|
Lähettäjä: liina
Päivämäärä: 8.7.20 10:29:38
Ei ehkä ole mun tamma ja varsa, kun varsa on jo yli 2 kk vanha, mutta tarina voi olla samanlainen.
Näin meillä: Ostin 2019 alkukeväällä 19-vuotiaan tamman, joka oli ihan ok:n näköinen ja hampaatkin hoidettu. Tamma astutettiin huhti- toukokuun vaihteessa ja jäi ekaan kiimaan tiineeksi. Tamma oli kesän laitumella ja voi hyvin. Syksyllä tuli takaisin talliin ja kaikkien hevosten hampaat hoidettiin. Tällä todettiin vähän huonossa kunnossa olevat hampaat, mutta ell oli sitä mieltä, että hyvin menee pienellä greenlinelisällä laidunkauteen asti, mutta vierotuksen jälkeen kannattaa pohtia pois laittamista.
Helmi-maaliskuulla tamma heittäytyi oudoksi. Ei "löytänyt" rehuja, jos ne oli muutaman metrin toisessa paikassa kuin normaalisti ja kuivan heinän syöminen meni hampaista johtuen huonommaksi. Jossain välissä tamma meni ihan syömälakkoon ja vaikka greenlinerypsipuuroa olisi ollut tarjolla liki 24/7, ei se syönyt sitäkään kuin närppien. Huonot hampaat joo, mutta ei ellin mielestä niin huonot, että lähes täyden syömättömyyden olisi selittänyt. Tilasin riskillä Virosta ison kuorman alfalfapellettiä ja tämä jostain käsittämättömästä syystä upposi paremmin, kuin greenline. Tamma ehti keväällä ennen varsomista syödä lähes tonnin tuota alfalfaa ja useamman sata kiloa rypsiä. Puurotarjoilu turvan edessä liki ympäri vuorokauden, enempi ei uponnut. Syötin sille myös öljyä ja ihan puhdasta sokeria, kun ellin ohje oli, että ihan mitä vaan, mitä se syö. Silti se oli varsoessaan luuta ja nahkaa ja varsa kuukauden yliaikainen.
Jos tuo tamma ei olisi ollut noin pitkälle tiine syömälakkoon ruvetessaan, se olisi lopetettu jo tuolloin kevättalvella. Laidun on tehnyt tehtävänsä ja tamma alkaa näyttää hevoselta. Lopetus sillä kuitenkin on edessä heti laidunkauden lopuksi. Varsa on silloin noin viisikuinen.
Varsa on onneksi ollut reipas ja hyvävointinen alusta asti. Emänsä on selvästi jonkin sortin dementikko, sillä se ei "muista" että sillä on varsa. Laidun on yhteinen naapurin hevosten kanssa ja laitumelle laskiessa tamma löi turvan maahan eikä viis veisannut viikkojen ikäisestä varsastaan, jota vieraat isot ruunat ajoivat takaa varsaparan huutaessa. Nyt varsa hengailee pääasiassa oman kolmevuotiaan tammani kanssa ja käy emänsä luona lähinnä tissillä silloin tällöin. Kun noita tässä siirrettiin helteiden alta toiseen aitaan ja myöhemmin takaisin, ei tämä varsa huudellut yhtään emälleen, vaan tälle kolmevuotiaalle, jos se katosi näköpiiristä.
Kaikki laihat hevoset ei ole osaamattomuutta tai piittaamattomuutta, vaan voi olla, että jostain syystä hyvästä yrityksestä huolimatta hevonen laihtuu ja on olemassa perusteltu syy, miksi sitä ei juuri siinä hetkessä lopeteta. Vai olisiko monikin samasssa tilanteessa lopettanut liki viimeisillään olevan tamman? Mullakin oli jo suunnitelmana, että jos varsomisen jälkeen oikein huonolta alkaa näyttää, niin varsalle täytyy hankkia keinoemo ja tamma lahtiin. Maidonvastiketta meni varsalle jonkin verran, mutta onneksi varsomisen jälkeen tammalla on ollut vähän parempi ruokahalu ja maitoa on kuitenkin noussut. Elon päiviä on jäljellä vajaa sata ja ne se toivottavasti vielä mitääntekemättömänä maitobaarina kestää.
|