|
Lähettäjä: Viisseiska
Päivämäärä: 22.10.17 21:22:16
Minä olen elänyt runsaat kymmenen vuotta yksin ja olen tyytyväinen. Erinomaisen tyytyväinen.
En minä aikanani päättänyt olla yksin, vaan tajusin matkan varrella, että tämä on juuri se minun ratkaisuni, etten todellakaan enää halua jakaa yksityistä elämääni kenenkään toisen kanssa. Haluan tulla kotiin tarvitsematta huomioida ainuttakaan henkilöä kuin omaa itseäni.
Minä rakastan omaa rauhaani, omaa elämääni. Paremmaksi elämä tästä ei voi muuttua. Nytkin makoilen olkkarin soffalla tätä naputtelemassa. Viisi koiraa kuorsaa ympärillä. Kahdeksan kissaa on menneet nukkumaan. Hevoset ja lemmikkipossut on ruokittu ja hoivattu yöpuulle. Kaadoin itselleni snapsilasillisen valkoista rommia ja mietin, että haluaisinkohan jotain makeaa iltapalaa vai olisikohan se nyt sitten tässä.
En ole tavannut ainuttakaan ihmistä kolmeen päivään. Viimeiset tapasin lento-asemalla puolikuudelta torstaina. Sitten olen vain nauttinut omasta seurastani eläinpopulani kanssa. Naapuri laitteli tuolta metsän takaa viestiä eilen, että olisi porkkanasäkit tulleet. Laitoin viestin, että tulen kunhan ehdin. Porkkanamies ei halua tulla pihapiiriini koirieni vuoksi, joten naapuri vastaanottaa säkkini ja minä käyn sitten ne sieltä poimimassa. Olin ajatellut, että kävisin tänään ne hakemassa. Ihan kuten ajattelin eilen hakevani ne. Mutta kyllä ne nyt vaan jäävät huomiselle iltapäivälle, kun tulen kotiin. En vaan ole halunnut pilata vapaapäiviäni seurustelemalla kenenkään kanssa. En edes sen vertaa, että olisin käynyt ne säkit noutamassa.
|