|
Lähettäjä: riot
Päivämäärä: 18.6.18 04:11:29
Ah ihana kamala kirjoitusblokki. I feel you.
Mäkin olen lukenut niin sadat ja tuhannet vinkit siihen miten totaalisesta blokista pääsee yli, mut en ole vieläkään löytänyt takuuvarmaa keinoa. Toisinaan on kuitenkin toiminut kaikessa yksinkertaisuudessaan se että kirjottaa vaan. Mikä kuulostaa tosi tyhmältä näin, mutta tarkoittaen siis sitä, että kunhan kirjoitat jotain. Avaa kirjoitusohjelma ja ala näpyttää, oli se kuinka huonoa, älytöntä, tajunnanvirtaa, ei edes aiheeseen liittyvää liirumlaarumia, kunhan tekstiä tulee. Älä palaa siihen kirjoittamaasi tekstiin, sitä ei tarvitse edes lukea, kunhan saat sen kirjoitusmoodin päälle että jotain syntyy. Sen ei tarvitse itse pääasiallista kirjoitelmaa edistääkään, mutta auttaa sua pääsemään taas kirjoittamiseen kiinni.
Toinen keino on edetä pienin askelin. Kirjoitat yhden tai kaks virkettä päivässä, ilman mitään paineita, ja kuukaudessa onkin jo useampi kappale valmiina! Tämä ei tosin auta silloin kun dedikset painaa päälle, imo deadlinet on pahin kirjoitusblokkien aiheuttaja ylipäätään... Etenkin luovan kirjoittamisen kanssa takarajojen asettaminen on omiaan tappamaan sen innon siihen kirjoittamiseen, joten ehkä pitäisi yrittää vaan hetkeksi unohtaa se että tietyssä ajassa pitäisi tuottaa tietyn verran, ja sen sijaan vaan kuulostella itseään; mitä haluan kirjoittaa, miten haluan sen kirjoittaa, miksi kirjoitan sitä (parempia syitö kuin se että on pakko!).
Ennen kaikkea oon huomannut, että tärkeintä on olla itselleen armollinen. Luovuus ei tule pakottamalla. On hyvä myös osata olla iloinen siitä vähästäkin tekstistä mitä syntyy. Mulla itselläni on paha tapa aina palata siihen juuri kirjoittamaani tekstiin ja arvioida sitä liian kriittiset silmälasit päässä, ja sit päädyn loputtomiin saakka joko hiomaan sitä tai poistamaan koko jutun (kyllä, itseinhon vallitessa olen joskus poistanut yli 20 sivun tekstin ”koska se oli niin huono”). Yleensä kuitenkin jälkeenpäin oon huomannut, että päädyn muokkaamaan sitä vaan kömpelömmäksi. Tän takia oon päättänyt että en palaa kirjoittamaani tekstiin ennen kuin tarpeeksi aikaa on kulunut, vaikka kuinka haluaisi lueskella sitä mitä on jo saanut aikaan. Ne pienet kirjoitus- ja ajatusvirheet huomaa kyllä myöhemminkin ja epäjohdonmukaisia juonenpätkiä on helppo hioa tai liittää yhteen sitten kun kokonaisuus on selvillä. Konekirjoittaminen vieläpä on kirjoittamisen armollisin muoto, tekstin väliin voi lisätä uusia lauseita tai kappaleita, kokonaisia pätkiä voi siirtää paikasta toiseen jne.
Sulla on kuitenkin jo koko asetelma kasassa, ja sehän on oikeasti jo puolet työtä. Enemmänkin, koska jopa juoni on valmiina! Enää ainoa työ on siirtää se koko setti omasta päästä tekstiksi. Tuntuu haastavalta työltä, mutta jos hetkeksi pystyy unohtamaan paineet ja taustalla vaanivat aikarajat, oon varma että se alkaa taas luistaa. Tsemppiä kirjoitusprosessiin <3
|