Lähettäjä: Keski-ikäinen 
Päivämäärä:   23.12.16 21:45:21

Näin joulun alla tuli totaalinen ymmärrys - ei tästä tule mitään. Mieheni on minulle kuin kukatahansa kaveri, ei intohimosta eikä vastaavasta enää tietoakaan. Seksi jäänyt oikeastaan täysin. Kaiken lisäksi olen rakastunut varattuun/ perheelliseen mieheen, jonka kanssa on muutamia hetkiä vietettykkin.
Tuntuu kurjalta ja mietittyttää miten asiat hoitaa, ja miten osaan olla yksin? Miten aika riittää työn ohella yksin hoitamaan eläimet jne ? Lapsia ei onneksi ole. Miten mies pärjää yksin?
2017 pelottaa, koska olen ihan hukassa - ei tämän näin pitänyt mennä.... Ketään vastaavassa tilanteessa tai saman läpikäyneitä ?

Lähettäjä: p 
Päivämäärä:   23.12.16 22:54:15

Samaa mietin. Olet onnellinen kun ei ole lapsia.

Lähettäjä: :) 
Päivämäärä:   23.12.16 23:55:34

Parempaan vaihtaminen kannattaa aina. Rohkeasti kohti uusia tuulia.

Lähettäjä: Tirlittan 
Päivämäärä:   24.12.16 08:06:34

Asioilla on tapana järjestyä. :)

Lähettäjä: uuu 
Päivämäärä:   24.12.16 08:50:35

Saat vaihtaa miestä parin vuoden välein jos pelkän intohimon ja alkuhuuman varaan elämäsi rakennat. Onnea valitsemallesi tielle.

Lähettäjä: Frozen 
Päivämäärä:   24.12.16 09:51:53

Samankaltainen tilanne. Ei lapsia, yli 10v parisuhde sisältäen henkistä ja vähän fyysistäkin väkivaltaa. Ei seksiä vuosiin, en pysty ilman tunteita.Toinen "suhde", päättyi miehen tahdosta. Itselle jäi ikävä ja ahdistus, kaipaus yhteisiin hetkiin ja keskusteluihin. Hauskaan ronskiin huumoriin ja samalla aallonpituudella olemiseen. Siihen kun sai hetken aikaa olla ihmisen arvoinen.
Kaikki ohi mutta ero mielessä kun ei happea tahdo saada ja muutenki paskat fiilikset. Uskallus puuttuu, pelko piinaa. Ajatusta työstetty kuitenkin jo pitkään. Eläimistä huoli kun itse aina hoitanut ne. Eivät minun joten luopumisen tuska tulee tekemään tuhojaan :/

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   25.12.16 16:57:18

No kärsitkö aloittaja sitten jotenkin? Miksi et jatkaisi tuota samaa rataa? Tasainen arki ukon kanssa ja säätämistä sen toisen kanssa.
Voin sanoa että jos eroat ja se säätökin loppuu niin aika yksin saa keski-ikäinen nainen olla, tai juu, satunnaista seksiä , tai vakkariakin löytää mutta luotettavan elämänkumppanin löytäminen alkaa olla jo aika mahdotonta ainakin jos mielelle on mitään ulkonäöllisiä kriteerejä. Itsensä kuosissa pitäneet viiskymppiset heilastelee nimittäin 30-40 vuotiaiden kanssa..

Lähettäjä: 52 v 
Päivämäärä:   26.12.16 08:25:25

Erosin kaksi vuotta sitten tuollaisesta mitäänsanomattomasta liitosta, 20 vuotta naimisissa. Tottakai pelotti hypätä tuntemattomaan, alottaa alusta. Moni siksi valitseekin tutun ja turvallisen. Mutta mulle aukesi eron jälkeen omanlainen elämä. Pystyin hengittämään. Nyt lähinnä mietin että miksen lähtenyt aikaisemmin.

Minä en enää miestä nurkkiini ota asumaan. En ole riippuvainen ollenkaan miehistä. Ja olen kyllä edellisen kirjoittajan kanssa samaa mieltä siinä asiassa, että mun ikäiset naiset heilastelevat nuorempien miesten kanssa, myös minä :)

Lähettäjä: : 
Päivämäärä:   26.12.16 10:03:34

Eroa vaan, niin pääset vaihtamaan ukkoa helpommin. Meilläpäin on
naisilla tapa laittaa ukko kiertoon nopeasti.

Lähettäjä: Viiskutonen 
Päivämäärä:   28.12.16 14:04:47

No vaihtamisesta en tiedä paraneeko, mutta itse erosin syystä, etten enää viihtynyt parisuhteessani, joka oli väljähtynyt pahasti.

Lähettäjä: Viiskutonen 
Päivämäärä:   28.12.16 14:05:30

Äsch lähti ennen kuin ehdin kirjoittaa loppuun.

Siis jäi sanomatta, että ero oli minun elämäni paras päätös.

Lähettäjä: seuraapliis 
Päivämäärä:   28.12.16 15:02:17

Mistä ihmeestä nelikymppinen hakee seuraa netin kautta ? Tinder on kuulemma teineille, onko muita kuin Suomi24 ??

Lähettäjä: Niin 
Päivämäärä:   29.12.16 09:35:03

Hih, joulun aikaan seurasin 20-25 - vuotiaiden tinder touhuja. Mätsäsivät ainakin 150 miestä. No, lähtivät sitten baariin ja eikös yksi tinder tuttu ollut tunnistanut lapseni, oli ollut helppoa tulla baarissa juttelemaan " hei me mätsättiin toisemme" . No, nyt ovat face- kavereita ja jutelleet/tavanneet myös matkalla työpaikkakunnalle. . Välimatkaa vaan ehkä liikaa seurusteluun, toinen töissä toisessa maassa. Yksi laittoi sitten huvikseen ikähaarukaksi miehille 20- 70 vuotta. Ei siellä Tinderissä tosiaankaan paljon ollut yli 45 v. Yksi 69 v. Papparainen oli, jonka tyttö ( 25 v.) mätsäsi vahingossa. Heti tuli vastaus. Tyttö poisti äkkiä miehen mätseistä. Tinderistä on nuoret ihan oikeita parisuhteita löytäneet. Tänäänkin meille tulee poikani avovaimo, tinderissä olivat tavanneet toisensa. Näinpä ikisinkut Kolmekymppinen diplomi insinööri ja hallintotieteen maisteriksi juuri valmistunut lapseni ( siksi kerroin, kun vihdoin valmistui, ikuisuusopiskelija, Huoh) löysivät toisensa. Työkaverini löysi rekkamiehensä Suomi 24 sivuilta. Sitä ennen oli seikkaillut eliittikumppaneissa, jossa oli tavannut vain juoppoja, muka tasokkaita miehiä. Uskon, että netistä voi löytää kumppanin, mutta siellä kannattaa kirjoitella useamman kanssa ja siten ehkä valikoituu ne, jotka haluaa tavata. Tässä nyt oli vain jotain pohdintaa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   29.12.16 23:06:59

Itse olen 50 täyttänyt ja Tinderissä olin kuukauden ehkä. Nyt on fiksu, komea ja kiltti mies kainalossa ja sietää hevosen sekä muut lapset. Olin myös matchissa, suoli 24:ssa ja happy pancakessa, mutta tuloksetta pidempään.

Lähettäjä: Mies 
Päivämäärä:   3.1.17 13:01:55

Onhan täällä monta kertaa todettu, että kenenkään ei ole pakko olla paskassa parisuhteessa. Siitä itsensä irti repäisemiseen tarvitaan vain hitunen "voimaa ja rohkeutta". Mutta useinmiten se kannattaa.

Lähettäjä: toinen 
Päivämäärä:   3.1.17 16:55:02

Samaa mietin. Annan hommalle vielä vuoden, jos ei toimi, lähden. Enkä ota koskaan enää miestä. Ei kiiinnosta parisuhde enää yhtään. Saisi vaan olla rauhassa niin olisi kivaa. Jatkuva naputus ja nalkutus käy hermoille. Itselläni on vaativa duuni enkä jaksa enää iltaisin kuunnella vanhenevan äkäisen miehen nalkutusta.

Lähettäjä: Bbbbb 
Päivämäärä:   3.1.17 22:57:24

Ulla suhde täysin kuollut mutta mies pitää kaikesta huolen ja turvaa talouden. Olen miettinyt että ihan sama, yksin olisi paljon ankeampaa kuitenkin.

Lähettäjä: :) 
Päivämäärä:   3.1.17 23:10:40

Vaihtamalla paranee ja alkaa uusi elämä. Miksi roikkua kuolleessa suhteessa josta et saa mitään itsellesi. Yksinkin on parempi kuin huonossa suhteessa.
Anna uudelle miehelle mahdollisuus rakastaa sinua.

Lähettäjä: *' 
Päivämäärä:   4.1.17 09:31:02

Pohdin eroa pitkään ja pelkäsin miten pärjään jne jos/kun lähden. Näin jälkikäteen täytyy sanoa, että jos olisin tiennyt kuinka mukavaa elämä on nyt, olisin lähtenyt jo aiemmin. Taloudellisesti toki menetin, mutta henkisesti elämä on niin paljon parempaa. Seinistä ei kannata pitää kiinni, jos siellä seinien sisällä parisuhde on henkisesti ja fyysisesti täysin kuollut.
Jo heti päätöksen tehtyä tuntui, kuin 100 kiloa olisi pudonnut harteilta, eikä tässä muutaman vuoden aikana ole kertaakaan mietityttänyt, että tuliko tehtyä oikein.

Lähettäjä: Vilma 
Päivämäärä:   5.1.17 01:34:06

Vaikka olen naimisissa vielä olen jo monta vuotta katsonut sillä silmällä miehiä, että olisko joku joka kiinnostaisi. Eipä ole sattunut ainuttakaan silmiin. Uskon että viisikymppinen naisen on todella vaikeaa löytää uusi, hyvä mies! Parhaat on ja pysyy varattuna, ja vapaana juoksee vain sitoutumaan kykenemättömöt alko- yms ongelmaiset.

Lähettäjä: Minttu 
Päivämäärä:   5.1.17 18:04:22

No en nyt sanoisi niinkään Vilma. Tuo 45-v jonka itse satuin vahingossa löytämään Tinderistä (itse olen 38v) on ainakin kunnollinen ja vaikkei kumpikaan naimisiin haluakaan niin sitoutuneita ollaan kyllä. Eli kyllä siellä Tinderissä tosiaan on vähän iäkkäämpääkin sakkia, tosin vähemmän "valikoimaa" ja suodattaa saa urakalla. Onnellinen olen että löytyi vaikka alkoi epätoivo jo iskemään näitten kaikenmaailman sankareiden kanssa =).

Lähettäjä: Vilma 
Päivämäärä:   6.1.17 00:26:08

Minttu, onnea sinulle kun löysit hyvän miehen, mutta markkinoilla on ihan eri asia olla 38-vuotias kuin 56-vuotias kuten itse olen. En usko tämän ikäiselle hyvää miestä enää löytyvän kun 80-vuotiastakaan en halua.

Lähettäjä: Frozen 
Päivämäärä:   17.1.17 23:11:36

Aloittaja, miten elämä menee nyt? Itse rämmin tässä epätoivossa edelleen.

Lähettäjä: ikisinkku 
Päivämäärä:   18.1.17 06:27:39

On kyllä ikisinkun akateemisen naisen pakko kysyä mihin te niitä miehiä tarvitsette? Ja miehiä on joka paikassa ihan mihin tarkoitukseen tahansa. Jos kotona on jo huono eikai sellaisia lisää tarvitse.

Lähettäjä: Wilma 
Päivämäärä:   18.1.17 10:03:46

Tekisi mieleni mukailla Jörn Donnerin lausahdusta ja sanoa, että eroaminen kannattaa aina. Noh ainakin toimimattomasta parisuhteesta.

Lähettäjä: H 
Päivämäärä:   18.1.17 11:10:04

Joo mut mun on ainakin helppo kuvitella että ei sitä noin vain erota pitkästä parisuhteesta, vaikka itse olenkin vanhapiika. Itseasiassa, kyseessä on sama asia kuin jos minun pitäisi yhtäkkiä alkaa vakavaan parisuhteeseen: tottumus. Mä olen niin kangistunut omiin kaavoihini, oma tupa, oma lupa, meen miten haluan, kaikki tekemiset tai tekemättä jäämiset on omaa syytä ja ansiota. Täysin mahdoton kuvitella että joku tulisi sotkemaan ympyröitäni. Ja vica versa, jos on vuosikymmenet asunut ja elänyt toisen kanssa, on kuviot ja käytännöt muovautuneet väkisinkin toisen ihmisen lomaan -vaikka se toinen olisi kuinka huono- joten melkoinen muutos se on yhtäkkiä jäädä/jättäytyä yksin. Puhumattakaan niistä lapsista ja asunnoista ym. tavallisen ihmisen jutuista.

Tottakai muutos on siis mahdollinen, mutta ei toisen "saamattomuutta" tässä asiassa voi tuosta vaan vähätellä. Ainakaan minun mielestäni. Tsemppiä silti kaikille joilla muutos on näköpiirissä, reippaasti vaan!

Lähettäjä: Wilma 
Päivämäärä:   18.1.17 17:34:54

Minä erosin 30 vuotta kestäneestä parisuhteesta vajaa kymmenen vuotta sitten. Olisi pitänyt tehdä päätös jo ainakin vuosikymmen aiemmin, ellei vieläkin aiemmin. Toimimaton parisuhde ei vaan ole minun juttuni. Yritin parhaani mukaan saada sitä toimimaan. Mutta siihen tarvittaisiin kaksi, eikä niin ollut. Lopulta keräsin kimpsuni ja kampsuni, muutin kauas pois ja aloitin itsenäisen hyvän elämän. Elämäni paras päätös.

Lähettäjä: Neiti kevät 
Päivämäärä:   19.1.17 23:58:12

Erosin 5v. sitten 20v. suhteesta ja harmittaa etten tehnyt sitä aikaisemmin! Alku on hankalaa kaikissa muutoksissa ja joskus on tietysti hetken yksinäinen olo, mutta se menee ohi nopeasti. Eniten koen onnea ja rauhaa, kuplivaa iloa. Tuntuu hienolta vastata itsestään ja elämästään.

Lähettäjä: täti 
Päivämäärä:   5.2.17 11:26:44

Täällä myös sama mietinnässä 25 v. Yhdessä. Se askel vaan pelottaa ottaa.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   7.2.17 10:33:02

"On kyllä ikisinkun akateemisen naisen pakko kysyä mihin te niitä miehiä tarvitsette?"

Välttämättä ei *tarvita* yhtään mihinkään. Tämä akateeminen nainen kuitenkin elää mieluummin yhdessä kuin yksin, mieluummin nauttii toisesta kuin pärjäilee satunnaisella seksillä, mieluummin kokee kumppanuutta kuin on itsekseen. Puolisoni ja minä tulisimme molemmat ihan hyvin toimeen myös ilman toisiamme, mutta yhdessä elämä on vain yksinkertaisesti mukavampaa.

Lähettäjä: Kuu 
Päivämäärä:   7.2.17 19:35:23

Täällä myös eroajatus pyörii päässä, lähes päivittäin. Olen tästä jo keskustellut miehen kanssa. Hän ei halua erota. Eli minun tästä pitäisi lähteä. Tilannetta sotkee yhteinen talo ja yritys sekä lainat ja lapset. Ei oo helppo yhtälö. Mies on hieman ymmärtänyt mikä tässä mättää, hän on nimittäin kuin pelkkä kuori. Mikään ei ole syvällistä, vain pinnallista ja pinnallisia asioita. Väittää rakastavansa, tämä ei vaan mitenkään näy missään. Miehellä on ollut ongelmaa alkoholin ja pelaamisen kanssa, näitä en itse ymmärrä/hyväksy.
Hän on nyt käynyt muutaman kerran juttelemassa ammattilaisten kanssa lapsuuden traumoistaan.
Itse olen enemmän tunteellinen tyyppi, viihdyn luonnossa ja haluaisin tavata ystäviä. Meillä ei ikinä käy kukaan, tämä ei miehelle sovi. Juhlia ei voi järjestää, kuin ns. Pakolliset.. Toisaalta jos jossain on juhlat sinne hän on kyllä menossa, ja on siellä seurallinen /naistennaurattaja. Emme käy missään kun minun aloitteestani. Olen kyllästynyt vetämään tätä rekeä perässäni.
Harkitsen "reissutöitä" näin saisin etäisyyttä miettiä tilannetta.

Lähettäjä: Viiskutonen 
Päivämäärä:   8.2.17 19:46:09

Ja mitä tuohon aloittajan pohdintaan siitä, että riittääkö aika eläinten hoitamiseen siinä työn ohella riittää. Ja jaksaa, kun ei tarvitse tuhlata aikaa tyhjän parisuhteen elvyttämiseen.

Minä olen aina viihtynyt paremmin yksin, joten yksinoleminen ei minulle ole ollut ongelma. Lähemminkin perusparannus elämään. On ihan tulla töistä kotiin, eikä tarvitse huomioida kenenkään muun tarpeita tai tunteita. Voi ihan rauhassa olla vaan. Toki on eläimet, mutta niiden huomioiminen onkin sitten vain ilo.

Lähettäjä: Onneton 
Päivämäärä:   10.2.17 17:13:50

Minä eroisin heti jos se olisi taloudellisesti mahdollista.
Itsellä velkaa 70 000€, en pysty sen lisäksi maksamaan vuokraa ja elämisen kuluja. Nyt asun, hävettää myöntääkin, toisen siivellä.