|
Lähettäjä: Tirlittan
Päivämäärä: 29.9.17 15:53:27
Triplis on 'kantapään kautta' viisastunut mies, hyvä kun viitsii kirjoittaakin vielä, eikä pidä 'kynttiläänsä vakan alla'.
Mut pieni takauma eiliseen, elli tulikin yksin ja ei onneksi tullut sisälle, eli pysyi asioissa mitä tuli katsomaan, perästä kuuluu taas enempi, mutta kaikki pitää olla tiptop viimeisellä määräajalla kuun lopussa. Kissoista näki vaivaa, käski 'myrkyttää' lääkkeellä ja jos ei hoito tapa, eikä paranna, niin hän tappaa kroonikkotyyppisesti oireilevat. Tarhoissa niinkuin asiat ok, PAITSI taas oli jo kulma revitty samojen koirien uudesta patjasta, mut saivartelua jos siitä 20cm melu tulee..
Miitta, hyväksikäyttö on luonnekysymys. ;)
Jos kokee saavansa epäreilua kohtelua, jos aina omat ideat lytätään, jos aina omien ehdotusten yli kävellään, niin kynnysmaton osa on selvä, MUTTA jos taas on kovin itsekäs, eikä aja koko perheen etua tai edes pyri siihen, niin silloin taas puhuu järki sieltä arvostelupuolelta.
Joku oikeasti 'kananaivoinen' tarvitsee kontrollin, että edes arjesta selviäisi ja silloin ei tiiä onko hyväksikäyttö jo sillä kontrollipuolella, joskin itse on paimennettavansa valinnut. ;D
Tasa-arvoinen suhde ei ole laskettavissa tiskivuoroilla, eikä imurointikerroilla, ei myöskään vaipanvaihdoilla tai ruohonleikkuulla, vaan se on rehellinen tyytyväisyyden tunne siihen että kumpikin tekee kaikkensa parisuhteen ja perheen eteen että kaikilla on hyvä ja tyyni olo.
'Hedelmistään puu tunnetaan' sanos iso kirja, eli kun vanhemmilla on suhde ja pää kunnossa ovat lapset onnellisia, pärjäävät koulussa, töissä ja asenteet ovat kohdillaan.
Puolison tärkein työ on pitää puolisonsa tyytyväisenä, mutta vain kun sama tapahtuu kumminkin päin.
Jos mieheni ottaa kaljaa(ei tod 'kaksin käsin', kuten Miitta ilkeili yhdessä ketjussa) enkä sitä hyväksy, on tilanne kuitenkin aika tasan kun hän hakee hevosen miul jostakin, vaikka ei sitä halua.
Ulkopuolisen mielestä mie olen kaamea, mut meistä kumpikin tietää ettei kumpikaan ole täydellinen ja rakastaa silti.
Jos tahdon pation ja mieskin raataa sen eteen, niin nautimme siitä loppujen lopuksi kumpikin ja koko muukin perhe.
Oma tilanteensa pitää päivittää aika ajoin, me olemme olleet yhdessä yli 30 vuotta, rakastan miestäni yhtä hullun lailla kuin suhteen alussa, meillä on riitoja ja naurua vuoroon, vaikka olemme erilaisia.
Se tiskaa joka sattuu viitsimään, autoja korjaa se joka osaa ja mekkoja kutoo se jolta se helpommin luonnistuu.
Tuoreemmissa liitoissa voi olla enemmän epävarmuustekijöitä, eli pitää miettiä rauhallisesti, miksi minusta ehkä tuntuu ettei kaikki ole kohdillaan?
Onko kyseessä vain tämä tapaus, vai onkos tämä toistunut aiemminkin, vaikken ole huomannut?
Onkos nämä tapaukset harventuneet vai ovatkos nämä lisääntyneet?
Mikä tässä nyt kolahti enemmän, onkos tällaista ollut toisinkin päin?
Onko asetelma ollut aina näin, eli pystyykö hän toisenlaiseen toimintaan, vai olenko itse muuttunut ja näen asiat uudessa valossa?
Jos oma näkemykseni on tarkentunut tai painottunut uuteen suuntaan, niin sopiiko tämä kuvio edelleen vai pitäisikö asia ottaa keskusteltavaksi, jos olen 'muuttunut' onko tunteeni muuttunut puolisoonkin nähden?
Jos välitän edelleen, ja hän ei ehkä haluakaan mitään muutosta, niin hyväksynkö hänet edelleen sellaisena kun hän on ollut tähänkin asti?
Kysehän ei aina ole mistään radikaalista kuten erosta, vaan ihan 'sisäisestä tarkastuksesta' mielenrauhan palauttamiseksi.
On hyvä myös uskaltaa avata parisuhteen koukerot levälleen pöydälle kuin kortit pasianssissa ja tarkastella niitä itsekseen, jos mustaa on kovin paljon, niin voipi pyytää puolisonkin pöydän ääreen ja pyytää kertomaan mitä värejä hän näkee korteissa, jos kummankin pöydässä on sama nurkka täynnä pataa, niin sitten pitää alkaa käännellä uusia kortteja jotta saadaan nurkkaan enempi punaista.
Parisuhde on vain 'kahden kauppa' ja puhuminen auttaa aina.
Syyllisiä on turha etsiä, niitä ei ehkä olekaan, aika muuttuu ja kaikki vanhenevat, niin ajatukset, ihmiset, kuin asiatkin.
"Eteenpäin elävän mieli", menneestä pitää ottaa opikseen, muttei raahata sitä painolastinaan, saati antaa sen muuttua katkeruudeksi ja kaunaksi, siten tuhoaisi vain lopuksi itsensä.
Miitta on tosi älykäs, idearikas ja valloittava persoona, hänen miehensäkin on mukavanoloinen hyypiö, joten jos oma parisuhteenne on mietinnön alla niin toivotan kaikkea hyvää päivitykselle. :)
Täällä on kaunis syyspäivä, hain hiukan suppilovahveroita ja pari orakasta metsästä.
Flunssainen oli hiukan olo seiskan pintaan, joten torkahtelin jonninjoutavasti puoleen päivään asti, (menin nukkumaan kahden jälkeen) flunssainen olo hävisi ja odotan innolla minkä nimen saa Numero 12, nimiäiset+siskonsa 2v synttärit ovat huomenna.
Kudon loppupäivän sinistä liivihametta(ehkä jakkukin) Numero 8:lle, syksyn patalapuista nro kuutosesta puuttuu reunuksesta osa(valko-punainen) ja ehkä jos hyvin käy saadaan hevoslaidunta vaihdettua.
Hyvät viikonloput kaikille. :)
|