|
Lähettäjä: Q
Päivämäärä: 23.9.17 10:03:06
Aikataulut saattaa tulla vasta pari päivää ennen näyttelyä.
Esittäjällä on suuri merkitys, toki joskus varsa voi panna ranttaliksi oli narun päässä kuka tahansa. Esittäjä huolehtii että varsa seisoo paikallaan, rakenteelleen edullisessa asennossa - helpottaa tuomareiden työtä ja hyvät puolet tulevat esiin. Jos varsa pyörii ja venkoilee seisahtumatta hetkeksikään, arvostelu tulee olemaan luokkaa lottokuponki "no, jotain tästä pitää sanoa". Mutta ei sekään eduksi ole, että esittäjä tyytyy siihen, että varsa pysähtyy mihin asentoon sattuu, jalat sumpussa tai ties minne harottaen ja kaula kenollaan, eli varsa pitää asetella hyvään asentoon ja korjata jos se esim. siirtää jalkojaan (joskus pitää tehdä kompromissejakin, jos se hyrränä pyörivä sattuu lopultakin asettumaan aloilleen, ei sitä ehkä kannata kauheasti käydä korjailemaan ja siirtämään, jos hevonen ottaa siitä kimmokkeen kahta pahempaan pyörimiseen). Pitää koko ajan lukea tilannetta ja hevosta, sekä tietää mitä tuomarit haluavat nähdä.
Liikkeitä esittäessä ei riitä se että itse juoksee kovaa, pitää saada se varsakin mukaansa. Hidastus ja tasapainotus kulmissa unohtuu monelta! Isoimpia virheitä on paitsi esittäjän liika hidastelu, se että kaahataan kolmion kulmiin (käännetään pyöräyttämällä itsensä ympäri), lähdetään kulmasta juoksemaan ennen varsaa ja yritetään sitten vetää perässä/huitoa raipalla viimeisetkin menohalut. Käynnissä taas tilannetaju, liikkeen kasvatus rentouden kautta, jännittynyttä kipittäjää ei voi vain hoputtaa kovempaan vauhtiin koska rikkoo sitten raville.
Ei hevosen esittäminen mitään rakettitiedettä ole, mutta jos ensikertalaisia ovat sekä varsa että omistaja, kannattaa miettiä, saisiko kokeneempi esittäjä varsasta enemmän irti ja toisaalta luotua tilanteesta varsalle paremman kokemuksen (omistaja jännittää, varsakin jännittää). Joskus varsalle se tuttu ihminen voi kuitenkin olla parempi turva, ensimmäistä kertaa vieraassa paikassa, jos ei muutenkaan ole tottunut vieraiden käsittelyyn.
Etukäteen kannattaa harjoitella näyttelykehän suoritusten lisäksi mittausta (vaikka harjanvarsi selän päälle), jalkojen nostoa, suuhun katsomista, orivarsalla kivesten tunnustelu, ja jos suinkin mahdollista, nämä vieraan ihmisen toimesta.
Rakennearvostelussa on eduksi, jos varsa osaa pienestä merkistä esim. raipalla kosketus jalkaan siirtää asentoaan. Harjoitellessa seisomista kiitetään ensin lyhyistäkin ajoista ja pidennetään kun toimii - varsaa tärkeää lukea, pidetään kaikki harjoitushetket lyhyinä ja lopetetaan ennen kuin menee tylsäksi. Varsan pitää kävellä ja ravata suoraan taluttajan vierellä, tätä voi harjoitella ensin aidan vieressä ja sitten tukea vähentäen. Likkeellelähdöt ja hidastukset pitää kehässä tapahtua ilman pitkää viivettä. Kolmio voi joskus olla pienikin, on eduksi jos varsa lähtee heti napakasti liikkeelle, niin ehtii saada mahdollisimman pitkän pätkän hyvää ravia ennen kuin pitää taas hidastaa. Raippaa esittäjän kädessä kannattaa harjoitella riittävästi, moni varsa lähtee pyörimään raippaa karkuun kun ei ymmärrä sitä eteenpäin ajavaksi merkiksi (ja vaikea ymmärtääkään, jos raippaa annetaan edestäpäin esim. tilanteessa jossa varsa jää jälkeen). Huom. voi käyttää myös avustajaa raipan kanssa kehässäkin, mutta tätäkin kannattaa riittävästi harjoitella ettei varsa säikähdä ja sinkoa. Raippaihmistä voi myös käyttää harjoitellessa apuna reippaan liikkeellelähdön tukena. ja jättää pois kun homma toimii. Kaikki avut, oli se sitten raippa, maiskutus tai naksutus, pitää olla varsalle jo tuttuja merkkejä jos niitä kehässä käytetään. Näyttelyssä hevosta käännetään aina, niin liikkeitä kuin rakennetta arvostellessa, esittäjästä poispäin. Jos kotona tulee tehtyä vähän miten sattuu, ei tätä kaikki varsat aina tajua. Eli varsa väistää ihmistä ja kääntyy esim. nostaessa vasenta kättä varsan päätä kohti.
|