|
Lähettäjä: :)
Päivämäärä: 28.12.16 01:01:00
Ikää 38 ja keväällä leikattiin. (niin, sorry, en ole kai ihan mummolaikäinen oikeasti) Isohko kasvain, vasen rinta. Selvittiin osapoistolla, eli rintaa ei tarvinnut kokonaan poistaa. Vartijat ja kainalo puhtaat, eli ei tarvinnut tyhjennellä.
Silti Gradus 3-tyypin, hormoninegatiivinen ärhäkkä kaveri.
Itse löysin kyhmyn ja eka lääkäristä mammojen, ultrien, paksuneulan, magneettiröntgenin jne jne jälkeen leikkaukseen ja tässä välissä meni noin kuukausi. Kyhmy ei ollut ollenkaan kipeä, mitään muitakaan oireita ei ollut. Edes flunssaa en ollut sairastanut moneen vuoteen.
Sairaalassa olin yhden yön. Dreenit sain heti pois ja vointi oli muutenkin hyvä Saikkua kuukausi.
Sytostaattihoidot alkoi siis noin kuukausi leikkauksesta, 6 x tiputus kolmen viikon välein. Tiputuksen jälkeen kaksi viikkoa tabletteja kotona ja viikko taukoa. Sitten taas uudestaan tippaan. Verikoe aina ennen tiputuspäivää, edellisellä viikolla. Ja tuo tiputus tehtiin siis yhtenä päivänä, kesti noin 2-4 tuntia kerrallaan.
Tuo sytohoito vei noin neljä kuukautta ja on kaikkein pskamaisin osuus koko tivolissa. Vei hiukset (ja juu, ihan kaikki muutkin karvat...), limakalvot kuivi tai oli rakoilla (juu, ihan kaikki kalvot...), kynnet meni huonoon kuntoon, joskin minulla ne pysyi kiinni, silmät vuoti, lihakset särki, kunto meni kokonaan nolliin, ripulia, tajutonta väsymystä, heikotusta, pahaa oloa, jalkapohjiin tuli isoja rakkoja, ekan kolmen myrkyn taxotere-niminen pska sai suun ja kaiken sinne laitettavan maistumaan lähinnä mädälle mullalle....
MUTTA, oireet helpotti aina mitä enemmän aikaa tiputuksesta kului ja noilla taukoviikoilla olo oli lähes normaali.
Minä en mm oksentanut kertaakaan, väsymys helpotti pian ja jaksoi paljon tehdä myös ihan normaali askareita ja olla ulkona. Kävin hoitojen aikana mm parilla ulkoilmakeikalla ja ihan siiderien kera (ei toki ehkä suositeltavaa) :D Joten hoidoista voi myös selviytyä suht helpolla ja suurimmaksi osaksi kevyellä mutta normaalilla elolla.
Tietty oireet ovat jokaisella omanlaisensa, joten kellekään ei voi luvata ettei jotain tule tai että varmasti jostain kärsii. Noh, tukan lähtö nyt on rintasyöpään useimmin käytettävillä sytoilla se lähes varma homma. Mutta itselläni ei kaikki edes tippuneet, hankin kyllä peruukin, mutta käytin sitä ehkä kahdesti. Muuten selvisin huiveilla ja pipoilla. Suurin osa lähti näkyvimmin päälaelta ja sivuilta, joten sain enimmät kaljut peiteltyä ilman peruukkiakin. Tosin aika kauhean näköinen tuo kuuppa kyllä lopulta oli :D
Käytin myös joka tiputuksessa kylmämyssyä, joka saattaa auttaa hillitsemään hiustenlähtöä..jollain enemmän, joillain vähemmän.
Nyt kun viimeisestä sytotablettisatsista on kohta neljä kuukautta, olen jo varmaan 1,5 kuukautta kulkenut paljain päin. Lyhythän tuo kuontalo on, mutta kasvaa hyvää tahtia :)
Kun sytostaattihoidot saatiin vihdoin päätökseen, alkoi oikeastaan heti sädehoito. Minä kävin neljä viikkoa, joka arkipäivä. Sytoihin verrattuna siis aivan pikkujuttu, ihan kuin röntgenkuvassa kävisi. Itse toimituskin kesti vain muutaman minuutin kerrallaan. Eniten kesti, kun hoitsut asetteli oikeaan asentoon, eikä siinäkään kauaa mennyt. Mitään kipuja tai kamalaa ei siis sädetyksessä ollut, minulla taisi käydä tämänkin hoidon kohdalla hyvin, kun ihon punoitusta lukuunottamatta ei mitään muuta oiretta tullut. Eikä yleensä tulekaan.
Säteiden aikana jaksoin jo käydä kävelyillä, touhuta kotona ja muutenkin huonoa kuntoa lukuunottamatta olo alkoi palailla ennalleen. Veriarvot oli vielä hiukan pielessä, mutta mm maksa-arvoihin vaikuttaa tuo myrkytys niin kovasti ettei siinäkään sinänsä mitään epäilyttävää ole.
Sairauslomaa tuli yhteensä 7 kuukautta, jonka jälkeen palasin suunnitellusti töihin. Vointi oli sen verran hyvä, että aloin suoraan tehdä täyttä päivää, vaikka osa-aikainenkin olisi ollut mahdollista.
Ensimmäinen kontrolli syöpikselle on ensi kuussa. Kaikki tuntuu hyvältä tällä hetkellä. Tosin niin tuntui silloinkin, ennen kuin patin löysin...mistään en olisi voinut kuvitella.
No joo, mutta toiveissa on tietysti että kaikki on hyvin.
Ja hoidot ovat rankkoja, mutta niistäkin moni tuppaa selviämään :) Kivaa ei ole, eikä helppoa, mutta kun ette prkl anna periksi tälle kammottavalle pskalle niin toivoa on.
Tsemppiä kaikille asian pariin joutuneille, toivon jaksamista, voimia ja sitä parasta teille jokaiselle.
|