Lähettäjä: iha itteksein 
Päivämäärä:   23.8.17 11:46:32

Iäisyys sitten lueskellu tääl foorumeissa, ja tällanen mummeli osasto tullu tänne :) Täs kyl meikäläinen tosiaan sitä ikää, 57v, vaik en mummo olekkaan. Jälkikasvua on kyllä parikin ja aikuisia.....
Onkos tääl iha ittekseen asuvia?
Minä erosin kymmenen vuotta sitten pitkästä suhteesta ja siitä lähtien ollu enemmin ja vähemmin omillani.
On noita jokunen mies välillä kuvioissa ollu ja yks on-off suhde oli pitempääkin, mut saman katon alla enää vaikee kuvitella kenenkään kanssa.
Oma pieni eläintarha tässä. 2 kissaa, 2 koiraa ja 2 kopukkaa.
Ois kiva kuulla miten muut ittekseen olevat omien laumojensa kanssa pärjäilee :)

Lähettäjä: 1.*** 
Päivämäärä:   23.8.17 13:39:14

Täällä on pieni porukka ja muitakin itsekseen asuvia löytyy. Osa kirjoittelee tuonne Uutta ja Vanhaa -ketjuun, osa viisikymppisiin puumiin, sitten on vielä puskamummon kuulumisista kertova ketju :)

Lähettäjä: Hemesti 
Päivämäärä:   24.8.17 11:33:59

Meinasin tuossa tulla kertomaan, että tämäkin 52-vee "mummo" elelee ihan ittekseen, mutta eihän tuo pidä paikkaansa :o Aikuinen tytär kokeili reilun viikon muualla asumista, mutta palasi sitten takaisin kotiin.

Siinä mielessä itsekseen kuitenkin olen, ettei miestä ole talossa ollut yli kolmeen vuoteen. En myöskään kaipaa sinne ketään, vaikka aina silloin tällöin, kun tontilla on "miehekkäitä" hommia, auto reistailee tai talo kaipaa remonttireiskaa, tulee mieleen, että hitto kun olisi joku joka osaisi tai joka edes maksaisi ;)

Sen verran kuitenkin omavaltainen olen, että pärjään ja viihdyn yksiksenikin. Eläimiä meillä ei ole, koska en halua enää, että kukaan on riippuvainen minusta tai että minun tarvitsisi sitoutua 24/7 johonkin...

Lähettäjä: se.pienitalli 
Päivämäärä:   24.8.17 16:03:36

Joo tällä Mummola Foorumilla on vähän porukkaa.
Eli aina on kiva saada tänne uusikin kirjoittaja, kun nuo pitkään jatkuneet jutut ovat
muutamien ihmisten "kaveripiirin hommia" ja ajautuneet joskus kauas alkuperäisestä aiheesta.

Eli Tervetuloa.

Lähettäjä: iha itteksein 
Päivämäärä:   24.8.17 23:46:23

Kiitosta.
Vähän hiljastahan tääl vaikuttaa olevan....

Lähettäjä: se.pienitalli 
Päivämäärä:   25.8.17 09:25:55

Joo ei täältä saa samalla tavalla keskustelua aikaiseksi, kuin seniori puolella.

Eli mee sinne, jos haluat nopeaa keskustelua kaikilla ikävillä kommenteilla.

Lähettäjä: Tirlittan 
Päivämäärä:   25.8.17 12:37:48

Tule tuonne 'Uuteen ja vanhaan', siellä on jotakin liikettä. :)

Lähettäjä: grr 
Päivämäärä:   25.8.17 16:43:37

Kyllä, pari vuotta olen itsekseni ollut..välillä nannaa, välillä ei. Täällä ei tosiaan ole ruuhkaa, mutta toisaalta ainoa alue, jolla keskustelu on asiallista :)

Lähettäjä: Ihan itte 
Päivämäärä:   27.8.17 02:53:20

Minä olen lähempänä 60 kymppiä oleva ukko. Useasti miettinyt tämän ikäluokan eloa. Ensimmäiseksi niin miehet kuin naisetkin pitää tiukasti kiinni omasta reviiristään, eli eletään omissa ympyröissä.
Jos nyt jostain mielenhairahduksesta tulee yritys tavata vastakkaista sukupuolta, se loppuu heti siihen kun on helpompi palata omaan yksinäisyyteen. Eli ei onnistu treffailu kun paljon helpompaa on karata omaan kuvioon.
Ollaan vaan sitten yksin ja ruikutetaan yksinäisyyttä. Kun ei enää ole valmiutta edes yrittää muuttaa tilannetta.
Kuka tietäisi keinon millä voisi saada valoa kurjuuteen.

Lähettäjä: Sinuhe 
Päivämäärä:   27.8.17 07:57:15

En haluasi päätyä elämässäni Sinuhen toteamukseen, "hän, joka eli yksinäisenä kaikki elämänsä päivät.
Kuusikymppiä mittarissa ikää, erosta liki kymenen vuotta, takana pitkä avioliitto. Alussa en uutta suhdetta kaivannut pitkään aikaan. Viime vuodet olen jo pohtinut yksinäisyyttä. Aikuinen lapsi ilahduttaa mieltä, pari ystävää samoin. Kumppani kuitenkin puttuu. Kun olen lukenut tarinoita mm. täältä, uuden suhteen aloittaminen tuntuu mahdottomalta. Tai miten sitä edes aloittaisi? Yhtään suhdetta ei ole avioeron jälkeen ole ollut. Töissä käyn, kapakoissa en viihdy, tallillla viihdyn. Lomat on ikävimpiä, kun aina pitää yleensä miettiä kaikki tekeminen yksikseen. Miten sinne treffeile edes pääsee? :)

Lähettäjä: iha itteksein 
Päivämäärä:   27.8.17 09:30:22

Josko tänne me 'yksinäiset' kirjoteltais. Mistä sitä tietää vaikka se loppuelämän kumppani napsahtais tätä kautta :)
Miehiähän tääl taitaa olla vähemmistö ja jos oikein ymmärtäny, ni akallisia suurin osa, mut josko yksinäisiä/yksin eläviäkin joku.
Ois ihan kiva kuulla tuntoja ja tuntemuksia elämästä, haaveista ja asioista jotka etusijalla esim arvomaailmassa.

Lähettäjä: se.pienitalli 
Päivämäärä:   27.8.17 10:06:31

Mummolan Pappa keskustelussa on muutama mies kirjoittaja.

Lähettäjä: s 
Päivämäärä:   27.8.17 12:58:39

Väärä ketju minulle, kun on vielä mies, mutta tämä aihe on surullisen tuttu parisuhteessakin. Yksinäinen voi sentään ottaa vastaan uuden onnen milloin vaan silloin kun se tulee vastaan, mutta näin parillisena se vaatii yhden välivaiheen ennen sitä, siis lopullisen eron.

Toisen kanssa eläessä voi olla aivan yhtä yksinäinen kuin sinkkuna. Ei tässä ole paljon hurraamista avusta auto- tai missään muussakaan remontissa.

Lähettäjä: iha itteksein 
Päivämäärä:   27.8.17 14:05:03

S, tiedän kyllä tunteen. Se oli yksi syy, miksi silloin vuosia sitten erosin.

Lähettäjä: Sinuhe 
Päivämäärä:   27.8.17 15:14:50

Tiedän tunteen s, olin pitkään jo liitossa yksinäinen, kunnes päätin, että mies saa mennä. Parempi on ollut yksinään. Yksinäisyys ei tämäkään ole kivaa kuitenkaan vuodesta toiseen. En osaa lähestyä miehiä, ujostelen, vaikka tutussa porukassa olen ihan seurallinen. Hevoset on helpompia, voi aina ottaa kaulasta kiinni ja suukotella :)

Lähettäjä: iha itteksein 
Päivämäärä:   27.8.17 16:43:41

Totta tuumasit, ihan itte. Kumppania kaivataan ja sit ei kuitenkaan.
Kun on kauan ittekseen asunu ja eläny, eikä oo tarttenu ottaa muita huomioon, ni tuleehan siinä melkein paniikki, kun niin pitäs tehdäkkin.
Ja kun tässä iässä tuppaa tulemaan kaverin mukana lapset ja jo lapsenlapsetkin, ni siinäpä sitä onkii kerrakseen....mitäs jos ne onki iha ahterista ja toisinpäin :o
Kaikkee sitä välillä kelailee mielessään, ja sitte tulee vetäydyttyy tuttuun ja turvalliseen, omaan maailmaan.
Ja toisaalta kaipais samanhenkistä kaveria, jonka kanssa turista ja puuhastella...:)

Lähettäjä: josko 
Päivämäärä:   27.8.17 17:32:10

tulis jaaritteleen tänne itekkin, neljävuotta tullu itekseen touhuiltua noiden hevosten kanssa joita on puolenkymmentä tällä hetkellä.
niin ja ennenkuin enempi jarittelen mies olen ja talo ilman naista.
oishan se aika mukava jos sellanen vielä löytyis, mutta epä ole kukaan tullut kotoa hakemaan mihinkään rientoihin ja yksikseen ei oikeen tule lähdettyä.
sitä kun kuuskymppinen on niin eikös sitä sanota että parasta ennen päiväys on ummessa:)

Lähettäjä: iha itteksein 
Päivämäärä:   27.8.17 18:33:38

Päiväys menee nykysin seittemän kympin jälkeen joskus, ku elinikä noussu niin paljon :D Joten ei viel mitää hätää....
Mut juu, ei kotonta kukaa hae. Tuttavat on pariskuntia ja heil omat menonsa.
Ennen tuli iha itteksee lähettyy tonne paikallisee tanssimaan, ku siit aina tykänny, mut nyt taitaa tulla kohta vuos täyteen ku sielläkää käynny.... :o

Lähettäjä: josko 
Päivämäärä:   30.8.17 07:42:27

hiljaseksi vetää tämänki palstan, joko porukat on vetäytyneet talviunille.
oishan se mukava viritellä jonkinlaista jutustelua näin sadepäivänä,
kun ei paljon kiinnosta ulkohommiin lähteä tuonne vesisateeseen.
taidan antaa hevosten huilata sisällä jos iltapäivällä ois vähän kuivempaa niin laittelis ne sitten vasta ulkoileen,
mutta kertokaapa muutkin päivän askareista mitä touhuilette?
eipä muuta kuin mukavaa sadepäivää kaikille:)

Lähettäjä: se.pienitalli 
Päivämäärä:   30.8.17 08:38:41

Lähettäjä: josko
Missä sataa? Täällä Kaakossa on pilvistä ja tuulee.

Mie käyn kuntoutuksessa ja lähen lanaamaan hevosilla ajettuja teitä. Ja kenttäkin
taitaa kaivata lanaa.
Polttopuut odottavat pätkimistä ja pinoamista.

Eli täältä tekeminen lopu

Lähettäjä: Tirlittan 
Päivämäärä:   30.8.17 12:02:04

Täällä Pirkanmaalla tulee vettä maahan asti ja on tullut jo tunteja.
-Olis noita pihahommeloita, mut maassa vaan virtaa puroja, eli ehkäpä
"..mañana, mañana, on huomenna kyllin aikaista.."

Lähettäjä: iha itteksein 
Päivämäärä:   31.8.17 11:50:11

Päivän myöhässä, mut tääl ei eilen satanu, eikä viel tänääkää oo juurikaan tullu.
Kaakon kulmilla minäki.
Eilen meni suht purujen ja paskan mätössä. Tänää taidan keskittyy sisähommiin välillä. Kämppä on ku hävityksen kauhistus :o Huomaa millo on ollu parempia kelejä, tulee touhuttuu pihalla ja se näkyy sisällä.
Halkopinot tuos minuuki oottaa, pitäs katon alle saada pikkuhiljaa, mut vkl on varaston raivaus, että saa aitasta ja liiteristä kamoja isompaan varastoon.
Jos vaik mahtuis ovista sisään sit :)
Hevosii ei tartte puljata sisään ja ulos, sato tai paisto. Pihatossa saa ihan itte valita missä ovat, mielummin pihalla tuppaavat olemaan, jos ei ihan kaamee keli :D

Lähettäjä: se.pienitalli 
Päivämäärä:   31.8.17 14:19:01

Kaakon kulmilla minäki. Samoin

Lähettäjä: Sinuhe 
Päivämäärä:   2.9.17 15:22:41

Kotisohvalla seurailen netistä vuoroin Ainossa olevia estekeisoja, vuoroin Ypäjän suomenhevosten kisaamista. Todennäköisyys siis "pariutua" on tällä tavalla olematon :) Hyvähän tässä, pizza syöty ja viikonloppu. Täällä kirjoittavilta hevosmiehiltä voisi kysyä, mikä naisessa herättää kiinnostuksen? Siis sellaisen kiinnostuksen, että haluaisi tutustua. Itse olen sopusuhtainen, kypärä päässä reilu 160cm. Suuni on enemmän hymyssä kuin mutrulla, piikkareita ja muotiluomuksia tai geelikynsiä en omista. Farkut ja mukavan kaunis pusero on vakiovaatetus, toki hamekin joskus. Sanovat ikäistäni kymmenen vuotta nuoremman näköiseksi. Näillä mennään.

Lähettäjä: josko 
Päivämäärä:   2.9.17 18:24:18

uskaltais kommentoida sinuhelle, ja kerron vain omakohtaisen näkemykseni.
farkut ja mukava pusero käy oikein hyvin:), sopusuhtainen täytyy olla ei ylipainoa kun ei sitä ole itelläkään, ja joo se suu pitää olla useimmiten hymyssä mutta meillä kaikillahan se joskus on hiukan mutrulla.
silmät nehän ne kertoo paljon, eli mihin ne katsoo!
ja semmonen vielä että malttaa kuunnella mitä sillä vastapuolella on sanottavaa,
ja osaa nauttia elämän pienistäkin asioista.
eihän ole paljon vaadittu eihän!
lisäyksenä vielä, yksi mies pitää riittää kun mullekin piisais yks ja hyvä kaveri:)

Lähettäjä: se.pienitalli 
Päivämäärä:   3.9.17 20:39:56

Lähettäjä: Sinuhe kerroit: "Kotisohvalla seurailen netistä vuoroin Ainossa olevia estekeisoja, vuoroin Ypäjän suomenhevosten kisaamista. Todennäköisyys
siis "pariutua" on tällä tavalla olematon."

Joo harva tietää ja uskaltaa lähteä etsimään elämääsi naista tuntemattomasta talosta.

Ja ensikäsitys toisesta muodostuu aika lyhyessä ajassa. Siis jatketaanko kanssasi juttelua?
Ja pitemmän juttelun jälkeen tehdään päätös halusta soittaa tai tavata sinua uudelleen.

Eli ei kai miehen ja naisen parisuhteen muodostaminen eroa kamalasti toisistaan.
Eli kiinnostus toisen muodostuu ...

Lähettäjä: Sinuhe 
Päivämäärä:   4.9.17 07:13:29

Kiitos josko ja se.pientalli kommenteista. Juu, ei ollut jonoa viikonloppuna oven takana :) Kisoissa tulee paikan päälläkin aika ajoin käytyä, Ypäjällä olen käynyt kerran ja Ainossa jo useammin,kun on lähempänä.
Silmät ja katse todellakin tärkeitä, siihen silmien pilkkeeseen itsekin ensimmäisenä kiinnitän huomion oikeastaan kaikissa ihmisissä ja hevosissa myös :)
Kuuntelemisen taito on tärkeä ja taas se sopii niin ihmisten ja kuin eläinten kohdalla. Hevosia voi olla useampikin, mutta vain yksi kulta :)

Lähettäjä: XXX 
Päivämäärä:   4.9.17 11:28:02

Tuppi, tupisuu ei sua se olla,
eikä polttoo loppitupakkoo.
Pankkikirjalla ei sua olla nolla.
minen huoli mittää hupakkoo.

Siinä ne vaatimukset korsirehun tarjoilijalle Jaakko Tepon näkemyksen mukaan.

Lähettäjä: se.pienitalli 
Päivämäärä:   4.9.17 18:18:40

Jaakko Tepon näkemyksen ovat vähän liioittelevia.

Ja ratsastuskilpailuissa taitaa olla vähän vapaita naisesta kiinnostuneita miehiä, jotka ei
oo kuskina ratsastavalle teinitytölle. Tai eukkonsa mukana kuvaamassa hänen kisasuoritusta.

Ainakaan mie en pysty tunnistaman vapaana olevaa naista ratsastuskilpailussa.

Lähettäjä: iha itteksein 
Päivämäärä:   5.9.17 10:39:09

Onkos täällä muita tällasia, joille hevoset elämäntapa, ilman minkäänlaisia kisoja tms.
Minul kun nuo 2 kopukkaa aivan pullapolleina olleet nyt, en oo vähään aikaan selkäänkään kiivenny. Lähinnä "terapeutin" virkaa toimittavat :)
Ratsastin ennen enemmänkin, mutta en oo koskaan kisannu millään asteella, enkä ole käynny edes seuraamassa, sen enenpää ratsimista ku ravejakaan, mitä nyt telkusta tullu seurattuu sillontällön.
Noi antaa elämään ihan jotain muuta. Välillä kuulee, että mitä noita pidät, ku et niillä mitään tee, mutta toinen ollut jo kymmenen vuotta ja sillä periaatteella on kaikki elukat taloon tullu, että tästä ei enään kiertoon lähdetä.
Ja jos ketä nyt sattuu meikäläisen ulkomuoto kiinnostamaan, ni elämä toki näkyy kasvoista (etenkin aamusin :o), kroppa on pikkasen päässy lörpsähtämään, ku en oo saannu aikaseks treenata. Jotenki se kimmoke puuttunu.... Työs ollessa oli kunto jokseenki kova, mutta nyt ollu täs kotosalla pari vuotta. Hoikka silti, mut lihakset hävinny :/ Käsittääkseni kuitenki ikäisekseni ok näkönen. Pitäs varmaan käydä jossain tarkistuttamassa "markkina-arvo" :o
Sanoneet muut, että meikäläinen sellanen taiteilija luonne. En ihan peruskaavojen mukaan oo tavannu kulkea.
Herääkö kiinnostusta kellään :D

Lähettäjä: Viisseiska 
Päivämäärä:   7.9.17 09:10:21

Ihan itsekseni elellen jo toista kymmentä vuotta. Mielenkiintoa pariutumiseen ei löydy, ei vaikka kuinka etsisi kynttilän ja lyhdynkin kanssa. Minä nautin aivan liikaa itseksein olemisesta, ettei tarvitse olla kenellekään "läsnä ja tavoitettavissa". Seuraksi riittää rivi kissoja, koiria, lemmikkipossuja ja hevosia. Kyllä tässä yhdelle ihmiselle ihan tarpeeksi harrastusta riittää, ettei tarvitse edes mitään tyhjää tilaa ryhtyä toisella ihmisellä paikkaamaan.

Joskus ajattelin, että se semmoinen ajatus parisuhteesta tuntuisi mukavalle, mutta käytännössä aivan liian vaivaloista. Minä vaan en ole tarpeeksi seurallinen, "me-henkinen", päätän ja säädän mieluiten ihan itse elämästäni. Joku aika sitten toisella korvalla tulin kuunnelleeksi työyhteisön kahvihuoneessa keskustelua ja tajusin, että aika usein ihmiset kokevat tarvetta keskustella ja pohtia ratkaisujaan toisen ihmisen kanssa, että minulla ei ole koskaan ollut tällaista tarvetta. Ei edes teininä, minä en ole koskaan ollut "avautuvaa"-tyyppiä. Ja tämä tämmöinen "yhdessä päättäminen" on liene sellainen perustavaa laatua oleva asia parisuhteessakin. Toki olen saattanut käsittää tämän väärin. Minä olen ehkä juuri sellainen, josta naiset usein valittavat puolisonsa kohdalla --- en kerro mitä ajattelen tai tunnen (okej, on hiukkasen kategorisoiva näkökulma). En vaan ole koskaan kokenut tarvetta, eikä se ole minulle mikään luonnollinen keskustelun aihe. Ymmärrän hyvin kuinka pihalla nämä puolisot mahtavat välillä olevan. Onneksi jo edesmenneessä ja kuopatussa pitkässä parisuhteessani se puoliso oli yhtä vähän "avautuvaa"-tyyppiä kuin minä.

Lähettäjä: josko 
Päivämäärä:   7.9.17 12:53:04

kysäsis missä kaukaa iha ieksein asustelee, sitähän vois vaikka vertailla markkina arvoja puolin ja toisin;).
eihän sitä tiedä koskaan mitä huomenna tapahtuu.

Lähettäjä: iha itteksein 
Päivämäärä:   7.9.17 17:05:09

Kaakon kulmilla / Etelä-Karjalassa ;)

Lähettäjä: se.pienitalli 
Päivämäärä:   9.9.17 10:50:11

Lähettäjä: iha itteksein
Pitäiskö miun tuntea siut?

Lähettäjä: iha itteksein 
Päivämäärä:   9.9.17 11:57:55

se.pienitalli.
Enhä mie sellasta tiedä sanoa :) Missä asustat? Vois valaista asiaa....

Lähettäjä: se.pienitalli 
Päivämäärä:   13.9.17 12:05:40

Luumäellä.

Lähettäjä: iha itteksein 
Päivämäärä:   13.9.17 17:03:27

En ainakaa vielä ketään Luumäeltä tunne ;)

Lähettäjä: se.pienitalli 
Päivämäärä:   30.9.17 11:59:50

Ok.