|
Lähettäjä: Monika
Päivämäärä: 17.2.17 20:54:02
Mulla 21-vuotias ei kilpaillut tamma.
Seinästä kun laskee irti, niin jää nuoremmat nielemään pölyä, rautarouva menee, eikä meinaa! Kuntoa sillä ei ole, mutta pää vie.
Peitsaa, mutta tulee emän suvusta. Luonteeltaan jästipää ja fiksu kuin mikä. Tahtojen taisto tulee, kun koppiin yrittää saada. Kiva hoitaa, on näin vanhemmiten vähän rauhoittunut, nauttii harjailusta, hyvä kengittää. Kaikki käy, voi ratsastaa ja ajaa reellä, mutta sitä vauhtia tosin löytyy. Erinomainen maastohevonen, ei pelkää kuin lehmiä ja kiviä, liikennettä ei.
Pysyy langoissa ja piti kerran kesälaitumella shettisorin erossa 2-vuotiaasta suokkitammasta, vaikka aidat oli maassa. On se mulla joskus irti ollut pihassa, talliin tuli leivänpalalla.
Ei voi jättää yksin talliin ja ulos on päästävä ensimmäisenä, tämä lähimmäisen rakkaus tosin on varmaan Ypäjän peruja.
Terve on ollut, eikä kesäihottumaa, tosi hyvät kaviot ja kuivat jalat.
Yksi varsa, oli aivan erinomainen emä, vaikka ensimmäinen varsa olikin.
Elämäni hevonen, rakas jästipääni.
Kokemusta myös tammani täyssiskosta, oli kilparadoilla kovasuinen, muuten aivan ihana symppis tamma. Kaikki kävi, kävin sillä maastossa selästä kävelemässä neljävuotiaana, ekaa kertaa satula selässä. Tällä oli jotain jalkavaivoja, mutta johtui varmaan siitä, että etusen jalka-asentoa ruvettiin korjaamaan neljävuotiaana... Juoksi kumminkin hyvin, nyt jo siitoksessa.
Työharjoittelupaikassani oli myös Taikurilainen pikkutamma. Ihana käsitellä, ajaessa ei saanut yhtään ottaa suusta kiinni tai lähti. Kotona ajettiin vaan reellä ja ratsastettiin, ajolenkit meni niin vauhdilla.
Olen kuullut, että Taikurilaiset tammat ovat kovasuisia ja orit/ruunat sitten varsin mukavia. Minulla kokemusta vain näistä tammoista ja ne tarvii kyllä sen niitä ymmärtävän ihmisen. :)
Taikuri itse oli hieno herrasmies, joskin saattoi vähän etusta antaa, mutta tarvii sitä nyt orilla luonnetta olla.
|