|
Lähettäjä: Viisseiska
Päivämäärä: 9.7.17 12:06:24
Entinen Viisvitonen ja Viiskutonen.
Minulla ei ole mitään vanhenemista vastaan ja tajusin sen ehkä johtuvan juuri siitä, etten tajua itse vanhenevani. Aloin pohtia, että hyvänen aika ihan kohtahan minä olen kuuskymppinen!
Miltä kuuskymppisyys pitäisi tuntua? Minä kun vaan jotenkin olen jämähtänyt sellaiseen teini-iän seestymisvaiheeseen, enkä jotenkin osaa mieltää itseäni kohta eläkeikäiseksi.
Minulle tämä vanheneminen on numeroita, ei oikeastaan kovinkaan paljon muuta. Toki erinäistä kremppaa on, mutta kun nekin on lähinnä geneettiseen sairauteeni liittyviä, joiden kanssa olen koko elämäni enemmän tai vähemmän pähkäillyt. Joskus jollekin lääkärille sanoinkin, että minä en muista sellaista aikaa elämässäni, etteikö joku paikka jostain olisi jotenkin kipeä tai hankala, että jos joku aamu heräisin siihen ettei kehossa tunnu missään mitään epämukavaa tai kipua, niin voin jäädä huoletta sänkyyn, sillä mitä todennäköisimmin olen kuollut. Siis näihin tähän kuuluviin kremppoihin vuosikymmenten saatossa tottuu siinä määrin, ettei enää oikeastaan edes ajattele olevansa "vammainen" tai kipeä. Tästä johtuen olen jopa onnistunut pariin kertaan elämässäni elelemään tyynesti viikkokausia murtuneen jäsenen kanssa tajuamatta sen olevan murtunut.
No mutta takaisin aiheeseen, siis joo varmasti erinäisiä iän tuomia kremppojakin on, mutta itselläni ne sekoittuvat tähän perussairauteen, joten ei tule ajatelleeksi että joku asia voisi olla vanhuuden oire. Ja estrogenilaastarit helpottivat kummasti mummokuumeilua, kun muutama kesä takaperin lopetin nukkumisen ja harrastin peittopainia. Tulin siinä ohimennen maininneeksi gynekolgina toimivalle ystävälle, että jo on järkyttävän tukahduttavan kuumat yöt sinä kesänä --- ja hän totesi, että tähän auttaa estrogenilaastari paremmin kuin tuuletin. Ja hämmästytkekseni aivan oikeassahan hän oli. Jopa kiukkuinen mielialanikin helpottui. Olin sinä samainsena kesänä epäillyt olevani ylirasittunut, kun tuntui ärsyttävän ihan kaikki. Sekin sitten jäi.
Minä en ole koskaan harrastunut meikkaamista tai sellaista peilin edessä valmistautumista, joten sekin varmasti vaikuttaa siihen, että minulla on aika hämärä käsitys omasta ulkonäöstä. Saatan joskus hämmästyä nähdessäni vaikka jonkun valokuvan itsestäni, että hyvänen aika en tunnista itseäni lainkaan sen näköiseksi.
Opiskeluvuosien takaisen ystävättäreni kanssa tuossa joku aika sitten Skypetettiin ja hän kysyi: So when is this "old enough to know better" supposed to kick in? Se jäi mieleeni, että samaa minäkin ilmeisesti olen odotellut ja yhä odottelen.
|