|
Lähettäjä: Päivi
Päivämäärä: 1.7.22 20:42:27
Tulin taas vilkaisemaan mitä täällä puhutaan. D:lle terkut, että tervetuloa tähän yksinyrittäjäarkeen toistakymmenpäisen ponilauman kanssa. Harrasteitakin on riittämiin, olen aika aktiivinen monella rintamalla. Melko kiirettä pitää. Mutta itse olen kiireeni tietenkin luonut ja olen siitä idiootti, että en suostu polttamaan itseäni loppuun. Eli joskus lomilla ja vapaalla ihan lepään, ilman ponihommia. Nyt kesällä piti ottaa työn alle, mutta katsotaan miten ehditään, mennään meidän sesonkiaikaa ja aamusta pitkälle yöhön riittää töitä. Ehkä sit lomalla, kun työt helpottaa. Jakob on tällä hetkellä säännöllisessä ratsuliikutuksessa, kun jostain on vaan priorisoitava, oma aika ei riitä. Syksyllä laitettiin jo valjakkovermeet vaunuineen kerran perään taluttajan kanssa, mutta sitten minun läheinen kuoli seuraavana päivänä ja loppuvuosi meni niiden asioiden järjestelyyn oman elämän pyörittämisen lisäksi. Aikaa kulunut sen verran, että alusta se on taas aloitettava. Mutta aina on helppo arvostella ulkopuolisena toisen ehtimisiä, kun ei elä tätä arkea.
Jakob on kirjattu kolmevuotiaana, jolloin oli lyhytlinjainen. Sittemmin venähtänyt pituutta runkoon ja on ihan eri näköinen kuin kolmevuotiskuvissa. Pitäisi taas kuvata se, ulkonäkö paranee vuosi vuodelta. Vähän on lievän pönäkässä kunnossa nyt, kun ei jaksa naisten takia riehua ja saa päivät olla laitumella. Tammoja on ollut kivasti, joten kiirettä pitänyt itsellä ja orilla.
Rakennearvostelusta poiketen, sillä ei ole supistuvia etusääriä. Siellä jalan takana on valkoisia karvoja, mitkä tekee optisen harhan. Läheltähän tuomarit ei katso ponia ja ymmärrän miksi näytti siltä, että ne supistuisi. Muuten allekirjoitan kolmevuotisarvostelun. Se oli sen päivän kunto. Olin varsin tyytyväinen, koska sai korkeamman keskiarvon kuin sen päivän II p. arvosteltu ori ja noin nuorena, pitkän aamun kopissa paikan päälle matkustaneena. Ihan kesken ja kakara se oli siellä oripäivillä. Tyyppipisteissä (minkä takia jäi palkinnotta) rankaistiin liiasta korkeudesta kolmevuotiaana, päätuomari sanoi sen paikan päällä. Luulen että kasvussa esy on muuttunut ja rinnanympäryskin jotain muuta. Korkeutta ei ole kasvanut siitä. Kasvoi ensin korkeuden, vasta sen jälkeen rungon. Mutta jospa inspiroituisin tuomaan sen myöhemmin oripäiville uudelleen, kunhan ehdin treenata käyttökokeeseen. Tiedä vaikka näyttäisin sen ajaen, ihan kiusallani! :D
Hyvännäköisiä jälkeläisiä siitä on jäänyt ja itse ori on ihana, mutkaton tyyppi jokapäiväisessä arjessa. Just tässä ensin astutettiin tamma, sit jonkun ajan päästä lapsi kuljetti sen riimussa saman vahvasti kiimaisen tamman tarhan ohi talliin ja takaisin, eikä ori puhua pukahtanut tammalle mitään. Laiduntaa meidän ratsastuskentän laidalla lanka-aidan takana. Ei sano sanaakaan tuntiponeille, tammoja suurin osa, vaikka ne siinä sen nenän edessä kiertää. Sit kun astutetaan, hoitaa ne hommat ihan 100 %. Olen joskus miettinyt, että voiko astuvan orin kanssa elämä olla näin helppoa. Vois meinaan olla paljon hankalampaakin. Nyt se ei pihassa erotu muista poneista muusta kuin että asuu ison lauman vieressä omassa pihatossaan.
Mutta häivyn taas takavasemmalle ja tulen puolen vuoden päästä katsomaan mitä täällä on kirjoiteltu. ;) Aika harvoin tulee tämän palstan nimettömiä kirjoitteluja käytyä lukemassa.
Sen verran vielä eli pelkällä kotona tehdyllä ell-tarkilla saa kyllä orinumeron, jolloin varsoista tulee rekisterissä puhdasrotuisia shetlanninponeja. Mutta varsat ei saa ravikilpailuoikeutta. Minä en itse käyttäisi kuin oripäivillä käynyttä oria. Ihan sen takia jo, että oripäivillä on ihan erilaatuinen terveystarkki kuin kotona jonkun mahdollisesti poneista tietämättömän ell tekemä tarkastus. On tosi tärkeää ratsata poni kunnolla perinnöllisten vaivojen takia. Eli jos orin jälkeläisille haluaa myös ravikilpailuoikeuden, oripäivillä on käytävä hakemassa orinumero.
|