Lähettäjä: tomppeli 
Päivämäärä:   31.1.17 00:25:18

Laitetaan tännekin..

Olen aina ajatellut olevani sellainen "ikuinen nuori", vaikka olen lähes halveksinut sellaisia aikuisia.. Siis jotka ravaavat baarissa ja ovat jo selvästi aikuisen iässä. Käyttäytyvät lapsellisesti eivätkä ole korkeasti kouluttautuneita. Eivät vielä aikuisenakaan tiedä mitä haluavat eikä oikeastaan kiinnostakaan. Ajattelevat juntisti asioista. Maailma pyörii omien ongelmien ympärillä.

Olen 37-vuotias ja ajattelin, että lähtisin vielä opiskelemaan. Olen oikeasti ehkä jotenkin jälkeenjäänyt, voiko ihminen kasvaa aikuiseksi jotenkin jälkijunassa? Minulla oli hieman rankempi lapsuus ja ehkä jouduin ottamaan enemmän vastuuta kuin normaali lapsi, opettelemaan yksinolemista aiemmin ym. Eikö tuon luulisi nimenomaan kasvattaneen minua?

Kieltämättä hiljalleen alkaa kyllästyttää baarit ym. mutta normaalia enemmän käyn juhlimassa. En tajunnut nuorena opiskella ja oikeastaan jo tuolloin nämä ongelmani estivät sen, nyt ehkä hallitsisin niitä paremmin. Minulla on siis jotain adhd-oireita, mutta laiskana en jaksa tehdä asialle mitään.
Minulla ei ole lapsia ja itseasiassa sunnittelen piuhojen katkaisua (päästä ovat jo katkenneet :P), syystä etten ehkä pärjäisi lapsen kanssa eikä tuollainen elämä oikeastaan yhtään tunnu omalta.

Olen melko varma, että muut ihmiset ovat olleet tämän tietomäärän ja ajatusmaailman omaavia silloin n. 20-vuotiaina. Minä en ole aikuistunut tuon jälkeen. Ehkä vähän muuttunut tylsemmäksi, mutta muuten olen aivan yhtä tomppeli.

onko minulla mitään toivoa? Miten aikuistua, jos sitä ei tapahdu itsekseen?? Havahduin asiaan nyt, kun ei ole aikoihin kysytty papereita. Sitten tutkin itseäni tarkemmin ja huomasin alkavani näyttää jo aikuiselta, olen aina ollut aika nuoren näköinen.. Siksi ehkä en enää voi esittää nuorta, vaan on alettava tekemään töitä sen aikuisuuden eteen.

Lähettäjä: Miitta. 
Päivämäärä:   31.1.17 03:05:55

Olet menetetty tapaus ;D -Et ole.

Sen kun lähdet opiskelemaan. Niin minäkin tein nelikymppisenä ja kampuksen opiskelijaillat avasivat havahtumaan, että ei tässä ollakaan enää kaksikymppisiä.

Jos olisin lähtenyt mukaan niihin sosiaalisiin rientoihin, kuten vaahtokylpykilpailuun tai rebus-viestijuoksuun lakana päällä ja laakeriseppele otsalla pitkin kaupunkia niin sitten olisin ollut enempi huolissani.

Tyydyin sivustaseuraajan osaan. Kävin minä vuorihissireissulla ja pelasin pingistä tauoilla ja se oli vielä jotenkin luontevaa.

Minulla oli sotaveteraani isoisä, joka kuoli 93-vuotiaana ja oli ihan mahdoton. Vanhentuessaan ideat vain suurenivat. Varsinkin sitten kun vaimosta aika jätti, niin hän kuljeksi pitkin missä milloinkin, mihin kaksikymppinen ei uskaltaisi nenäänsä laittaa.

Minulla on myös yksi ADHD-tuttava, joka on aloittanut vaikka mitä projekteja, en ole varma onko niistä joku toteutunut. Saattaa ollakin. Sinä olet vielä niin nuori, että ei mitään hätää.

Mutta kyllä sinä sen sitten varmaan huomaat jos alkaa tuntumaan siltä, että ei se jatkuva yöhpielämä olekaan ehkä niin mielenkiintoista, niin toivoa on. :)

Lähettäjä: Miitta. 
Päivämäärä:   31.1.17 03:10:27

Tuossa piti muuten lukea yöhupielämä mutta voihan siitä vääntää yöhippielämänkin. Ihan miten haluaa tulkita. :)

Lähettäjä: Miuku 
Päivämäärä:   31.1.17 08:22:46

Lost case, no hope. Kuten aikanaan Carrollsin mainoskin sanoi, kasva isoksi, älä aikuiseksi. ;)

Mitä aikuisuus sinusta sitten on? Meistä jokainen elää omannäköisensä elämän, eikä se välttämättä tarkoita sitä, että 25v pitäisi olla ok-talo, naimisissa ja 2 lasta, koira ja farkku pihassa. Itsekin kieltämättä pidän hiukan lapsellisena nelikymppistä, joka käy bilettämässä joka viikonloppu ja välillä viikollakin, mutta se johtuu todnäk siitä, että se on itselleni aika evvk elämänalue, jota harrastan ehkä pari kertaa vuodessa jos sitäkään - en baareillut edes opiskeluaikana, koska evvk. Harrastuksensa kullakin ja jos se on tärkeä osa sosiaalista elämää niin siitä vaan. Tosin kannattaa ehkä miettiä olisiko sitä elämää muuallakin.

Lähettäjä: Tirlittan 
Päivämäärä:   31.1.17 15:19:37

'Harrastukset' olisi hyvä punnita ja kartoittaa mitä muita olisi paikkakunnallasi tarjolla.
Hae ilman muuta opiskelemaan ja unohda se aikuistumismyytti, täytin ite 50v, enkä tullut 'aikuiseksi', mummoudun vain ja kroppa alkaa hissukseen rapistua.. ;D

Lähettäjä: Sad Lisa 
Päivämäärä:   6.2.17 13:27:27

Vielä 40-vuotiaana en tuntenut itseäni yhtään aikuiseksi. Uskon, että jotkut vain kypsyvät vähän hitaammin ja jotkut oikein tosi hitaasti.

Nuorena minua kiinnosti "juhliminen", koulu jäi kesken ja kaikkea muutakin tyhmää tuli tehtyä. Nyt olen korkeakoulutettu, kiinnostunut kirjallisuudesta ja muusta kulttuurista (no sitä olen kyllä aina ollut), lähes raivoraitis ja tylsääkin tylsempi täti. Olen kuitenkin ihan oikeasti löytänyt henkisen pääoman merkityksen ja arvostan sitä enemmän kuin mitään ulkoisia menestyksen tunnusmerkkejä.

Ei muuta kuin opiskelemaan vain!