Lähettäjä: Paha 
Päivämäärä:   20.1.17 16:47:57

Ensi syksynä todennäköisesti täytyy yksi hevonen kolmesta laittaa teuraaksi rahapulan takia.
Epätoivoisesti etsinyt ylläpitokotia kolmisen kuukautta.
Kiinnostaisi kuulla, miten olette selvinneet suht terveen hevosen lopetuksesta?
Nyt jo kauhea olo, vaikka ennen syksyä saattaa asiat järjestyä parhain päin.

Lähettäjä: Irma 
Päivämäärä:   20.1.17 17:35:51

Minä kyllä selviäisin ja olen selvinnytkin hevosen lopetuksesta ihan hyvin.

Minun nuoruudessani oli ihan selviö, että tarpeettomat, kenellekään kelpaamattomat elukat laitettiin teurastamolle.

Rahapulassa on vastuullista vähentää tarpeettomien eläinten määrää, jotta rahat riittävät loppujen hyvään hoitoon.

Lähettäjä: XXX 
Päivämäärä:   20.1.17 18:47:22

Eläinrakkaus mitataan niitten aiheuttamien hankaluukksien sietokyvyllä. Niistä asiallisesti luopuminen on varsin hyvä osoitus siitä. Hevosen myyminen muutamalla satasella on mielestäni vastuutonta. Kaupan jälkeen ei ole mitään saumaa kontrolloida kuinka se voi. Homma on täysin uuden omistajan päänvaiva.
Joku on sanonut, että sääli on sairautta. Pitää peijakkaan hyvin paikkansa omistajiin jotka ei voi tehdä/teettää sitä viimmeistä palvelusta hyvälle kaverille.

Lähettäjä: Tirlittan 
Päivämäärä:   20.1.17 19:11:21

Täältä taas tullee yksi 'soraääni' sileään keskusteluun:

Elämänhaluisella terveellä nuorella/käyttöikäisellä hevosella on vielä paljon annettavaa jollekin ja elämänhalua se tehdäkin.

Aina asioissa on kaksi puolta, jos hakee jotakin taivaspaikkaa maan päältä jossa kaikki olisi niin viimeisen päälle, eikä vaatimattomampaan tyydy, niin ei silloinkaan ihan hevosen parasta ajattele vaan omia näkökohtiaan tai kuvitelmiaan.
Sama jos ylläpidon ehdot ovat turhan tiukkapipoiset, niin silloinkin itse estää hevosen kodin löytymisen.

Moni on jopa kateellinen ja pelkää hevosen kiintyvän enemmän uuteen ihmiseen ja siksi vaatii alitajuisesti ylläpitokodilta mahdottomia.

Kaikkea on kuultu ja nähty, eikä kaikessa todellakaan ajatella hevosen parasta.

Lähettäjä: 1.*** 
Päivämäärä:   20.1.17 21:10:19

Paha, kirjoitustasi lukiessa tulee taas mieleeni se, että viimeistä hevostani ostaessani pystyisin myös auttamaan jotakuta ikävässä tilanteessa olevaa sen lisäksi, että hevonen olisi unelmieni täyttymys! :)

Toivottavasti löydät ratkaisun!

Lähettäjä: Miuku 
Päivämäärä:   20.1.17 21:45:39

Jos vaihtoehtona on kiertoon lasten leluksi tai monttuun niin ehdottomasti monttuun. Eikä tervettä hevosta ole olemassakaan; kaikista löytyy vikaa jos tarpeeksi tarkkaan tutkitaan, myös nuorista (etenkin jos niillä on tehty jotain). Itse määrittelet sen vielä "suht" terveeksi eli jotain pientä ilmeisesti on, joten mikset jo nyt vie sitä Paijalle? Paras ratkaisu kaikille osapuolille, säästät itse rahaa eikä tarvitse stressata pikkuvioista eikä siitä millaiseen paikkaan hevonen menee.

Lähettäjä: Temperamentti 
Päivämäärä:   20.1.17 22:14:31

Ei j-lauta monttuun arvokasta lihaa pohjavettä pilaamaan, vaan teuraaksi ja hyötykiertoon. Kuka käski hankkia kolme hevosta, ellei rahat riitä?

Lähettäjä: H 
Päivämäärä:   20.1.17 22:18:44

Jokainen kuolee joskus. Jos lopetat hevosesi nyt, voit rauhassa muistella menneitä.

Olisi ihana ajatus että jonain aamuna se makaisi karsinassaan kuolleena, heinätuppo suussa. Mutta todennäköisesti tiedät että elämä on sitkeä, ei se helpolla lähde. Jos lykkäät hevosesi johonkin "ihanaan loppuelämän kotiin" joudut loppuelämäsi miettimään että mitähän sille tapahtui. Olen nähnyt näitä parinsadan lämminverisiä, joita on kohdeltu miten sattuu, jätetty karsinaan vuodeksi kun tyttären innostus hiipui yms. Omani vein hietaseen, ja voi sitä parkua ja itkua. Mutta se oli ainoa oikea vaihtoehto, koska oikeasti välitin siitä hevosesta ja halusin että matkalle ei jää kysymysmerkkejä...

Lähettäjä: Paha 
Päivämäärä:   20.1.17 22:39:34

Temperamentille tiedoksi, että ei ole monttuun menossa. Se nyt vaan oli sellainen heitto.
Hevosia olen omistanut neljäkymmentä vuotta ja nämä nykyisetkin olleet jo kymmenestä seitsemään vuotta.
Olisi ollut ennen varaa vaikka neljään hevoseen, mutta nyt tilanteet muuttunut ja rahaa ei ole niin paljon käytettävissä hevosiin.

Aloitin tämän keskustelun mummolassa, jotta tulisi asiallista pohdintaa, eikä temperamentin kaltaisia kommentteja.

Miuku, rahat riittää vielä hyvin, joten en vielä halua pitää kiirettä.
Tosiaan kyseessä jo 19-vuotias lv, niin eihän tuollaiselle enää ole kysyntää, kun kentälläkään ei osaa mitään.

Lähettäjä: Miitta. 
Päivämäärä:   21.1.17 00:41:54

Aloittaja Paha:

Kyllä siitä selviää. Vielä paremmin kun tietää missä se on, oli se sitten pellonreuna tai naapurin pakastin. Muistot elävät ikuisesti.

Eivät hevoset mieti, että montako vuotta on elinaikaa jäljellä. Mutta niillä on hevosen muisti, joten meillä tässä maassa ei saa edes myydä yli 20-vuotiasta hevosta toisaalle, jos ei mene tilan omistajanvaihdon mukana. Eli heppa saa pitää kotinsa, vaikka omistajat vaihtuvat.

Mielestäni tosi hyvä lakipykälä.

Tsemppiä!

Lähettäjä: Tirlittan 
Päivämäärä:   21.1.17 15:21:51

Jännää, onko Miitta oikeasti tuollainen laki teillä? :o

19v lv on jo oikeasti vanha, eli ei aiemmin tarkoittamani 'käyttöikäinen', eli vanhukset ansaitsevat arvokkaan lähdön.
Arvoa on myös pakastimessa eli en puolla 'monttua' kuin liikaa lääkitylle.

Temperamentti eläköön siinä luulossa että tietää aina mitä tulevaisuudessa tapahtuu ja osaa ennakoida aivan kaiken, meille tavallisille tapahtuu myös ennalta-arvaamattomia asioita, joihin pitää hakea ajankohtainen ratkaisu.

Lähettäjä: , 
Päivämäärä:   21.1.17 19:00:53

Meiltä on 22v poni lähtenyt ylläpitoon tuttuun paikkaan 5 vuotta sitten ja tiedän, että poni voi edelleen hyvin lokoisia päiviä viettäen, kevyessä käytössäkin silloin tällöin.
Kokemusta on monttuun menneestä lääkitystä hevosesta ja lihoiksi pakastimeen laitetusta. Hevosen kohtalo on aina tapauskohtainen ja jokainen päättäköön itse mikä on viisain ratkaisu omalla kohdalla.

Lähettäjä: F 
Päivämäärä:   21.1.17 20:49:36

Otin omalle hevoselle seuraksi 24 vuotiaan hepan sillä puheella, että huolehdin hänelle asiallisen lopetuksen tai sitten palautan entiselle omistajalle kun elinvuodet on täynnä. Kolme vuotta ehti olla meillä, yhtä tarkalla hoidolla kuin käyttöhevonenkin ja sen jälkeen lähti vaivojen takia vihreämmille laitumille. Että hyvinkin voi käydä, mutta tarkasti kannattaa miettiä. Minun tapauksessa oltiin vanhuksen omistajan kanssa hyvän päivän tuttuja entuudestaan, eikä olisi varmaan ihan vieraalle uskaltanut hevostaan antaakaan.

Lähettäjä: Talvi 
Päivämäärä:   22.1.17 12:01:44

Mitä enemmän tulee itselle ikää ja kokemusta, sen vaikeampaa on eläinten lopettaminen, oli tilanne mikä hyvänsä. Teen sen silti. Ainoa kärsimys, mitä eläimen kuoleman jälkeen on, on minulla itselläni, ja minä kärsin mieluummin itse kuin katson kärsivää eläintä.

19 v lv on semmoinen tapaus, jonka lopettaminen vastuullisesti on vain ja ainoastaan kärsimyksen estäminen jo ennakolta. Ei kodin vaihto ole useinkaan nuorellekaan hevoselle mikään läpihuutojuttu, vaikka me ihmiset mielellämme niin asian näemme, ja päällisin puolin voi siltä näyttää (ja joissain tapauksissa toki onkin). Kotiutuminen kestää kauan, ja varsinkin pitkäaikaisten kavereitten ja lauman menetys on kova pala. Viihtymistä uudessa paikassa on mahdoton etukäteen ennustaa. Ja usein on ikävä kyllä niin, että vaikka hevonen otetaan hyvillä mielin ylläpitoon, alkaa sen toisen omistuksessa olevan eläimen pito kuitenkin jotenkin närästää, sen aiheuttamat vahingot tmv harmittavat enemmän kuin omien, sille ei ehkä riitä tarpeellisia ravinnelisiä tmv kun ilmankin pysyy hengissä, kavionhoito unohtuu (erityisesti jos ei osaava käyttöhevonen), jne jne jne. Vaikka poikkeuksia on, suurin osa ihmisistä ei arvosta toisen omaa samalla tavalla. Todella kauheita esimerkkejä löytyy vaikka miten paljon.

Joten aloittaja, et ole paha jos lopetat hevosesi, vaan ainoastaan sellainen, joka kantaa vastuunsa loppuun asti eikä yritä työntää ikävää ratkaisua kauemmas tai toisille ihmisille. Sure surusi ja ole lopulta helpottunut, koska tiedät, että hevosellasi ei ole mitään hätää, eikä se joutunut kärsimään sinun tunteitasi suojellakseen.

Lähettäjä: Paha 
Päivämäärä:   22.1.17 12:27:05

Kiitos kaille vastauksista.
Tiedän muutamia, jotka eivät laita hevosiaan kiertoon, vaan hevosen elämä päättyy siihen, kun niistä on syystä tai toisesta pakko luopua.
Itse olen lopetuttanut vain todella kipeitä tai sairaita hevosia, joten tuntuu hurjalta laittaa sellainen hevonen makkaraksi, joka ei kauhean vaivainen ole.
Koko ajan toivon, että löytyisi toinen ratkaisu. Siksi kai haluankin syksyyn asti katsoa.
Kyllä kestän eriäviäkin mielipiteitä, mutta nekin voi kirjoittaa ihan asiallisesti.

Lähettäjä: Miuku 
Päivämäärä:   22.1.17 19:06:30

En ymmärrä miten voit edes harkita mitään muuta ratkaisua kuin lopetusta, kun hevonen on jo 19v? Oma 22v olisi myös mennyt varmaan pullahevosena jossain vielä muutaman vuoden, meni makkaraksi ja olin paha tappaja, kun sehän oli ihan terve (ei ollut).

Täälläkin saisi olla tuollainen laki, ettei vanhoja elukoita saa laittaa kiertoon. Itselle ei tulisi pieneen mieleenkään myydä eteenpäin yli 16v hevosta tai yli 7v kissaa tai koiraa. Jos ei itse pysty pitämään vanhoja eläimiä niin sitten ne laitetaan pois eikä muitten vaivoiksi - etenkään koska vanhuksilla sopeutuminen vie kauemmin kuin nuoremmilla ja koska et voi olla mitenkään varma, että sitä hoidetaan asiallisesti (vanha vaatii yleensä enemmän hoitoa kuin nuori).

Lähettäjä: enni 
Päivämäärä:   22.1.17 20:01:33

Miuku sanoi, että vanha hevonen vaatii enemmän hoitoa kuin nuori, mutta ei se aina niin ole.
Oma 30v hevonen on huomattavasti helpompi hoidettava kuin nuoremmat. Täysin terve ja hyvässä kunnossa oleva eläkeläinen. Kesä menee hienosti laitumella. Talvisin liikkuu isossa tarhassa omia aikojaan ilman mitään erityistä liikuttamista ja ravi ja laukka nousee yhä vetreästi. Syö heinää vapaasti, kivennäistä ja porkkanoita, eikä tarvitse mitään lisämömmöjä.
Hampaat raspataan kerran vuodessa ja kaviot vuollaan pari kertaa (ollut kengittä pari vuotta). Tuon ikäisellä ei kavio paljon enää kasva, silloin tällöin kaviot käydään raspilla ympäri, että reunat pysyy hyvinä.
Hevonen on muutenkin niin fiksu käsitellä, että on ilo touhuta sen kanssa. Tarhasta karsinaan ja takaisin kulkee vapaana. Huonolla ilmalla näyttää selvästi, ettei tahdo ulos ja kun tahtoo, tulee sekin selväksi kun kolistelee ovea.
Se on tietysti selvä, että kun kunto joskus huononee on lopetus edessä, monttukin olllut pari vuotta valmiina, sillä tämä kaveri ei lähde makkaraksi. Halusin vaan kertoa, ettei vanha hevonen ole aina rasite vaan poikkeuksiakin löytyy.

Lähettäjä: Tirlittan 
Päivämäärä:   22.1.17 21:50:22

Meillä on myös terve 28v vanharouva ja käyttöheppanikin on 22v.

Lähettäjä: Paha 
Päivämäärä:   22.1.17 21:53:52

Tarkoitin toisella ratkaisulla, että rahatilanne paranisi tai hevoselle saisi vaikka maastoilusta kiinnostuneen vuokraajan.
Hevonenhan on vielä ihan käyttökuntoinen, vaikka hampaissa sanomista, syö kuitenkin hyvin, ja kesäisin lievää hengitystieoireilua eli kai siitepölystä johtuvaa.

Lähettäjä: ei nyt omalla 
Päivämäärä:   23.1.17 11:28:30

Meillä oli kaksi eläkeläishevosta. Olivat pihatossa melkein 10 vuotta ja todellisia kaveruksia keskenään. Ruuna 22 v. saksalainen pv sairastui vakavasti ja ell suositteli mahdollisimman nopeaa lopetusta. Kyllä lähtivät molemmat, myös 19 v osaamaton oman elämänsä diiva lv-tamma samalla kyydillä teuraaksi. Tamma oli terve, mutta hiukan omapäinen, osaamaton ja viimeiset vuodet vain pihan siivoukseen keskittynyt eläkeläinen.

Olisin pitänyt kohtuuttomana laittaa ruunan yksin viimeiselle reissulle ja sitten ruvennut hakemaan joko tammalle uutta kaveria tai vastaavaa kotia. Näin parhaaksi laittaa molemmat pois ja lopettaa hevosharrastuksen. Itselle hyvin raskas päätös, mutta hevosten kannalta kivuttomin ja vähiten stressaava. Hyvillä mielin yhdessä lähtivät viimeiselle matkalle.

Lähettäjä: m 
Päivämäärä:   23.1.17 22:15:49

Hieno päätös, ei nyt omalla.

Parivuotta sitten tilasin ajan teurastamolta tuolle omalle nyt 20v. vanhallerouvalle.
Mutta peruin sen, kun ei sisu riittänyt viemään. Ei siitä käyttöhevoseksi ole, kunhan tuossa köpöttelee. Välillä on pistänyt kuriin varsoja, ollut seurahevosena, ja paljon iloa ja puuhaa se on tuottanut 2-v. lapselle:)

Lähettäjä: Niinpä 
Päivämäärä:   24.1.17 03:21:56

Ei se kelpaisi kennellekään "loppuelämän kotiin"? Luulisi halukkaita olevan ottamaan toisen vanhuksen kaveriksi oleiluun tai maastoköpöttelyyn, jollei kerran vikaa ole.. Ylläpito vähän kalskahtaa omaan korvaan, on niin paljon huonoja kokemuksia omistajasta jotka tarjoavat "ylläpitoon loppuelämän kodin ajaksi" mutta sitten tulevatkin toisiin aatoksiin kun oma tilanne paranee. Mieluummin sitten lopullinen uusi koti.

Lähettäjä: mummis 
Päivämäärä:   24.1.17 17:23:50

19v hevonen voi elää vielä 10 vuotta, jopa 15. Laske mikä summa siihen menee rahaa. Jos itselläsi on 40 vuoden kokemus hevosenomistamisesta, et ole ihan tyttönen itsekään. Jokaisella on vain yksi elämä, jos nyt kitkutat pienellä rahalla, voit olla aika katkera vanhuuden päivillä kun kaikki raha minkä olisit itseesi voinut laittaa menikin hevoseen.

Vuokraaja tai ylläpitokoti on tietysti yksi ratkaisu. Mitä jos et saa vanhuksellesi sopivaa, siitä vasta jokapäiväinen ressi tuleekin, onko sekään sen arvoista. Toki voit kyllä löytää hyvänkin löytää.

Jos hevonen on jo saavuttanut korkean iän ja elänyt hyvän elämän. Voiko hevonen enempää pyytää. On niitäkin tapauksia kun on huonosti pidetty. Toiset kuolee jo ihan piikkuvarsana.

Ole itsellesi armollinen, et ole paha, vaan realiteetit tunnustava.

Lähettäjä: jepjep 
Päivämäärä:   26.1.17 08:06:18

Jahas. Soraääntä lähtee täältäkin.

Kipeän elukan kierrättäminen on väärin. Hullut ja/tai vaaralliset elukat kuuluu monttuun.

Sen sijaan terveen tai nuoren lopettaminen vain siksi että itsellä loppuu mielenkiinto tai raha ei ole mitenkään puolusteltavissa. Jostain syystä risat raaskut päätyy aina kierrättäjille, yksi syy varmasti se että terveitä ei saa samalla rahalla. Jos risat menis monttuun terveiden kysyntä kasvaisi. Samalla ne huonoimmat persaukiset hevosenpitäjät katoais vähitellen.

Vaihtoehtoja on muitakin kuin kiertoon tai lasten leluksi joutuminen.

Lähettäjä: Maukka 
Päivämäärä:   26.1.17 08:20:37

Hyvä dilemma. Itselläni 17 V hieman vikainen pv. Olen päättänyt että ratsastan vielä elämän vuoden ja sitten varmaan vihreät laitumet kutsuvat. Olettaen että hevonen pysyy ratsastuskuntoisena. Harkitsen myös eläkkeelle laittamista mutta ell ei tätä puoltanut koska hevosen pitäisi liikkua joka päivä että pysyisi kunnossa. Minusta taloudelliset syyt ovat ihan päteviä syitä nekin. Vanhat hevoset ovat ihania kavereita se on totta. Yritän ehkä löytää vielä vuokraajaa ennen kuin teen lopullisen päätöksen.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   1.2.17 15:37:42

Missä maassa Miitta asut?

Lähettäjä: Naksu 
Päivämäärä:   16.2.17 09:54:15

Meiltäkään ei hevoset lähde muuta kuin taivaslaitumille, tosin vasta kun ovat huonokuntoisia eivätkä nauti enää elämästään. Meillä on yksi heppa ollut eläkkeellä (ei ratsasteta) jo 10 vuotta, ja toinen 7 vuotta. Näitten onni on, että kestävät jouten oloa pihatossa, mutta vaativat ikiensä puolesta muuten paljon ja tarkkaa hoitoa, jatkuvaa lääkitystä (kallista), hammashoitoa lyhyillä aikaväleillä, kengitystä talvella jne. Pointtini siis on, että vanhat joutohevoset jos haluaa pitää kunnossa, on se yleensä kalliimpaa ja aikaa vievempää kuin nuorten, terveitten hevosten pitäminen. Siksi ymmärrän hyvin ei-ratsastuksessa olevien heppojen poislaittamisen. 19-v. lämppäri on jo vanha, rotunsa ja kilpa-uransa takia (vaikka olisikin ollut lyhyt) vanhenevat ne usein aikaisemmin kuin muut, harrastekäytössä olevat ratsu- (tai kylmäveri) rotuiset. Varmasti oikea päätös luopua juuri kyseisestä hepasta, varsinkin jos ratsastus ei ole tämän hepan "juttu". Tsemppiä!

Lähettäjä: Tirlittan 
Päivämäärä:   16.2.17 15:38:20

Miitta asuu Norjassa.

Lähettäjä: less 
Päivämäärä:   17.2.17 21:58:04

sama pulma täälläkin. toisesta en ikinä luovu, mutta mitä toiselle teen. terve 11v ruuna. ihan hyvä suku ja radalta toisi takuula leivän päällekin jotain.
kuitenkaan ei tuollaista lämpöistä kukaan edes ilmaiseksi ota, enkä lapsille anna vaikka helppo onkin.
sydän itkee verta, mitä tuolle teen.

Lähettäjä: ;; 
Päivämäärä:   27.2.17 15:15:05

11v terve, joskin omalaatuinen ja erikoisen luontoinen lv tamma lähti taivaslaitumille kun en voinut pitää. Ajaan pysty ja maastopuksuttimena toimi, joskin omat metkunsa. En ole katunut. Eikä tarvinut vaivata päätä miten kohdellaan.
15v pv lopetettu jalkavaivojen takia.
19v sh hampaiden takia.
Kaikki ammuttu ja syöty.
Parempi on monttu kun kierto.

Lähettäjä: Ei ollut 
Päivämäärä:   28.2.17 09:48:04

No mulla on 25-vuotias lv. Ihan teräskunnossa vielä. Rahaa palaa senkin pitämiseen, kun on kaksi muutakin (suomenhevosratsuja), mutta en kyllä raaski tuota lv:tä sen rahan takia lopettaa, että on vanha ja "väärää" rotua. Jos tulee joku iso vaiva, niin sitten annan mennä. Ei tunnu tässä konkurssissa enää miltään. Olen oppinut elämään pienellä rahalla. Ovat kuitenkin perheenjäseniä kaikki kolme.

Lähettäjä: Tirlittan 
Päivämäärä:   28.2.17 15:07:47

Parempi pakastin kuin monttu.. ;)

Lähettäjä: Teija 
Päivämäärä:   17.3.17 22:50:57

less,

vieläkö mietit hevosesi kohtaloa? Itse olen etsinyt omalle hepalleni kaveria.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   25.4.17 13:22:13

Jos minulla olisi monta hevosta joista kaikki elinkelpoisia, en antaisi vanhusta pois saati turhaan iloista tappaisi vaan myisin nuoren.
Oma ikälady meni vakavan sairauden takia alkuvuodesta. Sen hoitelu oli antoisampaa kuin nuoremmat hevoset...
Mutta jokaisella on oma valinnanvaikeus. Riippuu enemmän hevosen luonteesta ja ostajasta onko jollekin myynti toimiva juttu.