Lähettäjä: haaveita 
Päivämäärä:   11.11.17 08:54:52

Etsiskelen tammalleni hyväluonteista suokkioria. Suosituksia?

Lähettäjä: ??? 
Päivämäärä:   11.11.17 09:05:07

Määrittele hyväluonteinen. Ja jalostussuunta. Millaiselle tammalle?

Lähettäjä: epe 
Päivämäärä:   11.11.17 09:12:26

Kiripassi ainakin on toimiva jokapaikan työ- ja suoritushevonen.

Lähettäjä: r 
Päivämäärä:   11.11.17 09:15:44

Hyväluonteinen voi tarkoittaa reipasta, energistä, nopeasti apuihin vastaavaa, yhteistyöhaluista. Tai se voi tarkoittaa leppoisaa, tammojen vieressä yhden langan takana tarhaavaa, joka tilanteessa hieman laiskanpulskeaa rapsuttelusta nauttijaa.

Väittäisin, että ainakin ratsusuunnan orit ovat kaikki hyväluonteisia. Joku saattaa olla energinen, joku jossain tilanteessa junttura, joku hidas avuille, joku hieman kuumuva, mutta omalla tavallaan hyväluonteisia ne ovat kaikki.

Lähettäjä: liina 
Päivämäärä:   11.11.17 09:54:16

Kiripassi. ❤ En voisi tyytyväisempi orivalintaani olla. Ei niin helposta tammasta tuli todella hyväluontoinen ja selväpäinen varsa, joka kaiken lisäksi on tyypiltään selvästi emäänsä parempi eikä liikkeissäkään ole moittimista. Tästä on tarkoitus tulla monitoimihevonen niin kärryjen eteen kuin ratsastajankin alle.

Lähettäjä: Kaisa 
Päivämäärä:   11.11.17 10:33:58

"Hyväluonteinen voi tarkoittaa reipasta, energistä, nopeasti apuihin vastaavaa, yhteistyöhaluista. Tai se voi tarkoittaa leppoisaa, tammojen vieressä yhden langan takana tarhaavaa, joka tilanteessa hieman laiskanpulskeaa rapsuttelusta nauttijaa. "

Ei tuossa tarvita sanaa tai, nuo kaikki voi olla ihan yhdessä hevosessa. Silloin aletaan puhua hyväluonteisesta.

Lähettäjä: Päivi 
Päivämäärä:   11.11.17 14:01:10

^^HIH minun kasvattini Pyrypolun Ruletista löytyy kaikki nuo ominaisuudet;)

Lähettäjä: x 
Päivämäärä:   11.11.17 19:39:02

Rannan Ruhtinas

Lähettäjä: Anita 
Päivämäärä:   12.11.17 13:55:59

Velhonen on ainakin erinomainen valinta!!
Sitten tulee vielä mieleen Tuohivirsu, Huima Heppu, Lissun Eerikki...

Lähettäjä: :) 
Päivämäärä:   12.11.17 14:14:37

Ei tuossa tarvita sanaa tai, nuo kaikki voi olla ihan yhdessä hevosessa. Silloin aletaan puhua hyväluonteisesta.

^ Tämä. :) Siinä on vain se huono puoli, että kun sellaisen hevosen kerran saa, mikään muu ei enää kelpaa.

Lähettäjä: n 
Päivämäärä:   12.11.17 14:15:18

Psykedeelinen aloitus, kun ei anneta mitään tietoa siitä, mihin käyttöön varsa on tarkoitus tehdä.

Ravihevonen? Pienhevonen? (jne.)

Lähettäjä: s3 
Päivämäärä:   12.11.17 17:46:37

Täällä nyt taas ei haluta käsittää kuin väärin. Ymmärrättekö, että hevoset voivat olla hyvinkin erilaisia ja silti hyväluonteisia?

Jos saivarrellaan, niin millaisia teidän nopeasti apuihin vastaavat ja joka tilanteessa hieman laiskanpulskeat hevosenne ovat? ;)

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   12.11.17 18:44:00

Esimerkiksi sellainen joka on hyvin laiskanpulskea siellä langan takana tamman vieressä, nauttii rapsutuksista, on leppoisa hoitaa, ei säädä ja sättää turhia mutta liikkuu silti omalla moottorilla ja reagoi apuihin nopeasti ja herkästi. Reipas liikkuja, mutta ei koe tarpeelliseksi säntäillä tai lähteä käsistä. Rento ja letkeä tyyppi, joka ei turhia stressaa mutta suorittaessa antaa itsestään 110%. Aloittelijan tunnilla varovainen rauhallinen varmistelija, mutta seuraavan päivän kouluvalkussa toimii nopeasti, isosti ja herkästi.

Lähettäjä: hohhoh 
Päivämäärä:   12.11.17 18:53:10

No jos ei ori tammojen päälle ymmärrä on vaan laiskanpulskea ei se ole ori ollenkaan vaan joku lapanen.

Lähettäjä: --H-- 
Päivämäärä:   12.11.17 18:58:39

Yllä tulikin jo vastaus mitä olisin voinut itsekin kirjoittaa. Omani kohdalla tosin sanoisin että se on vapaa-ajallaan hyvin laiskanpulskea mutta töissä energinen. Apuihin reagoi nopeasti ja herkästi, ajattelee eteenpäin, mutta toisaalta ei se mitään esimerkiksi säikähdä niin että vaivautuisi sinkoamaan mihinkään ja malttaa pitää kesken maastolenkin tai valmennuksen vaikka vartin palaverin nuokkuen että ihmiset saavat juttunsa juteltua. Ehkä se laiskanpulskeus näkyy siinä että silloin kun ei tarvi tehdä mitään, voi ottaa rennosti. Sitten kun on homma tehtävänä, se tehdään täysillä eikä säästellä.

Lähettäjä: Päivi 
Päivämäärä:   12.11.17 19:54:51

Ruletti ei puhu eikä pukahda kisapaikoilla mittään ja ottaa lunkisti mutta ratsastaja selässä herkkä ja energinen...Eikä kyllä kotioloissaankaan paljon kysele muuta kuin korkeintaan ruuan perään...

Lähettäjä: lo 
Päivämäärä:   12.11.17 20:39:22

Suurin osa suokkioreista on hyväluonteisia. Listattaisiinko joskus mielummin niitä huonoluonteisia? Tuleeko kenellekään ketään mieleen?

Lähettäjä: :) 
Päivämäärä:   12.11.17 20:58:31

No kyllä tulee mieleen moniakin semmoisia joitten luonnetta en todellakaan omilleni tahtoisi, mutta en silti halua kenenkään hevosta julkisesti moittia. Niilläkin on ihailijansa.

Lähettäjä: Heip 
Päivämäärä:   13.11.17 07:04:43

Voiveikko

Lähettäjä: :) 
Päivämäärä:   13.11.17 07:09:36

Tää nyt on semmoinen aihe, että kohta tähän luetellaan ihan kaikki suomenhevosoriit.

Tuossa ne on kaikki valmiiksi listattuna. (Taitaa viimeiseksi kirjatut puuttua.)
http://oriit.suntuubi.com/

Lähettäjä: Minä 
Päivämäärä:   14.11.17 19:55:11

Luonteesta tulee rannalta myös osa ja itse ajattelen että isokin osa, tammahan sen varsan kasvattaa - ja tamman omistava ihminen.
Lisäksi todella hyvä luonne näyttää tarkoittavan monenlaista asiaa, koska olen omin silmin nähnyt kisapaikalla ammattilaisen ratsastamana 2 jalalla kävelevän karjuvan öykkärin, jonka orimainoksessa lukee "hyväluontoinen". Ori sai jopa oman kisaverkan maneesiin, koska ryhmässä ollessa se jäi nurkkaan hyppimään pystyyn.

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   14.11.17 20:15:52

Järkeviä julkisilla paikoilla käyttäytyviä oreja, mutta oman arvon tuntevia Maranello, Salmiakkipoika ja Kiripassi. Eivät huutele, eivät riehu ja riekkaa tai heiluttele koppia. Suorittaa työnsä ja lähtee kotiin. Itsevarmuus ja omanarvontunto huokuu kilometrin päähän.

Luonneominaisuuksien genetiikasta ja periytyvyydestä tiedetään jo paljon. Suosittelen "Minä" tutustumaan niihin. Emä periyttää vähemmän temperamenttiominaisuuksia, opettaa käytöstapoja ja ne on kaksi eri asiaa toisiinsa sidottuna.

Lähettäjä: VV 
Päivämäärä:   15.11.17 07:02:20

Haavekuva

Lähettäjä: kiinnostunut 
Päivämäärä:   15.11.17 20:08:10

Meillekin etsinnässä kiltti ori tasaamaan kuumahkoa tammaa. Tamma melko raskas rakenteeltaan eli mieluiten jokin ei niin raskas ori. Ja siirtona pitäisi saada. Suunnalla ei väliä, kaikki käy, mutta säkä mieluiten alle 155cm

Lähettäjä: Anita 
Päivämäärä:   17.11.17 21:19:27

Esu!

Lähettäjä: Joo 
Päivämäärä:   17.11.17 21:38:25

Knuutilan veikko jos on käytössä.

Lähettäjä: pp 
Päivämäärä:   18.11.17 09:25:53

Säämies vaikuttaa hyvin tasaiselta luonteeltaan ja on aivan superhieno ori.

Lähettäjä: R 
Päivämäärä:   18.11.17 10:27:30

Itse valitsin helposti kiihtyvälle tammalle R.T. Kajauksen.

Lähettäjä: m 
Päivämäärä:   18.11.17 11:52:49

Minkä kokoisia ovat Kajauksen jälkeläiset (pienemmästä tammasta)? Aika kevythän Kajaus on..

Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   18.11.17 18:08:22

Esu on fiksun oloinen ori. Keskittyy työhön eikä häslää.

R.T. Kajauksesta ei ole kyllä kovin rauhallista kuvaa tullut.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   18.11.17 20:21:25

Monessa viestissä markkinoidaan Kiripassia. Mikä tekee Apassilaisesta hevosesta, joka ei sovellu ravijalostukseen hyvön valinnan yhtään mihinkään?

Lähettäjä: No niinpä 
Päivämäärä:   18.11.17 20:28:40

Triplapisteen kanssa samaa mieltä, valtasukuinen eikä erinomainen juuri missään.

Lähettäjä: pt 
Päivämäärä:   18.11.17 21:14:03

Eikös Kiripassi ole tehnyt paljon asiakasajelutuksia, nyt taitaa olla siellä Ainon Suomenhevonen näytelmässä. Jos haluaa harrastehvosen jolla voi tehdä kaikkea niin sellaiseenhan on paras hevonen jolla voi tehdä kaikkea, eikö se ole vähän kuin jalostuksen tavoite?

Todennäköisesti Kiripassi on tienannut asiakasajelutuksilla enemmän rahaa kuin valtaosa rataputeista jotka kuluttaa enemmän kuin tienaa.

Lähettäjä: m 
Päivämäärä:   18.11.17 22:00:16

Esu on meille 10 cm liian pieni. Kiripassikin myös melko pieni.
Kajauksesta on käsittääkseni helposti opetettavia varsoja tullut??

Lähettäjä: tippi 
Päivämäärä:   18.11.17 22:23:19

Kiripassi ei ole erinomainen juuri missään?

Mitä nyt kilpailee kansallisella tasolla kolmessa lajissa, vetää kärryjä kaupungissa ja esiintyy teatterissa. Mitä suomenhevosen pitäisi tehdä ollakseen erinomainen, heittää takaperinvoltteja tulirenkaan läpi?

Lähettäjä: haha 
Päivämäärä:   18.11.17 22:33:25

Juosta lujaa ympyrää?

Lähettäjä: Piitu 
Päivämäärä:   18.11.17 23:44:55

"Mitä nyt kilpailee kansallisella tasolla kolmessa lajissa, vetää kärryjä kaupungissa ja esiintyy teatterissa. Mitä suomenhevosen pitäisi tehdä ollakseen erinomainen, heittää takaperinvoltteja tulirenkaan läpi?"

Juuri näin. Bonuksena iso ja laadukas laukka. Suvusta en itse innostu kun Vokker yksi omia inhokkeja ratsun taulussa, mutta jää jo niin kauas että melkein olen valmis jättämään huomiotta.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   19.11.17 01:32:50

En sanonut etteikö Kiripassi olisi hevosena hyvä. Suku vaan ei tue sitä puolta juuri yhtään. Jalostuksessa minusta pitäisi hevosella olla se jalostusta tukeva sukukin.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   19.11.17 08:22:09

Näittekö Orikavalkaadissa Kiripassin jälkeläisiä? Olivat mielestäni hienoja. Eikö se jos mikä ole jalostuksen kannalta olennaista!!

Lähettäjä: jep 
Päivämäärä:   19.11.17 09:05:44

Voitko ... Eritellä miksi Kiripassin suku on niin mahdottoman huono kun en ihan ymmärrä.

Lähettäjä: k 
Päivämäärä:   19.11.17 12:34:43

Tarkoittanee vaan sitä Vokkeria siellä taulussa,?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   19.11.17 15:52:10

Eikös Vokkerinsukuisten ratsuille käytön suurin ongelma ole ollut etupainoisuus ja alhaalle liittyvä kaula? (Jos unohdetaan valtasukuisuus)

Ja Apassillahan on todella hyvä lapa ja kaulan liittymä mitä se on myös periyttänyt? Eli ei tarvinne Apassin kautta pelätä sitä etupainoisuutta ja huonoa kaulanliittymää.

Lähettäjä: Irma 
Päivämäärä:   19.11.17 16:12:43

Kiripassin sukusiitos% on hyvinkin maltillinen. Mikä suvussa muka on huonoa?
Jos hevonen itse on hyvä, on se myös saanut vanhemmiltaan hyviä geenejä, joita voi periyttää. Ei se Vokker siellä takapolvissa kaikkea pilaa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   19.11.17 16:46:35

Jos Kiripassi on niin kovin huonon sukuinen, niin sitten ovat varmasti myös Voiveikko (Vokker) ja Hessin Leevi (Jeviiri). Ei kun se Kiripassi vika taisi ollakin se, ettei se ole värillinen tai hirven mallinen honkkeli.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   19.11.17 18:57:27

"Eli ei tarvinne Apassin kautta pelätä sitä etupainoisuutta ja huonoa kaulanliittymää."

Geenit ei vaan toimi näin, vaan ne saattaa hyvinkin periytyä yli sukupolven. Esimerkiksi Onnipojan ok selkäisten jälkeläisten jälkeläisillä näkyy silti _paljon_ onnipojan kamalaa selkärakennetta.

Lähettäjä: Heini Kuukka 
Päivämäärä:   19.11.17 19:24:56

Esu on kyllä todella hyvä luontoinen ja mukava hyvin toimiva ori, mutta ikävä kyllä sperman laatu ei ole paras mahdollinen joten ei saa tammoja tiinehtymään. Tänä vuonna yritetty luomunakin ja ei siltikään ole yhtään varsaa tulossa.

Lähettäjä: Irma 
Päivämäärä:   20.11.17 11:46:31

Joo kolmipiste, voivat periytyä polvesta polveen, mutta geenithän ovat pareittain. Toinen emältä ja toinen isältä, ongelmia tulee useimmin silloin kun molemmilta vanhemmilta saadaan samanlainen huono geeni.

Kiripassihan on Vokkeria lukuunottamatta aikalailla erisukuinen.

Lähettäjä: Päivikki 
Päivämäärä:   20.11.17 13:40:00

Turon Myrsky

Lähettäjä: Anna 
Päivämäärä:   20.11.17 18:42:16

Mä oon aina sanonut, että kannattaa olla ylpeä, kun itse tai hevosensa tulee haukutuksi hevostalli.netissä, koska kiinnostavat henkilöt/hevoset herättävät mielenkiintoa hyvässä ja pahassa. Nyt meidän Kiripassikin on vihdoin noteerattu. Kiitos ; ) Ja toivotaan runsaasti tammoja ensi vuodelle!

Lähettäjä: m 
Päivämäärä:   20.11.17 21:45:43

Kimot on tunnetusti hyväluonteisia ja leppoisia.

Lähettäjä: vaihtoehtoja 
Päivämäärä:   20.11.17 23:25:50

Minkä kokoisia Kiripassin jälkeläiset ovat? Minkälaisia ovat olleet opettaa varsoina / nuorina?

Lähettäjä: Anna 
Päivämäärä:   21.11.17 15:41:09

Jälkeläisiä on vielä vähän ja niistä suurin osa vielä varsoja. Näkemäni ovat keskikokoista, enemmin kompakteja kuin kovin isoja. Olemme itse opettaneet ajolle 4 kpl. Kaikki ovat olleet erittäin helppoja ja toimivia. Sama ratsutuksen kanssa.

Lähettäjä: Elina 
Päivämäärä:   22.11.17 18:32:21

Yhden Kiripassilaisen omistajana voin vastata omasta puolestani: 155 cm säkäiseksi kasvanut, todella helppo varsa ollut kaikinpuolin opettaa niin ajolle kuin ratsuksikin. Rohkea ja kiltti hevonen, liikkeet miellyttää ainakin omaa silmää. Tykkään.

Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   22.11.17 21:37:45

Kaikkein paras luonteinen hevonen on Murron Valosta, mutta isää kun ei enää saa niin joku pojista?
Omista löytyy/on löytynyt iseinä suosittuja oreja.

Lähettäjä: sd 
Päivämäärä:   23.11.17 00:49:54

Voi harmi, ?
Mihin Valo menehtyi? vai iän vuoksiko lopetettu.

Lähettäjä: Irma 
Päivämäärä:   23.11.17 10:06:35

Minua kiinnostaisi tietää, että miten oikein valitsette oritta? Kaikkia ei voi käydä itse katsomassa, joten alkukarsinta ainakin pitää tehdä muuten.

Itse kyllä katsoisin sekä sukua että suorituksia, niin ja kuvia, kaikistahan on kuvat.
Vanhemmilla oriilla tietenkin jälkeläisten laatu on tärkein kriteeeri.

Mielipiteitä kuuntelisin harkiten. Hyvä luonne ja hyvä suku kun merkitsevät eri ihmisille eri asioita. Minulle hyvä suku ei todellakaan ole sellainen, jossa ei ole yhtään ansioitunutta suorittajaa tai periyttäjää.

Toisille taas hyviä periyttäjiä ei saa olla edes neljännessä polvessa ja hevonen, joka riittää kansalliselle tasolle kolmessa ratsatuksen lajissa, toimii ajossa ja vaikka teatterissa ei ole hyvä missään!

Lähettäjä: liina 
Päivämäärä:   23.11.17 10:22:33

Minä ainakin pläräsin läpi niin Sukupostia kuin Hippoksen jalostusoriit-sivua. Katsoin kuvista, mitkä miellyttää omaa silmään ja merkkasin ylös. Seuraavassa vaiheessa tutkin näiden oriiden suvut ja tiputin pois ne, joilla on Suikku, Viesker tai Kihin-Muisto. Seuraavaksi lueskelin kantakirjauslausuntoja, orin ja sen varsojen näyttelyarvosteluja ja mallailin sukuja Dream Pedigreellä. Tässä vaiheessa jäi puolenkymmentä oria, joista kyselin joko oriinpitäjiltä tai tutuilta hevoskasvattajilta mielipiteitä. Yksi vaikutti minun tarpeisiini kokonaisuutena muita paremmalta ja kävin sitä katsomassa. Varmaan suunnilleen viikkoa myöhemmin oli Kirpulla ja Liinalla treffit ja alkunsa sai varsa, joka on tähän mennessä ylittänyt kaikki odotukset.

Lähettäjä: Minä 
Päivämäärä:   23.11.17 11:26:13

Valitsen orin: ei valtaoreja,, paitsi, kertaalleen Hilu tai Vieteri kauempana käy. Suorituskyky taustalla, hyvä, jos ii on jo meritoitunut mitallitasolle, orilla pärjänneitä jälkeläisiä laattarit/kasvattajakilpailut. Itse en arvosta näyttelymenestystä ja sirkusesiintymisiä.

Lähettäjä: Kiitos 
Päivämäärä:   23.11.17 12:46:22

Tungen samaan topaan. Hyvin hyppäävä, isohko ja kevytrakenteinen, mutta erittäin kuuma tamma hakisi sulhasta. Miinuksena kaikki valtaorit taulussa lähellä, Vieteri, Suikku, Vokker, Ero-Lohko. Plussana hyvät jalkarakenteet.

Lähettäjä: Pöh 
Päivämäärä:   23.11.17 13:02:49

Kiripassi ei kyllä ole erisukuinen!

Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   23.11.17 14:32:27

Kiitos: Rannan Ruhtinas voisi sopia kuumalle tammalle. Valtaoreista ainostaan Hilu neljännessä polvessa.

Lähettäjä: Irma 
Päivämäärä:   23.11.17 14:51:19

Liina toiminee lähinnä niinkuin minä toimisin.

Se mitä kukakin pitää sukutaulussa vältettävänä on makuasia. Itsekin vieroksuisin Kihin Muistoa ratsujalostuksessa. Riippuu tietenkin miten kaukana sukutaulussa se on ja ennen kaikkea oriista itsestään ja sen jälkeläisistä.

Nimimerkki Minä ei arvosta näyttelymenestystä, mutta mitens niitä varsoja muutenkaan arvostellaan? Ei ne laattarit ja kasvattajakilpailutkaan paljon muuta ole. Ei saa hyvää kokonaiskuvaa oriin jälkeläisistä, jos varsanäyttelyissä menestyneet varsat, eivätkä kantakirjatut tammat kelpaa arviointiin.

Kiitos sanoi arvostavansa hyvää jalkarakennetta. Jalat arvostellaan näyttelyssä, ei se tosin mitään absoluuttista totuutta ole, suuntaa antavaa kuitenkin. Jalkojen kestävyys nähdään vasta kilpauran aikana.

Sitten tekisi vielä mieli kysyä, mitä Pöh tarkoitaa erisukuisella? Se, ettei varmasti ole millekkään mitään sukua, ei ole itseisarvo.

Lähettäjä: Kiitos 
Päivämäärä:   23.11.17 15:04:55

Tamman vahvuus ovat siis hyvät jalka-asennot, sillä ei ole sapelissa etupolvet ja kinnerkulmaukset ovat hyvät. Kaviot ovat laadukkaat ja luu on tarpeeksi paksua tamman runkoon nähden, joka on verrattain kevyt. Tamma on myös korkeajalkainen. Sanalla sanoen niitä, joita pahat kielet väittäisivät lämppärin varsoiksi.. Tamman heikkous on sen temperamentti, se on hätäinen ja hermostuva, ei ilkeä kuitenkaan. Ei säikky.

Lähettäjä: Kiitos 
Päivämäärä:   23.11.17 15:21:11

Tammassa haluaisin parantaa siis nimenomaan pinnan pituutta, saisi olla aika viileänrauhallinen kaveri tälle partneriksi. Askellajit ja hyppykyky ovat hyvät tällä, niistä ei vain tahdo saada hyötyä irti..

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   23.11.17 15:29:41

Kiitos: Rannan Ruhtinas ei olisi huono valinta.

Lähettäjä: Pöh 
Päivämäärä:   23.11.17 15:31:44

Jos suvussa on Vokker ja emä puolella Vieteri kahteen otteeseen niin miksi tästä tarvii edes väitellä

Lähettäjä: .n.n...m 
Päivämäärä:   23.11.17 18:29:16

Kihin-Muistoa jos on suvussa niin hevonen osaa hypätä.

Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   23.11.17 18:30:39

Irma: Laatuarvosteluissa arvostellaan etupäässä suorituksia ja kasvattjakilpailu on ratsastuskilpailu. Ei ne mitään varsanäyttelyitä ole.

Lähettäjä: Irma 
Päivämäärä:   23.11.17 18:54:54

Pöh, Vieteri oli kyllä aikansa valtaori, joka paransi hevoskantaa,mutta sen syntymästä on 50-vuotta.

Eihän suomenhevosissa edes ole kuin neljä orilinjaa, jotka jotenkin ovat elossa: Jaakko, Kirppu, Eino ja Uljaanpoika, joten suomenhevoset ovat kaikki enempi tai vähempi keskenään sukua. Emme kuitenkaan enää niistä juurikaan puhu ja minusta sukutaulua ei kannata koko 110-vuotta tutkia. 50-vuottakin alkaa olla jo niin kaukana, että valtaoriit, joita olisi hyvä välttää ovat ehtineet vaihtua.

Eikä välttämiseen riitä pelkkä nimi, muitakin perusteita on: tamman oma suku ja harkitun oriin suosio. Jos on ylettömän suosittu, niin katsoisin vastaavan tasoista vähemmän suosittua.

Lähettäjä: Irma 
Päivämäärä:   23.11.17 19:24:14

Sorry, en ole ollut suomenhevosten laatukilpailufinaalissa, mutta karsinnoissa olen ollut, eikä se nyt minusta kertonut paljon muuta kuin sen miten hevoset olivat sinne valmisteltu.

6-vuotiaiden kasvattajakilpailu on toki ratsastusta ja se kannattaakin ottaa osaksi arviointia. Sekään ei ole lopullinen totuus, kaksipäiväinen kilpailu vieraassa paikassa voi epäonnistua hyvältäkin, mutta kokemattomalta hevoselta. Toisaalta joku hyvin menestynyt onkin uransa huipulla, eikä enää kehity.

Ennakkomaksullisiin monipäiväisiin kilpailuihin on jonkinmoinen kynnys osallistua, joten muutkin käytettävissä olevat tiedot kannattaa huomioida.

Lähettäjä: liina 
Päivämäärä:   24.11.17 09:26:11

Kyllä hevosella Kihin-Muisto saa suvussa olla, mutta kun mun tammalla se on emänisänä, niin en halua sitä orin puolelta lisää. Siksi jää itseltä esim sellaiset hevoset kuin Valon Veikka ja Rannan Ruhtinas käyttämättä, vaikka molemmat itseäni miellyttäisivätkin.

Lähettäjä: Irma 
Päivämäärä:   24.11.17 11:43:01

Sanoinkin, että riippuu henkilöstä ja tietenkin hänen tammastaan, mitä nimeä ei halua sukutauluun. Kihin Muistosta itselläni on sellainen käsitys, että se periytti myrkyn nopeita ravureita ja kipakoita tammoja.

Jotenkin en sitä ratsujen periyttäjäksi miellä, vaikka sukulaiset kasvattivatkin ratsun isänä sen poika K.M.Nopsa. Heidän varsansa oli minulla laitumella kahtena kesänä ja kyllä sen kanssa luonteen puolesta pärjäsi. Sillä oli myös mielestäni kaunis rautiaan sävy, tiedä sitten mistä tuli.

Lopultahan on niin, että tarvitaan taitoa ja onnea. Vaikka kuinka viimeisen päälle tutkii vanhemmat yksilöinä, suvut ja jälkeläiset, voi silti tulla ikäviä yllätyksiä. Toisaalta onnistuminen voi tulla vaikka vahinkovarsasta.

Lähettäjä: hmm 
Päivämäärä:   24.11.17 13:47:34

Voi että kun maailma olis helppo jos nerojen lapsista tulis neroja, huippu-urheilijoiden lapsista vielä kovempia huippu-urheilijoita, muusikoiden lapsista musikaalisesti lahjakkaita. Kaikki voisi kiertää vain suvussa ja voitais supistaa suomenhevonenkin yhteen tai kahteen sukuun ja tulis vain huippuja.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   24.11.17 14:42:26

Irma ei ole tainnut suokkikisoja paljoa seurata.

Lähettäjä: Minä 
Päivämäärä:   24.11.17 17:30:14

Yksi tammoistani on toivottavasti neljännen polven R-tamma emälinjassa, hyvällä numerolla, Isälinja mestaruusmitalisteja ja emälinjassakin on mestaruusmitalisteja. Eipä sukukirjassa yhtä lukuunottamatta valtaoreja ole. Tämä on lahjakkain hevosistani ikinä ja kaikki askellajit ja tasapaino hyvää.
Eli kyllä rodunjalostus selvästi näkyy tässä. kilpahevonen tästä tulee ja toivottavasti jättää yhden varsan myöhemmin, joka olisi huippu R-oristakin.
nykyään ei tarvitse odotella, josko se hevonen reilu kymmenkesäisenä olisi hyvällä tasolla, R- jalostus tuottaa entistä parempaa laatua, mutta niitä hyväsukuisia R-tammalinjoja tarvitaan. Ei se mestaruusori yksin riitä.
Tälle en kuunaan käyttäisi mitään ravisukuista oria.

Lähettäjä: heh 
Päivämäärä:   24.11.17 18:34:00

Taitaa se viimevuosien moninkertainen koulumestariori olla ihan ravisukuinen. :)

Lähettäjä: Minä 
Päivämäärä:   24.11.17 18:50:30

Jokainen käyttää, mitä haluaa ja se on suomenhevoselle rotuna hyvä.

Lähettäjä: >< 
Päivämäärä:   24.11.17 18:58:21

Mitä heh sun mielestä siitä pitää päätellä, että mennävuosien eniten voittanut ori (olympiatason ratsastaja selässään) on ravisukuinen? Että ratsukasvatus on ihan turhaa? Että ratsut löytyy sieltä ravikasvatuksen jämistä?

Ihan samalla tavalla kuin ravinopeutta on jalostettu, voidaan hyvää ratsastettavuutta jalostaa. Kyllä niitä hyviä ratsuja toki yhä voi putkahdella ravikasvatuksen jämistä, mutta miksi tyytyä sattumiin, kun jalostusvalinnoilla voi parannella mahdollisuuksiaan saada oikeat geenit omaan varsaansa. Siinä sivussa tulee vielä säilytettyä valtavirrasta poikkeavia sukujakin.

Lähettäjä: Kiitos 
Päivämäärä:   24.11.17 19:32:19

Toistakin oriehdotusta kalastelisin, kun nyt on raati paikalla. Toisella tammalla on erinomaiset askellajit ja tasapaino, mutta se on oikeasti mallia ylikasvanut shettis, eli tynnyri jolla on lyhyet tapit joka kulmassa. Piekkari. Yllättävän hyvä ratsu malliinsa nähden. Ei hyppää häävisti, mikä ei ole mallia ajatellen ihmekään. Luonne ok, hieman herkkis. Valtaoreista sillä on lähitaulussa Kihin-Muisto ja Viltter, joita ilmeisesti luonnepuolta ajatellen ei kannata kerrata?? Toiveissa olisi samanlainen, mutta saisi olla vähän sporttisempi rakenteeltaan.

Lähettäjä: Kiitos 
Päivämäärä:   24.11.17 19:35:28

Erityisesti olisi kiva, jos orilta löytyisi hyväasentoinen kaula ja lavat, tällä kasvaa pää melkein rungosta. Kintereet ovat käyrät, etujalat ovat hyvät.

Lähettäjä: >x< 
Päivämäärä:   24.11.17 19:53:56

Lastun Leka ja poikansa Hessin Leevihän ovat jättäneet pitkäjalkaista ja pitkäkaulaista jälkeä. Kintereet toki käyrät kummallakin. Samaa akulilaista sukua on myös Herkko Hurmaus, joka myös jättää pitkiä jalkoja ja ainakin ne itsellään ovat hyväasentoiset, kuten myös lapa ja kaulan asento. Plussana väljä pään ja kaulan liittymä. Kaulan mittaa ei kyllä välttämättä lisää kuten ensin mainitut. Veljensä Veeran Taaveri on jättänyt hyvin saman näköisiä varsoja. Olisi vähän pienempi vaihtoehto.

Lähettäjä: Minä 
Päivämäärä:   24.11.17 20:32:21

Ilmeisimmin Herkon ja Veeran Taaverin varsoissa melkoisia temperamenttieroja. Hyvin isolle ja laajalinjaiselle erisukuiselle Taaveri olisi kiinnostava....

Lähettäjä: .... 
Päivämäärä:   25.11.17 07:03:33

Kasvattini Veeran Taaverista on upea ratsu: ravi ja laukka vailla vertaa ja rakenne erittäin korrekti, jalat vahvat ja hyväasentoiset, todella hyvä ratsutyyppi, iso, mutta luonne ERITTÄIN hankala. Ei missään nimessä voinut pitää orina. Heikko hermoinen ja tempperamenttinen, vaikea kouluttaa. Ei ole itsellä ollut sitten vieroituksen, mutta ammattimaisissa hyvissä käsissä ollut koko ajan. Ammattilaisen hevonen ehdottomasti, mutta ammattilainenkin joutuu tämän kanssa tekemään PALJON töitä. Ihan normaaliluonteinen emä. Niin vaikeaa tuon kanssa on ollut, etten uskalla itse tätä oria käyttää muillekkaan tammoilleni. Mutta upea ilmestys se kasvattini on.

Lähettäjä: xyxy 
Päivämäärä:   25.11.17 11:48:37

Myös minä olen nähnyt Veeran Taaverista upean, mutta hankalaluonteisen varsan. Tosin tällä ilmeisesti emäkin vähän heikkohermoinen.

Lähettäjä: Irma 
Päivämäärä:   25.11.17 12:06:36

-, myönnän, etten kovin suokkikisoja kierrä. Aikanaan kasvatin puoliverisiä ja omistin osuuden lämminveriravurista, mutta suomenhevosten kanssahan joutuu pakosti tekemisiin, kun naapurit ja sukulaiset niitä kasvattavat.

Pidän tapoinani näin eläkkeellä käydä muutamissa raveissa vuodessa, muutamissa ratsastuskilpailluissa ja joskus laatukilpailukarsinnoissa. Omia puoliverisiä osallistui aikanaan ja suomenhevosten karsintoja olen joskus mielenkiinnosta käynyt katsomassa. Tamma- ja varsanäyttelyssä käyn rodusta riippumatta, jos näyttely riittävän lähellä. En ole enää niin aktiivinen, että lähtisin satojen kilometrien päähän katsomaan suokkikisoja. No ehkä kuninkuusraveja.

Se mitä sanoin Kihin-Muistosta perustuu pelkästään ravureihin. Oli aikanaan kotipaikkakunnallani suosittu siitosori ja sen jälkeläisiä oli lähes joka talossa ja valtakunnallisestin kaikissa isoissa kilpailuissa.

Mitä taas tulee ravi- ja ratsusukuihin, niin edelleen tulee ravijalostuksen sivutuotteena hyviä ratsuja. Mielestäni ravihevosista pitäisi kuitenkin olla jonkinlainen arvio ratsuominaisuuksista ennenkuin niitä ratsujalostukseen käyttää. Kantakirjaus on mielestäni hyvä, ratsukantakirjaan kirjattu ravisukuinen on riittävän hyvä.

Lähettäjä: 2 
Päivämäärä:   25.11.17 17:35:35

No Herkko ainakin on jättänyt omaa ihanaa luonnettaan varsoilleenkin. Voin suositella.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   25.11.17 18:31:04

Niin on! Herkolle ääni myös täältä.

Lähettäjä: Kiitos 
Päivämäärä:   25.11.17 19:21:33

Osaako joku antaa hyvän nyrkkisäännön, kuinka isoa oria piekkarille uskaltaa laittaa? Menee jo ot.. Herkko Hurmaus on todella hieno, säkäkorkeudessa on eroa kuitenkin yli 20 cm! Tamma ei ole hentoinen, pienuus tulee enimmäkseen lyhyistä koivista..

Lähettäjä: Petra 
Päivämäärä:   25.11.17 19:42:08

Mennävuosien eniten voittanut ravisukuinen ori (olumpiatason ratsastaja selässään ) sai muuten ratsastettavuudesta harvinaisen yhdeksikön kantakirjauksessa ja tämän ravijalostuksen jämäpalan ensimmäinen ratsuksi kantakirjattu 4v tamma jonka senkin suku ravijalostuksen jämäpaloja täynnä sai muuten ratsastettavuudesta harvinaisen 9. Kannattaa lukaista suullinen lausunto näistä kummastakin ja sen jälkeen kannattaa käydä läpi olumpiatason ratsastajien kisatulokset ja mestaruuden muillakin hevosilla. Miten se toinen jo edesmennyt mestaris ori sattuikin olemaan sekin ravijalostuksen ylijäämäpaloja (olymipatason ratsastaja selässään tietenkin ). Toivottavasti huomaatte ironian tässä minun kirjoituksessa. Joskus väkisinkin mietin mikä mahtaa ollaa motiivina näillä jatkuvilla nimettömillä kommenteilla jonka tarkoituksena on selkeä mustamaalaus. Nyt esimerkiksi kohteena Kiripassi jostaselkeästi tyhmempikin huomaa sen olevan erittäin hienoluonteinen, monipuolinen, työteliäs, rohkea, yritteliäs ori jolla on lahjakkuutta moneen lajiin. Olin itse yllättynyt sen jälkeläisten laadusta orikavalkaadissa ja näin jälkeenpäin mietittynä, sehän on selvää kun ajattelee yhdistelmänä ravikuningas apassia ja ratsuperiyttäjänäkin kunnostautunutta jeviiriä. Itse uskon vakaasti siihen, että meidän nuori suomenhevosen ratsujalostus tarvitsee sitä suorituskykyä ja urheilullisuutta mikä tulee juoksijasuunnalta ja ennen kaikkea sieltä minun oman kokemuksen mukaan sieltä tulee se nöyryys työntekoon mikä näyttää puuttuvan ainakin jossain määrin ratsujalostuksesta.

Lähettäjä: Räyh 
Päivämäärä:   26.11.17 08:56:33

Juuri näin Petra!

Lähettäjä: >x< 
Päivämäärä:   26.11.17 09:01:11

En kai millän tavalla halveerannut tai väheksynyt hevostasi? Ravuriksihan se on kasvatettu ja sillä on paras ratsastaja selässään, jos meriiteillä mitataan. Hyvän ratsastajan kanssa se on päässyt kykynsä näyttämään. Enkä epäile, etteikö orisi periyttäisi kiistattomia lahjojaan. Jos luet koko keskustelun, huomaat että ensin joku oli tyytyväinen siihen, mitä ratsukasvatus on saanut aikaan ja sen perään tuli kommentti: "Taitaa se viimevuosien moninkertainen koulumestariori olla ihan ravisukuinen. :)" Mikä on selvästi väheksymistä koko ratsukasvatusilmiölle. Kommenttini oli tarkoitettu hänelle ja sanavalinta oli siitä viestistä lainattu. Ja kyllä, edelleen putkahtelee loistavia ratsuja ravikasvatukse sattumina, mutta se ei sulje ratsukasvatuksen tarpeellisuutta pois.

Ratsukasvatuksen toinen merkitys parempien ratsujen tuottamisen lisäksi on myös erilaisten sukujen säilyttäminen. Siksikään ei ole hyvä tyytyä vain siihen, mitä ravikasvatuksen pöydästä tipahtelee. Oma hevosesihan on suhteellisen erisukuinen ravuriksi, vaikka sillä tuplaten Vieteriä löytyykin. Varmasti se saisi lahjojensa ja meriittiensä takia tuplasti tai triplasti tammoja, ellei niilläkin olisi niin usein Vieteriä valmiiksi.

Eikä muuten ole montaakaan viikkoa, kun yhdelle varsottamista miettivälle ehdotin oriasi.

Harmillisesti nämä ratsukasvatukselle hahattelijat vaan aina vetävät orisi esimerkiksi ja se saa siinä sitten roiskeensa.

Lähettäjä: jas 
Päivämäärä:   26.11.17 11:07:16

Näin pienessä populaatiossa on kyllä jo aidosti huvittavaa puhua ratsu- tai ravisuokeista. Samasta linjastosta ne tulee kaikki ja ravuriksi niitä on sata vuotta jalostettu, joten se ei sieltä tule taustalta katoamaan edes päällä seisten ja mitä enemmän irtopalahevosia jalostetaan, sen enemmän siitä ravihevonen tuleekin.

Lähettäjä: ?? 
Päivämäärä:   26.11.17 11:43:33

Jas: sinun mielestäsi siis ihan mistä tahansa ratsuksi neljä tai viisi polvea kasvatetusta kelmipellervopilvenpoikalerkkanalaisesta tulee potentiaalinen ravuri? Ja mistä tahansa vieskertuorolaiseta tulee hyvä ratsu? Ettei jalostuksella ole väliä?

Lähettäjä: >x< 
Päivämäärä:   26.11.17 11:51:18

Jas: Ei ne taustat minnekään katoa. Riittävän kauas kuin mennään, vastaan tulee rotan kokoisia esi-isiä. Eikä ne sieltä taustalta mihinkään katoa niiltä hevosilta, jotka elävät ja jatkavat sukuaan. Aika paljon kuitenkin on jo kadonnut ja koko ajan katoaa lisää, ellei sukulinjoja pidetä hengissä. Jos ei olisi ratsujalostusta olisi todella paljon vielä elävistä sukulinjoista jo hävinnyt.

Lähettäjä: Irma 
Päivämäärä:   26.11.17 13:22:57

jas, ei se nyt ihan niin ole, että sata vuotta on ravuriksi jalostettu. Alkuaan oli kyllä tarkoitus jalostaa hyvää, väriltään umpirautiasta työhevosta.

Itsepintaiset raviharrastajat vaan pitivät ravihevosen hengissä ja lopulta jalostusjohtokin taipui kahteen linjaan työhevoseen ja yleishevoseen. Yleishevosista tulivat ravurit ja pääasiassa armeijan miehistöhevoset. Murron, Eri-Aaronin ansiosta säilyi myös sabinokuvio.

Itsepintaiset maalaiset, kuten isoisäni, ajoivat myös mustilla ja ruunikoilla, joten nekään eivät ihan sukupuuttoon kuolleet.

Yleishevosista jäivät paremmin elämään ravilinjat kuin ratsulinjat, koska armeija luopui hevosista ja maatalouden koneellistuminen taas hävitti lähes kokonaan työhevoslinjat. Pikku-Laakerin työhevossuvun pelastaminen oli takavuosina kiinnostava projekti.

Lähettäjä: Minä 
Päivämäärä:   26.11.17 15:22:56

Se on kiistaton fakta, että kouluhevosista mestaruustasolla pääosa on R- aikuisten orien jälkeläisiä, vain osalla emä on R- sukuinen. Se, että emä ja isä olisi J- hevosia käy yhä harvinaisemmaksi. Näin tilanne on kehittynyt vuosien myötä, eli kasvatus on eriytynyt.

Lähettäjä: Minä 
Päivämäärä:   26.11.17 15:25:58

Jalopeno, Hemmingin ja Hessin Leevin isät mm. Ovat jo kaikki hienoja R-oreja

Lähettäjä: Irma 
Päivämäärä:   26.11.17 16:01:36

Se, että kouluhevosista mestaruustasolla on R-oriiden jälkeläisiä valtaosa on kyllä fakta, tänä vuonna myös valtaosa estemestaruus kärkikymmeniköstä on R-oriiden jälkeläisiä. Vain pari on puhtaasti ravisukuista. Kilpailijat ovat pääasiassa jalostusoriita. Missä ovat hyvät tammat ja kilparuunat?

Miten paljon hevoset sitten ovat muuttuneet, onkin toinen kysymys. Kouluratsatsujen kilpailuttaminen on lisääntynyt ja kouluratsastajat suosivat Ypäjän orhien jälkeläisiä. Ehkä juuri niissä linjoissa onkin päästy eteenpäin. Muissa ratsulinjoissa J-hevoset tulevat sangen lähellä suvussa.

Hevosilla ratsastaa mestaruuksissa vain muutama ammattilainen ja ollakseen hyväluonteinen suomenhevosen pitäisi toimia myös harrastajien ratsastamana. Tämän vuoksi en pidäkkään riittävänä meriittinä mestaruus- tai kasvattajakilpailuja vaan haluan nähdä myös niitä tavallisempia jälkeläisiä.

Lähettäjä: jas 
Päivämäärä:   26.11.17 16:42:39

Eikö hauskaa että samaan aikaan huudetaan että valtavan hyvää jalostustyötä on tehty on ratsut ja on ravurit erikseen ja seuraavaan lauseeseen huokaistaan kun laitetaan suokille länget kaulaan että on se vain työhevoseksi jalostettu :D :D Joka kerta yhtä hauskaa.

Irma varmaan luki samalla miksi mm. suomenhevosen vienti ulkomaille tyssäsi 1920 luvulla. Ne tuhannet artikkelit eri julkaisuissa joissa valitettiin että palkitaan ravioreja kun tarvitaan työhevosia. Ennen 1930 lukua. Ne kannattaa lukea kanssa.

Lähettäjä: Irma 
Päivämäärä:   26.11.17 19:49:08

Suorituskokeet otettiin käyttöön 1920-luvulla. Ravirengas perustettiin 1919 ja kantakirja jaettiin kahtia 1924, kuten sanoin työhevoseen ja yleishevoseen. Yleishevosten kantakirja muuttui 1965 juokijahevosten kantakirjaksi ja neljä jalostussunntaa tuli 1971.

Se, että meiltä tyssäsi hevosten vienti 1920-luvulla on monen asian summa. Suomenhevonen ei ole ikinä ollut keskieurooppalaisiin raskaisiin työhevosiin verrattava. Se, että kotimaassa valitettiin ravihevosten palkitsemisesta oli ihan tavallista muutosvastarintaa ja kateutta, kun toistenkin hevoset saivat palkintoja.

Enemmistö hevosista oli kuitenkin lähinnä työhevosia, toki monet tyypiltään hyvinkin erilaista paikallista maatiaiskantaa. Kelpasivat muuten itänaapurille sotakorvauksina.

Minä muuten muistan sen ajan, kun maataloustyöt tehtiin hevosilla ja sodan jälkeisessä rakennustyössä tarvittava puutavara saatiin ulos metsästä savottahevosilla.Ylipäätään hevoset hoitivat koko logistiikan. Meilläkin oli savottaruuna.

Äidin kanssa olin maantien laidassa katsomassa 1950-luvulla, kun paikkakunnan miehet ajoivat maatiesuoralla raveja. Jännitimme naapurin Akin puolesta, tunnistimme sen kaukaa, koska se oli ainoa, jolla oli punaiset putsit jaloissa.

Pian perustettiin hevosystäväin seura ja tehtiin ravirata talkoilla. Ratsastus on paikkakunnalle rantautunut paljon myöhemmin ja raviradan keskelle on ratsastus kenttäkin tehty talkoilla.

Lähettäjä: jas 
Päivämäärä:   27.11.17 08:09:49

"Se, että meiltä tyssäsi hevosten vienti 1920-luvulla on monen asian summa. Suomenhevonen ei ole ikinä ollut keskieurooppalaisiin raskaisiin työhevosiin verrattava."

Ai niin kuin norjanvuonohevonen tai haflinger esimerkiksi? Molemmat taitaa olla laajalle levinneitä pieniä työhevosia joille oli täysin eri ostajakunta kuin raskaille työhevosille joita täällä taas ei ollut kenelläkään varaa ostaa ja ylläpitää.