutta eivät ole sen kanssa päivittäin tekemisissä?
Hevosen kipua on niin vaikea arvioida, mikä määrä kipua on hyväksyttävää vai onko lainkaan? Harkitsisin vakavasti ystävän pois päästämistä tilanteessasi.

Lähettäjä: 1.*** 
Päivämäärä:   5.1.18 12:21:59

Minkä ikäinen? Ei sillä, että iällä olisi ratkaiseva merkitys, mutta monet asiat ja vaivat, kuten hammasongelmat pahenevat, kun hevonen on reilusti parikymppinen...

Oma ruunani täytti uutena vuotena 20v. Sillä on kilometrin pituinen vikalista:
- kasvuiän tapaturman seurauksena reisiluun pään epämuodostuma
- oikea SI-nivel kiertynyt taaksepäin
- molempien takajalkojen kinnerpatit, toinen luutui 6-vuotiaana, toinen 8-vuotiaana
- tapaturmaisesti kaksi lievää jännekolhua etujalassa
- nuljuluun ligamentti myös tapaturmaisesti kolhiutunut, samalla verisuonirepeämä
- useita kaviopaiseita lättäkavioiden vuoksi, tapaturmaisesti myös kantapallopaise
- takahammas ollut halki n. 3v, ell:n seurannassa, ei tarvitse poistaa ainakaan vielä
- toinen etukavio ollut halki jo reilu 2v, kengittäjän hoidossa, ei ole vaivannut sitä
- 2 kertaa tasapainohäiriöitä, jälkimmäisellä kaatui, tutkittu klinikalla löytämättä syytä

Olikohan siinä kaikki? Kaikki, jotka hevosen näkevät ,ihastelevat sitä kuinka hyvältä se näyttää! Karva on lyhyt ja kiiltävä, hevonen on sopivan pyöreä ja lihaksikas, hyväntuulinen ja liikkuu mielellään. Hypätään vielä pieniä esteitä jumpaksi ja mielenvirkistykseksi (ex-estehevonen), käydään loikkimassa maastossa ja emännän mielenvirkistykseksi mennään joskus vielä vaativaa koulua :)

Silti tiedän, että jokin noista em.vaivoista voi viedä sen hyvin nopeasti. Hevonen on myös luonteeltaan sellainen, että sitä ei voi jättää oloneuvokseksi...

Pitkä sepustus, mutta aloittajalle tsemppiä päätökseen! Sinä tunnet hevosesi parhaiten, jolloin voit myös päättää sopivan ajankohdan.

Lähettäjä: Tirlittan 
Päivämäärä:   5.1.18 14:59:50

Meilläkin on vanhoja.
Olen mieltänyt sen niin että kun ei hevonen enää voi elää oikeaa hevosen elämää on lähtövuoro.

-Jos hänen pitäisi elää loimitettuna
-jos hällä on jatkuva lääkitys
-jos hän ei voi enää itse syödä kuivaheinää
-jos liikkuminen sattuu
-jos hän tarvitsee särkylääkkeitä
-jos hän ei voi liikkua normaalisti.

Aika vaan on päästää kaveri ansaittuun vapauteen.

Lähettäjä: mm 
Päivämäärä:   5.1.18 15:10:20

Kyllä sen sydämessään tietää milloin se aika on.Ne on raskaita päätöksiä,mutta ajattelen sen aina niin,että se on mun velvollisuus tehdä se päätös kiitokseksi kuluneista yhteisistä vuosista.

Lähettäjä: Hehku 
Päivämäärä:   5.1.18 16:27:53

Ruuna on 21-vuotias. Mutta ikä ei kerro juuri mitään. Naapuritallilla on 28-vuotias poni, joka on niin hyvässä kunnossa, että sitä käytetään yhä tunneilla lähes normaalisti. Ja naapuritarhassa asuu tamma, joka on 20 vuotias, ja on täydessä käytössä.

Vielä kesällä ajoin ruunalla kärryillä, ja se meni todella iloisesti eteenpäin. Leiskautteli hienoa ravia kertakaikkiaan. Ratsastus oli lopetettu pari kuukautta aiemmin kun kyynärnivelten ongelmat tulivat esiin. Kärryttely oli kuitenkin ihan ok, kun ei ole painoa selässä. Sitten kavioihin ilmestyi tyhjiä onteloita, eikä ruunaa ole rohjennut liikuttaa.

Hevosen yleisilme ei ole surkea tai sulkeutunut. Se on seurallinen ja iloinen, mutta liikkuu köpöttäen pienillä askelilla. Makoillut se on päivisin jo ainakin muutaman vuoden.

Yöllinen kirjoitus ja onneksi sen jälkeen tullut uni jäsensi ajatuksiani. Annan ruunan vielä elellä eloaan. Seuraan sen vointia suurennuslasilla. Kunhan kelit paranevat, testailen sen liikkumista ohjasajaen, mistä se on aina tykännyt. Vanhuus, hitaus ja jäykkyys eivät välttämättä vie elämäniloa, eivätkä ole syy lopettaa hevosen elämää. Jatkuva kipu on.

Olen kuitenkin valmis päästämään hevoseni pois heti kun hetki koittaa. En pelkää edes murskaavaa surua, joka siitä seuraa. Selviän kyllä. Lopetushetket ovat minulle jo tuttuja. Ihan hirveitähän ne aina ovat. Mutta selviän. Hautapaikan ja kaivinkoneen selvitän nyt pikimmiten, jotta kun hetki tulee, voin toimia ripeästi. Tulevat kuukaudet ja viimeistään kesä näyttää, miten ruunavanhuksen elo etenee. Nyt vielä nautin hetkistä, joita minulla hevoseni kanssa on jäljellä, olipa niitä vähän tai paljon.

Kuulen mielelläni lisää ajatuksianne aiheesta. Se auttaa jäsentämään omiakin ajatuksia. Kiitos.

Lähettäjä: yks 
Päivämäärä:   5.1.18 19:40:22

Omalle hevoselleen on aina tietyllä tavalla sokea, etenkin kun sen näkee päivittäin. Ikävä kyllä asia menee usein niin, että siinä vaiheessa kun omistajan mieleen tulee tuollainen harkinnan aihe, olisi hevosen edun mukaista ollut jo jonkin aikaa päästä pois.
Hevonen näyttää kipuaan huonosti, mutta jos sen liikkuminen tai muut tavat ovat oleellisesti muuttuneet aikaisempaan verrattuna, kipua todennäköisesti on. Ja voi olla paljonkin, etenkin jos hevosella on nivelrikkoa. Ikä ei tässä ratkaise, vaan juurikin se vaikutelma, jonka hevonen kokonaisuutena antaa. Myös hitaus ja jäykkyys voivat olla viitteitä kivusta.
Olisi tosiaan varmasti hyvä ajatus pyytää joku ulkopuolinen, hevosen nuorempana tuntenut henkilö sitä katsomaan.
Tällaisen asian päättäminen on aina tuskallista ja vaikeaa. Jos kipuja perustellusti epäilee, on mielestäni kuitenkin hevosen kannalta parempi tehdä lopullinen ratkaisu vähän liian aikaisin kuin yhtään liian myöhään.
Ajatuksesi seurata hevosesi vointia suurennuslasilla on varmasti paikallaan ja toivottavasti hevosystäväsi voi nauttia vielä kesästä. Mutta jos kipuja on - mikä kuvaamillasi muutoksilla on erittäin todennäköistä - on vastuullista hoitaa hevonen viipymättä viimeiselle matkalleen. Kipeä hevonen kun ei kesästäkään nauti.

Lähettäjä: Op 
Päivämäärä:   5.1.18 19:48:29

Hevoset on luotu liikkumaan, paljon, ja ilman kipuja. Näin sanoi mulle lääkäri ennkuin lopetti hevoseni nivelrikon takia. Ajattelepa millainen olisi oma elämänlaatusi jatkuvan kivun kanssa...

Lähettäjä: pp 
Päivämäärä:   6.1.18 01:09:36

"Tuo, että tarhassa hevonen makoilee ja torkkuu paljon, kuulostaa hiukan huolestuttavalta."
Minun tammani alkoi nukkua makuulla tavallista enemmän jo 14-vuotiaana. Terve hän silti on edelleen. Vanhemmiten vain kaipaa vähän enemmän lepoa. Tämä on vieläpä sellainen, ettei ole ratsastettu, on ollut ulkomailla siitostammana, vaikka terve onkin. Eli ei ole työllä kulutettu, ja silti pikkuhiljaa iän myötä kaipaa enemmän lepoa.

Lähettäjä: Talvi 
Päivämäärä:   6.1.18 09:29:21

En itse pidä elossa hevosta, joka ei voi liikkua normaalisti. Lyhyt töpöttävä askel ja makailu kertovat kivusta ja sen välttely-yrityksistä. Jos ell ehdottelee kautta rsntain lopetista, kuuntelisin, koska tämän päivän ellit eivät sotä vähässä kummassa tee. Mutta ei ne voi suoraankaan sanoa, että eläimen hengissäpito alkaa olla julmaa.

Omalle eläimelleen sokeutuu ja sen näkee helposti parempikuntoisena kuin se on, koska haluaa nähdä. Eläin myös peittelee kipuaan minkä voi. Minä en tiedä miksi eläimen pitäisi kärsiä oikein kunnolla ennenkuin sen voi lopettaa, siksi päästän irti omistani mieluiten jo ennen pahoja tuskia.

Lähettäjä: Gerda 
Päivämäärä:   6.1.18 10:02:02

Minun vanhin hevoseni on nyt 16 ja jos se alkaisi maata tarhassa niin olisin huolissani. Porukassa on myös yksi nuorempi, joka on varsasta saakka nukkunut päiväunet pitkin pituuttaan, sen kohdalla makoilu on taas ihan normaalia.
Yhtään hevosta en ole vielä joutunut lopettamaan vanhuuden vaivojen vuoksi, mutta voin kuvitella että päätös on vaikea. Koirien kohdalla taas olen melkein joka kerta ajatellut jälkikäteen, että olisi pitänyt päästää pois vähän aiemmin.

Lähettäjä: Irma 
Päivämäärä:   6.1.18 19:13:12

Kun elli puhui verikokeesta cushingin varalta, olisin sen otattanut. Lääkitys tosin olisi sitten elinikäinen, jos tauti todettaisiin tai sitten voisi paremmalla omalla tunnolla lopettaa.

Lääkityksellä todennäköisesti pääsisi ainakin vielä kevään ja ensi kesänkin.

Lähettäjä: Jopi 
Päivämäärä:   7.1.18 21:42:30

Ei minun hevoset vielä parikymppisenäkään makoile enempää kuin nuorempanakaan.
Yksi hevonen makoili paljon, mutta sillä olikin kavioluut kääntyneet.
Aloittajan hevosen kavioita ei vissiin kuvattu?

Lähettäjä: Jessi 
Päivämäärä:   8.1.18 01:19:48

Itsekin lopettaisin siinä kohtaa jos hevonen on selkeästi kipeän oloinen, välinpitämätön ja viihtyy enemmän omissa oloissaan kuin normaalisti. Nopeammalla päätöksellä mikäli ei syö kunnolla, laihtuu tai on muuten sellainen esim. sairaustilanne ettei hoito tehoa tai eliniänodote suhteessa elämänlaatuun lyhyt.

Lähettäjä: pp 
Päivämäärä:   8.1.18 16:34:51

Asiaa mietittyäni perun puheitani sen verran, että itse asiassa tuo meille siitosuran jälkeen tullut tamma alkoi lepäillä makuulla silloin, kun laumajärjestystä muutettiin eli tamma siirtyi vähän isommasta laumasta toisen tamman kaveriksi. Eli ehkä tamma ei ollut sitä ennen lepäillyt niin paljon kuin olisi halunnut. En hänen tapojaan tunne aiemmalta ajalta.

Keväisin meillä melkein kaikki hevoset makailevat ulkona enemmän kuin talvisin. Ovat pihattohevosia, joten nukkuvat mielellään hangessa keskitalvellakin. Kevättä kohti tultaessa se makaileminen lisääntyy nuorillakin hevosilla. Olen tulkinnut kevätväsymyksen purkamiseksi.

Lähettäjä: pökö 
Päivämäärä:   9.1.18 15:22:19

Eikö se köpötys juuri kerro kivusta?

Lähettäjä: Hehku 
Päivämäärä:   9.1.18 15:36:55

Tuossa muutamia kysymyksiä/pohdintoja tuli tilanteeseeni liittyen, niin tässä vastauksia.

Cushing -verikoe on tarkoitut ottaa heti kun mahdollista, mutta siinä on tarkkaa milloin, siis missä vaiheessa päivää ja vuotta se voidaan ottaa. Palaamme siis tähän kun aika on verikokeelle oikea.

Kaviot kuvattiin, eikä niiden rakenteessa ole vikaa. Ell sanoi hyvin suoraan, etteivät kaviot tutkimisen perusteella tuota kipua hevoselle.

Hevonen ei syö kipulääkettä eikä onnu. Askel on lyhyempi kuin ennen, mutta hevonen ei välttele liikkumista muuten. En tietenkään voi tietää toisen kipua, en hevosen niinkuin en ihmisenkään, mutta ruuna ei vaikuta kipeältä. Se on ihan iloinen oma itsensä, vaikka askel on lyhyt ja jäykkä.

Olen paljon pohtinut sitä, mikä on oikea aika luopua eläimestä. Tällä hetkellä olen taipuvainen ajattelemaan, että eläimelläkin on oikeus elää vanhuutensa. Jos ilme muuttuu sulkeutuneeksi, olemus on välinpitämätön tai ahdistunut, on kipuja todennäköisesti niin paljon, että eutanasia on aiheellinen. Pelkkä nivelten jäykkyys ei kuitenkaan vielä vie elämäniloa. Juuri tuota elämäniloa seuraan niin koirissani kuin hevosissanikin. Ja pyydän jatkuvasti ystäviäni sanomaan, jos olen sokeutunut eläimen voinnille.

Eläinlääkäri voi suositella lopettamista ihan suoraankin, mutta päätös on aina omistajalla. Ilman eläinlääkärin sanoja en olisi pohtinut tilannetta vielä näin vakavasti. Pyysin häntä sanomaan minulle suoraan jos itse en muuten tajua, että nyt on jo aika.

Lähettäjä: Tirlittan 
Päivämäärä:   9.1.18 16:36:27

Niin sen tietenkin on hyvä mennä kuin oikealta tuntuu.

Hevonenkin rakastaa omistajaansa, eikä hänestä tahtoisi luopua, toki hän voi jäädä henkimuodossa vielä oman ihmisensä askeleita varjelemaan vaikkei se ole sama asia kummallekaan.

Mutta siinäkin on se mutta joka vaan pitää sitten tiedostaa, vastuu on ihmiselle langetettu eläinasioissa.

Meilläkin on pian 15-vuotias koira, hän ei ole lähtenyt mukaan lenkeille enää pitkään aikaan, pissaa sisälle kun ei joko pysty tai tajua pidätellä, silmissä kuultaa kaihi, eikä enää hyvin kuulekaan..
-Joo, tyyppiesimerkki ristiriidasta, syö hyvin on iloinen, kuuntelee kun hälle puhutaan, juoksee unissaan usein ja nukkuu paljon.

Olen miettinyt ja käännellyt asiaa, viettääkö hän pikkuhiljaa vallan omaan itseensä vajoten arvokasta koiran elämää eli luulenko että tuollainen rapistuminen on ok-vanhuutta, vai inhimillistänkö raihnaisen ikälopun olemaan vain onnellinen kun on elossa?

Hän tuossa vielä mennä köpöttelee, ja minä yritän löytää syytä lopettamiselle.
Syy ei ole yksinäisyyteni jos karvakaveri lähtee, 9 jää vielä, mutta poistuneehan hänen mukanaan ajallisesti yli neljännes omaa historiaani, puolet avioliitostani, vaan kuulostaapa 'nostalgia' ihan hullulta elossapitostrategialta..

Ehkä vaan yritän lähiaikoina selättää asian järjen voimin.

Lähettäjä: N55 
Päivämäärä:   10.1.18 11:45:27

Köpötys kertoo useimmiten lihasjäykkyyksistä, harvemmin hevosen raajat ovat niin tasaisen kipeät kaikki, että köpöttelisi, vaan ei ontuisi. Hieronta ja venyttely voisivat tehdä ihmeitä.

Lähettäjä: Tipu 
Päivämäärä:   14.1.18 01:35:47

Itse tiesin että hevoseni aika on koittanut, kun aloin miettiä onko sen pitäminen järkevää. Muutama viimeinen kuukausi meni niin ettei voinut liikuttaa ollenkaan nivelvaivojen takia. Tarhassa käveli ihan hyvin.
Liikkumaan tottunut hevonen ei niin vain totu siihen että tarhailee vaan. Vaikka olikin vanha. Huuteli perään kun muita hain lenkille. Sen vaan tiesi. Elämäni hevonen oli ja ikävä jäi.
Kyllä sä aloittaja sydämmessäsi tiedät kun on aika päästää ystävä pois. Sitä ei paremmin tiedä kukaan muu.
Itse sain ihmettelyä ratkaisustani, kun hevoseni oli niin hyvässä kunnossa. Ihmettelijöille vastasinkin, että halusin päästää pois kun oli vielä iloinen ja suht hyvässä kunnossa. En halunnut odottaa että hevonen masentuu kivuistaan.

Lähettäjä: PPID 
Päivämäärä:   14.1.18 13:40:20

Irma, ei PPID ole suinkaan kuolemantuomio. Hevosellani todettiin se pari vuotta sitten, aloitettiin lääkitys ja se voi todella hyvin! Lääkitys piristi sen nopeasti.

Lähettäjä: Tammamamma 
Päivämäärä:   17.1.18 22:48:28

Nuo oireet - muutokset kavioissa, hammasongelmat ja niistä johtuvat syömisvaikeudet, paksu ja pitkä karva, etujalkojen jäykkyydestä johtuva köpöttely - kuvasit niillä juurikin cushinghevosta. PPID:n testaukseen on olemassa useitakin eri testejä. Helpoin ja nykyään kai eniten käytetty lienee plasman ACTH mittaus ja se voidaan tehdä mihin vuodenaikaan hyvänsä, sillä ACTH:n pitoisuudelle on määritelty vuodenaikaisten vaihteluiden mukaiset viitearvot. Ei kannata siirtää testausta mihinkään tulevaisuuteen, vaan mahd. pian toimeen.

Lähettäjä: nk 
Päivämäärä:   31.1.18 15:39:03

Mitä aloittajalle ja hevoselle kuuluu?

Lähettäjä: jep 
Päivämäärä:   31.1.18 19:09:55

Syömisvaikeudet/haluttomuus ja paksu karva voivat viitata myöskin syöpäsairauksiin, onko peruslabrat ok ja kiinnostaisi kanssa kuulla miten teillä menee?

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   11.2.18 20:58:10

ACTH testiä minäkin ehdotan.

Mitä jos kokeilisit hevoselle parin päivän kipulääkekuuria? Näkisit vaikuttaako se käytökseen ja liikkumiseen. Omalla koiravanhuksella tämä avasi silmät; koira oli hiljalleen mennyt huonompaan suuntaan, en sitä itse nähnyt ennenkuin lääkitsin kipua. Koira nuortui silmissä, leikki ja loikki. Tajusin että se oli kivua takia vaisu, eikä vanhuuden.

Joka tapauksessa voimia nauttia yhteisistä päivistä vaikka huolestuttaakin.

Lähettäjä: nou 
Päivämäärä:   13.2.18 14:06:16

Mun "vanhalta" no ei ole 17v oikeesti vanha, suokilta otettiin
cushingin testi kun järkyttävä karva ja kankea. No ei ollut. Sillä on vaan mammutinkarva tulevan jääkauden varalle. Trumppilaisia, tai ainakin perussuomalainen, ei usko ilmastonmuutokseen. Karvaan auttoi klipperi ja kankeuteen osteopaatti, hevonen nuortui kerralla 10 vuotta!

Lähettäjä: lopo 
Päivämäärä:   13.2.18 23:22:33

"Trumppilaisia, tai ainakin perussuomalainen, ei usko ilmastonmuutokseen. "
:-D