Lähettäjä: Mjau 
Päivämäärä:   28.3.17 15:11:52

..lopettaa hoidettavissa olevat nuoret eläimet muuten vain?Kun on vähän vaivaa niin nirri pois =O Luin tuota ketjua mihin nimimerkki Bernice ol7 kirjoittanut että 8v virtsakivistä kärsinyt kolli lopetetaan.Tuohan on ihan hoidettavissa oleva juttu.Nykyajan eläinten kertakäyttökulttuuria =(

Lähettäjä: 1.*** 
Päivämäärä:   28.3.17 15:31:04

A) ehkä ei kannata yleistää
B) ehkä jutussa oli muutakin mukana

Lähettäjä: Tirlittan 
Päivämäärä:   28.3.17 17:34:15

Väliin pidetään liiankin sitkeästi elossa.

Lähettäjä: Mjau 
Päivämäärä:   28.3.17 20:26:24

Joo...8v on jo ikäloppu..Niillä tiedoilla mennään mitä tekstissä on.Senhän takia kysyin.

Lähettäjä: Toinen mjau 
Päivämäärä:   28.3.17 21:21:51

Samaa ihmettelin, mutta en viitsinyt kysellä/kommentoida kun p...olisi kuitenkin tullut. Itsellä 16 v.täyttävät leikatut sisäkissa veljekset ja välillä virtsakivivaivoja kuten kolleille tyypillistä, muutamalla lääkekuurilla vuosien mittaan kuitenkin selvitty ja nyt syötetty virtsa/munuasivaivaisten märkä/kuivaruokaa ja molemmat olleet ok jo pidemmän aikaa. Aina ottaa pahasti korvaan, kun joku jossain puhuu 8-10v.kissoista ihan ikäloppuina ja kuolemaantuomittuina(meillä myös yhdeksän v. täyttävä nuorikko tyttökissakin), omilleni toivon vielä monia hyviä vuosia kanssamme. Olenkin ehkä epätyypillinen "mummo".

Lähettäjä: 1.*** 
Päivämäärä:   28.3.17 21:31:59

No, miksi kysyit niin provosoivalla otsikolla, jos tarkoitit tuota yhtä kirjoitusta?

Meillä on ollut yli 40 vuotta siamilaisia ja birmoja, vanhimmat ovat eläneet 19,5-ja 18-vuotiaiksi, kaikki yli 10-vuotiaiksi ja yleisin lopetussyy on ollut näillä nuoremmilla syöpä :(

Lähettäjä: Miitta. 
Päivämäärä:   29.3.17 07:06:27

Nyt täytyy provosoivasti kommentoida, että kyllä voin lopettaa terveen eläimen.
Se itkettää sillä hetkellä, mutta itku loppuu itkemällä.
Kun se eläinparka ei päiviään ole laskenut ja kuitenkin ihmiskäsissä sen henki on.

Karumpi kohtalo on niillä, joita rakastetaan sitten niin loppuun asti ettei niistä ole mitään jäljellä.
Tai vaikka sellainen tilanne, että muutat johonkin.
Ihmisenä on paljon sopeutuvaisempi muuttoon kuin virtsakiviongelmainen kissa.

Lähettäjä: Hemesti 
Päivämäärä:   29.3.17 10:30:42

Miittan kanssa samoilla linjoilla. Itselleni tuo ajatus tuli tutuksi jokin aika sitten... Serkullani pienessä kerrostaloasunnossa oli kaksi kissaa; 13-vuotias entinen maatalon pihakissa ja 3-vuotias rotukissa. Molemmat narttuja. Nuorempi kissa on ollut todella hemmoteltu ja vanhempi tyytynyt osaansa elää "taustalla". Vanhemmalla kissalla on ollut jo kaikenlaista pientä kremppaakin. Sitten kävi niin, että serkku käytti vanhemman kissan ell:ssä, jossa kissa mm. pestiin ja tuon pesun jälkeen ei nuorempi enää hyväksynytkään "kaveriaan" yhteiseen kotiin.

Serkkuni itki sitä, että jos hän ei saa sijoitettua vanhempaa kissaa mihinkään, niin hän joutuu lopettamaan sen. Minä yritin lohduttaa, että ehkä se lopettaminen olisi kaikista armeliainta sen sijaan, että kissa joutuu vielä sopeutumaan uuteen kotiin. Noh, uusi koti kuitenkin löytyi. Enempää en tarinasta tiedä.

Olenko jotenkin tunnevammainen; omasta mielestäni en, vaan päin vastoin koen, että sille eläimelle itselleen olisi reiluinta päästä pois, jos syystä tai toisesta sen emäntä tai isäntä ei pysty tarjoamaan enää "laadukasta" kotia ja/tai elämää.

Toinen esimerkki on erään seitsemänkymppisen tuttavapariskunnan 14-vuotias japanin pystykorva. Se oli jo niin sairas, että se piti kantaa pihalle tarpeilleen, kun ei pystynyt itse liikkumaan. Kuulokin oli jo mennyt... Koiran emäntä ei pystynyt sitä lopettamaan, vaan se kuoli "ajastaan". Tuossakin kohtaa ajattelen, että ehkä sen koiran elämä olisi ollut arvokkaampi, jos se olisi päässyt pois silloin, kun ei enää itse kyennyt tarpeilleen.

Lähettäjä: XXX 
Päivämäärä:   29.3.17 13:28:35

Olisin tietysti viisaampi mikäli pitäisin mielipiteeni omana tietonani. Tosin liiallisesta älynkäytöstä mua ei ole syytetty koskaan.

Eläimistä joko pidetään, tai sitten ei. Silloin vanhan ukon niskakarvat nousee pystyyn, kun joku puhuu jostain eläimestä muodossa HÄN. Ihminen on hän ja eläin on se. Nykyisin ihmiset, etenkin naiset, kertoo rakastavansa jotain eläintä. Se ei ole pelkästään sanahelinää, vaan he todella rakastavat hevosta, kissaa, koiraa jne. Usein se rakkaus on suurempi sitä eläintä kohtaan kuin omaan puolisoon kohdistuva.

Eläinten inhimillistäminen johtaa varsin usein suoranaiseen eläinrääkkäykseen. Sehän voi hyvin, saa joka päivä sapuskansa, anteeksi ruokansa, puntarin nokasta, luomu heinää joka on säilötty muurahaishapolla muovi pakettiin, lusikallisen kiinalaista luomu valkosipulijauhetta, tuhannen muuta tilpehööriä + kourallisen särkylääkettä. Klipataan pari kertaa/v, loimitetaan kolmella loimella ja pääsee hytisemään tuuleen, tuiskuun ja pakkaseen vähintään 12h/vrk.

Elli käy vähintään joka toinen kk eikä ole koskaan moittinut medotejani. Ei varmasti moiti vastakaan. Ellit ei ole tyhmiä. Lopetusmääräys on sama kuin yksi hyvin maksava vakiasiakas vähemmän.

Siihen "eläinrakkauteen" kuuluu myös kyky hoitaa eläimelle se viimmeinen palvelus ajoissa, eikäpitää sitä kärsivänä hengissä tai antaa ne murheet jonkun toisen kontolle.

Lähettäjä: Miitta. 
Päivämäärä:   29.3.17 13:42:33

Niin minäkin olin olevani tunnevammainen.
Sitten tuli vaan juttua tästä kylän ellin kanssa ja koen hänet erittäin ammattitaitoiseksi ja inhimilliseksi ihmiseksi.
Taisin käyttää suurinpiirtein samoja kriteerejä sanoissani ja vastaus oli se, että voi kun useampi ajattelisi noin.
Siinä vaiheessa kun eläintä aletaan lopettamaan eläinrakkaus paljastuu ja itserakkaus laitetaan syrjään.
Justiinsa ettei tulisi tuollaisia vanhoja koiria joita pitää tarpeilleen kantaa pihalle.
Eikä sen koiran tai kissan tarvi olla vanhakaan.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   29.3.17 14:56:28

Kyllä mä todennäköisesti 8-vuotiaan kissan lopettaisin virtsakivien takia. Esim. 5-vuotiasta ehkä en. Mutta meillä ainakaan ei ole paljoa yli 10-vuotiaaksi kissat koskaan eläneet, siksi sanoisin 8-vuotiasta vanhaksi.

Yleensä ottaen ei pitäisi olla ensisijaista se, että päästään pitkittämään eläimen elämää, vaan se minkä laatuista elämä on ollut, vaikka se olisi lyhyempikin. Terve eläin saa elää vanhaksikin, mutta jos esim. omistajan elämässä tapahtuu jotain ja vanhalle eläimelle pitäisi sen takia etsiä uusi koti, on minun mielestäni armeliaampaa lopettaa eläin kuin antaa sitä vanhana enää uuteen kotiin. Eläin ei kärsi lopettamisesta. Se on vaan se ihminen joka siitä kärsii.

Lähettäjä: Miitta. 
Päivämäärä:   29.3.17 16:10:57

Vähän asiasta poiketen, mutta XXX tuo hän-eläinjuttu kyllä häiritsee.
Ei sitä eläintä tarvitse inhimillistää. Kukin saa uskoa mihin haluaa, mut sinä päivänä kun otat sen otuksen haltuusi niin se on tavallaan -kumma kyllä- sinun vastuullasi.

Voi että minä olen kaivanut yhtä uuhta kallionkolosta enkä ollut yhtään varma lopputuloksesta. Jos se ei olisi puuskaissut ja määkäissyt lopuksi niin olisin ihan salettiiin ampunut sitä nuppiin.

Jos pitää lopettaa, niin se on lopettettava. Ei siinä minun käsitykseni mukaan tarvi kertakäyttökulutuksesta mainita.
Voihan niitä käsityksiä olla muitakin ja onkin.

Lähettäjä: Tirlittan 
Päivämäärä:   29.3.17 21:00:14

Triplis, minun maailmankatsomuksessani eläimillä on sielu, ja silloin hän on yhtä 'hän' kuin ihminenkin. Se on arvokysymys ja arvostuskysymys.

Jos otamme eläimen, niin eläin on meidän vastuullamme, normaali hoito päivittäin, lääkintä, huolehtiminen sairauden sattuessa ja lopettaa kun se on hänen parhaakseen.
Kun esimerkiksi hoidan kanani hyvin, saan ottaa palkaksi munia, lampaalta villat, vuohilta/kyytöiltä maidot ja lopuksi kaikista lihatkin.
Myös hevosen maalliselle kuorelle voin tehdä mitä lystään, kun hän on itse siitä poistunut, hoitaessani hevosen tarpeet, on hällä, palvelijaksi ja opettajaksi syntyneellä jo eläissään velvollisuus palvella ja kouluttaa minua yhteinen aikamme.

Koira syntyy palvelemaan ja kissa auttamaan, minä maksan ruoalla.

Simppeliä fifty-fifty-meininkiä, missä jokainen saa tarvitsemansa, päätäntävallan ja johtajan vastuun ollessa luonnollisesti ihmisellä.

Lähettäjä: % 
Päivämäärä:   2.4.17 20:46:29

En kertakäytä eläimiä enkä lopetuta ilman pakottavaa syytä ja pakottavaksi syyksi ei lasketa esim. muuttoa tmv.

Lähettäjä: Talvi 
Päivämäärä:   3.4.17 12:15:03

Minä olen kai tulossa vanhaksi kun en enää jaksa häiriintyä eläinten hänettelyistä tai melkeinpä mistään muustakaan, mitä ihmiset tekevät/sanovat, kunhan ketään ei vahingoiteta. Puhekielessäni kaikki jalkojen määrään katsomatta ovat tasapuolisesti Se, virallisesti kirjoitetussa tekstissä varmaan ihminen hän ja eläin se. Mutta kutsukoonpa kukin eläintään vaikka Hänen Armokseen, ihan sama minulle. Suon senkin ihmisille, että ihan rakastavat eläimiään. Onhan minullakin yksi hevonen ja jokunen koira, joista voin niin sanoa. Toki perheen ihmisjäsenet menevät edelle, ja jos pitäisi sennupuolen tyyliiin valita, pelastanko tulipalosta vieraan lapsen tai vaikka sitten mummelin, vaiko oman rakkaan eläimeni, kyllä se eläin saisi jäädä.

Tämä ihan sama -asenne suo minulle mielenrauhan myös pohtimasta, mitä kukaan muu ajattelee omista sanomisistani tai tekemisistäni. Voisin hyvin kuvitella laittavani pois eläimen, joka sairastuu mihinkään, mikä vaatisi jatkuvaa, elinikäistä lääkitsemistä. Eri asia sitten jos jollain lisäravinteella tmv. tulee toimeen. Maailmassa jossa suurimmalle osalle ihmisistäkin on terveydenhoito ja sairaalat lähinnä kaunista unta, en myöskään kuljettele eläimiä tuhansien eurojen skinttigrafiaan enkä, luoja varjelkoon, mihinkään kemoterapiaan, vaan raja tulee melko äkkiä vastaan, mitä niiltä tutkitaan ja lääketieteellisesti hoidetaan. Vakavissa tapauksissa hoito on perinteinen ja lopullinen. Ja on sitten ihan sama, mitä joku muu siitä ajattelee tai on ajattelematta.

Hyvän, pitkän elämän on täällä silti toistaiseksi jokainen hoidossani ollut eläin saanut, paitsi jokunen onnettomuuteen joutunut tmv.

Lähettäjä: Miuku 
Päivämäärä:   3.4.17 14:08:13

Lähettäjä: %
Päivämäärä: 2.4.17 20:46:29

En kertakäytä eläimiä enkä lopetuta ilman pakottavaa syytä ja pakottavaksi syyksi ei lasketa esim. muuttoa tmv.

Tämä. Enkä puhu eläimestä hänenä. Piikille menee sitten kun siihen on syy; esim. 8v kissan lopetus virtsakivien takia ei ole minusta mikään syy, koska ne ovat hoidettavissa eikä kissa ole vanha. Tämän takia kasvattajana on ihan tuskaa etsiä eläimille oikeasti hyviä koteja, kun mikä tahansa hoidettavissa oleva vaiva tuntuu olevan monelle ihan ylivoimainen ongelma.

Lähettäjä: Jaa. 
Päivämäärä:   3.4.17 14:32:34

Tämän takia kasvattajana on ihan tuskaa etsiä eläimille oikeasti hyviä koteja, kun mikä tahansa hoidettavissa oleva vaiva tuntuu olevan monelle ihan ylivoimainen ongelma.

^ Miksi ihmeessä sitten kasvatat? Minä lopetin jo vuosia sitten, kun totesin etteivät nykyajan ihmiset sitoudu eläimiinsä. Minun ongelmani ei ollut siis se, että vanhoja ja/tai sairaita kasvattejani olisi lopeteltu noin vain, vaan se, että kauniista puheista huolimatta edes terveen eläimen kanssa ei osattu olla ja elää. Ja että eläin annettiin heti pois, kun tuli jotain hankaluutta, kuten ero. Erojen takia olen etsinyt uusia kotia useille kasvateilleni.

Päätin ettei se minun jokseenkin itsekäs iloni omista kasvateista ole enää sen vaivan ja huolen väärti, minkä kädettömät ihmiset aiheuttavat maailmaan hankkimieni eläinten kanssa tunaroidessaan. Joten en enää tuota maailmaan yhtään eläintä tunareitten leluiksi, vaan omatkin ostan muualta, tai annan kodin jollekin hylätylle. Ratkaisee monta ongelmaa.

Lähettäjä: Jaa. 
Päivämäärä:   3.4.17 14:39:04

Ja huomautan vielä, että kyse ei sentään varmaan aina ole siitä, etteivätkö ihmiset halua huolehtia eläimistään. Vaan nykyään yhä useammin ihan myös rahasta. Ihmiset menettävät työpaikkansa ennalta-arvaamattomasti, ei siinä sitten valitettavasti kroonikkoeläimen, eläinlääkäriketjujen yhä kalliimmaksi hinnoittelemat hoidot, enää olekaan omistajan saatavilla. Kuten yhä useammin eivät omistajan omatkaan hoidot, kun julkisiin ei pääse, eikä yksityisiin ole varaa. Joten kyllä minä senkin puolen voin ymmärtää.

Lähettäjä: Bernice 
Päivämäärä:   3.4.17 15:11:43

Olisitpa aloittaja laittanut mun nimenikin tuohon otsikkoon niin olisin löytänyt kritisointini aiemmin. Kissaa ei lopetettu, siitä ei sen enempää. Olen kyllä sitä mieltä että omistajalla minkä eläimen vaan, on vastuu eläimensä hyvinvoinnista ja aiemmin katsoin lopetuksen päättävän kissan kärsimisen. Olenko siis paha ihminen jonka ratkaisua täällä tarvitsee ruotia? Varmaan on monikin eri mieltä ja luultavasti ja toivottavasti samaa mieltä siinä että jos katsoo lopetuksen olevan eläimelle parempi, niin omistajalla täytyy löytyä se rohkeus se tehdä. Ymmärtäisin kritiikin jos olisin kirjoittanut antavani kissan pois tai hylkääväni sen metsään.

Voi aikoja voi tapoja. Olen entistäkin onnellisempi että tämä on ainoa ns some-elämäni :)

Lähettäjä: Miuku 
Päivämäärä:   3.4.17 15:13:20

Jaa.: Sitä minäkin olen miettinyt, mutta onhan nuo pennut valloittavia. <3 En kanssa ihan tajua näitä ero tulee niin lemmikki lähtee, toinen vakio nykyään on vauva. Öö.... just kun lääkäritkin on sitä mieltä, että lemmikki olisi vaan hyvästä niin ei allergiat iske. Toisaalta ehkä ihan hyvä, kun katsoo nykykersojen menoa (tai lähinnä niitten täysin kädettömiä vanhempia), en välttämättä haluaisi mitään eläintä siihen rumbaan mukaan.

Lähettäjä: Tirlittan 
Päivämäärä:   3.4.17 20:07:25

Minä myyn pentuja elinikäisellä palautusoikeudella, mutta siihen tilanteeseen päädyttäessä ostohinta jää koiran myöhempiin elinkustannuksiin ja muutamia on palautettu vuosikymmenten varrella.
Tällä hetkellä palautuskoiria on meillä 5, iältään 1-7v.

Lähettäjä: mmm 
Päivämäärä:   4.4.17 16:17:01

Yksikään eläin ei kärsi aikaisesta asianmukaisesta lopetuksesta. Sen sijaa tiedän moniakin tapauksia, missä eläintä on suoranaisesti kidutettu pitkittämällä päätöstä.

Että ei heru sympatioita täältä aloittajan jeesustelulle.

Lähettäjä: On 
Päivämäärä:   6.4.17 02:37:28

Valitettavan moni tosiaan pitää nykyisin kissoja 8-10v ikäloppuina ja heti jos tulee vastoinkäymistä lopettavat milloin mistäkin syystä (hulluin varmaan hammaskivi mitä olen kuullut lopetuksen syyksi, useimmiten kuitenkin tällaiset yhdistettynä siihen ettei ole rahaa hoitaa). Kyllä jos eläimen ottaa pitää olla varaa hoitaakin, kissojenkin kanssa voi yllättäviin tilanteisiin joutua, omalle tehtiin 900€ silmäleikkaus syksyllä joka pakollinen (vaihtoehto lopetus, jota en edes ajatellut 2-vuotiaalle vaihtoehtona koska kissa elää sisällä varsin hyvin yhdellä silmällä eikä kärsi siitä koska koko elämä edessä). Mutta tosiaan aloittajan tekstiin vedoten, ihan liian varhain pidetään tosiaan kissoja ikäloppuina. Eläinlääkärikin juuri päivitteli että harvoin näkee enää yli 10-vuotiaita kissoja ihan perustarkastuksissa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   22.4.17 18:59:16

Miksi pitäisi hoitaa 8-vuotiasta sairasta kissaa, kun täällä maalla riittää liikaakin 8 viikon ikäisiä terveitä kissoja? Etsitään mieluummin terve pentu, joka on hyvä lemmikki seuraavat 10 vuotta kuin hoidetaan se vuosikymmen sairasta.

Toki hyvä kissa voidaan leikata ja hoitaa vaikka 12-vuotiaana, jos on odotettavissa että sillä hoidolla paranee.

Lähettäjä: Jaa. 
Päivämäärä:   22.4.17 19:40:34

Eläinlääkärikin juuri päivitteli että harvoin näkee enää yli 10-vuotiaita kissoja ihan perustarkastuksissa.

^ Onko joillain sitten tapana kuljetella lemmikkejä jossain perustarkastuksissa, noin niinkuin huvikseen? Miksi? Eivätkö ihmiset osaa itse katsoa lemmikkiensä suuhun, korviin, silmiin yms, ja muutenkin päätellä onko kunnossa vai ei? En minä kulje lääkärissä "perustarkastuksissa" itsekään. Sitten hoidetaan jos jotain kremppaa tulee.

Lähettäjä: ii 
Päivämäärä:   12.5.17 22:52:12

No ei ole tapana lopetella eläimiä ihan "huvikseen"!!
Minun virtsakivikollini eli vielä 10v diagnoosin jälkeen, en ikinä olisi sitä sen syyn takia lopetuttanut. Söi dieettiruokaa, vaikka olikin kallista, ja oli minun ilonani pitkään.
Kaikki minun eläimeni ovat saaneet elää niin pitkään kuin ovat eläneet. Jonkun mielestä varmaan olisi pitänyt laittaa niitä monttuun jo paljon aiemmin. Eihän vanhoja ihmisiäkään tapeta, no ei ainakaan vielä! Tulevaisuudesta en tiedä.

Lähettäjä: hoitsu 
Päivämäärä:   13.5.17 00:48:33

Jaa.

Kyllä vanhan kissan hoitoon kuuluu vuosittainen perustarkastus, hammashuolto ja rokotus! Eli todellakin vien mieluummin vanhat kissat vuosittain tarkastukseen (etenkin kun hampaissa on tuon ikäisellä hoidettavaa jo vuosittain kun omakin keväällä 18v täyttänyt) kun hoidan monella sadalla eurolla jos jotakin isompaa tulee..

Ja kuuluu kyllä ihmistenkin perushoitoon vuosittainen lääkärintarkastus sekä hammastarkastus, sille en voi mitään jos itse et näistä huolehdi.. Suomalaisilla tuntuu olevan hyvin usein sellainen taipumus ajatella että lääkäriin mennään vain jos on jotakin isompaa vikaa. Monasti lääkäri sanonut, että vähemmällä pääsisi joka vuosi käymällä.

Lähettäjä: Irma 
Päivämäärä:   15.5.17 10:51:37

Kyllä näkee, että on ajat muuttunut minun lapsuudestani ja nuoruudestani.

Lapsuudessani joka talossa ja tönössä oli kissa tai useampia, mutta kenellekään ei tullut mieleenkään viedä kissaa eläinlääkärille. Jos katti sairastui, eikä kotikonstein parantunut, se vietiin saunan taakse ja ammuttiin. Naapurin nartun pennuista sai sitten yksi kodin. Kissan lopettamiseksi riitti sekin, että niitä oli liikaa, eikä uutta kotia löytynyt.

Eläinlääkäri, 50 kilometrin päässä naapuripitäjässä ei edes hevin tuhlannut aikaansa katteihin. Kollilta saattoi pudottaa pallit samalla reisulla, jolla hoiti Mansikin poikimahalvausta.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   15.5.17 11:09:46

Eläinrakkauden määrästähän se riippuu. Joku tekee kissalla joka vuosi pennut, tappaa, paitsi yhden ja kun sekin on vierotusiässä, tappaa emonkin, lapsilla on aina kiva pikku mirri lemmikkinä. Joku taas välittää eläimistä, kiintyy niihin samalla lailla kuin ihmisiinkin ja hoitaa ne loppuu asti.

Lähettäjä: Jaa 
Päivämäärä:   15.5.17 11:40:38

Vai eläinrakkauden määrästä. Siinähän ei ole mitään välimuotoja, eläinrakkaudessa, kuin joko toimia kissojen suhteen kuten . kuvailee, tai sitten "kiintyä niihin samalla lailla kuin ihmisiinkin". Ja ainoa oikea tapa suhtautua eläimeen on ilmeisesti se, että se pitää pitää hengissä, riippumatta siitä, millainen sairaus tai vika on kyseessä. Ulkomaisissa eläinlääkärisarjoissa noita tämän ajattelutavan mukaisesti hoidettuja (eli suoraan sanottuna kidutettuja) eläinraukkoja tulee kyllä kauhisteltua useinkin. Aika kammottavaa, että se ajattelutapa on tulossa tännekin.

No, meilläpä kuitenkaan ei kiinnytä eläimiin samalla lailla kuin ihmisiinkin. Rakkaita ovat ja huoli niistä pidetään, mutta ei ylpeillä sillä että meidän muksutpa ja mummo, aviomiehestä puhumattakaan, ne on perheessä samalla viivalla kuin koira ja kanikin. Eikä siinä ole mitään väärää. Siinä missä ihminen voi joutua kärsimään pitkään sairauksien ja iän tuomien kremppojen kanssa, vapautetaan eläin kivuistaan. Ja ei, meillä ei todellakaan pidetä eläimiä hengissä, jos vaativat jotain jatkuvaa lääkitystä, saati kipulääkitystä elääkseen hyvää elämää. Niin kauan mennään kuin terveyttä kohtalaisesti riittää, sitten sanotaan hyvästit.