Lähettäjä: Niisku 
Päivämäärä:   13.1.17 18:10:27

Moikka!
Muistan kun nuorempana kirjoitin tänne monetmonet tarinat. En tiedä olenko kirjoittajana kehittynyt, mutta elämässä ainakin ollaan menty eteenpäin! Kirjoittaminen on aina ollut mulle tapa purkaa ikävät ja miksei hyvätkin asiat. Ja tässä elämän saatossa tapahtui yksi tosi merkittävä asia ja ihminen, josta oli pakko saada kirjoittaa. Teki mieli myös julkaista kirjoitus jossain, jos vaikka löytyisi kohtalotovereita.

Tarina perustuu siis tositapahtumiin, toki mukaan on mahdutettu paljon keksittyäkin, mutta pohjautuu kuitenkin ihan tosiasioihin. Tämä kertoo siis tosiaan siitä, kuinka rakastuin narsistiin ja jaoin elämäni semmoisen kanssa ja mitä kaikkea siitä seurasi ja miten semmoisesta "rakkaudesta" on vaikea päästä eroon. Tässä nyt alkupätkä ja kertokaa mitä mieltä olitte!

PELI NIMELTÄ RAKKAUS

”It’s like you’re screaming and no one can hear.
You almost feel ashamed that someone could be that important
that without them you feel nothing.
No one will ever understand how much it hurts.
You feel hopeless, but nothing can save you.
But when it’s over and it’s gone
you almost wish that you could have all that bad stuff back
so that you could have the good.”

Kukapa olisi voinut vastustaa sitä hymyä? Täydellinen hammasrivistö, puhtaan valkoiset hampaat ja leveä hymy. Musta hihaton paita päällä, joka sopi Samin päälle täydellisesti, koska olihan sillä täydellinen kroppakin. Käsien lihakset saivat mut hurmioon. Niin ryhdikäs ihminen itseluottamusta täynnä. Mun teki mieli heittäytyä sen käsivarsille ja huutaa, että ota mut nyt heti tässä. Mutta mä en ollut semmoinen tyttö. Mun eteen täytyi tehdä työtä.

- Ajattelitko sä viedä ton Samin sun luokse tänään? Iida kysyi ja tökkäsi mua kyynärpäällään kylkeeni.
Kohautin olkapäitäni ja imaisin pillillä hörpyn drinkistäni. Kieltämättä, tuo Sami, kenet juuri tänään tapasin, olisi melko hyvä lisäys viimeaikaisiin seikkailuihini.
- Mee juttelee sille! Iida huudahti.
- No enkä mene! Mun ei tarvitse tehdä mitään, se tulee kyllä ite mun luo jos on tullakseen, virnistin.
- Mennään tanssimaan, hoputin Iidaa ja kulautin juomani yhdellä kertaa loppuun.

Valloitimme tanssilattian ja heilutin villisti pitkää tummaa tukkaani, luoden samalla viettelevää katsetta Samiin. Olin kerran tavannut tämän Samin aikaisemmin, kun hän puoli vuotta aikaisemmin oli heittänyt minut ja kaverini baariin. Tänään tapasin hänet siis periaatteessa ensimmäistä kertaa kunnolla. En edellisellä kerralla ollut huomioinutkaan, kuinka komea se oli. Toivottavasti pääsisin tänään tekemään lähempääkin tuttavuutta.

Mutta en todellakaan itse tekisi aloitetta. Tiesin olevani hyvännäköinen, joten miehet yleensä tulivat automaattisesti mun luokseni. Tiedän olevani hauska ja hurmaava, joten saisin kyllä miehen kuin miehen lankeamaan muhun jos vain haluaisin. En ollut koskaan ollut näin täynnä itseluottamusta. Koko ylä-aste ja ammattikoulun ajan kamppailin ulkonäköpaineiden ja syömishäiriön kanssa, josta vihdoin olen päässyt eroon. En voisi olla onnellisempi siitä, että voin aidosti pitää itsestäni ja että tiedän myös miellyttäväni muiden silmiä. Aion ottaa kaiken ilon siitä irti ja pakko myöntää, että olin jo ottanutkin. Koko kesän ajan viikossani saattoi olla maksimissaan kaksi selvää päivää ja loput päivistä vietin eri miesseurassa. Melkoinen miestennielijä. Kirjaimellisesti.

Osasin arvata oikein mitä tuleman pitää. Muutaman rohkaisuryypyn jälkeen Sami tuli vihdoin juttelemaan. Se vei mut hieman kauemmaksi tanssilattian hulinasta ja en voinut muuta kuin hymyillä sille. Sen katse porautui mun silmiini ja oli pakko purra huulta. Se kosketteli hellästi mun hiuksiani ja paljasta käsivartta ja mun teki edelleen mieli kaatua sen käsivarsille. Vastasin sen jutteluun virneillä ja ilkikurisilla kommenteilla. Tiesin sen janoavan sitä, että pyytäisin sen viereeni yöksi. En aikonut tehdä aloitetta, halusin että se anelee mua. Vaikka joka kerta, kun se hipaisi mua, mun teki mieli huokaista huumasta. Lopulta meidän käsin kosketeltavan tunnelman aisti myös Samin kaverit ja mun kaverini Iida. Yhdistimme porukan ja ilta jatkui drinkkien merkeissä ja päättyi tanssilattialle Samin syleilyyn. Valomerkki tuli ja lähdin hakemaan nahkatakkiani narikasta. Sami odotti mua baarin ulkopuolella ja antoi tulta tupakkaani.
- Noh, mihin sä lähet jatkoille? se kysyi innostuneesti.
- En mihinkään, mulla on iltavuoro huomenna. Tai siis tänään, koitin sopertaa humalaltani.
- Siinä tapauksessa voisinko mä tulla sun luo? Vaikka tarkastamaan, että sä todella lähdet töihin?
Naurahdin ja pyöritin aluksi päätäni.
- Mä en harrasta yhden yön juttuja, sanoin päättävästi, mutta samalla nauraen.
- Justhan sä kehuskelit, että sulla on ollut kesän aikana varmaan 30 eri miestä! Sami muistutti.
- Hitto, kiinni jäin.
Me tuijotettiin pitkään toisiamme silmiin ja mua alkoi hymyilyttää niin, että oli pakko kääntää pää pois ja imaista reilusti tupakasta. Samin kaverit huusivat sen nimeä toiselta puolelta katua. Tiesin, että jos nyt päästäisin sen menemään kavereidensa kanssa omia menojaan, en ehkä tulisi ikinä enää kuulemaan koko jätkästä mitään. Mutta en halunnut viedä omaan kotiini ketään ja en olisi halunnut luovuttaa. Mutta haluaisin myöskin Samin saavutusteni listalle.
- Okei, tuu sitten, mä myönnyin lopulta.
- Oikeesti? En mä haluu kuitenkaa, et sulle tulee semmonen olo, et pakotan tai mitää! Et ei sun oo todellakaan pakko tai en haluu et saat musta mitään @!#$ kuvaa, Sami alkoi änkyttää.
- Hei, nyt se turpa kiinni, ennenku mä perun koko vierailun, mä nauroin.
- Mut siis ois vaa tosi kiva tutustua suhun paremmin..
- Oikeesti, nyt hiljaa ja ala tulla, nauroin kahta kovempaa.

Joopa joo. Tutustua paremmin ja pah. Aamulla se olisi kadonnut mun vierestä, ennenkun herään. Niin siinä aina käy. Me lähdettiin kävelemään mun kotia päin. Sami oli todella hauska ja en muista, milloin viimeksi mulla olisi ollut niin hauskaa jonkun seurassa. Kun pääsimme mun luokse, rojahdimme sängylle ja jatkoimme jutustelua. Kello läheni jo kuutta aamulla, kun havahduin, että juttelimme edelleen, eikä mitään seksiin viittaavaa ollut tapahtunut. Lopulta mun oli pakko keskeyttää sen juttu.
- Mun on nyt ihan pakko kysyy, että pannaanko me vai ei?
Sami katsoi mua hymyillen.
- Ei mun tee mieli. Voidaanko vaan nukkua?
Mä katsoin sitä pöyristyneenä. Kukaan ei koskaan kieltäytynyt seksistä mun kanssa. En osannut sanoa asiaan mitään. En tiennyt olinko loukkaantunut vai mitä. Enkä todella tiennyt, mitä jätkän päässä oikein liikku, kun halusi tulla vaan luokseni nukkumaan. Nukahdin kuitenkin Samin kainaloon ja mulle tuli tosi turvallinen olo. Oli ihan mukava nukkua vain jonkun kanssa. En muistanutkaan, kuinka mukavaa se oli. Ja kun mä aamulla heräsin, se edelleen oli siinä vieressä ja silitteli mun hiuksia. Ja mulla oli niin hyvä olla siinä sen vieressä. Kumpikaan meistä ei puhunut mitään, hymyiltiin vaan hiljaa.

Ja tästä alkoi rakkaustarina. Ja siitä seurasi järkyttävä tuska ja kipu. Itsekkyys ja narsismi ja huumeet. Asiat, jotka hajottavat vahvankin ihmisen miljoonaan eri palaan. Ja sitä olisi vain toivonut, että voi, kunpa en olisi ikinä tavannutkaan tätä ihmistä.

Lähettäjä: hiirulainen 
Päivämäärä:   14.1.17 18:22:16

Lisää kiitos. :)

Tää varmasti tulee olemaan mielenkiintonen, vähän erilaista tapahtumaa sen ruusuisen "kaikki kääntyy lopulta hyvinpäin rakkauden voimalla"-massan joukosta. :D

Lähettäjä: Niisku 
Päivämäärä:   14.1.17 23:39:00

Viikot vierivät nopeasti meidän yhdessä vietetyn yön jälkeen. Mä aloitin opinnot ammattikorkeakoulussa sairaanhoitaja-linjalla. En koskaan kuvitellut työskenteleväni hoitoalalla. Vaikka sukuuni kuuluu ja kuului paljon lähihoitajia, terveydenhoitajia ja muita sosiaali- ja terveysalan ammattilaisia, kuvittelin aina työllistyväni media-alalle. Haaveenani oli myös näyttelijä tai laulaja tai jokin muu luova ala. Nyrpistin nenääni aina, kun äitini tai mummini kertoi siitä, millaista oli työskennellä vanhainkodissa. Niin sitä kuitenkin ihmisen mieli muuttuu ja ajatukset muuttuvat realistisemmaksi. Vielä yhdeksännellä luokalla, lähellä hakua toisen asteen opintoihin kuvittelin hakevani ilmaisutaidon lukioon. Muutamaa kuukautta ennen hakua sairastuin kuitenkin pahasti. Syömishäiriöni takia vatsani oli alkanut oikuttelemaan. Yksinkertaisesti kehoni ei kestänyt enää sitä, että söin ja välillä olin jopa viikkoja syömättä tai sitten oksensin rajusti jopa kymmenen kertaa päivässä. Jouduin leikkaukseen ja vietin pitkän ajanjakson sairaalassa lastenosastolla. Siellä opin ymmärtämään ja arvostamaan terveyttä. Kiinnostuin kaikista letkuista ja toimenpiteistä mitä minulle tehtiin. Niinpä yhteishaun tullessa poikkesin muista kavereista, jotka hakivat lukioon ja hain ammattikouluun lähihoitajaksi. Lähdin sinne vaan kokeilemaan vuodeksi ja vannotinkin, että jos en kiinnostuisi tästä, niin seuraavana vuonna hakisin sitten Helsinkiin tai Tampereelle ilmaisutaidonlukioon. Silti valmistuin hyvillä arvosanoilla ammattikoulusta ja työllistyin heti valmistumisen jälkeen samaan vanhainkotiin kuin äitinikin. Tiedonnälkäinen luonne vaati lisää haasteita ja vihdoin kahden hakukerran jälkeen mut palkittiin ammattikorkeakoulun paikalla.

Palataan kuitenkin Samiin. Olin varma, että yhteisen yömme jälkeen, en tulisi ikinä kuulemaan siitä enää mitään. Yöllisissä keskusteluissammekin hän painotti sitä, kuinka hän oli luotu yhden yön juttuja varten. Eikä hän ole ikinä ottanut keneenkään tyttöön sen jälkeen yhteyttä, vaikka kuinka olisi luvannut. Mä olin kuitenkin joku poikkeus. Sami alkoi viestittelemään mulle päivittäin. Parin viikon ajan me vain viestiteltiin, mutta ei sovittu, että nähtäisiin uudestaan. Eikä näkeminen oikeastaan käynyt edes mullakaan mielessä. Oli hauska vaan laittaa jollekin viestiä, ihan kuin se olisi kauempana asuva kaveri jolla oli hyvät jutut.

Sattumalta me kuitenkin törmättiin toisiimme eräänä lauantai-iltana juhlahumussa. Vietin koko illan Samin kainalossa ja meillä oli valtavan hauskaa. Pilkun jälkeen norkoilimme jälleen lähellä baaria tuijotellen toisiamme ja odottaen, kumpi uskaltaisi kysyä miten yö jatkuisi.
- Miks me ei olla nähty ennen tätä? kysyin vihdoin pitkän hiljaisuuden päätteeksi.
- Ollaanhan me nähty. Silloin sunkin luona.
- En mä sitä tarkottanu! Vaan siis nimenomaan sen yhden kerran jälkeen! mä huudahdin.
- No en mä uskaltanut sulle semmosta ehdottaa, en uskonu, että haluaisit enää nähä, Sami mutisi.
- En mä niin pelottava oo, virnistin.
Sami pyöritti päätään naureskellen. Se otti mua kädestä kiinni ja katsoi tiukasti mua syvälle silmiin.
- Sulla on ihan äärettömän kauniit silmät, se sai sanotuksi.
- Älä, mä sanoin ja käänsin pääni pois ja toivoin, että poskeni eivät olleet paloauton punaiset.
- Eikun oikeesti! Mä en oo varmaan ikinä nähnyt kenellekään noin vangitsevia silmiä. Sit toi sun hymy siihen päälle, niin se vaan on jotenkin älyttömän valoittavaa.
Mä menin luultavasti ensimmäistä kertaa sanattomaksi. En ollut tottunut, että mua kehuttiin kauniiksi tai mitään muutakaan. Ennen jos joku kehui mun ulkonäköä tai vaatteita tai mitä vaan, niin ajattelin automaattisesti sen olevan vitsiä. Ettei sanoja voisi olla tosissaan, koska ei mussa ollut mitään kehuttavaa. Sami seurasi mua katsellaan ja mun oli pakko suudella sitä. Suudelma maistui tupakan, viinan ja hajuveden sekoitukselta. Suudelman jälkeen Sami katsoi mua hölmistyneenä. Mun oli pakko pyytää anteeksi mun toimintaa.
- Ei älä todellakaan pyydä anteeks. Sä teit sen mitä mä en uskaltanut, se hymyili.
- Tuutko sä mun luo? mä kysyin varovasti ja Sami nyökkäsi.
Käsi kädessä me käveltiin mun luokse ja ulko-oven pamahtaessa kiinni vaatteet riisuuntuivat nopeasti. Lämpö ja kuumat henkäisyt täyttivät pienen yksiöni. Sälekaihtimet olivat auki, se ei haitannut. Me vietettiin upea ja ihana yö. En ollut koskaan tuntenut mitään semmoista. En koskaan ollut saanut kokea semmoista kosketusta keneltäkään. En ikinä ollut saanut samanlaista huomiota keneltäkään muulta. Aamulla mut valtasi omituinen onnellisuuden tunne.

Aloimme viestitellä entistä enemmän ja näimme toisiamme lähes joka päivä. Odotin kuumeisesti koulupäivän loppua, jotta voisin vain laittaa Samille viestin, että nyt olen vapaa, nähdäänkö jo heti. Ja se vastasi, että on jo autossa odottamassa koulun edessä, että kello olisi neljä. Meillä oli helppo olla yhdessä. Kävimme keilaamassa, lenkkeilemässä, syömässä tai vain oltiin ja katsottiin elokuvia. Saatoimme hakea kasan juustohampurilaisia ja katsoa yhdessä Sinkkuelämää, koska se vaan tuntui kivalta idealta. Paras kaverini Anni vitsaili jo, että olenko unohtanut hänet kokonaan, että onko Sami vienyt parhaan kaverin pestin. En silti todellakaan unohtanut kavereitani. Ja vietin kavereiden kanssa kuitenkin kahdeksan tuntia päivästä jo koulussa. Sami alkoi pikkuhiljaa jäämään luokseni arkipäivisinkin yöksi. Oli ihanaa herätä kahvin tuoksuun ennen kouluun lähtöä. Oli ihanaa, että joku auttoi aamuisin vaatekriisin aikaan.

En osannut kuvitella, että voisin koskaan kenenkään miespuolisen ihmisen kanssa olla niin läheinen. Paljastin itsestäni asioita, joita en ollut paljastanut kaikille läheisimmille kavereillenikaan. Kerroin elämäntarinani, vikani ja hyvät puolet. Huonot hetket kyyneleiden kanssa varustettuna ja myös ne hullunhauskat tarinat, joille naurettiin katketaksemme. Välillä tietysti meillä oli suudelmia ja pään silitystä ja tajunnanräjäyttävää seksiä. Jaoin itsestäni kaiken ihmiselle, kenet olin tavannut vasta muutama viikko sitten. Itseluottamukseni kasvoi edelleen silmissä. Ehkä en ollutkaan niin kamala ihminen, mitä itselleni annoin olettaa. Ehkä joku oikeasti voisi tykätä musta. En silti antanut itselleni lupaa ihastua Samiin.

- Mä oon niin kateellinen sulle, Anni päivitteli, kun istuimme mäkkärissä juoden pirtelöä.
- No ei tässä oo mitään kadehdittavaa. Me pidetään vaan hauskaa, kohautin olkapäitäni.
- Etkö sä muka oo yhtään kiinnostunut siitä? Anni ihmetteli.
- No periaatteessa, mut en kyllä sittenkään, en mä osaa sanoa. En mä tiedä mitä on olla kiinnostunut jostain, kiertelin vastauksessani.
- Mut ethän sä voi koskaan tietääkään, jos et anna sille mahista!
- Niin, no en mä tiiä. Meillä alkaa kohta kaikki opiskelijabileet ja muut niin sieltä voi löytyä vaikka mitä muitakin huippulöytöjä, mä naureskelin.
- Ei se välttämättä vaihtamalla parane, Anni muistutti.

Samana iltana, kun olin tavannut Annin, aloin miettimään, että mä olin jakanut lähes joka hetken elämästäni Samille, mutta se ei ollut juurikaan kertonut itsestään mitään. En edes tiennyt missä se asuu. Opiskeleeko se vai tekeekö töitä. Onko lemmikkejä ja mikä on sen horoskooppimerkki. Jotakin satunnaisia asioita mä siitä tiesin, mutta en mitään kattavaa tietoiskua siitä olisi osannut kertoa. Ja samalla hetkellä kun olin ottamassa asiaa esille tekstiviestitse, se pyysi mut yöksi sen luoksi. Tarkemmin sanottuna hänen vanhempiensa luokse. Eli Sami asui vielä kotona vanhemmillaan. Mutta eihän se mitenkään epätavallista ole parikymppisenä asua vielä vanhemmillaan. Mihinköhän se oli vienyt ne kaikki naiset kenet se oli hurmannut baareissa?

”Syötkö sä pitsaa?” kuului Samin viesti vähän ennen kuin se tuli hakemaan mua. Tietysti söin, kuka ei pitsasta tykkäisi? Se kysyi mun lempitäytteet ja vastasin, että kana, persikka ja aurajuusto. Ja kun me pääsimme Samin kotiin sisälle, mua odotti itsetehty kana-persikka-aurajuustopitsa. Olin vaikuttunut, mies joka osasi kokata. Pitsan ja viinilasillisen äärellä mä sain kuulla Samin perheestä ja lisää sen elämästä. Että se oli opiskellut rakennusalaa, mutta tällä hetkellä etsi töitä, mutta on miettinyt opiskelunkin aloittamista. Että se rakasti pelata videopelejä ja treenaamista. Sami opetti mut pelaamaan sen pelejä ja loppuillaksi se otti mut sohvalle kainaloonsa katsomaan elokuvaa. Ja ennen kuin käperryin sen viereen peiton alle nukkumaan, laitoin Annille viestin.

”Kyllä mä olen ihastunut.”

Lähettäjä: lovee 
Päivämäärä:   15.1.17 09:55:13

Tää on alkanu toosi hyvin! Jään seurailemaan ja toivon että tää ei jää kesken :)

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   15.1.17 12:00:28

Mäkin seuraan:)

Lähettäjä: Niisku 
Päivämäärä:   20.1.17 14:17:46

Viikko toisensa perään meistä tuli erottamattomia. Me molemmat jätimme alkoholin ihan huomaamatta pois viikonlopuista ja vietimme mielummin illat mun luona sohvalle käpertyneinä. Musta, bileprinsessasta, oli kuoriutunut aikamoinen nössykkä. Aiemmin inhosin kaikkea rakkauteen liittyvää. Oli se sitten ällösöpöjä viestejä tai ruusujen tuomista ovelle ystävänpäivänä. Yhtäkkiä mikään rakkautta sisältävä ei enää häirinnyt mua tai aiheuttanut mussa oksennusrefleksiä. Mä jopa haaveilin, että saisin suklaata ja kukkia koti-ovelle. Ja päiväni alkoi parhaalla mahdollisella tavalla, kun Sami oli nukahtamiseni jälkeen laittanut viestin sydän-emojein höystettynä ja unenpöpperössä luin viestit sydän onnesta pakahtuen. Mä leijuin vaaleanpunaisissa pilvissä ja elämäni oli sokerista hattaraa. Hehkuin onnea ja valoa ja positiivisuutta. Koulu sujui paremmin kuin koskaan. En ollut tuntenut oloani näin onnelliseksi vuosiin. Sami kantoi mulle vähän väliä kaikenlaista lahjaa. Kukkia suurimmaksi osin, välillä irtokarkkia ja välillä lahjakortteja hierontoihin. Tältäkö tuntui olla rakastunut? Tältäkö tuntui onnellinen parisuhde? Olin vihdoin löytänyt paikkani.

- Etkö sä koskaan ennen ole ollut kenenkää muun kanssa? Sami kysyi eräänä iltana samalla, kun nypläsi mun hiuksiani.
- Ai millä tavalla? Seurustellut vai?
Sami nyökkäsi ja lopetti hiuksieni kietomisen sormena ympärille. Pyöritin päätäni.
- Oli mulla noin vuosi sitten juttua yhden tyypin kanssa. Melkein sitä olisi voinut sanoa seurusteluksi, mutta siihen tuli sit niin paljon kaikkea, että ei meistä koskaan tullut mitään vakavaa.
- Toisaalta hyvä, että sä et oo koskaan seurustellutkaan. Jos sä olisit tällä hetkellä vaikka jonkun muun kanssa, etkä mun, Sami kuiskasi korvaani.
- Pakko myöntää, että jos mä olisin sen edellisen tyypin kanssa päätynyt yhteen, niin en varmaan olisi enää elossa.
- Haluutko sä kertoo mitä tapahtui? Sami kysyi hellästi.

Kerroin alusta loppuun tarinan eräästä Aatusta, johon olin törmännyt myös baarissa noin puolitoista vuotta sitten. Se kaatoi vahingossa kaljansa mun päälle ja mulla sattui silloin olemaan valkoinen sifonkinen toppi päällä. Paita meni pilalle ja mä raivoistuin tietysti. Me vaihdettiin numeroita, jotta Aatuksi esittäytynyt henkilö voisi korvata pilaamansa paidan mulle. Loppujen lopuksi se ei koskaan korvannut sitä paitaa mulle vaan aloitimme viestittelemään. Ja lopulta se esitteli mut kavereilleen ja me alettiin pyörimään samoissa porukoissa. Mulla ja Aatulla klikkasi hyvin yhteen, meidän jutut olivat samanlaisia ja huumorintaju ja vitsien laatu ja taso myöskin samaa luokkaa. Meillä oli samanlaiset tulevaisuuden suunnitelmat ja samanlainen arvomaailma. Aatu oli mua kolme vuotta vanhempi ja opiskeli insinööriksi. Olin varma, että meistä olisi tullut pari. Puolen vuoden ajan meidän välillämme kipinöi hullun lailla, mutta kumpikaan ei uskaltanut myöntää pitävänsä toisesta. Ja kun mä lopulta uskaltauduin kertomaan, että mä pidin siitä tosi paljon, niin Aatu kertoi, että oli muuttamassa pois paikkakunnalta ja meidän tarina tyssäsi siihen. Me ollaan silti edelleen läheisissä väleissä ja olen iloinen, että me pystytään silti olemaan kavereita ja näkemään toisiamme ilman kiusallisia tilanteita. Aatu tulee silti aina olemaan henkilö, josta en ikinä pääsisi yli. Koska me oikeasti pidettiin molemmat toisistamme, eikä meidän väliin tullut mitään erimielisyyksiä tai riitaa vaan välimatka. Me molemmat tiedettiin, ettei pystyttäisi kaukosuhteeseen. Aatu oli mun ensirakkaus, siitä ei pääsisi yli eikä ympäri.

- No eihän toi kuulostanut nyt niin dramaattiselta, että olisit kuollut tai jotain jos olisit vielä sen kanssa, Sami hymähti.
- Kerroin ehkä vähän kaunistellun tarinan, mutisin hymyillen.
- Kyllä sä voit mulle kertoa, Sami sanoi.

Vaikka mun ja Aatun tarina kuulosti helpolta ja kivuttomalta, sitä se ei todellakaan ollut. Vaikka Aatu opiskeli ja oli tunnollinen ja teki töitä opiskelujensa ohella, se oli alkoholista riippuvainen. Se oli todella lähellä alkoholisoitumista. Alkoholi kuului myös siis vahvasti meidän parisuhteeseen. Oikeastaan parisuhteemme perustui alkoholiin. Alkoholin vaikutuksen alaisena tavattiin, sen vaikutuksen alaisena myös sanottiin hyvästi. En ollut tuohon aikaan vielä mitenkään erityisen hyvä alkoholinkäyttäjä, en tiennyt omia rajojani tai miten ja mitä olisi kannattanut juoda. Mä vain join. Ja yleensä join kaiken mitä eteeni vain koskaan sattui tulemaan. Jos jotain positiivista asiasta olisi pitänyt löytää, niin se, että en koskaan ostanut juomia itse. Aatu tarjosi muhkean lompakkonsa ansiosta kaiken mitä vain ikinä halusin. Baarissa se tilasi ensimmäisenä tarjottimen, johon se kokosi jokaisen porukassa olevan lempijuomia moninkertaisesti. Ja koska en itse osannut kontrolloida juomistani, eikä kukaan muukaan mun ympärillä olevista ihmisistä, olin usein umpikännissä. En pysynyt itse pystyssä ja saatoin kaatua suorilta jaloilta selälleen ja lyödä pääni, kun nojasin baaritiskiin. Sanoin ja tein hölmöjä asioita. Sanoin asioita, joita en tarkoittanut. Alkoholi sai villin puoleni esiin. Humalassa mun ja Aatun rakkaus oli myös tulta ja jäätä. Välillä illat sujuivat hyvin ja vannotimme rakkautta toisillemme, toisena iltana Aatu pokaili muita tyttöjä ja pyysi heitä istumaan pöytäämme ja tarjosi heille juotavat. Aatu saattoi saattaa tytöt kotiin ja tulla sitten viereeni nukkumaan, enkä koskaan sanonut mitään, vaikka mieleni pahoitinkin. Alkoholi ja sen runsas käyttö saivat mut miettimään välillä mikä oli totta ja mikä ei, todellisuudentajuni katosi tyystin. Aatu rakasti ja piti musta vain silloin, kun oli juonut. Tein samalla pitkiä päiviä töissä ja yöt vietin porukassa, jossa mun ei todella olisi pitänyt olla. Aloin saada paniikkikohtauksia. Välillä kaverini soittivat mulle kesken normaalin juttutuokion ambulanssin. Monen monta kertaa lähdin suoraan baarista ensiapuun ambulanssilla ja monet kerrat istuin päivystyksessä varmana siitä, että kuolisin hetkenä minä hyvänsä. Sydän löi tuhatta ja sataa, en saanut henkeä ja rintaa puristi. Tuntui, että pyörryn. Sain kuitenkin lääkityksen kohtauksiin ja ahdistavaan olooni. Parhaimmillaan sain kohtauksia kymmenen kertaa päivässä. Pian Aatun muuton jälkeen kohtaukseni loppuivat ja opin käyttämään ja elämään alkoholin kanssa. Aatu ei koskaan satuttanut mua tahallaan tai fyysisesti millään tavalla. En syytä sitä mun paniikkikohtauksistani. Siksi me edelleen pystytään olemaan todella hyviä kavereita.

- Mä en ikinä tekisi sulle noin, Sami kuiskasi ja pussasi mua kevyesti huulille.
- Mä toivon, että kukaan ei ikinä tekisi mulle enää noin ja että mä olisin seuraavalla kerralla viisas, mä sanoin.
- Ootko sä koskaan ollut kenenkään kanssa? mä jatkoin.
Sami pyöritti päätään ja oli hetken hiljaa.
- Sä sanoit äsken, että teistä kumpikaan ei sillon uskaltanut sanoa, että te tykkäätte toisistanne. Niin mä aion nyt sanoa suoraan, että mä tykkään susta. Tykkään oikeesti tosi paljon, Sami sai lopulta sanotuksi hiljaisuuden jälkeen.

Nielaisin ja mietin, että mitä sanoisin. Mäkin tykkään susta, sain sanotuksi.
- Haluaisitko sä alkaa seurustelemaan mun kanssa? mä kysyin, ennen kuin edes ehdin miettimään mitä sanoin.
- Haluan, Sami sanoi ja suuteli mua.

Ja niin villi sinkkutyttö muuttui muutamassa sekunnissa jonkun omaksi.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   20.1.17 19:19:38

Jatkoo tää on kiva:)