Lähettäjä: pedantti
Päivämäärä: 24.11.20 11:22:08
Piste puhuu nyt kyllä ihan itse niillä kirjoista opituilla fraaseilla.
Jos pitää lähteä brassailemaan, se kalsiumin lisäily nyt ei tapahdu vain niin että "tottakai hevonen tarvitsee lisäkalkkia" ja tästä sitä saa paljon.
Et myöskään pysty väittämään mikä kivennäisistä on lopullisesti se parempi, jollet tiedä heinän analyysituloksia etkä viitteitäkään muusta väkirehuruokinnasta.
Rehuista saatavat ravintoaineet ovat todellakin erilaisia, ja jos luet tekstini uudelleen, ymmärrät että imeytymisasteelle merkittävää on myös se, mistä ne ovat tuotteessa peräisin, ja millä tavoin irroiteltu alkuperäisestä lähteestään. Sen lisäksi että vaikka kalsium on kalsiumia riippumatta siitä, onko säkissä lehmän vai hevosen kuva, rehun kokonaisuus eli seos vaikuttaa siihen millä tavoin tämä kyseinen kalsium (tai lysiini, tai rauta, tai magnesium, mitä nyt halutaankaan tarkastella) imeytyy. Ravitsemustiede on hieman laajempi asia kuin ruokinnalla tuloksiin 1-5.
Nautaeläimien, erityisesti maitoa tuottavien, kalsiumin tarve on iso. Siksi niille kehitetään nimenomaisesti siiihen vaiheeseen koostettuja kivennäisrehuseoksia. Ruokintamäärät niille ovat hevosten tarpeisiin nähden valtavia, joten suhteutettuna hevoseläimien ruokintatarpeisiin, annokset jäävät niin pieniksi esim sen tärkeimmän eli kalsiumin tarpeen kattamiseksi, että muiden kivennäisten, hivenaineiden ja vitamiinien osuudet jäävät hevosen ruokintaan käytettynä mitättömiksi.
Jos pitää lähteä leikkimään näillä hinnan vuoksi ( eli välttelemään hevosille varta vasten suunniteltuja kivennäis- , lisä- tai täysrehuja) suosittelen laskemaan perinteisesti paljonko hevonen tarvitsee kalsiumlisää, ostamaan sen 15e ruokintakalkkisäkin josta riittää vuosiksi, ja hoitamaan muut hivenaineet ja vitamiinit omasta pussissa/pullosta.
Itse olen pari kymmentä vuotta suosinut hyviä täysrehuja, jotka pysyvät koko ajan arvoiltaan tasaisina, ja antavat pientä joustoa mm. heinän arvoihin. Jokaiselle hevoselle löytyy kyllä sen käyttötavan ja iän tai kasvuaiheen tarpeet kattava rehu kun näkee vähän vaivaa. Kokonaisarvot pysyvät tasaisimpina, ja päällekkäisyyksiä ei tule. Ruokinta on ensinnäkin äärettömän helppoa, ja turvallista. Rehujen annokset pysyvät maltillisena, ja yllättäen kokonaiskulut jäävät monen hevosen kohdalla paljon pienemmiksi kun perinteisellä ruokinnalla. Sitä sulamatonta soossia kun on ihan turha syöttää, olipa miten kotoista tai halpaa tahansa.
Lysiini on yksi valkuaisaineista, merkityksellinen nimenomaan kasvaville ja tiineille, ja siinäkin suosittelen rehua josta sen saa luonnollisesta raaka-aineestaan, ei niin että "lisätty lysiiniä".
Sen seleenin kanssa kannattaa olla aika varovainen jollei tiedä heinänsä seleenimääriä. Suomessa on todella paljon kaistaleita joissa seleeniarvot ovat huonoja, mutta myös maa-alueita, joissa seleeniä tulee jo muutenkin liikaa. Seleeni on kuitenkin yksi ravintoaineista, joissa myrkyllinen yliruokinta on herkässä, ja aiheuttaa jopa henkeä uhkaavia ongelmia.
Kun vielä jatkan loppuun siitä kalsiumin syöttämisestä lopputiineydessä, en edes ymmärrä miten joku voi väittää ettei sillä olisi merkitystä. Liika (toki reilusti) kalsium ensinnäkin estää monen ravintoaineen imeytymisen, mm. raudan, mutta senkään muutaman kuukauden oikeaa annostelua ei voi vähätellä. Nautaeläimiin hevosella on sekin ero, että hevosen luuston terveyden oletetaan kestävän hieman pidempään kuin naudoilla onkoskaan tarvis. Kalsium on kivennäinen, jonka sikiön kasvu ottaa tamman elimistöstä sieltä mistä saa. Koska sitä on varastoituneena luukudokseen, vajaan ruokinnan vuoksi kalsium otetaan luustosta. Luustossa sout eivät kykene uusiutumaan, joten se mikä sieltä irtoaa, ei palaudu myöhemmälläkään korjaamisella.
Tämän lisäksi kalsiumin ja fosforin suhde magnesiumiin tulisi olla ihan määrätynlainen nimenomaan hevoeläimillä, mutta tämä onkin sitten jo toinen juttu.
Tsemppiä, Tamma.
|