Lähettäjä: ** 
Päivämäärä:   5.12.16 12:54:47

Ollaan oltu 17 vuotta naimisissa ja meillä on 13-vuotias tytär. Miehelläni on yritys, johon en ole millään lailla osallinen, enkä oikeastaan tiedä miten firmalla menee, ennen kuin nyt. Mieheni on kesästä saakka käyttäytynyt mielestäni jotenkin oudosti ja olen epäillyt tietyistä syistä maksuvaikeuksia. Olen mieheltäni yrittänyt kysellä asiasta, mutta en saa häneen mitään keskustelukontaktia tuosta asiasta.
Niinpä sitten tänään siivotessani kurkistin vaivihkaa mieheni tietokoneelle, jota hän pitää auki ympäri vuorokauden ( meillä on kaikilla omat koneet ). Yllätyksekseni kone ei kysynyt salasanaa vaan pääsin sähköposteihin suoraan ( tiedän, rikollista, mutta hätä ei tunne lakia ).
Maksuvaikeuksista siellä tosiaan kielivät muutamat muistutuslaskut, mutta ne olivat pienempi järkytys kuin se että siellä oli rakkautta pursuavia viestejä vieraalle naiselle. Tuli aivan voimaton olo, ihan järkyttävää, en ikinä miehestäni olisi tuollaista uskonut hänen kantansa pettämiseen tuntien. En tiedä onko hän muutoinkin pettänyt luottamukseni kuin vain viestien välityksellä, mutta onhan hänellä noita omituisia työjuttuja ollut, vaikkakin hänen työnsä on kyllä säännöllisen epäsäännöllistä.
Nyt en tiedä miten asian hoidan, en halua että lapsemme joutuu kärsimään, eikä erokaan tunnu kovin realistiselta. Mitä ihmettä teen, älkää sanoko että jätä se paskiainen.
Juuri nyt oloni on täysin turta, enkä saa siivoustani päätökseen. Vapaata on vielä muutama päivä ennen töihin menoa, joten ehdin kieriskellä kotona itsesäälissä. Nyt pitää yrittää kasata itseni, kun tyttö tulee kohta koulusta. Väistämättä tulee mieleen, että onko se nainen ollut meidän yhteisessä sängyssämmekin. Viesteistä ymmärsin että nainenkaan ei sinkku ole.

Lähettäjä: Tirlittan 
Päivämäärä:   5.12.16 13:09:36

Voi kamalaa.
Älä ainakaan kerro käyneesi hänen koneellaan, äläkä kerro nähneesi mitään. Toivottavasti mieskään ei huomaa käyntiäsi koneeltaan.
Sano että on varmaan tulossa flunssa kun on niin outo olo.

Tutki asiaa eli kun nyt rauhoitut, niin kysele muina miehinä mitä ensi kesänä voisi tehdä lomilla ja käy katsomassa sieltä koneelta milloin viestitys on alkanut ja vastaako nainen yhtä hehkeästi, jos siellä on treffeistä puhetta, niin katso mihin aikaan ne ovat olleet eli millä 'työjutulla' niissä on käyty jne.

Jos juttu on jatkunut kauankin, niin suunnitelmia kyselemällä voit saada selville onko miehesi jättämässä teidät toisen naisen takia.

Lähettäjä: ** 
Päivämäärä:   5.12.16 14:22:29

Kiitos, mutten ajatellut pitkittää asiaa. Päätin etten piinaa itseäni vaan lyön asian pöytään varmaan viimeistään Itsenäisyyspäivän iltana. Päivällä menemme vanhempieni luokse syömään ja haluan pitää "kulissit" kunnossa siihen saakka.
Kävin juuri ruokakaupassa mietittyäni hetken että jaksanko. ei olisi kannattanut, nyt on pakko huilata.
Ihan käsittämättömän tyhjä olo.
Otin muuten kuvat jokaisesta viestistä, ettei pääse selittelemään. Kärsin mieluummin tuomion kuin pidän asian sisälläni yhtään pidempään.

Lähettäjä: 1.*** 
Päivämäärä:   5.12.16 15:30:40

Tsemppiä!

Itse ottaisin asian esiin heti. Sinulle on tosi raskasta yrittää pitää kulisseja kunnossa, luuletko, etteivät vanhempasi todellakaan huomaa mitään? Ja mitä sitten, vaikka saisivat tietää asioiden oikean laidan?

Lähettäjä: Tirlittan 
Päivämäärä:   5.12.16 17:07:05

Lähinnä se olisi ollut selventävää tietää, onko kyse flirtistä huvikseen eli ei todellista kanssakäymistä, vaan joutavaa ajankulua.
Seikkaileehan senssipalstoillakin vain ajankulukseen kirjoittelevia kotirouvia ja aviomiehiä, mut se jää sellaiseksi.

Itsekään en yleensä jahkaile, mutta yritän tarkistaa olenko ymmärtänyt asian oikein ennenkuin alan kysellä ja että sitten on turha selitellä jos factat ovat löydettävissä.

Toivottavasti tilanne selviää. Ei käy kateeksi. :(

Lähettäjä: ** 
Päivämäärä:   5.12.16 20:07:17

En minä sitä ainakaan ajankuluksi laske jos sanotaan että rakastetaan toista, laitellaan lemmenlurituksia ja jopa omat työvuorolistatkin jostain kumman syystä. Ja kiitellään toisen olemassaolosta ja itketään ikävää.
Kyllä vanhempani varmasti tulevat tietoiseksi asiasta, mutta olen ilmeisesti niin hyväsydäminen, ettei minusta siinä perhelounaalla ole esille ottajaksi. Enkä halua lapsen olevan kuulolla, kun asiaa käsitellään.

Lähettäjä: Tirlittan 
Päivämäärä:   5.12.16 21:47:15

Pahalta kuulostaa.. :/

Ehkä oletkin viisas kun et sekoita lasta etkä vanhempia sekaan sopan tässä vaiheessa.

Oletko huomannut mitään, mistä olisi voinut päätellä tilanteen?
Onko mies ollut poikkeuksellisen hyväntuulinen, onko hän ollut etäinen tai jotain edes tosioutoa?

Georg Otsillakin oli kaksi elämää yhtä aikaa, mut silloin oli sota-aikaa ja kaikki vähän sekaisin, totta lienee että näin rauhan aikana otetaan rauhallisemmin, mutta silti niin paljon jää huomaamatta. :(

Lähettäjä: Maukka 
Päivämäärä:   6.12.16 10:38:20

Itse ehka menettelisin seuraavasti. En viittaisi luettuihin sahkoposteihin jne. Sanoisin ihan suoraan miehelle etta epailen kaytoksestasi etta jotain on vinossa, firmalla tai sitten sinulla on toinen nainen, joka tapauksessa, homma ei voi jatkua nain, vaan asia pitaa selvittaa. Kahdenkeskinen keskustelu varmaan on parasta.

Lähettäjä: F 
Päivämäärä:   6.12.16 17:16:24

Mikä on tilanne?

Lähettäjä: Hemesti 
Päivämäärä:   6.12.16 19:39:47

Oivoi, tilanne vaikuttaa pahalta. Olet, aloittaja ihan oikealla tiellä päättyessä ottaa asian puheeksi niin, niinkuin se nyt on. Noin tekee aikuinen, vastuullinen ihminen. Miestäsi tuntematta voi vain arvailla, miten keskustelu etenee. Jotkut miehet hyökkäävät puolustelemaan itseään, toiset kieltävät koko asian viimeiseen saakka ja jotkut taas silmin nähden helpottuvat, kun asia tulee päivän valoon.

Miten sitten asiassa eteenpäin? JOS miehesi vilpittömästi ilmaisee, että haluaa jatkaa kanssasi, niin anna siihen mahdollisuus, mikäli arvostat riittävästi miestäsi ja liittoanne. Toki on selvää, että tuon suhteen täytyy loppua. Älä toimi hätiköidysti. Ja usko pois, elämä jatkuu, vaikka liittonne päättyisi eroon. Toivottavasti kuitenkin joulurauha säilyy. Kaikkea hyvää sinulle, kävi miten kävi.

Lähettäjä: ** 
Päivämäärä:   6.12.16 19:56:31

No niin. Saunanlauteilla kun oltiin kahdestaan niin löin suoraan pöytään että onko hän miettinyt kuinka haluaa elämäänsä jatkaa, meidän vai tämän toisen naisen kanssa, jota kertoo rakastavansa. Ihan ensi sanoikseni noin sanoin.
Mies tuumasi että kuinka niin. Sanoin että olin aina pitänyt häntä miehenä, johon voi luottaa, mutta paljastuikin ihan samanlaiseksi, kuin muut ( okei, aika pahasti yleistin ).
Sanoin hänen pettäneen minua, jonka tietenkin kiisti ja löin viestiasian "pöytään". Hänen mukaansa niillä viesteillä ei ole mitään merkitystä, eikä hänellä ole aikomustakaan jättää perhettään. Mitään "lähempää" tuttavuutta ei hänen mukaansa ole tapahtunut, johon ihmettelin sitten, että miksi on työvuorolistojaan hänelle laittanut, ei kuulemma miksikään.
Minä totesin vain että en voi sinua nyt edes silmiin katsoa, enkä osaa sanoa, kuinka tästä eteenpäin. Sitten marssin saunasta ulos, pystypäin, vaikka kurkkus kuristi ja vapisutti.
Katsotaan, mihin suuntaan elämä heittelee, en ole kuitenkaan valmis heittämään yhdessä elettyjä vuosia hukkaan, katsotaan.

Lähettäjä: nn 
Päivämäärä:   7.12.16 00:14:25

Niinpä. Pitkissä suhteissa näitä tilanteita tulee, puolin jos toisinkin. Kun vaan jaksaa panostaa parisuhteeseensa, ne ajanmittaa menettävät merkityksensä ja jopa voimistavat parisuhdetta.

Mutta aikaahan se vaatii, ja voimia! t. kohta 30 v. aviossa ollut.

Lähettäjä: fleksimummo 
Päivämäärä:   7.12.16 09:04:22

Tässä pätee mun kuulema lause "Mitään ei tunnusteta, vaikka eukko löytäisi miehen toisen naisen reisien välistä".

Jos mies on munaton ja selkärangaton paskanpuhuja, se on tässä nyt pahinta. Olisi tunnustanut suoraan, pyytänyt anteeksi niin siitä olisi hyvä jatkaa keskustelua.

Pitkässä liitossa käydään vieraissa, joko salaa tai niin huonosti, että siitä jäädään kiinni.

Lähettäjä: Sunika 
Päivämäärä:   7.12.16 11:00:39

Älkäähän nyt yleistäkö. Me oltu yli 20v yhdessä eikä vieraissa ole tarvinnut käydä. Tehdään molemmat kotona työtä ja harvoin ollaan missään yksin, useimmiten jompi kumpi lapsista mukana.

Lähettäjä: Hemesti 
Päivämäärä:   7.12.16 13:36:10

Tulehan, aloittaja, kertomaan jossakin vaiheessa, miten tämä tarina tästä etenee. Tekeekö mies minkäänlaista keskustelualoitetta vai kuvitteleeko, että elämä jatkuu tästä ihan normaalina eteenpäin? Vai kärjistyykö pahemmaksi??

Lähettäjä: F 
Päivämäärä:   11.12.16 10:15:33

Onko aloittaja asiat selkeytyneet yhtään?

Lähettäjä: ** 
Päivämäärä:   12.12.16 20:37:48

Seuraavana iltana mies purskahti itkuun ja kysyi että voinko mitenkään antaa anteeksi, että minä ja lapsi ollaan tärkeintä hänen elämässään ja ettei ole elokuun jälkeen ollut ( kysyin, että onko näin ), jos nainen, varattu hänkin, ei olisi pannut poikki. Sanoi hetken hiljaisuuden jälkeen että tuskin tapailisivat enää. Kysyin taas, että mitäs jos nainen ottaa yhteyttä, niin tapaatteko taas. Hetken hiljaisuuden jälkeen kiisti taas. Niin että en voi häneen luottaa, enkä voi häneen koskea, enkä antaa koskettaa. Mietin joka hetki, mitä hän puhelimellaan räplää tai, jos olen töissä ja hän vapaalla, niin mitähän touhuaa.
Hän sanoo että haluaa tästedes olla täysin rehellinen. Kuitenkin tiedän ettei hän ole eräässä toisessa asiassa ollut rehellinen, niin kuinka voisin häneen luottaa tässä pettämisasiassa. Meidän suhde on nyt tilassa ollaan yhdessä, mutta ei olla. Tuntuu, ettei minulla ole mitään muuta kuin inhon tunteita häntä kohtaan, mutta kuitenkin tunnen, että olenko nyt mustasukkainen, kun mietin hänen tekemisiään. Äh, en tiedä.

Lähettäjä: m 
Päivämäärä:   12.12.16 21:02:29

Ainut keinohan tuosta on selvitä, että mies rehellisesti kertoo kaiken, ymmärtää kuinka on teitä, lastanne ja sinua, satuttanut ja aidosti katuu tekojaan. kaikki muu on vaan tekohengitystä kuolevalle suhteelle.

Mutta eipä oikein siltä kuulosta, valitettavasti.

Lähettäjä: *** 
Päivämäärä:   12.12.16 21:32:49

Hah. Tuo mies ei kyllä kadu mitään muuta kuin sitä, että jäi kiinni...

Lähettäjä: ** 
Päivämäärä:   12.12.16 22:04:04

Miten voin uskoa että hän on vilpittömästi pahoillaan? Juuri taas saunanlauteilla hän ihmetteli hiljaisuuttani. Sanoin ettei nyt oikein jututa, iloinenko pitäisi tämän kaiken jälkeen olla. Nyt ymmärsin vasta kysyä, että milloin tämä alkoi. Olin luulossa että kesti vain muutaman kuukauden, mutta olikin alkanut jo vuosi sitten, siis vuosi. Taas märkää rättiä naamaan.

Tällä hetkellä en kolme tähteä voisi enempää olla kanssasi samaa mieltä. Asia ei olisi koskaan selvinnyt minulle, jos en olisi mennyt hänen sähköpostiaan katsomaan, kun epäilin ettei kaikki ole kunnossa, mutta en hetkeäkään ollut epäillyt mieheni uskottomuutta, se oli jotain mitä en ikinä olisi uskonut hänestä.

Olen itse miesvaltaisessa ammatissa, jossa valitettavasti olen paljon nähnyt pettämistä, sellaisia ammattiryhmiä nyt vaan on, ja olen kaikille hehkuttanut että minulla on maailman ainoa mies, joka ei tilaisuuden tullen pettäisi, voi miten väärässä olinkaan. En nyt voi kuitenkaan julkistaa sitä ,kuinka väärässä olin.

Lähettäjä: Tirlittan 
Päivämäärä:   12.12.16 23:45:46

Älä huoli Tuplatähti, et todellakaan ole yksin tämän harhaluulon kanssa, niin moni elää ja tahtoo elää siinä uskollisuuden unikuplassa, heille sitten paremmin tietävät naureskelevat selän takana. :(

Minäkin haluaisin uskoa etten ainakaan pitemmän suhteen 'aisankannattaja' ole mieheni suhteen, mutta ainoa mitä tiedän, on ettei hän vielä ole jäänyt kiinni. ;D

Joskin nyt vanhemmiten, vaikka meidänkin nuorin on vasta 12, mutta yli 30 yhteistä vuotta on takana ja pian 50v mittarissa olen jäsennellyt asiaa mielessäni, kuin että jos jotakin paljastuu, niin miten kannattaa suhtautua tässä vaiheessa.
Olen sitten tullut siihen tulokseen, että kun olen lihava, hankalakin, joskin en koskaan sanonut ei, niin kai hän sitten johonkin tarpeeseensa olisi mennyt/menisi, mutta kun on lähes aina töiden ulkopuolella ja lomilla ollut kotona, niin kaipa sen yrittäisin käsittää ja antaa anteeksi hänen heikkoutensa.

Pidän sitä siltä osin heikkoutena, kun meillä on ns.sopimus yhdessäolosta, niin jos haluaa muuta, pitää ensin ottaa sopimus uuteen käsittelyyn, ennenkuin menee sitä siltä osin rikkomaan, eli tehdä uusi sopimus jos vieras on niin hengentärkeäksi koettu.

Mietittävää riittää, mutta aina asioilla on tapana järjestyä ja siihen pitää luottaa että tässä teidänkin tilanteessanne joku ratkaisu löytyy. :)

Lähettäjä: Hemesti 
Päivämäärä:   13.12.16 11:39:50

On kai se ihan luonnollista, ettei tuollaisesta asiasta hetkessä palaudu entiselleen, tai tavallaan koskaan. Silti, jos molemmilla riittää tahtoa ja pystyy toiseen luottamaan, on yhdessä jatkaminen mahdollista. Jotenkin vain koen, että silloin on oikeasti kyettävä antamaan se toinen mahdollisuus ja jätettävä menneet taakseen.

Tuntematta teitä lainkaan, on paha mennä sanomaan, miten tuossa tulee käymään tai että kannattaako miehelle antaa se toinen tilaisuus. Voihan tosiaan olla, että hän hetken aikaa muistaa, miten oma perhe on tärkein, mutta jos on "taipumus" käydä vieraissa, niin eiköhän se sieltä uudelleenkin nouse pintaan. Voiko sitten itse tyytyä "jämiin", sekin pitää miettiä.

En kuitenkaan pidä mahdottomana sitä, että tämä kerta jää ainoaksi. Riippuu niin paljon miehen persoonasta, teidän keskinäisestä suhteestanne, avoimuudesta, luottamuksesta, rehellisyydestä. Kerroit, että mies on ollut epäluotettava jossakin muussakin asiassa. Sinähän sen parhaiten tiedät, voiko häneen luottaa vai ei. Jos luottamuspula on suuri, sen korjaaminen voi olla työlästä, ehkä liiankin.

Asioilla on tapana järjestyä, siihen minä uskon, koska niin on aina käynyt, sitten lopulta :) Kaikesta huolimatta hyvää joulun odottelua sinulle, **.

Lähettäjä: Niin 
Päivämäärä:   13.12.16 20:22:51

Hakekaa apua. Perheterapeutin luokse hus hus...siellä käyntien jälkeen mietit uudelleen tilannetta ja sitä jatkatteko vai ette? Voi olla, että on edessä ero, mutta sekin on helpompaa, jos asioita on yritetty selvittää.

Lähettäjä: hh 
Päivämäärä:   14.12.16 15:46:57

Onko perheterapeuteista yleensä apua ihmisille, jotka ovat aikuisia ja täysipäisiä? Anteeksi kärjistys, olen varmaan käsityksineni väärässä. Olisi kiva kuulla kokemuksia ihan yleissivistystä kartuttaakseni.

Jotenkin tuntuisi omalla kohdalla jokseenkin hullulta ajatukselta mennä parisuhdeterapeutille, kun asioista osataan keskustella itsekin. Jotenkin kai pelkäisin, että se terapeutti on liian nuori ja kokematon, tai liian leipääntynyt, liian helposti puolensa valikoiva tai muuten yksioikoinen. Sellainen tuntuisi herkässä ja varsin yksityisessä tilanteessa aika rasittavalta.

Lähettäjä: Talvi 
Päivämäärä:   14.12.16 19:18:57

Eksän kanssa joskus aikanaan kävimme muutaman kerran parisuhdeterapeutilla, ja kyllähän siitä vähän semmoinen tunne jäi että kaikesta sitä ihmisille maksetaankin. Ei ollut apua, ja ero lopulta tuli, ja hiton hyvä niin.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   15.12.16 12:01:06

Toivottavasti yhteinen kotinne ja sinun omaisuutesi ei ole miehen yrityksen velkojen vakuutena.
Se minua tässä enemmän huolestuttaisi kuin vieraissa hyppivä mies.

Lähettäjä: Tirlittan 
Päivämäärä:   15.12.16 12:13:39

Niin todellakin, tuttava-rouva jäi puille paljaille kun mies omisti kaikki, hoiti salassa hältä kaikki, puukaupoista lähtien ja kuitenkin nakitti rouvansa nimellä tilan pyörimään, kun itse jäi eläkkeelle.
Leskelle ei jäänyt mitään kymmenien vuosien raatamisesta, kun mies kuoli. :(

Ei saa edes työkkäriä kun on muka joku nimellinen tilallinen.

Lähettäjä: elli 
Päivämäärä:   15.12.16 19:55:43

Itse olen ollut aloittajan tilanteen tyyppisessä tilanteessa 15 v sitten. Oma mies tunnusti "ettei ole ollut aivan rehellinen minua kohtaan " ja sitten loppu tuli paloina lypsämällä. Muistan vieläkin aivan eksaktin päivän, valtavan ahdistuksen ja voimattomuuden, kun ruusunpunaiset lasini menivät rikki. Mekin oltiin oltu naimisissa n15v, 3 lasta, joista nuorin oli 1v. Mies pyysi anteeksi, mutta ei sitten kuitenkaan voinutkaan lopettaa suhdetta heti. Tosin kuivui se kyllä sitten kokoon. Toinen pariskunta erosi, me emme, mutta seuraavat 10 vuotta olivat kyllä kauheaa vuoristorataa. Välillä mietin vieläkin, oliko järkevää pysyä yhdessä. Enkä itse asiassa enää tiedä oikeastikaan, kuinka käy. Olen antanut anteeksi, kyllä, mutta vähän kuin se särkynyt ruukku -ei se ole korjattuna enää entinen -koskaan. Itse opin siitä sen, että vain itseen voi luottaa. Lisäksi rupesin tekemään enemmän asioita itse -itselle mieleisiä. Olin ennen pettymystä ajatellut puolisoa myös parhaana kaverina ja lähiliittolaisena. Hän ei ole enää sellainen. Hän on puoliso, jonka kanssa meillä on yhteinen pitkä menneisyys hyvää ja lapset, mutta tällä hetkellä olemme saman katon alla toistemme kanssa viihtyvät kumppanit tai kaverit -kämppikset. Tärkeitä toisillemme varmasti, mutta rakastaa en häntä enää osaa. Työ ja harrastukset, muut ystävät ym ovat korvanneet minulle menetetyn rakkauden. Jostain tämä varmasti kuulostaa kamalalta, mutta en usko että tämä ihan tavatonta on. Voin silti sanoa, että monessa asiassa olen onnellinen. Mies ei lopulta halunnut erota, vaikka asuimme jonkin aikaa erossa. Elämässä mikään ei ole pysyvää. Voihan olla, että joskus saan voimaa lähteä tästä, mutta tällä hetkellä on seesteistä, tavallista ja tylsää. Se riittää. Lapset on mulle se rakkaus. Kukin tavallaan. Aloittajalle toivon voimia, mitä ikinä päätät tehdä. Oman kokemukseni perusteella voin sanoa että petetyksi tuleminen on pahempaa kuin leskeksi jääminen, vaikka iso suru sekin. Hylättynä käyt niin itsetuntosi pohjalla, ettei mitään pahempaa -juuri siksi; rakasta itseäsi nyt.

Lähettäjä: Tirlittan 
Päivämäärä:   16.12.16 11:16:01

Niin ja pitää muistaa, että pettäjä on pettäjä, etkä Sinä.

Lähettäjä: Maukka 
Päivämäärä:   16.12.16 16:58:19

elli kirjoittaa syvallisesti ja hyvin. ei lisattavaa.

Lähettäjä: Tyyne 
Päivämäärä:   17.12.16 09:59:37

Oletteko yhtä hellämielisiä, jos nainen on pettänyt miestään?

Lähettäjä: Nyt ei omalla 
Päivämäärä:   17.12.16 12:39:09

ellin kirjoitus voisi olla pitkälti kuin omalta näppikseltä. Taustat hyvin samanlaiset.

Mekään emme eronneet. Tein heti alkuun itselleni selväksi, että en aio "lähettää" miestä matkoihinsa, vaan että jos haluaa lähteä, joutuu itse ottamaan ratkaisevan askeleen. Loppujen lopuksi halusi jäädä. Alku oli järkyttävän vaikeaa, tuntuu että miten ikinä pystyn jatkamaan ja luottamaan toiseen.

Päätin myös, että jos jatkan avioliittoa, pyrin antamaan anteeksi enkä jatkossa asiaan palaa. Tuohan ei tarkoita, että ikinä pystyisin asian kokonaan unohtamaan. En tietenkään ajattele aktiiviseesti tapahtunutta. 16 vuotta on kulunut, enkä ole katunut sitä, että itse halusin jatkaa pettämisen jälkeen. Pariterapiassa käytiin muutama kerta, eikä siitä ainakaan ollut haittaa.

Aloittajalle voimia, ainoa neuvoni on, että älä hätiköi.

Lähettäjä: E 
Päivämäärä:   23.12.16 19:04:55

Vähän sama tilanne kuin ellillä. Mies jäänyt kiinni baarista saatille viemisestä ja epämääräisistä viestittelyistä toisille naisille. Ei kuulemma ole silti vierasta pannut, mutta mulle riitti jo se että selän takana kyselee toista treffeille. Oli sitten pannut tai ei. Kolme lasta täälläkin, yhdessä ollaan, mutta se rakkaus ja luottamus on kuihtunut. Olen itsenäinen (ja yksinäinen?) nainen parisuhteessa. Nyt päivät täyttävät lapset ja yrityksen peristaminen. Mies roikkukoon mukana.

Lähettäjä: elli 
Päivämäärä:   24.12.16 10:39:15

Olipa lohdullista kuulla, että muitakin on. Tosin työni kautta tiedän sen. Nää on niin arkoja asioita ettei lehdissä juuri lue- paitsi sellaista "olemme yhdessä selvinneet "sankaritarinoita. Kukaan ei kasvoillaan halua kertoa, että juu, ei ole erottu, mutta tällainen yya -kaveruussuhde siitä jäi. On tässäkin asiassa puolensa. Joitakin huolia -esim lasten -voi jakaa yhdessä, taloudellinen puoli on näin helpompaa, ei tarvita niitä kiusallisia juttuja missä exät ja nyxät miettii esim juhlajärjestelyjä. Toimivia juttuja on, mutta oon kyllä kuullut esim päättömistä häähärjestelyistä tai vastaavista. Tsempit kaikille elämän vastamäkiin. Sydämellä.

Lähettäjä: hellu 
Päivämäärä:   25.12.16 04:22:45

No ihan samalla tavalla minun mieheni on jäänyt kiinni - ei sähköposteista (kun ei osaa sitä käyttää :D) mutta puhelimen viesteistä, monta kertaa.
Silti olen täällä....lähinnä elintason ja talon/tilan vuoksi. Ja tänne jään.

Muuten ihan mukava mies, paitsi että puhuu pskaa kaiken aikaa ja vielä 57-vuotiaana jaksaa pitää pelimiehen mainettaan yllä...

"Lähinnä se olisi ollut selventävää tietää, onko kyse flirtistä huvikseen eli ei todellista kanssakäymistä, vaan joutavaa ajankulua.
Seikkaileehan senssipalstoillakin vain ajankulukseen kirjoittelevia kotirouvia ja aviomiehiä, mut se jää sellaiseksi."

Minun mieheni ilmeisesti tekee tuota huvikseen/ajankulukseen, sillä todennäköisesti mitään fyysistä kontaktia ei ole, mutta koska hän on yksinään koneessä päivät pitkät, 10-14 tuntia, niin kyllähän se kai päivää piristää...

Lähettäjä: Minni 
Päivämäärä:   3.1.17 00:11:36

Meillä 33 vuotta avioliittoa takana. Tunteet on hävinneet jo aikaa sitten, jonkinlainen kaveruus jäljellä, yhteiset lapset, yhteinen elämä, talot ja muut. Minne mä tästä lähtisin, ylsin olis varmasti huonompaa, ikävämpää ja köyhempää. Ei ole ihmeempiä riitoja, molemmilla omat elämät. Jos miehellä on joku muu... Ihan sama, kunhan pitää sen salassa kaikilta.

Lähettäjä: jaahastuday 
Päivämäärä:   4.1.17 23:33:36

** miten sulla menee???

Mulla vastaavanlainen tilöanne? miten sulla menee????

ps: minä en voi luottaa enää meillä tilanteesta mennyt jo 10 vuotta ja nyt on ihan sama mitä mies tekee... ei ole sekään kivaa