Lähettäjä: Liisa
Päivämäärä: 26.1.19 14:21:38
Kolmipiste ja Heh puhuu molemmat ihan asiaa. Lähtökohdat vaan on aika eri. Toisella lasten harrastuskaverit, joilla ei ole tarkoituksenmukaista kiristää ruuvia äärimmilleen (eikä tämä vielä sulje pois heinäruokintaa), eikä ajattaa "ponigurulla" kovia ennätyksiä, kun ne kenties vasta aloittelevat lapset joutuu sitten kovempiin sarjoihin, missä ei vielä taidotkaan riitä ja päätyvät sinne häntäpäähän ja loppuu mielenkiintokin hyvin äkkiä.
Toisella on ollut enemmän poneja jo useita vuosia (jo pelkästään tällaista mahdollisuutta moni kadehtii, kun kaikilla ei ole edes hoitoponiin rahkeita, saati että saisi ajokokemusta. Ja kaikkien vanhemmilla ei ole yksinkertaisesti taloudellisesti mahdollisuutta ostella ja elättää edes yhtä ponia. Useimmilla taitaakin olla se yksi poni, joka ostetaan alkuun ja siihen kun on kaverisuhde muodostunut, niin ei sitä niin vaan myydä ja vaihdeta parempaan kuin jotain pieneksi jääneitä suksia.) ja tavoitteissa pääpaino ponien saavutuksissa, ei omien taitojen ja harrastuksen kehittymisessä - mikä kyllä tietysti tapahtuu siinä sivussa.
Kummassakaan ei ole mitään väärää, mutta ymmärtänette, että lähtökohdat on varsin erilaiset.
Mitä tulee aloittajan kysymykseen, niin täysrehulla olisin joutunut pudottamaan heinämäärän alle kolmen kilon ja se ei oikein ole hyvä juttu. Joten syötössä kuiva heinä, kivennäinen, vitamiinilisä ja rypsirouhetta 2-5dl. Liikutus 5xviikossa, josta pari kertaa kunnolla ajossa (minä ja muksu koppakärryillä) ja loput kevyttä ratsastusta, joskus taluttaen tai polkupyörän kanssa.
|