Lähettäjä: Kenelle lahjoitus 
Päivämäärä:   6.9.17 15:43:12

Jos lakisäätöisesti sinulle ei olisi perillisiä, vaan omaisuutesi olisi perintölain mukaan menossa valtiolle, kenelle/mille taholle haluaisit testamentata omaisuutesi?

Lähettäjä: Tirlittan 
Päivämäärä:   6.9.17 19:47:02

Vaikka ystävälle, tutulle, työkaverille tai nettinimimerkille. :)

Ainahan niitä säätiöitä, yhdistyksiä jne löytyy, mut ehkäpä yllättäisin jonkun jonka tiedän ja pitäisin huolen että perintö sisältää ns.käteistä niin paljon että saaja saa perintöverot maksettua.

Lähettäjä: Kenelle lahjoitus 
Päivämäärä:   6.9.17 22:20:56

Eikö niihin perintöveroihin saa sillai maksuaikaa, että omaisuutta (esim. osakkeet, irtaimisto) ehtii realisoida sen verran?

Onko tiedossa tahoa, jolle varat voisi ohjata yksinäisten vanhusten hoitoon?

Lähettäjä: gr 
Päivämäärä:   6.9.17 22:38:11

Hevosalalle voisin tehdä lahjoituksen, on ollut mun elämäni merkittävin harrastus. Mutta mikä taho? Onkohan jotain tutkimuskeskusta? Tekeekö MTT vielä hevostutkimusta? Sillä voisi olla merkitystä tulevaisuudessa hevosten hyvinvoinnille.

Lähettäjä: Tirlittan 
Päivämäärä:   6.9.17 23:09:39

Jos tietää jonkun joka ottaisi henkilökohtaisesti hoitaakseen vanhuksille jotakin niin paljon kuin perintöä riittää, mutta kuntien tai ns.hoitolaitosten byrokratiaan hukkuu perinnöt eikä vanhuksille kulkeudu mitään.
Jos taas on paljon rahaa, niin voisi itse perustaa jonkunlaisen säätiön tai hyväntekeväisyysjutun vanhuksille ja järkätä jonkun oikeasti rehellisen asiaa hoitamaan.

Seurakunnillakin on jotain kerhoja, mutta tapaa niissäkin rahat 'kadota' jonnekin muihin juttuihin.

Sairaaloiden geriatriaosastot voisivat hyötyä, mutta taas on se 'häviämisen' mahdollisuus.

Hippos varmaan tietää tai ainakin tekee jotain hevosten eteen.
Eläinten vanhainkodit ovat väliin vähän huuhaata, siellä on näön vuoksi muutama eläin ja muut menee lahtiin.

Lähettäjä: 1.*** 
Päivämäärä:   7.9.17 09:01:48

Perintöverot lankeavat maksettavaksi vasta useamman kuukauden jälkeen siitä, kun verottaja on saanut perukirjan.
Meillä tuli päätös n. 9kk:n kuluttua.

Tuo on aika hypoteettinen tilanne itselleni, koska perillisiä on. Olen tehnyt myös päätöksen, että annan elinaikanani jo heille niin paljon kuin mahdollista, ettei veroja tarvitsisi maksella.

Jos ei perillisiä olisi, saattaisin harkita vaikka Brother Christmasia.

Lähettäjä: se.pienitalli 
Päivämäärä:   7.9.17 14:54:10

Entä perinnön ohjaamin esimerkkisi yliopistolle psykiatrin opetuksessa tarvittavan oppimateriaalin hankintaan.

Mietin vain miten omaisuus hoidetaan?, Että sillä hankita tai tehdään vain tahtoni mukaista toimintaa

Ajattelin kun yliopistolla on tarvittava materiaali opetukseen: niin Rahaa voisi käyttää tukemaan lääkärin psykiatrian lisä opintoja.

Pitää vielä keksiä miten varalisuus säilyy, oikeassa käytössä.
Pitääkö perustaa säätiö hyvin tarkoilla ohjeilla.
Ja kannattaisiko omaisuus jättää mhy. hallintaan ? Eli yhdistys hoitaisi ja hakkaisi
metsiä ja tulouttaisi puukaupoista tulevat varat yliopistolla.

Entä rakennukset, rannat ja pellot. Kannattaako ne myydä viellä järjissään ollessa?

Lähettäjä: Tirlittan 
Päivämäärä:   7.9.17 17:29:55

Jos niitä selkeitä perillisiä ole, niin järjestää oman elämänsä niin mukavaksi kuin mahdollista.
Kannattaa tehdä joku säästötili, mistä sit joskus saa rahat jos sairastuu tai vastaavaa, vakuutuksiin ei enää oikein voi luottaa, kun maailma muuttuu ja se mikä hautajaiskuluista ja sairaskuluista jää on sitten sitä minkä voi joko käyttää itse tai lahjoitella sinne tänne joille haluaa, siis ylimääräisen mitä omista tarpeista jää.

Tämä siis olisi silloin helpotus kun ikää tulee eikä enää voi/halua hoitaa peltoja tai metsiään, hankkii simppelin pienen talon puutarhoineen, jossa on kaikki tarvittava, rahavarat voi periyttää sitten jollekin järjestölle, rahaa on helpompi käsitellä kuin maaomaisuuksia, ellei perusta jotain elämäntapainkkareiden luontokeskusta, missä saisi virkistystä kaikki halukkaat edullisesti..

Voi myös kysyä sitä hoitosopimusta metsilleen, mutta saattaa se 'hoitaminen' viedä ne rahat eikä yliopistolle jää tilitettävää.

Esim 'Hope'-järjestö auttaa lapsia/lapsiperheitä jakamalla mm.harrastusvälineitä halvalla tai ilmaiseksi, 'Ensi-ja turvakodit' pelastavat yksilöitä ja perheitä väkivallalta, 'Uskonnon uhrien tuki' vapauttaa pakkolahkoista, 'Käpy'-yhdistys tukee kätkytkuoleman kokeneita perheitä, Elämän Siipirikot/Perhesuojelun keskusliitto auttavat huostaanotettujen lasten vanhempia jne.

On tosi monia pikkuyhdistyksiä joissa on kaikelle saatavissa olevalle rahalle käyttöä. :)

Lähettäjä: kh 
Päivämäärä:   7.9.17 20:59:56

Jollekin eläinsuojeluyhdistykselle luultavasti lahjoittaisin. Suomen yhdistyksien tilannetta en tällä hetkellä oikein tunne, mutta esimerkkinä voisi mainita Italiassa toimivan järjestön, joka tekee monenlaista hyvin organisoitua ja ammattimaisesti hoidettua eläinsuojelutyötä. Esimerkiksi pelastaa maanjäristyksissä raunioihin hautautuneita eläimiä yhteistyössä ihmisiä pelastavien kanssa. Molempiin tehtäviin kun tarvitaan erikoisosaamista.

Lähettäjä: se.pienitalli 
Päivämäärä:   7.9.17 21:44:50

Miten järjestöjä verotetaan perinnöstä? Maksavatko ne yhtä suuret perintöverot kuin ei sukua oleva perijä?

Lähettäjä: opopopopo 
Päivämäärä:   9.9.17 09:31:56

itse laitan johonkin hyväntekeväisyysjärjestöön testamentin, jos läheiset kuolee ennen minua.

kellekään serkun penskalle en anna latin latia, ei ole kuuluneet elämään millään tavoin.

Lähettäjä: N55 
Päivämäärä:   12.9.17 12:46:26

Koko omaisuuteni menee eläinsuojelujärjestöille. Mies saa käyttöoikeustestamentin taloon. Rintaperillisiä ei ole. Vanhempani perisivät minut nyt, heidän jälkeensä sisarukseni ja heidän jälkeensä sisarusteni lapset. Olen väleissä sukuni kanssa, mutta eläinsuojelu on tehtäväni tässä maailmassa eläissäni ja myöskin täältä poistuttuani.

Lähettäjä: Ö 
Päivämäärä:   12.9.17 12:49:10

Eipä tässä kauheesti ole perintöä jäämässä. Olemme lapseton aviopari ja omaisuutta pieni mörskä jonka arvo ehkä joku 20 000 euroa. Tilillä ei ole rahaa kuin 1-2 tonnia, miten kulloistikin. Mitään varsinaisia säästöjä, osakkeita tms. ei ole. Ei metsää eikä maita ja mantuja. Ei niitä koskaan ole ehtinyt kerääntyä kun kaikki menee elämiseen. Tuskin riittää hautajaiskuluihinkaan.
En siis edes jaksa miettiä asiaa. Ei noilla rahoiksi lyö kukaan. Jääköön vaivanpalkaksi niille jotka esim. joutuu hoitamaan mörskän myynnin ja muut. Ts. sisaruksille.

Lähettäjä: jep 
Päivämäärä:   12.9.17 15:56:49

Hyvä, N55! Olen iloinen siitä, että koet elämäntehtäväsi noin selkeästi. Kaltaisiasi tarvitaan. (Olen samaa joukkoa. :-)

Lähettäjä: Esim 
Päivämäärä:   13.9.17 21:56:00

Juliana von Wendtin säätiö, Itämeren suojeluun, Animalia. Oikeutta eläimille, WWF, Suomen luonnonsuojeluliitto... onhan näitä kenelle itse lahjoittaisin.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   13.9.17 22:08:59

Itse en lahjoittaisi senttiäkään animalialle tai oikeutta eläimille terroristeille. Sen sijaan oikeutta vanhuksille ja vammaisille ajavat järjestöt saisivat rahani. Lastensuojelukin voisi saada osan perinnöstä.

Lähettäjä: Riossa 
Päivämäärä:   13.9.17 23:20:36

Olen lapseton sinkku. Vanhemmat ovat elossa, minulla on sisko. Jos kuolisin, eikö perintölain mukaan kaikki menisi siskolleni? Ei kai vanhempani minua peri?

Lähettäjä: N 
Päivämäärä:   14.9.17 11:33:25

Vanhusten, vammaisten, lasten, ylipäätään ihmisten oikeuksia ajavat järjestöt eivät saa minulta latiakaan. Ihmisillä on tarpeeksi puolustajia. Mm. Animalia ja Oikeutta Eläimille saavat osansa, pari muuta eläinsuojelujärjestöä loput. Saattaa jopa jäädä jaettavaakin:).

Lähettäjä: drumb 
Päivämäärä:   14.9.17 17:20:57

Tämän päivän iltalehdessä oli juttu loukkaantuneesta ilveksestä:

http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201709142200392510_u0.shtml
(en osaa linkittää, sorry)

Kyseinen kissaeläin on nyt hoidettavana villieläinhoitolassa Raippaluodossa.
Omat rahani lahjoittaisin tuolle kyseiselle hoitolalle sillä he tekevät mielestäni arvokasta työtä pyyteettömästi. Lisäksi voisi olla varma siitä etteivät varat "vahingossa" joudu vääriin taskuihin.

Lähettäjä: Tirlittan 
Päivämäärä:   14.9.17 19:50:05

Eläinvouhkaajatkin ovat aika turhia, montako kissaa pitää pyydystää ja kastroida jonkun laskuun ja joutuakseen taas kiertoon?
Moneltako pitää amputoida häntä tai tehdä tekojalka että pääsevät taas hiirijahtiin?
Lopettaminen olisi armeliaampaa todella useassa tapauksessa.

Kettu/kissa/jne-tytöt ovat suurin osa todellisuudesta vieraantuneita, kuten itsensä ilolla susille ja karhuille syöttävät intoilijat, muka-suojelijat.
Suurin eläinsuojeluryhmä ovat pehmoisia karvatossuja käyttävät kerrostaloteinit, sisältä on helppo huudella kun ei maalla pärjäisi kuin unissaan.

Eläimiä pitää käsitellä asiallisesti ja vastuulleen ottamistaan pitää pitää huolta, mutta fanaattinen palvonta sopii karsia.

Tuo mainittu villieläinhoitola esimerkiksi on paljon viisaampi kuin ekolauma 'suojelijoita' rannalla jotka estävät onkimisen kun matoon ja kalaan voi sattua..

Lähettäjä: niin 
Päivämäärä:   14.9.17 21:41:30

Ihan vaan välikommenttina jos edellisen kirjoittaja sitä tiennyt, mutta sekä mato että kala tuntevat kipua, kala hyvin vahvastikin.

Lähettäjä: Tirlittan 
Päivämäärä:   14.9.17 22:00:54

Kyllä, mutta kukaan kunnon kalastaja ei pitkitä kalan kärsimystä ja madon tikapuuhermosto ei 'tunne kipua' siten kuin esim. nisäkkäät.

Lähettäjä: nl 
Päivämäärä:   19.9.17 13:44:08

Tirlittan, en pysy mukana ajatuksenjuoksussasi. En vain pysy. Yleensä minulla ei tätä ongelmaa ole...

Lähettäjä: Kenelle lahjoitus 
Päivämäärä:   19.9.17 14:13:03

Testamentti allekirjoittamista ja pientä viilaamista vailla valmiina. Löysin arvoihini sopivan lahjoituskohteen. Vähän joutui miettimään, että on sellainen, joka todennäköisyydellä on olemassa vielä 50v päästä. Hyvällä tuurilla mun ei tarvi elämässäni enää tätä asiaa miettiä. Avioehdolla voin sitten ohjata omaisuuteni käyttöä kuolemani jälkeen vielä yksityiskohtaisesti koskien mm. asuntoa, mahdollisia eläimiä yms. mikäli menen naimisiin.

Tuntuu hyvältä, en varaudu kuolemaan vaan varaudun tekemään jäljellejääneiden elämästä helppoa suruaikana.