Lähettäjä: *
Päivämäärä: 31.5.22 12:07:02
Alanvaihtajalla ei ole lihaksistoa itsensä ja ratsastajan kantamiseen ratsulle toivotulla tavalla. Tasainen taipuminen tasapainossa on ylipäätään mahdollista vain silloin, kun hevonen pystyy kokoamaan itsensä riittävästi (suhteessa taipumisen asteeseen, vauhtiin jne). Ravihevonen ei ole ikinä elämässään koonnut itseään yhtään, joten on aloitettava aivan alusta. Tai oikeastaan nollan alapuolelta, koska hevosella on opittu tapa liikkua, josta nyt pitäisi päästä eroon. Hevoselle täytyy opettaa puolipidätteet, ja sitten niitä hyödyntämällä pikku hiljaa edetä kohti tiukempaa taivutusta. Tähän tarvitaan ihminen, joka osaa sen tehdä eli sellainen henkilö, jolla on vähintään paljon kokemusta oikeasti hyvin koulutetuilla hevosilla ratsastamisesta, jotta hän tietää miltä sen pitäisi tuntua. Älä ratsasta ollenkaan sellaisia kaaria, joissa hevonen lähtee punkemaan lapa edellä ennen kuin se säilyttää hyvän tahdin, tasapainon ja taivutuksen laajemmalla uralla siinä samassa askellajissa. Liian vaikeiden tehtävien treenaaminen on virheiden harjoittelua, josta on pelkkää haittaa. Maastaratsastus tai — ohjasajo ehkä mielummin — on hyvä tapa opettaa hevoselle uutta liikkumista ilman ylimääräistä ratsastajan painoa selässä, sitä kannattaa jatkaa. Mutta jos nyt tilanne on se, että sinusta hevonen toimii maastaratsastuksessa hyvin ja selästä käsin koko ajan puskee lapa edellä, niin todennäköisesti se ei itse asiassa toimi maastaratsastuksessakaan oikein, ja sinä et vain ole osannut nähdä sitä. Maasta käsin tekemisestä on hyötyä vain siinä määrin kuin hevosen osaa opettaa kantamaan itsensä paremmin ja siirtämään painoa taakse. Pelkkä kääntyily yhtä etupainoisena kuin ennenkin ei vielä kauheasti auta.
|