Lähettäjä: hyeena
Päivämäärä: 23.4.17 14:06:37
Redeia, aww ihana mikä kommentti, tuli tosi hyvä mieli c: kiitos paljon, huippua kun tykkäät tarinasta ja hahmoista ja mielenkiinto on pysynyt! <3
miu, oi kiitoskiitos paljon! :) <3 ja joo, Kiuruharju on ihan mun oman mielikuvituksen tuotetta :D
wop, apua ihana kommentti, aloin hymyillä ihan tyhmänä! Huippua, että tykkäät noin paljon <3 ja toivottavasti et ajaudu ihan järjettömään kriisiin tän takia :D
Tiu, kiitos (: <3
Kaysa, oi kiitos paljon! <3 Joo mä yritän pitää tän realistisena just sillä, ettei kaikki tapahtuis ihan silmänräpäyksessä, vaan pikkuhiljaa :D hyvä jos mielenkiinto on säilynyt!
APUA, kiiiitos kovasti <3 tosi kiva kuulla että hahmot on realistisen oloisia c:
Erika, kiitän kärsivällisyydestä (:
Cledca, haha voi ei, onneks en ikinä muista aprillipäiviä niin en tajua jekuttaa ketään :D
A/N: OKEI JOO ANTEEKSI KUN ON KESTÄNYT :( reilu kuukausi vierähtäny viime luvusta, mutta ei vaan oo ollu yhtään aikaa. Nyt kuitenkin tässä taas seuraavaa pätkää ja kiirekin on helpottanut, joten seuraavaa lukua ei varmasti tarvii oottaa läheskään näin kauaa. Mutta kiitos kaikki kommenteista ja kärsivällisyydestä, olette niin huippuja <3
Luku 10 – Netflix and chill
Iida ei ollut tullut vieläkään kotiin kavereitaan näkemästä kun me Joonan kanssa käveltiin ulko-ovesta sisätiloihin. Mä laitoin siskolle viestiä riisuessani kenkiä jalastani eteisessä ja se vastasi, että tulisi joskus yhdeksältä. Mä päätin olla nipottamasta asiasta, koska loppujenlopuksi Iida oli fiksu likka, joka ei hankkisi itselleen hankaluuksia, vaikka riekkuisikin ilta-aikaan kylillä. Tai ainakin mä halusin uskoa niin.
”Haluutko jotain?” kysyin Joonalta kun sain takin riisuttua ja se katsahti mua kohottaen kulmiaan. ”Ruokaa, tai siis haluutko syodä jotain? Mulla on ainakin kauhee nälkä”, selvensin ja naurahdin hermostuneena, sillä yhtäkkiä mua taas jännitti vähän. Joonan huulten lämpö tuntui edelleen mun huulillani ja mä olisi halunnut pussailla sen kanssa lisää.
”Vaikka.”
Mä katselin sitä vähän aikaa hämärässä eteisessä, kunnes hymyilin.
”Pitäskö tilata pizzaa? Mä tarjoon”, heitin ykskaks, vaikka äiti oli nimenomaan sanonut siitä, ettei sitten mitään tilausruokaa. Joonan kulmat kohosivat jälleen hitusen. Se ei näyttänyt yhtään niin ahdistuneelta kuin joitain hetkiä sitten kotonaan ja musta tuntui hyvältä kun mä mietin, että mä ehkä vaikutin sen mielialaan positiivisesti. Mä ainakin halusin vaikuttaa.
”Käy mulle, mut mä maksan kyllä omani.”
”Etkä muuten maksa, mä en kuuntele vastaväitteitä”, tuumasin hilpeästi, eikä Joona lopulta väittänytkään vastaan. Sen huulilla häivähti hyvin nopea hymy kun se katsoi mua ja mä olisin niin paljon halunnut tietää, että mitä se oikein ajatteli tai mitä sen päässä pyöri. Me käveltiin olohuoneeseen ja mä soitin meille pizzat, jonka jälkeen istahdin Joona seuranani olohuoneen sohvalle. Äskeinen pyöri mun mielessäni, niin se pusu kuin sitä edeltäneet tapahtumat. Musta tuntui hitsin pahalta, että Joona joutui kestämään tuollaista kotonaan. Rypistin vähän otsaani ja tunsin kohta kevyen tönäisyn kyljessäni.
”Mitä?” säpsähdin ja katsahdin vieressäni istuvaa Joonaa.
”Olit niin ajatuksissas”, se vastasi neutraaliin sävyyn ja keskitti sinisten silmiensä katseen muhun.
”Sori”, naurahdin vähän, mutta vakavoiduin sitten. ”Ootko sä okei?”
”Joo.”
”Oikeesti?”
”Oon mä nyt”, Joona totesi ja käänsi hetkeksi katseensa jalkoihinsa, kunnes nosti sen takaisin muhun. Mä nyökyttelin pienesti ja me katseltiin hetken aikaa toisiamme.
”Jos sä haluut puhuu, niin mä kyllä kuuntelen”, sanoin, vaikka epäilinkin Joonan olevan sitä tyyppiä, joka nyyhkytti murheitaan jonkun olkapäätä vasten. En mä tosin varmaan ollut itsekään sellainen. Tai mistä sen tiesi, mun murheet olivat loppujen lopuksi olleet aika pieniä tähän mennessä.
”Kiitti”, Joona vastasi lyhyesti.
”Tai jos sä tarviit jotain niin sano”, jatkoin ja Joona kallisti hieman päätään.
”Mä voisin tarvita laturin tälle kännykälle”, se sanoi heilauttaen kädessään olevaa Sonyä ja mä nauroin. Joonan kasvoille nousi hymy, sellainen vähän tavallista ilmeikkäämpi.
”Hoituu”, virnistin samalla kun nousin ja kävin hakemassa huoneestani laturin. Olohuoneeseen palattuani työnsin toisen pään sohvan vieressä olevaan pistokkeeseen ja ojensin johdon toisen pään Joonalle. Se tyrkkäsi johdon pään kännykkäänsä ja mä istuin takaisin sen viereen. Joona avasi kännykkänsä ja älyluuri piippaili saapuneiden viestien merkiksi.
”Miten helvetísti ihmiset oikeen laittaa viestejä”, Joona mumahti avatessaan WhatsAppinsa ja mä katsoin sitä hymyillen huvittuneena.
”No jos sä oot pari päivää ihan radiohiljaisuudessa, niin eiköhän sinne aika monta viestiä tuu”, totesin ja Joona katsahti mua kulmiensa alta.
”Vítun nykyaika ja some.”
Mä naurahdin.
”No mä taas en tajua miten nykyaikana kukaan voi olla käyttämättä kännykkää pariin päivään”, vastasin. ”Paitsi ehkä jotkut vanhukset.”
”Mä oonkin aina ollu vähän tällanen vanha sielu”, Joona totesi saaden mut nauramaan uudelleen.
”Se selittääkin paljon asioita”, sanoin kiusallani ja Joona kohotti mulle kulmiaan.
”Mitäs toi nyt tarkotti?”
Mä katselin Joonaa pienen hetken, kunnes hymyilin varovasti. Mun teki mieli pussata sitä, joten lopulta mä sitten tein niin. Kurottauduin lähemmäs ja painoin huuleni sen huulille. Mua jännitti joka kerta vähän vähemmän tehdä niin, mutta perhoset vatsanpohjassa eivät kuitenkaan näyttäneet katoavan minnekään. Joona vei kätensä mun kyljelle ja vetäisi mua lähemmäs samalla kun vastasi mun suudelmaani. Se suuteli vähän rohkeammin kuin äsken pihalla ja sen myötä myös mä liikuttelin huuliani entistä haluavammin vasten sen omia. Lämpö levisi hassusti päästä aina varpaisiin saakka ja syke kohosi rivakan varmasti kohti korkeuksia.
Mä halusin koskea Joonaa, hitsi mä halusin koskea sitä enemmän ja lisää ja joka paikasta. Joona nosti hyvin varovasti, kuin kokeillen, mun paidan helmaa ja sen käsi liikahti hitaasti mun paljaalle selälle. Mun selkäpiitä pitkin vilisti hassuja väreitä. En mä lopulta tiennyt mistään intiimeistä jutuista melkein mitään. Oli mulla ollut yksi tyttöystävä Kuopiossa, mutta silti. En mä ollut yhdenkään pojan kanssa tehnyt mitään sen suurempaa, mutta huomasin haluavani tehdä yhtä sun toista Joonan kanssa. Mä olin ajatellut kaikkea sellaista ja ihan jo pelkkä ajatuskin sai mun posket hohkamaan tulikuumina. Totuus oli se, että mä kävin taas ihan hiton kuumana Joonaan ja vaikka sen läheisyys tavallaan vähän jännitti mua, niin jotenkin kaikki se halu antoi mulle hassua rohkeutta.
Mä nostin jalat sohvalle ja Joona veti mua vieläkin lähemmäs itseään, minkä seurauksena mä uskaltauduin liikahtamaan hajareisin sen syliin. Se oli hiton rohkeaa, siis aivan hiton rohkeaa ja hullua ja uskomatonta multa tehdä niin, noin vaan, vielä ihan selvin päin. Mä olin niin lähellä Joonaa, niin kiinni siinä, että mun vatsanpohjaa tuntui suorastaan polttavan. Mä kiersin toisen käteni sormet Joonan niskaan samalla kun liikauttelin huuliani sen huulia vasten. Joonan huulet olivat entistä haluavamman ja mä vastasin niiden haluun vähintään yhtä ahnaasti. Mun paidan helma nousi ylemmäs kun Joonan käsi liikkui mun selkääni pitkin ihmeellisen varmoin ottein. Sormet painuivat paidan alla paljaaseen ihoon, toinen käsi puristui kevyesti mun lantiolleni ja mä hengähdin hiljaa suudelmien välissä.
Ovikellon rimputus kuitenkin keskeytti tilanteen täysin. Mä suorastaan säpsähdin sitä, sillä se tuntui tulevan jostain helvetín kaukaa, tunkeutuvan tähän täydelliseen hetkeen sotkemaan kaiken. Mä huomasin miettiväni, että kohtalo teki tämän tahallaan. Mielessäni kirosin oven takana oletettavasti odottelevaa pizzakuskia, kun irrottauduin vastahakoisesti Joonan huulilta. Mun poskia kuumotti kun katsoin Joonaa, jonka kasvot olivat melkein kiinni mun omissani meidän ollessa niin lähekkäin toisiamme.
”Ne pizzat vissiin tuli”, totesin hölmönä ja Joona nyökytteli katsellen mua pitkään sekä vähän mietiskellen. Niin kuin se olisi yrittänyt lukea musta jotain. Sen käsi liikahti pois mun paidan alta ja mun poskia kuumotti enemmän kuin ikinä, kun mä laskin käteni sen niskasta. Ovikello soi uudestaan, vähän raivokkaammin. Mä nousin Joonan päältä hieman häkeltyneenä ja haroin hiuksiani vilkaistessani sohvalla olevaa poikaa.
”Öh - haluatko laittaa vaikka kokista laseihin? Siellä jääkapissa on”, selittelin heilauttaen kättäni kohti keittiötä.
”Joo.”
Mä nyhdin löysän paidan helmaa alemmas kun kävelin olohuoneesta eteiseen, sillä äskeinen oli onnistunut aiheuttaman kohouman farkkuihin. Pyyhkäisin otsaani sydän edelleen astetta kovemmin lyöden ja etsin naulakossa roikkuvan takkini taskusta lompakon, kunnes avasin ulko-oven. Tummahipiäinen ja aksentilla suomea puhuva, hymyilevä pizzakuski tervehti reippaasti ja mä kähisin sille tervehdyksen. Maksoin miehelle ja se ojensi mulle pizzalaatikot sekä toivotti mukavaa illanjatkoa. Mä suuntasin eteisestä takaisin olohuoneeseen ja sitä kautta keittiöön, jossa Joona kaatoi kokista kahteen lasiin. Mun kroppa oli jotenkin tosi jännittynyt. Mä katsahdin Joonaa. Se näytti niin saakelin hyvältä, että mä olisin vaan halunnut rynnätä koskemaan sitä uudelleen.
”Siellähän oli nopee toimitus”, Joona hymähti pienen hiljaisuuden päätteeksi ja mä naurahdin hieman.
”No tällä kylällä ei varmaan oo kauheesti asiakkaita”, tuumasin yllättävän rempseästi. Joonan huulilla kävi huvittunut hymy. Se kieritti limupullon korkin takaisin kiinni ja laski pullon pöydälle lasien viereen.
”Haluatko –” mä aloitin.
Haluatko jatkaa siitä mihin me äsken jäätiin?
”Haluatko haarukan ja veitsen?”
Hitto mä kuulostin idiootilta. Musta tuntui, että mun ääni värisi.
”Juu, vaikka.”
Joonan ääni oli, kuten tavallista, hyvin tasaisen neutraali. Mä nyökyttelin ja laskin pizzat äkkiä pöydälle, kunnes suuntasin Joonan ohi kaapeille ja nappasin meille ruokailuvälineet.
”Vois syödä olkkarissa”, totesin katsahtaen Joonaa. ”Kerrankin. Äiti antais mulle selkään, jos se tietäis, että mä syön muualla kuin ruokapöydässä”, naurahdin, mutta vakavoiduin sitten, kun tajusin, että vitsi oli ehkä vähän huono, sillä Joonan äiti oli lyönyt sitä jokin aika sitten.
”No sit ei passaa jättää todisteita”, Joona sanoi ihmeellisen rempseästi. Mä mietin, että tajusiko se miksi mä vakavoiduin, mutta en alkanut analysoida tilannetta sen enempää. Hymyillen otin oman pizzani sekä lasini ja kävelin olohuoneeseen. Joona istui mun viereeni ja mun olisi tehnyt mieli heittää pizzat raivokkaasti lattialle ja hyökätä sen kimppuun sillä tavalla kiihkeästi kuin kliseisen romanttisissa elokuvissa oli tapana. Jätin kuitenkin tekemättä niin, vaikka mua miten kovasti haluttikin, ja itsekseni punastellen avasin telkkarin sekä keskityin ruokaani.
Mun teki mieli kysyä mitä meidän välillä oli, mutta en saanut suutani auki. Musta tuntui, että Joonalta oli jotenkin normaalia vaikeampi kysyä sellaista. Ei siis sillä, että mä olisi kamalasti keneltäkään kysellyt kyseistä asiaa elämäni aikana, mutta näin niin kuin ajatuksen tasolla. Jos mä olisin tässä tilanteessa vaikka Sinnan kanssa, niin mä olisin varmasti jo saanut suuni auki. Eikä se ollut vaan sitä, että Joona nyt sattui olemaan poika. Joona vaan oli – se oli Joona.
Me syötiin hiljaisuudessa telkkaria katsellen ja kun mä olin saanut lähes koko pizzan ahdettua mahaani, niin tyrkkäsin laatikon olkkarin pöydälle huokaisten raskaasti.
”Hitto mä oon täynnä”, totesin nojautuen sohvan selkänojaa vasten. Joona tyrkkäsi myös oman laatikkonsa pöydälle ja katsahti mua.
”Kieltämättä”, se vastasi. Me katsottiin hetki toisiamme, kunnes Joona etsi tupakka-askin taskustaan ja keskitti katseensa siihen. Mä siirsin katseeni telkkariin ja katsoin ruudussa pyöriviä Simpsoneita pienen hetken, kunnes kuulin Joonan kiroavan hiljaa vieressäni.
”No?” kysyin katsahtaen sitä.
”Eiku röökit loppu.”
”Voi sua raukkaa.”
Joona kohotti mulle kulmiaan ja mä virnistin sille.
”Niinpä.”
”Onhan noi kaupat vielä auki”, mä totesin venytellen. ”Ehkä pieni iltalenkki ois ihan jees ton pizzan mättämisen jälkeen”, jatkoin ja Joona katsahti mua. Sen huulilla häivähti hymy, joka sai mut vuorostani kohottamaan kulmiani sille.
”Okei”, se sanoi ja nousi ylös. Mä istuin hetken aloillani, kunnes kampesin itseni ylös sohvalta.
”Katotaanko jotain leffaa vielä sit? Vai väsyttääks sua?” kysyin varovasti ja katsoin edessäni seisovaa Joonaa.
”Ei väsytä, katotaan vaan”, se vastasi ja mä nyökyttelin sille. Sen jälkeen me lampsittiin eteiseen ja kiskottiin ulkokamppeet niskaan, kunnes paineltiin hämärtyneeseen marraskuiseen iltaan.
Matka meiltä R-kioskille ei ollut pitkä ja kun Joona paineli liikkeeseen sisään, niin mä etsin kiskan pihalla puhelimen taskustani ja kokeilin soittaa Iidalle. Ei kello vielä ihan yhdeksää ollut, mutta viittä vaille kuitenkin. Pikkusisko ei vastannut, mikä ei oikeastaan sinänsä kyllä yllättänyt, Iidalla oli tapana ignoorata puhelut, jotka tulivat multa, äidiltä tai Jarkolta. Joona asteli kohta kioskista ulos, mutta ei yksin, vaan tuttu rokkitukka seuranaan. Tällä kylällä kyllä tapasi tuttuja aina kun lähti vaikka vaan kaupassa käymään.
”Moro!” Tumppi tervehti ja mä moikkasin takaisin samalla kun työsin kännykän takaisin taskuuni. ”Mitäs teidän iltaan?” se kyseli pysähtyen Joona vierellään mun luokseni. Sen kaulalla olevista suurista kuulokkeista kuului jotain tosi aggressiivisen kuuloista punkia tai rockia. Mä katsahdin Joonaa, joka vilkaisi mua takaisin. Mun mahanpohjassa muljahti, kun mä mietin hetkeä meidän sohvalla ennen pizzakuskin ilmaantumista.
”Eipä mitään ihmeitä, tilattiin pizzaa, vois kattoo jotain leffaa meillä”, selittelin ehkä turhankin avoimesti. Tumppi katsoi mua hetken ja sen suupieli nyki hassusti ylöspäin, kun se katsahti ympärilleen. Mä mietin, että tajusiko se jotain liikaa.
”Ai Netflix and chill?” rokkitukka kysyi, eikä lopulta voinut pidätellä virnistystään. Mä katsoin sitä kulmiani teatraalisesti kohottaen.
Siis voi vítun Tumppi, hitto sen kanssa.
”Kai sä tiiät mitä toi tarkottaa oikeesti?” Joona kysyi hyvin rauhallisesti, kun mä en saanut sanottua mitään.
”No totta kai, minähän oon sen termin keksijä, jos ette tienneet”, Tumppi totesi mukaillen Joonan rauhallista ääntä. Mä vilkaisin Joonaa sivusilmällä, mutta se näytti hyvin tavanomaiselta itseltään, eikä näyttänyt reagoivan Tumpin jokseenkin vihjaileviin puheisiin mitenkään. Mä mietin, että eikö se välittänyt, vai eikö se tajunnut, vai oliko se vaan niin tottunut Tumpin juttuihin.
”Ei edes yllättäis”, Joona hymähti vieden tupakan huulilleen. Tumppi kallisti päätään hymyillen.
”Aattelin kyllä iteki katsoo vähän Netflixiä ja syödä suklaata”, se tuumasi sitten ja mä kohotin sille taas kulmiani. ”Ihan oikeesti, ei ollu vitsi!” se älähti ja heilautti kädessään olevaa Fazerin sinistä. Mun huulilla kävi huvittunut hymy mielikuvan myötä.
”Aika sööttiä”, mietiskelin ja lävärihuuli virnisti.
”Mä olen.”
Mun huulilta pääsi kevyt naurahdus. Me jauhettiin jotain turhanpäiväistä Joonan ja Tumpin tupakan ajan, kunnes jälkimmäinen noista ilmoitti lähtevänsä kotiin päin. Se toivotti meille kivaa iltaa, hymyili viekkaasti ja mä mietin taas, että tiesikö se nyt jotain enemmän kuin mä luulin. Me lähdettiin kävelemään Joonan kanssa meille päin ja oltiin aika kauan hiljaa, mikä ei toisaalta häirinnyt mua yhtään. Joonan kanssa oli helppo olla välillä vaan hiljaa. Mä ehdin vajota ajatuksiini, mutta säpsähdin hyvin nopeasti takaisin todellisuuteen, kun aseman vieressä olevan pienen puiston kohdalla Joona yhtäkkiä pysähtyi. Mä pysähdyin myös ja katsahdin sitä.
”Mitä?”
”Onks toi Saken sylissä istuva tyttö sun pikkusisko?” Joona kysyi katse puistossa meluavissa nuorissa. Mun sydän taisi jättää järkyttyneen lyönnin välistä jo ennen kuin mä edes ehdin keskittää katseeni puiston penkeille. Ja olihan se. Olihan se Iida. Vähän aikaa mä vaan tuijotin eteeni järkyttyneenä, koska se oli oikeasti ihan järkyttävän näköistä. Iida ei ollut sellainen, millainen se oli siinä nyt, ei meidän Iida ollut sellainen. Se istui penkillä Saken sylissä valehtelematta ihan ympäripäissään. Ja Saken huulet olivat vähän liian kiinni Iidan huulissa. Ja Saken kädet olivat vähän liian tiiviisti lipumassa Iidan aukinaisen takin alle. Musta tuli ihan kamalan vihainen.
”Voi víttu”, mun huulilta pääsi hermostuneena ja samassa mä lähdin tarpomaan kohti puistoa vähintäänkin vihaisena sekä tuohtuneena. En mä Iidalle vihainen ollut, vaan pojalle, jonka sylissä Iida istui. Se jätkä oli kuitenkin vähintään meidän ikäinen ja hyvin suurella oletuksella syy siihen miksi Iida oli tuossa kunnossa. Lumisessa puistossa istuskeli muitakin, lähinnä ehkä yläasteikäisiä tyyppejä, mutta mä tunnistin vain Saken ja vähän kauempana istuvan Vilin, jonka olin tavannut silloin aikoja sitten rampeilla.
Joona otti mut kiinni muutamalla nopealla harppauksella, mutta ei estellyt mua, kun mä painelin ihmeellisen rohkeana porukan läpi.
”Mitä helvettíä sä luulet tekeväs?” mä ärähdin Sakelle, tarrasin Iidaa käsipuolesta ja revin aika pihalla olevan tytön pois jäisellä penkillä istuvan jätkän sylistä.
”Iivo, mitä sä –” Iida mumisi epämääräisen sekavasti ja hoippui kun mä vedin sitä kauemmas Sakesta. Se oli tosissaan ihan järkyttävässä kunnossa.
”Hei mitä hittoo?” Sakke älähti levittäen käsiään ja näytti aika pelottavalle sekavuustiloissaan, mutta mun rohkeus ei murentunut, sillä mä olin niin vihainen. ”Joona, mitä helvettíä? Mitä tää sun uus kaveri oikeen säätää?” Sakke jatkoi tajuttuaan Joonan ja nousi ylös. Mä liikahdin kauemmas ja kiskoin Iidan mukanani.
”Vitun idiootti”, Joona sanoi. ”Onks sulla mitään hajua minkä ikänen toi tyttö on?” se kysyi sitten tylysti ja musta tuntui jotenkin hyvältä, kun se puolusti mua, vaikka tunsikin Saken. Mun päässä kiehui ja mua ärsytti ja jotenkin surettikin samaan aikaan.
”Mitä väliä? Kaikki ne näyttää samalta ja kaikilta niiltä saa pillua”, Sakke vastasi välinpitämättömästi ja mun olisi tehnyt mieli mennä ja lyödä sitä. Mä purin hampaani yhteen uskomattoman vihaisena. Ihan kusípää jätkä. Mä olin olettanut, että se oli varmaan ihan okei tyyppi, mutta ei kyllä todellakaan ollut.
”Sä oot oksettava”, Joona hymähti viileästi Sakelle, joka käveli lähemmäs sitä jotenkin uhkaavana. Ei Sakke edes sinänsä ollut pelottavan näköinen tyyppi, mutta nyt se näytti uhkaavalta ja pelottavalta.
”Niin no, mitäpä sä mistään pillusta mitään tiedät kun sua kiinnostaa vähän muut jutut”, Sakke sanoi ivallisesti ja joku poika nauroi. ”Sä oot ite oksettava.”
Joona katsoi Sakkea varsin viileästi, jopa kyllästyneesti, siinä missä Sakke tuntui käyvän yhtäkkiä ihan kierroksilla. Se vaikutti olevan juuri sellainen tyyppi, joka kilahti helposti kännissä. Osa porukasta katsoi Sakkea ja Joonaa, mutta osa oli keskittynyt vaan sekoilemaan omiaan.
”Just”, Joona hymähti lopulta värittömästi ja käveli mun sekä Iidan luokse. Joku Iidan ikäinen tyttö oli ilmaantunut Iidan toiselle puolelle puhumaan jotain hyvin kännistä ja halailemaan, niin, että mä jouduin pitämään niitä molempia pystyssä. Mä en itse todellakaan ollut harrastanut mitään tällaista ollessani kasiluokalla ja mä tiesin, että Iidakin oli oikeasti kiltti tyttö, eikä tällainen. Sitä paitsi, kuka helvettí ryyppäsi keskellä marraskuuta ulkona?
”Oliks sun pakko tulla sotkee meidän ilta?” paikallaan hoippuva Iida sönkkäsi mulle sammaltaen ja mä huokasin.
”Niin, oliks pakko tulla sotkee meidän ilta?” Sakke huudahti provosoivasti, eikä nähtävästi halunnut antaa meidän lähteä, vaan käveli lähemmäs. ”Ootko sä Iivo joku uskovainen? Yhyy, jos juodaan vähän bissee porukalla”, Sakke alkoi ivata mulle ja mun sydän hakkasi levottomana sen kävellessä lähemmäs. Se taisi oikeasti suutahtaa, kun sen touhuja tultiin häiritsemään.
”Anna olla”, Joona totesi.
”En kysyny sulta, vai rupesko tota sun poikakaveria pelottamaan?” Sakke jatkoi ja mä en ehtinyt edes miettiä mitään vastausta, kun se yhtäkkiä otti kiinni mun takin rinnuksista. ”Mä kysyin sulta jotain”, Sakke sanoi mulle vihaisena. Mun ote irtosi Iidasta, minkä seurauksena pikkusisko yhdessä kännisen kaverinsa kanssa kaatui lumihankeen.
”Ihan oikeesti, anna olla”, Joona sanoi ja sen ääni kuulosti astetta vihaisemmalta, kun se repäisi Saken musta irti, ennen kuin mä ehdin itse reagoida. Mua ahdisti, mä halusin pois siitä. Mä halusin Iidan pois siitä.
”Mä en víttu kysyny sulta mitään!” Sakke ärähti ja samassa tarrasi Joonaan ja kaatoi sen raivoissaan lumihankeen alleen. Mä taisin jotenkin lamaantua. Sakke löi. Iida ja sen känninen kaveri eivät päässeet ylös hangesta, vaan kaatuivat kerta toisensa jälkeen maahan. Yhtäkkiä ympäristö tuntui tosi kaoottiselta. Mä mietin, että pitäisikö mun auttaa Joonaa. Vai pitäisikö mun auttaa Iidaa. Mä päätin auttaa Joonaa, koska Iida vaan räkätti maassa kaverinsa kanssa, siinä missä Joona valui yhtäkkiä verta. Mä en kuitenkaan ehtinyt leikkiä sankaria, sillä hyvin nopeasti tajusin Joonan painavan vuorostaan Saken maahan alleen.
”Rauhotu”, se henkäisi hermostuneelle pojalle allaan. Alakynteen lopulta jäänyt känninen Sakke työnsi Joonaa pois ja vähän aikaa Joona istui hajareisin sen vatsan päällä, kunnes nousi. Joona ei lyönyt Sakkea takaisin, vaikka sen huuli oli auennut ja tiputti punaista nestettä. Sakke könysi ylös myös ja kirosi kovaan ääneen, mutta näytti rauhoittuvan sen verran, ettei alkanut enää haastaa riitaa. Joona pyyhki vereen tahriutunutta leukaansa takkinsa hihaan ja mä suunnilleen tärisin, kun vedin Iidan sekä sen kaverin maasta takaisin pystyyn.
”Lähetään meille”, Sakke murahti muulle porukalle ja sai joukkoon eloa lähtiessään kohti puiston vieressä olevaa tietä. Mä pidätin hengitystäni ahdistuneena. Joona tarrasi yhtä tupakoivaa, yläasteikäistä poikaa ranteesta ja sai sen pysähtymään muiden seuratessa Sakkea.
”Sä lähet kotiin, Tiialla on ihan tarpeeks huolia ilman, että sä pyörit täällä kännissä”, Joona sanoi pojalle ja mä vilkaisin noita.
”Voi víttu”, se poika kirosi, mutta uskoi kuitenkin Joonaa ihmeellisen kiltisti ja jättäytyi muusta porukasta. ”Linnea, tuutko sä samaa matkaa?” se kysyi samalla kun heitti tyhjän kaljapullon hankeen. Iidan kanssa kikatteleva tyttö nosti katseensa ja hykerteli vähän aikaa paikallaan, kunnes liikahti ja lähti hoippumaan kohti Joonan jututtamaa poikaa. Mä veikkasin pojan olevan Tiian pikkuveli tai jotain vastaavaa. Kaksikon lähtiessä horjumaan toiseen suuntaan tielle päin, mä katsahdin Joonaa, joka pyyhki leukaansa. Mun olo oli epätodellinen. En mä ikinä joutunut tällaisiin tilanteisiin.
”Sattuuko?” Kysyin hiljaa. Joona pyöritti päätään ja katsahti ensin mua ja sitten Iidaa.
”Se oksentaa ihan just”, poika totesi, eikä mennyt kuin pari sekuntia, kun Iida painautui kaksin kerroin ja tyhjensi päivän ruokalistan lumihankeen. Mä irvistin pidellessäni kiinni siitä. Mä en voinut uskoa, että Iida oli tuossa kunnossa, että se ylipäätänsä oli kännissä. Luojan kiitos me oltiin satuttu paikalle, ties mitä olisi sattunut jos kukaan ei olisi estänyt Sakkea. Mun rintaa ahdisti jo pelkkä ajatuskin.
”Mulla on huono olo”, Iida valitti saatuaan kakomisensa loppumaan.
”No mä uskon”, huokasin. ”Lähetään kotiin.”
Iida pyyhki kasvojaan ja nojautui vasten mua ottaessaan jokseenkin haparoivia kävelyaskelia. Matkaa kotiin tästä ei onneksi ollut paljon mitään.
”Ei hitto Iivo, ethän sä kerro äidille tai Jarkolle mitään?” Iida mumisi sammaltaen ja alkoi yhtäkkiä nyyhkyttää lohduttomasti. ”Ethän kerro, ethän?”
”No en, mutta oikeesti lupaat, että tää ei toistu”, mä sanoin isovelimäisen saarnaavasti, vaikkei sillä varmaan tässä tilanteessa ollutkaan mitään merkitystä. Mä tasan tarkkaan läksyttäisin Iidaa huomisaamuna. Uskomatonta, että se veti vielä tuollaisen kuosin päälle keskellä viikkoa, kun huomenna oli kouluakin.
”Ei toistu, ei toistu”, Iida mumisi niiskuttaen, pyyhki kasvojaan ja horjahteli kun me käännyttiin Niittytielle. Joona käveli hiljaa meidän vieressä ja musta tuntui hitsin pahalta sen puolesta, jo toistamiseen tänä iltana. Mun teki mieli vaan katkoa sen Saken niskat, helvettí mikä ihminen. Mitä kaikkea se olisi tehnyt Iidalle, jos me ei oltaisi tultu siihen?
”Sä juot lasin vettä ja meet nukkumaan”, sanoin Iidalle topakasti, kun me päästiin viimein ulko-ovesta sisälle. Erehdyin päästämään irti siitä eteisestä ja pikkusisko rymähti tyylikkäästi selälleen lattialle. Se oli oikeasti ihan tajuttomassa kännissä.
”Mä en pääse ylös”, Iida valitti riisuttuaan kenkänsä. Joona ja mä nostettiin se yhdessä pystyyn ja Iida päätti nojailla Joonaan hetken aikaa. Se höpisi Joonalle jotain hyvin epämääräistä ja mä hain keittiöstä ison lasin vettä, kunnes palasin takaisin. Iida nyrpisteli vesilasille nenäänsä, mutta joi sen lopulta kuitenkin puolilleen.
”Ethän kerro äidille ja Jarkolle?” Iida toisteli kun mä talutin sen hetken päästä huoneeseensa.
”En kerro.”
”Onko varma?”
”On.”
Iida nyökytteli humalaisesti ja lopulta rojahti sängylleen melkein huvittavan suurieleisesti. Se ei alkanut ottaa päiväpeittoa pois, vaan sulki silmänsä ja näytti nukahtavan melkein saman tien. Mä nappasin tuolilta viltin ja laskin sen Iidan päälle, kunnes pyöritin päätäni edelleen melko epäuskoisena. Hitto mikä ilta. Mä toivoin vaan, ettei Iida oikeasti alkaisi hengailla tuollaisissa porukoissa. Tai etteivät sen Kiuruharjun kaverit olleet mitään sellaisia, jotka aiheuttivat vaan ongelmia.
Mä hieroin niskaani, kunnes kävelin eteiseen ja riisuin takkini sekä kenkäni. Joona istui eteisen penkillä ja painoi huultansa vessasta ottamaansa paperiin. Se oli pessyt kasvonsa, joten sen leuka ei ollut enää ihan veressä. Se tuijotteli lattiaa takki edelleen päällä sekä kengät edelleen jalassa ja säpsähti vähän, kun mä istuin sen viereen puiselle penkille.
”Haluutko sä jääpalapussin siihen?” kysyin varovasti ja Joona pyöritti päätään. Se katsoi hetken lattiaa paikoillaan, kunnes nojautui taaksepäin.
”Mun varmaan ois parempi lähtee”, se totesi sitten ja mä käänsin katseeni siihen ihmeissäni. Mä en tajunnut, että miksi se sanoi noin tai miksi sen muka pitäisi lähteä. En mä halunnut, että se lähtee.
”Mitä – tai miksi?” mä kysyin ja Joona vilkaisi mua, kunnes kohautti olkiaan.
”Ois vaan.”
Mä pyöritin päätäni.
”Minkä ihmeen takia?”
”En mä osaa selittää sitä.”
”Yritä.”
Joona pyöritti päätään, painoi kyynärpäät vasten polviaan ja kuljetti käsiään tummanruskeiden hiustensa lävitse jotenkin ahdistuneena. Sitten se nousi ylös nopeasti. Mä nielaisin.
”Mä – mun on oikeesti parempi lähtee”, Joona sanoi jotenkin tosi epämääräisesti.
”Johtuuko se musta?”
Joona pyöritti päätään.
”Haluutko sä olla yksin?”
Joona pyöritti päätään.
”Älä sitten lähde, mä en halua että sä lähdet”, sanoin varovasti. Joona nosti katseensa ja keskitti sen muhun. Se näytti taas jotenkin vähän rikkinäisemmältä. Mä nousin itsekin ylös ja kävelin sen luokse ja kiersin käteni sen ympärille. Mä halusin olla sen lähellä ja mä halusin, että se jäisi. Mä en halunnut olla yksin nyt, mä halusin olla Joonan kanssa. Mä painoin kasvoni Joonan mustaan talvitakkiin ja se kiersi kätensä mun ympärilleni vetäen mut kiinni itseensä. Mua ahdisti ja vapisutti ja suunnilleen itketti äskeinen tilanne, koska tuollainen ei todellakaan ollut mulle mitenkään tuttua, mutta pidin itseni kasassa, koska Joona tässä vuosi verta, enkä mä.
”Oikeesti?” Joona kysyi hetken päästä meidän irrottautuessa halauksesta.
”Oikeesti”, mä vastasin ja ihmettelin, että miksi se edes mietti mitään tuollaista. Totta kai mä halusin, että se jäisi. Joona oli niin kuin äskeinen olisi sen vika tai niin kuin mä en enää haluaisi äskeisen jälkeen viettää aikaa sen kanssa. Tai niin kuin se olisi jotenkin huonompi kuin mä. Joona katsoi mua hetken, kunnes pyyhkäisi peukalollaan mun poskeani. Sen huulesta tuli edelleen verta, mutta huomattavasti vähemmän kuin hetki sitten.
Me katseltiin hetki toisiamme hiljaisuudessa, kunnes Joona totesi, että polttaisi tupakan. Se oli jotenkin niin joonamaisen tökeröä sanoa siihen tilanteeseen niin, että mua jopa vähän hymyilytti, vaikkei olo ollutkaan ihan hilpein. Me suunnattiin takaovelle ja pihaterassille päästyämme Joona sytytti tupakan istuutuen puiselle penkille. Mä istuin sen viereen.
”Se Sakke on ihan kusípää”, totesin hetken päästä ja Joona katsahti mua.
”Joo, se on mulkkú jätkä.”
”Ootteks te hyviäkin kavereita?” kysyin saaden Joonan pyörittämään päätään.
”Oltiin joskus yläasteella, mutta sit sillä karkas mopo vähän käsistä”, Joona vastasi kohauttaen olkiaan. ”En mä sen kanssa hengaa kun joskus baarissa, eli todella harvoin.”
”Vaikuttaa kauheelta ihmiseltä”, mutisin varsin suoraan ja mua puistatti ajatuskin Sakesta. ”Mä en tajua miten Iida oli tossa kunnossa tai miten se ylipäänsä oli juomassa, se on oikeesti kiltti tyttö.”
”Joo, no kannattaa sanoo sille, että pysyy ainakin Saken touhuista erossa”, Joona vastasi katsahtaen mua ja mä nyökyttelin. ”Mä kyllä veikkaan, että sun siskolla on huomenna sellanen olo, että se ei ehkä oo lähössä ihan hetkeen enää ryypiskelemään.”
Mä naurahdin hiljaa ja katsoin Joonaa, jonka kasvoilla häivähti hyvin pieni, nopea hymy. Sen huuli valui verta enää hyvin vähän, mutta jälki näytti silti ilkeältä. Jos joku löisi mua, niin mä olisin ihan hysteerinen, mutta Joona oli hyvin rauhallinen. Mä raaputtelin jalallani terassin lattialautoja, kunnes siirsin katseeni takaisin Joonaan. Se näytti tosi mietteliäältä.
”Mitä mietit?” kysyin ja Joona vilkaisi mua vieden tupakan huulilleen.
”En mitään.”
”Sano nyt”, mä yritin ja Joona huokasi vähän katsellen sormissaan savuavaa röökiä.
”Ärsyttää vaan jotenkin, kun ei osaa silleen olla”, se vastasi. Mä en ihan ymmärtänyt mitä se ajoi takaa.
”Mitä sä tarkotat?”
”En mä tiiä, jotenkin kun yrittää olla sellanen – tai ei yritä, vaan onnistuu olemaan sellanen, että vois olla jonkun tietyn ihmisen mielestä vaikka ihan kiva tyyppi, tai sellanen, että se joku vois vaikka oikeesti tykätä ja sitten siitä tulee oikeesti tosi hyvä olo”, Joona selitteli katsellen tupakkaansa, ”niin sitten on kohta tyyliin naama veressä tai muuten vaan jotenkin kusee kaikki hommat tai käyttäytyy paskasti tai mitä vaan, kun ei osaa olla ja sitten tulee tosi hölmö olo, tavallaan sellanen, että mitähän víttua sitä taas kuvitteli itestään.”
Mä katsoin sitä ja mietin, että viittasiko se sillä jollain muhun. Periaatteessa mä tajusin mitä se ajoi takaa, mutta mä en tajunnut, että miksi se ajatteli noin.
”Miten niin et osaa olla?” kysyin ja Joona imaisi tupakkaansa.
”En mä tiiä, mä oon tällanen”, se totesi ja pyöritti sitten päätään. ”Mitä hittoa mä selitän? Sori oikeesti, ihme lässytystä.”
”Eikä oo”, mä sanoin katsellen Joonaa. ”Sun ei pitäis olla niin itsekriittinen, mä veikkaan, että se joku aattelee silti, että sä oot kiva tyyppi ja mä veikkaan, että se joku silti tykkää susta”, mä sanoin hymyillen varovasti. Joona käänsi katseensa muhun ja mun vatsanpohjaa nipisteli vähäsen.
”Luuletko niin?” se kysyi ja mä nyökyttelin hymyillen vähän leveämmin.
”Varmasti”, mä sanoin ja Joonan käsi etsiytyi kohta mun penkillä lepäävälle kädelleni. Mä katsahdin vieressäni istuvaa poikaa ja sen huulilla kävi pieni hymy, kun se katseli pimeää takapihaa. Me istuttiin siinä hiljaa jonkin aikaa vielä senkin jälkeen, kun Joona oli polttanut tupakkansa, kunnes suunnattiin takaisin sisälle.
Mä vein sängyssään tuhisevan Iidan viereen lattialle sangon sekä yöpöydälle vesilasin, ihan vaan jos aamulla tosissaan olisi astetta pahempi olo. Me ei lopulta katsottu Joonan kanssa mitään elokuvaa, vaan riisuttiin ja sujahdettiin mun sänkyyni peiton alle. Mua edelleen jännitti olla Joonan vieressä pelkissä boksereissa, mutta se jännitys ei ollut yhtään hullumpaa – päinvastoin, se oli sellaista kutkuttavaa, hassua, kivan tuntuista jännitystä.
”Ootko sä sanonu Tumpille jotain?” Joona kysyi kun me maattiin vierekkäin mun leveässä sängyssäni. ”Tai kun se oli tollanen äsken.”
Mä käännähdin kyljelleni Joonaa päin ja katselin sitä pöytälampun valossa. Mä mietin, että kehtaisinko mä kertoa sille siitä mitä me oltiin juteltu Tumpin kanssa pubissa puolitoista viikkoa sitten. Selällään makaava Joona käänsi päätään ja keskitti sinisten silmiensä katseen mun ruskeisiin. Sen huuli ei enää vuotanut verta, mutta jälki näytti kipeältä.
”En mä – tai tavallaan”, sanoin hieman vaikeana ja katsoin hetken muualle. ”En mä suoranaisesti kertonu, se tavallaan arvas.”
”Ai mitä?”
Mä katsahdin Joonaa, jonka läheisyys sai yhtäkkiä mun sydämen lyömään ihan hulluna.
”No että mä – että mä oon ihastunu suhun”, sain sanottua, vaikka viimeiset sanat tulivatkin ulos muun huuliltani selvästi hiljaisemmin. Mä en tajunnut miten se oli niin vaikea sanoa, olinhan mä äsken terassilla käytännössä sanonut saman, vähän kiertoilmauksin tosin. Siirsin katseeni takaisin Joonan silmiin.
”Ai?”
Mä ähkäisin Joonan varsin lyhyelle kommentille.
”Se on salettiin joku CIA:n agentti, niin helposti se onki musta totuuden”, mä mumisin ja tajusin kuulostavani ihan idiootilta. Mun poskia alkoi kuumottaa. Joona katsoi mua ja sen kasvoilla kävi huvittunut hymy.
”Ei kai nyt ihan CIA:n kuitenkaan”, se mietti ja mä naurahdin hiljaa.
”No jonkun Supo:n vähintään!”
”Ei Supo:ssa oo agentteja.”
”Älä takerru siihen.”
Joona katsoi mua ja sen huulilla kävi taas hymy. Oikeastaan se hymyili mulle ihan yllättävän paljon, siis yllättävän paljon Joonaksi, paljon enemmän kuin vielä joku aika sitten. Mä purin alahuultani ja vastasin sen hymyyn.
”Okei, sori”, se sanoi sitten ja mä hymyilin uudestaan. Kohottauduin nojaamaan käteeni ja annoin katseeni kuljeskella Joonan kasvoilla. Mun teki mieli koskettaa sen paljasta ihoa peiton alla, mutta pidin kuitenkin käteni omalla puolellani. Musta oli niin hassua olla siinä. En mä ollut ikinä ennen ajatellut, että mä ehkä oikeasti tekisin jonkun pojan kanssa jotain tällaista. Tai en mä ollut ikinä ennen ajatellut, että mä voisin vaikka seurustella jonkun pojan kanssa. Nytkin mua jännitti, jopa hermostutti se, että mä tykkäsin Joonasta näin paljon, mutta silti mä olisin halunnut olla sen kanssa enemmän. Vai oltiinko me jo enemmän? Joona katseli kattoa ja mä katselin sitä ja mun mieleen nousi Saken äsken heittämä, ilkeäksi tarkoitettu iva Joonalle.
”Ootko sä –”
Mä nielaisin kysymyksen loppuosan ja sain Joonan kääntämään katseensa katosta muhun.
”Mitä?”
”Tykkäätkö sä vaan pojista?”
Joona katsoi mua hetken hiljaa.
”Eiks se oo tässä vaiheessa aika selvää?” se vastasi kysymyksellä ja mä mietin, että oliko se. Mä olin kuitenkin olettanut, että Tiia oli – ainakin jollain tavalla, ollut joskus enemmän kun vaan hyvänpäivän tuttu. Se tapa millä Tiia oli puhunut Joonalle rampeilla useampi viikko sitten voisi ihan hyvin antaa ulkopuoliselle sellaisen kuvan, puhumattakaan siitä, kun Tumppi heitti vitsiä Tiiasta ja fritsusta Joonan kaulassa.
”No en mä tiiä”, sanoin hiljaa ja Joona kohotti vähän kulmiaan. ”Tai siis, lähinnä mietin sitä Tiiaa.”
”Ei meillä oo mitään”, Joona vastasi ja mä kohotin kulmiani vuorostani. ”Oon mä pari kertaa joskus kännissä sählänny sen kanssa jotain.”
”Ai, okei”, mä sanoin ja Joona käänsi katseensa kattoon.
”Me ollaan tunnettu kauan”, se sitten selvensi. ”Sillä on tosi rankat perhetaustat ja mä, ainakin ennen, yritin jotenkin niin ku, olla sen tukena.”
”Et enää?”
”Se pyörii sellasissa porukoissa, että mä en ehkä enää pysty”, Joona vastasi ja käänsi katseensa muhun. Mä nyökyttelin hitusen. Joonasta tuntui paljastuvan koko ajan jotain lisää, mutta silti musta tuntui, etten mä tiennyt puoliakaan.
”Tosi harmi”, mä sanoin pienen hiljaisuuden jälkeen.
”Entä sä?” Joona kysyi ja multa meni hetki, ennen kuin mä tajusin mitä se tarkoitti. Mun mielestä oli tosi erikoista, lähes absurdia, jutella Joonan kanssa tällaisista asioista. Mun sängyssä. Saman peiton alla. Pelkissä boksereissa.
”No mulla oli viime syksynä tyttöystävä, ei se suhde tosin kovin kauaa kestäny, mutta kuitenkin”, sanoin ja pyöritin päätäni muistolle lukion kakkosvuoden tyttöystävästäni Vilmasta, jonka kanssa kaikki oli jotenkin ollut alusta asti tosi vaikeaa. ”Mä kyllä pussailin vanhojen jatkoilla kännissä yhden pojan kanssa”, jatkoin sitten ja naurahdin vähän. Okei, oli supererikoista kertoa Joonalle jostain tuollaisesta.
”Aijaa?”
”En tiiä miks mä kerroin sen”, sanoin ja naurahdin uudemman kerran sanojeni päätteeksi. Joona katseli mua mietteliäänä ja sen suupieleen nousi lopulta hymy. Hetken aikaa me oltiin hiljaa, kunnes Joona käännähti myös kyljelleen mua päin, kohottautui nojaamaan käsivarteensa ja nosti sitten toisen kätensä pyyhkäisten mun hiuksiani.
”Kaikki jees?” se lopulta kysyi laskiessaan kätensä alas ja viittasi kaiketi Sakkeen sekä Iidaan.
”Joo”, mä nyökyttelin. ”Kiitti kun puolustit mua siellä puistossa.”
”Joo, en mä ihan kusípää kuitenkaan oo”, Joona sanoi vakavasti, mutta sitten sen suupieleen syttyi hassu hymy. Mä kohotin kulmiani.
”No en mä niin ajatellutkaan”, vastasin ja Joona katsoi mua hetken, kunnes nyökytteli hitusen. ”Onks sulla kaikki jees?”
”Joo.”
”Sattuuks?”
Joona pyöritti päätään ja hipaisi sormillaan alahuultaan.
”Eipä oikeestaan”, se totesi, kunnes painoi päänsä tyynyyn. Mä tein samoin. Joonan käsi liikahti peiton alla mun kyljelleni ja mä siirryin vähän lähemmäs sitä. Hetken päästä me sanottiin hyvät yöt ja mä sammutin yöpöydän lampun, kiersin oman käteni Joonan kyljelle ja suljin silmäni hymyillen hitusen itsekseni.
*
Seuraavana aamuna mä heräsin seiskan aikaan siihen kun mun kännykkä huudatti herätystä. Koulu alkaisi yhdeksältä, mutta eilisistä tapahtumista johtuen mä en ollut todellakaan menossa kouluun ja jättämässä Iidaa yksin kotiin. Haukotellen avasin silmäni ja tajusin Joonan käden kiertyneen mun ympärilleni selkäni takaa. Mä olisin halunnut vaan jäädä siihen, mutta kurottauduin kuitenkin sen verran, että sain napattua kännykkäni ja sammutettua herätyksen. Joona näytti myös heränneen, sillä se liikahti mun selkäni takana ja sen käsi siirtyi pois mun ympäriltäni. Mä käännyin selälleni puhelin kädessäni ja käänsin kasvoni kohti Joonaa, joka oli myös kääntynyt selälleen. Se hieraisi silmiään, kunnes käänsi päätään katsoakseen mua.
”Vitun koulu”, se huokasi lopulta ja sulki hetkeksi silmänsä.
”Mä jään tänään kotiin ton pikkusiskon takia”, totesin ja Joona nyökytteli avaten silmänsä.
”Niin kannattaa.”
”Voit säkin jäädä tänne”, mä heitin kokeilevasti ja Joona katsahti mua pyörittäen sitten päätään.
”En voi, mä oon ollu niin paljon poissa, että lennän kohta kursseilta ulos”, se sanoi ja nousi lopulta istumaan. ”Sitä paitsi, mä veikkaan, että sun on parempi jutella sun siskon kanssa ihan kahestaan.”
Mä nousin myös istumaan ja nyökyttelin vuorostani, sillä Joona oli oikeastaan kyllä ihan oikeassa. Se haroi sotkuun menneitä, tummanruskeita hiuksiaan ja katseli hetken aikaa eteensä unisena. Se näytti aivan hitsin ihanalta. Mä hymyilin itsekseni.
”Voinks mä käydä suihkussa?” Joona kysyi kohta ja katsahti mua.
”Joo, tietty.”
Mä haukottelin ja venyttelin hetken, kunnes lopulta kampesin itseni ylös sängystä. Otin tuolilla lepäävät farkkuni ja vedin ne jalkaani katsahtaen sitten Joonaa, joka tuijotteli edelleen eteensä saaden selkeästi vähän mua hitaammin itsensä hereille.
”Mä käyn etsii sulle pyyhkeen”, sanoin ja sain Joonan katseen siirtymään itseeni. Se nyökytteli ja mä painelin ulos huoneestani. Kävin etsimässä kodinhoitohuoneen kaapista Joonalle pyyhkeen, kunnes palasin takaisin. Joona seisoskeli mun huoneen keskellä farkut jalassaan ja selasi kännykkäänsä edelleen aika unisena. Mun olisi tehnyt mieli mennä lähelle ja koskea sen paljasta yläkroppaa, mutta en uskaltanut. Sen sijaan mä ojensin sille pyyhkeen ja se kiitti, kunnes kysyi missä täällä oli kylpyhuone.
Iida näytti edelleen nukkuvan huoneessaan ja mä veikkasin, että se kyllä nukkuisi vielä pitkään, vaikka olikin lopulta ollut eilen jo varmaan puoli kymmeneltä unten mailla. Mua vähän ahdisti koko eilinen edelleen, vaikka samaan aikaan musta tuntui hitsin kivalta, kun mä mietin Joonaa ja sitä, että olin saanut taas nukkua sen vieressä. Mä tykkäsin siitä vaan enemmän koko ajan ja ihastuminen tuntui tosi kutkuttavalta ja kivalta ja hassulta, mutta myös pelottavalta. Mä mietin, että halusiko Joona jotain vakavampaa, tai voisiko meistä tulla jotain vakavampaa. Ja jos voisi, niin mitä kaikki sanoisivat. Mitä Aksu sanoisi. Mitä mun äiti sanoisi. Ehkä mä ajattelin ihan liikaa ja liian pitkälle. Rypistin otsaani mietteliäänä kun vedin t-paitaa päälleni Joonan mentyä suihkuun.
Hetken päästä mä etsin jääkapista aamupalatarpeita ja lopulta istuuduin keittiön pöytään haukotellen. Joona käveli kylppäristä hetken päästä hiuksiaan pyyhkeeseen kuivaillen ja mä katselin vaivihkaa sen paljasta yläkroppaa, kun se käveli keittiön ohi mun huoneeseeni pelkissä farkuissa. Mun mieleen nousi eilinen hetki sohvalla ja mä huomasin miettiväni, että miltä tuntuisi hyväillä Joonaa. Tai miltä tuntuisi kun se hyväilisi mua.
Iivo jumálauta, nyt sun pitää rauhoittua.
Hieroin kasvojani ja koitin karkottaa tuollaiset ajatukset mielestäni siinä samalla. Joona tuli kohta keittiöön ja oli löytänyt t-paidan yläkroppansa peitoksi. Sen hiukset olivat kosteat ja hauskasti sotkussa. Mä kiitin ylempiä voimia mielessäni siitä, ettei Joona tiennyt mitä mä olin äsken mielessäni kelaillut, kunnes kehotin vastapäätä istunutta poikaa ottamaan aamupalaa. Joona teki itselleen pari leipää ja mä kaadoin maitoa murojeni sekaan.
Puoli yhdeksän aikaan mä nojailin eteisen seinään ja katsoin kun Joona kiskoi kenkiä jalkaansa. Se sanoi käyvänsä hakemassa kotoaan koulukirjoja ja mä mietin ääneen sen isää. Joona totesi vaan, että sen isä olisi kuitenkin sammunut, joten siitä tuskin olisi sen isommin harmia ja että se menisi kuitenkin mummilleen koulun jälkeen. Mun mahassa muljahti inhottavasti, kun mä mietin Joonan isää, mutta en kommentoinut asiaa sen enempää.
”Nähdään sit varmaan koulussa huomenna”, mä sanoin kun Joona heitti repun selkäänsä.
”Joo.”
Mun teki mieli pussata sitä, mutta ujous vei voiton, joten tyydyin vaan hymyilemään varovasti. Joona sanoi heipat ja mä sanoin heipat, minkä jälkeen se paineli ulko-ovelle sekä sitä kautta ulos.
Mä ehdin katsella telkkaria ja selailla kännykkääni pari tuntia, ennen kuin Iida viimein heräsi. Pikkusisko oli vähintäänkin surkeana laahustaessaan huoneestaan vesilasin kanssa olkkarin puolelle. Mä en oikeastaan tiennyt, että mitä olisin sanonut sille. En mä osannut saarnata, se oli äidin hommia. Sitä paitsi Iida näytti niin surkealta, etten mä oikein olisi edes raaskinut. Mä olin vaan helpottunut, että se oli siinä, eikä jossain missä lie Saken luona tekemässä ties mitä.
”Huomenta”, tervehdin lopulta ja Iida katsahti mua punoittavine silmineen. Pikkusiskon silmämeikki oli valunut poskille ja hiukset olivat sotkussa siihen malliin, että se näytti juuri niin kliseisen krapulaiselta kuin vain ihminen saattoi näyttää. Iida mumisi huomenet, kunnes katsahti ympärilleen.
”Ei kai se sun kaveri oo täällä?” sisko mutisi sitten ja mä pyöritin päätäni. ”Hyvä, tää on tarpeeks noloo muutenkin”, se huokasi ja istui sohvalle vesilasi aavistuksen vapisevassa kädessään.
”Mitä hittoa sä oikein luulit tekeväs eilen?” mä pukahdin lopulta ja Iida nojautui polviaan vasten painaen otsansa vasten kämmentään.
”En mä tiiä, kaverit yllytti”, se ynähti.
”Voi helvettí Iida, sä oot fiksu tyttö, sä voit ajatella ihan omilla aivoillakin”, mä aloin kuitenkin saarnata, vaikken kokenutkaan sitä ihan omaksi jutukseni.
”Joo joo.”
”Tajuutko sä mitä kaikkee ois voinu sattua jos mä en – jos me oltais tultu siihen?” henkäisin hermostuneena ja koitin saada Iidan katseen kiinni. ”Kuulitko?”
”Joo joo, tajuan!” Iida sanoi kivahtaen ja nosti päänsä käsistään.
”Mitä sä nuoleskelit sen Saken kanssa ees?” tivasin ja Iida tuhahti hiljaa pyyhkien kasvojaan.
”Ai onks se joku sun tuttu?”
”No ei ole”, sanoin tiukasti. ”Anna olla viimenen kerta kun pyörit sen tyypin kanssa”, jatkoin katse Iidassa.
”Joo joo, ei oo pelkoo, ei se ollu ees hyvännäkönen”, pikkusisko hymähti ja mä pyöräytin silmiäni sen typerän pinnallisille puheille. ”Se sun kaveri on kyllä hyvännäköinen”, Iida tuumasi sitten viitaten Joonaan ja mä kohotin kulmiani.
”Jos vaikka keskittyisit niihin oman ikäisiin poikiin”, mä tuhahdin ja Iida kohautti olkiaan. ”Tai jos vaikka keskittyisit johonkin muuhun kun poikiin, esimerkiks kouluun – tajuutko, että sulla ois tänään ollut kouluakin?”
”No kyllä mä tajuan ja kyllä mua kaduttaa eilinen”, Iida sanoi. ”Mutta mä oon saanu kavereita, enkä mä haluu jäädä yksin, siks mä eilen join, vaikka se oli tyhmää”, pikkusisko selitteli sitten ja sen ääni murtui vähän. Mun hermostuneisuus katosi hyvin nopeasti sen myötä ja mä liikahdin istumaan Iidan viereen. Kyllä mä sitä tajusin, kyllä mä tiesin, että sitä pelotti jäädä yksin, koska Kuopiossa se oli ollut tosi yksinäinen.
”Et sä jää yksin”, mä sanoin ja kiersin toisen käteni Iidan laihojen hartioiden ympärille.
”Enhän?” Iida niiskaisi.
”Et jää.”
Iida nyyhkytti vähän aikaa ja mä silittelin sen olkapäätä. Se oli mulle aivan tajuttoman tärkeä ja vaikka me aina välillä riideltiin, niin me oltiin silti tosi läheisiä. Mä halusin vaan, että Iidalla oli kaikki hyvin. Pikkusiskon aikaisemman masennuksen ja syömishäiriön jälkeen se ei todellakaan ollut mikään itsestäänselvyys.
”Ethän sano mutsille tai Jarkolle?” Iida kysyi jonkin ajan kuluttua saatuaan itkunsa loppumaan. Se kohottautui ja mä laskin käteni sen hartioilta.
”En, mutta lupaat, ettet tee mitään tollasta enää”, mä sanoin vakavana ja Iida nyökytteli.
”Lupaan.”
”Hyvä.”
”Kiitti Iivo.”
Mä hymyilin vähän ja Iida hymyili takaisin, kunnes se pyyhki kasvonsa kyynelistä ja ilmoitti lähtevänsä suihkuun. Mä katsahdin sitä nyökytellen ja kun Iida suuntasi kylpyhuoneeseen, niin mä painelin keittiöön mietiskelemään mitään safkaa mä kokkailisin meille tänään. En mä mikään kovin hyvä ollut ruokaa laittamaan, mutta osasin sentään perunat keittää ja jauhelihan paistaa, jos ei muuta.
*
Me tehtiin lopulta Iidan kanssa porukalla makaronilaatikkoa ja illalla, kun Iida oli nukkunut kahden tunnin päiväunet, me viettiin sisko-veli-aikaa katsomalla leffaa sekä syömällä sipsiä ja karkkia. Me ei puhuttu enää eilisestä mitään, mutta mä veikkasin, että Iida oli kuitenkin ottanut mun puheet tosissaan. Ei se ollut sitä tyyppiä, joka hankkisi ongelmia, ei meistä kumpikaan ollut. Tietysti yläaste oli sellaista aikaa, että eksyi helposti väärille teille, mutta mä halusin uskoa, ettei Iidalle kävisi niin.
Kun mä kymmenen aikaan illalla sitten makoilin sängyssäni selaillen älypuhelintani, niin Joona pyöri mun mielessäni. Teki mieli laittaa sille jotain viestiä, vaikka vaan hyvän yön toivotus, mutta se tuntui tosi lällyltä, kun kyse oli kuitenkin Joonasta. Sen sijaan mä WhatsAppasin sille asiasta, josta me oltiin puhuttu viime viikolla koulun ruokalassa.
Hei muutes lähetkö viikonloppuna mun kaa jyväskylään ostamaan uuden dekin siihen skedeen? :)
Joona oli paikalla, joten se vastasi melkein heti, että mennään vaan ja laittoi perään emojin, jolla oli aurinkolasit. Mua huvitti ja hymyilytti, koska emojit eivät jotenkin olleet yhtään joonamainen juttu. Mä vastasin, ettei mulla ollut autoa käytössä, joten pitäisi mennä bussilla, mihin Joona vastasi, että voisi lainata mumminsa autoa. Mä laitoin sille peukun ja katselin hetken puhelimen ruutua, kunnes lopulta sitten kuitenkin toivotin sille hyvää yötä. Joona laittoi mulle kuvan sängyn päädyssä makoilevansa Sulosta ja toivotti myös hyvää yötä siltä ja Sulolta. Mä purin huultani hymyillen ja mun mahanpohjaa kutitteli taas. Hitto se osasi oikeasti olla niin söpö. Mun kasvoilla oli varmaan oikeasti kestohymy, kun mä hetken päästä laskin kännykän yöpöydälleni ja painoin pään tyynyyn. Mä oli niin kuin joku ihastunut teinityttö. Mä en malttanut odottaa, että mä saisin taas olla Joonan kanssa.
Seuraavana päivänä koulussa mä en paljoa sitten kuitenkaan voinut Joonan kanssa olla, johtuen Aksusta ja Eeliksestä. Ruokalassa pojat kyselivät missä mä olin ollut eilen ja selittelin jotain huonosta voinnista.
”Yläasteen pihassa taitaa muuten olla jo ulkojäät, lähetäänkö pelaa joku päivä?” Aksu kysyi kun mun eilinen poissaolo oltiin käsitelty. ”Sä varman tykkäät lätkästä kans?” se kysyi multa ja mä vilkaisin kaveriani hymyillen.
”Tietty, mennään ihmeessä”, mä tuumailin vilkaisten samassa pöydässä istuvaa Aksua, Eelistä ja Niklasta. ”Me itseasiassa käytiin just Kuopiossa viime viikonloppuna kavereiden kanssa pelailee”, selitin samalla kun levitin voita leivälleni.
”Joo”, Aksu nyökytteli hymyillen. ”Sun pitäs ottaa meidät joskus mukaan Kuopioon, voisit esitellä vanhoja hoodejas ja näyttää parhaat menomestat”, se jatkoi saaden mun naurahtamaan.
”Tietty, sanokaa vaan millon mennään”, mä virnistin ja Aksu taputti mua toverillisesti selkään. Sen jälkeen pojat alkoivat puhella lätkästä ja mä annoin katseeni käväistä toisella puolella ruokalaa istuvassa Joonassa. Oliver sekä Tumppi istuivat sen kanssa samassa pöydässä ja nuo juttelivat jostain mikä sai Joonan kohottelemaan kulmiaan, Oliverin levittelemään käsiään ja Tumpin räkättämään kovaan ääneen. Mä hymähdin itsekseni, kunnes pakotin katseeni pois ja koitin päästä mukaan pöytäseurueeni keskusteluun.
Torstain loppupäivä oli matikkaa, joten mä en sitten päässyt juttelemaan Joonan kanssa oikeastaan ollenkaan koko koulupäivän aikana. Mua turhautti Aksun ja Joonan välit ja mua pelotti ajatus siitä, jos Aksu tietäisi mitä mun ja Joonan välillä oli tapahtunut. Iltapäivällä kotosalla Iida ilmoitti lähtevänsä Kuopioon huomenna ja mä mietin, että rohkaistuisin kysymään Joonaa meille viikonlopuksi. Äiti soitteli alkuillasta ja kyseli miten meillä täällä meni. Mä kerroin, että tosi hyvin, vaikka eilinen kummitteli edelleen varsin vahvasti mun mielessäni. En voinut olla miettimättä, että millaisen slaagin äiti saisi, jos se tietäisi Iidan eilisestä seikkailusta. Tai jos se olisi ollut äiti, joka Iidan olisi sieltä puistosta Saken sylistä löytänyt. Tai poliisi, joka olisi soittanut äidille, että sen tytär heilui kylillä ympäripäissään. Luojan kiitos se olin mä, joka sinne oli paikalle sattunut. Tai mä ja Joona. Jos mä olisin ollut yksin, niin Sakke olisi varmaan kiskonut mua turpaan.
Illalla mä väsäilin kouluhommia varmaan melkein pari tuntia, kunnes havahduin siihen, että Tumppi soitti. Vastasin pojalle rempseästi ja se vastasi takaisin vähintään yhtä rempseästi.
”Lähetkö kyläbilikselle?” se kysyi ja mä laskin koulukirjan sylistäni. ”Ollaan Joonan kanssa ajelemassa.”
Mun huulille kapusi hymy.
”Juu, miksei”, vastasin koittaen olla kuulostamatta liian innokkaalta.
”Jees! Me tullaan kymmenen minuutin päästä.”
”Tähän meidän pihaan?”
”Niin, kyllähän toi Joona aika hyvin tuntuu tietävän missä sä asut”, Tumppi sanoi ja mä kuulin sen äänestä, että se virnisti. Mun poskia kuumotti sen sanat.
”Aa, joo, niin.”
Tumppi nauroi. Sitten me lopetettiin puhelu ja mä loikkasin sängyltäni sekä suuntasin ulos huoneestani. Huikkasin Iidalle käyväni ulkona ja kysyin, siltä että se pärjäisikö se, mihin Iida vastasi tuhahtaen, ettei ollut mikään pikkulapsi. Mä pyöritin päätäni huvittuneena ja kymmenen minuutin päästä painelin ulko-ovesta pihamaalle kiskoen pipoa korvilleni. Tumppi ja Joona olivat jo pihalla, istuivat harmaassa yhdeksänkymmentäluvun Toyotassa, ensimmäinen ratin takana ja jälkimmäinen pelkääjän paikalla. Mä avasin takaoven ja tervehdin noita istuessani alas. Autossa soi joku rosoinen suomipunk ja Tumppi väänsi musiikkia hieman hiljemmalle kääntyessään katsomaan mua.
”Ai siis sun porukat on jossain reissussa?” se kysyi virnistäen ja mä kohotin kulmiani.
”Joo, ne on viikon ulkomailla.”
”No miten ois pienet illanistujaiset lauantaina?” rokkitukka innostui ja mä naurahdin vähän. ”Siis oikeesti pienellä porukalla, ei mitään kotibileitä, vaan tyyliin mä ja Joona ja öö – no mä ja Joona.”
Joona vilkaisi ratin takana istuvaa poikaa kohottaen kulmiaan.
”Jää vissiin vieraslista lyhyeks jos mä tuun”, se totesi neutraalisti ja Tumppi taputti sitä olalle.
”Ei se määrä vaan laatu, rakas ystäväni”, rokkari tuumasi pörröttäen sitten Joonan tukkaa ja sai Joonaan heilauttamaan päätään kauemmas. Mä katsahdin noita huvittuneena, kunnes tuumasin, että tervetuloa vaan istumaan iltaa. Tumppi näytti peukkua, kunnes kaarsi auton pois meidän pihalta.
”Alun perin mä mietin jos kysyisin Neean tänne viikonlopuksi”, Tumppi sanoi samalla kun naputteli rattia musiikin tahdissa. ”Mutta sitten mä aloin epäillä, että uskallanko mä esitellä sitä vielä mutsille ja Tuulalle, kun ei me nyt olla ees kauaa tunnettu”, jätkä selitti naurahtaen ja mä virnistin.
”Tietääkö ne, että sulla on nainen?” mä kysyin ja Tumppi nyökytteli.
”Joo, mä aina juoruan mutsille kaiken mun naisseikkailuista”, rokkitukka vastasi huvittuneena.
”Teillä on aika avoimet välit sitten varmaan”, mä tuumasin.
”Joo, välillä liiankin, yläasteella mä kerroin mutsille ihan avoimesti, että mä oon rakastunut meidän terveystiedon opettajaan”, Tumppi selosti ja mä katsoin sitä huvittuneena. ”Muistatko Joona sen maikan? Riina Haapalan?”
”Muistan, se vihas mua.”
Tumppi nauroi.
”Voi ei sua ressukkaa”, rokkari virnuili. ”Musta se tykkäs, meillä klikkas hyvin yhteen.”
”Tai sit sä vaan kuvittelit”, Joona sanoi ja Tumppi läimäisi sitä olkapäähän.
”Älä viiti!”
Mä naurahdin noille. Tumppi selosti vielä vähän yläasteen terveystiedon opettajastaan, kunnes ilmoitti, että halusi polttaa tupakan ja käänsi auton kohti Tähtitorninmäkeä. Näköalapaikalle parkkeerattuaan me astuttiin ulos autosta ja Tumppi sekä Joona pistivät molemmat tupakaksi. Mä työnsin käteni takin taskuihin hieman hytisten ja vilkaisin ympärilleni hämärässä.
”Onks toi sun auto?” kysyin katsahtaen Toyotaa ja Tumppi pyöritti päätään viedessään tupakan huulilleen.
”Tuulan auto”, se vastasi ja mä nyökyttelin. Katsahdin toisella puolellani seisoskelevaa Joonaa, joka vilkaisi mua myös silmäkulmastaan. Mä käänsin katseeni maahan ja hymyilin itsekseni takin kaulukseeni. Tumppi höpötteli jostain Jyväskylässä olleesta keikasta, jonne se oli lähtenyt kavereidensa kanssa Tuulan autolla ja sitten siinä oli käynyt niin, että auto oli levinnyt kesken matkan. Poikien saatua tupakat poltettua me paineltiin takaisin autoon ja Tumppi ilmoitti soittavansa meille tosi hyvän biisin. Se valitsi oikean kappaleen, käänsi musiikin kaakkoon rosoisen kitarasoundin lähtiessä soimaan ja heilutteli päätään sekä lauloi mukana kääntäessään auton pois Tähtitorninmäeltä. Mua nauratti kun mä katsoin sitä, se oli jotenkin niin heittäytyväinen ja hauska tyyppi, ettei siitä vaan voinut olla tykkäämättä.
*
Seuraavana aamuna mä törmäsin Joonaan koulun tupakkapaikalla. Se seisoskeli itsekseen ja katseli lumista maata ajatuksissaan. Mä kävelin sen luokse ja tervehdin saaden sen nykäisemään kuulokkeet korvistaan ja nostamaan katseensa muhun.
”Huomenta”, se vastasi katsellen mua ja mä hymyilin varovasti.
”Mitä meinasit tänään?” kysyin muina miehinä ja Joona kohautti olkiaan.
”Ei oo suunnitelmia.”
”Iida lähtee isän luo Kuopioon iltapäivällä koko viikonlopuks, niin haluutko tulla meille?” rohkaistuin kysymään ja sain ääneni jopa pysymään ihmeellisen rentona. Joona puhalsi savua marraskuun pakkaseen katsoen mua.
”Haluan”, se lopulta vastasi rauhalliseen sävyyn ja mun suupielet liikahtivat kohti korvia vähän liiankin innokkaasti. Joonan huulessa oleva haava oli vähän paremman näköinen, mutta sen kyllä huomasi silti varsin hyvin ja se näytti edelleen tosi kipeältä. Enempää mä en ehtinyt jutella Joonan kanssa kun Oliver käveli tupakkapaikalle savukettaan sytytellen. Nahkatakkiin pukeutunut poika kyseli Joonalta, että lähtisikö se tänään baariin, mihin Joona vastasi, että oli muita suunnitelmia. Oliver kysyi, että mitä ja Joona sanoi, että paljon parempaa tekemistä kuin roikkua baarissa. Mua hymyilytti, mutta piilotin hymyni taas takkini kaulukseen.
Iida teki eteisessä lähtöä reppu selässään kun mä tulin kotiin koulusta kolmen jälkeen. Mä heitin oman koulureppuni eteisen penkille ja riisuin kenkäni Iidan kiskoessa omiaan jalkaan. Pikkusiskon sitten astellessa ulko-ovelle mä sanoin sille, että kertoisi isälle sekä Tainalle terveisiä. Iida vastasi kertovansa ja huikkasi sitten moikat. Mä huikkasin takaisin ja systerin mentyä päätin vähän siivota, sillä keittiöön oli ainakin kertynyt mukava tiskivuori mun ja Iidan yleisen kotitöihin liittyvän laiskuuden takia.
Joona soitteli ovikelloa joskus viideltä ja mua hymyilytti väkisin kun avasin sille oven. Mä en ollut varma mikä meidän juttu oikeasti oli, mutta juuri nyt mä olin vaan hiton iloinen, että Joona halusi viettää mun kanssa aikaa. Vielä alkuviikosta mä olin ehkä luullut vähän toisin. Mä halusin tutustua siihen, tietää siitä vaan koko ajan lisää.
”Onks nälkä? Mä mietin jos tehtäis tortilloja”, sanoin kun Joona oli riisunut ulkovaatteet ja huomasin taas yhtäkkiä jännittäväni vähän, vaikka ihan pari päivää sittenhän Joona oli ollut meillä. Mä katsoin sitä ja se sen suupielessä kävi hassu hymy kun se katsoi mua.
”Mitä?” mä ähkäisin hiljaa hiuksiani haroen.
”Ei mitään”, Joona vastasi. ”Tehdään vaan niitä.”
”Hyvä! Mä nimittäin kuolen nälkään”, tuumasin vähän rentoutuen. Joona kallisti hieman päätään, kunnes laski repun selästään ja seurasi mua keittiöön. Mä kyselin Joonalta oliko se hyvä kokki ja se sanoi, että safkaa oli tullut tehtyä aika paljon, joten mä annoin sen sitten paistaa lihan ja keskityin itse pilkkomaan kasviksia. Joona heitti hupparinsa keittiön tuolille ja etsi omatoimisesti paistinpannun yhdestä keittiön kaapeista. Mä aloin pilkkoa tomaatteja, mutta vilkuilin suunnilleen vähän väliä Joonaa, joka näytti tajuttoman hyvältä ruskistaessaan jauhelihaa hellan vieressä.
”Mitä sun sisko muuten sano sillon keskiviikkoaamuna?” Joona kysyi kun jonkin ajan päästä siirsi maustetun lihan pois kuumalta levyltä.
”Olihan se aika katuvainen”, mä vastasin katsahtaen Joonaa ja laitoin leikkuulaudan tiskialtaaseen saatuani kasvikset paloiksi. ”Sano ettei tuu toistumaan.”
Joona nyökytteli katsoen mua. Mun mielestä oli tajuttoman kiva, että se jutteli mulle niin paljon enemmän nyt, kuin vielä jokin aika sitten. Mä ehdotin, että katsottaisiin jotain leffaa, mikä sopi Joonalle. Oikeasti mä olisin vaan halunnut tyyliin pussailla sen kanssa sohvan nurkassa, mutta sellaisen ehdottaminen olisi ehkä ollut vähän vajaata. Nappasin kaapista kaksi lautasta ja ojensin toisen niistä vieressäni seisovalle pojalle.
”Ootteks te tuntenut Tumpin kanssa pitkään?” mä kysyin yhtäkkiä mieleeni juolahtavan kysymyksen. Joona katsahti mua ja kohotti aavistuksen kulmiaan.
”Seiskaluokalta”, se vastasi. ”Miten niin?”
”Ei kun mietin vaan”, sanoin hymyillen hitusen. ”Se on kyllä tosi hyvä tyyppi.”
”Niin se on.”
Me väsäiltiin tortillat ja sen jälkeen mä laitoin mun huoneessani Xboxin päälle. Etsin Netflixin valikosta ja mun mieleen tuli väkisin Tumpin läpänheitto parin päivän takaa. Joona istui mun sängylleni ja mä istuin sen viereen ohjain kädessäni.
”Millasista leffoista sä tykkäät?” kysyin kun sain Netflixin auki ja katsahdin vieressäni istuvaa poikaa.
”Kaikki menee.”
”Ai joku lälly teiniromantiikkakin?” kysyin virnistäen vähän.
”Varsinkin se”, Joona vastasi vitsillä ja sen huulille nousi hymy kun mä naurahdin.
”Aika yllättävä piirre sussa”, mä tuumasin kääntäen katseeni siihen. Joona käänsi myös katseensa muhun ja hetken aikaa me katsottiin toisiamme, kunnes Joonan kasvot liikahtivat yllättäen lähemmäs ja huulet painuivat hyvin kevyesti mun huulilleni. Mä puristin ohjainta vähän tiukemmin käteeni ja mun sisällä läikähti taas kerran jotain lämmintä, kun mä liikautin huuliani vasten Joonan huulia. Se pusu ei kestänyt kovin kauan, mutta mun sydän kyllä ehti kiihdyttää tahtiaan ihan mainittavasti siitä huolimatta. Suudelman päätyttyä mä katsoin Joonaa hymyillen ja sen huulilla kävi taas pieni hymy. Mä olisin halunnut jatkaa ja pussata sitä uudelleen, mutta pakotin katseeni telkkarinruutuun. Selasin jonkun jenkkiläisen toimintakomedian kohdalle ja kysyin oliko Joona nähnyt sitä. Se sanoi, että ei, joten mä laitoin leffan pyörimään, vaikka mun ajatukset olivat jossain ihan muualla kuin elokuvan katsomisessa.
Mä söin tortillani nälissäni ihan ennätysvahtia ja syötyäni tyrkkäsin lautasen yöpöydälleni ja nojauduin paremmin seinää vasten. Joona laittoi lautasensa mun lautasen päälle syötyään ja liikahti istumaan mun viereeni seinän viereen.
”Oli kyllä hyvää”, mä sanoin ja katsahdin Joonaa, joka nyökytteli.
”Tosiaankin.”
Mä liikahdin vielä vähän lähemmäs telkkariin katseensa keskittänyttä poikaa, minkä seurauksena Joonan käsi etsiytyi mun käteeni ja puristui siihen kevyesti. Mä hymyilin itsekseni. En mä oikeastaan enää osannut keskittyä koko elokuvaan, joka ei kyllä muutenkaan vaikuttanut kummoiselta, sillä jotenkin Joona siinä ihan mun vieressäni vei kaiken huomion.
”Tää leffa on aika huono”, mä kommentoin katsellen ruutua.
”Ai?”
Joona käänsi katseensa muhun ja mä käännyin katsomaan sitä.
”Eikö muka?” mä kysyin. Joona katseli mua ja mä päätin pussata sitä, koska se tuntui niin paljon paremmalta idealta kuin tylsän leffan tuijottelu. Joona irrotti kätensä mun kädestäni ja siirsi sen mun kaulalleni vastatessaan mun suudelmaani.
Voi hitto oikeesti, miten pussailu pystyi tuntumaan niin kutkuttavalta ja ihanalta?
Mä käännyin paremmin Joonaa päin ja sen toisen käsi liikahti mun kyljelleni samalla kun mä vein oman käteni Joonan kyljelle. Joona suuteli vähän rohkeammin, vähän hanakammin ja mä annoin huulteni tapailla sen huulia vähintään yhtä haluavasti. Kyse oli oikeasti varmaan sekunneista, kun mä yhtäkkiä kävin tosi kuumana. Joonan käsi liikahti haromaan mun hiuksiani, sen huulet irrottautuivat mun huuliltani ja painuivat mun kaulalleni. Mä taivutin päätäni sivulle ja tajusin hengittäväni vähän tiheämmin, kun Joona painoi kevyitä suudelmia kaulan herkälle iholle. Selkäpiitä pitkin vilisti kylmiä väreitä ja lopulta mä nojauduin taaksepäin, niin että Joona saattoi työntää mut hellästi seläkkeen sängylle.
Joonan huulet löysivät kohta taas mun huuleni sen liikahdettua mun ylleni ja mä henkäilin raskaasti suudelmien välissä. Vatsanpohjaa poltteli ja sydän hakkasi ihan hulluna rinnan alla. Joonan toinen käsi liikahti mun kyljelleni ja liukui hyvin varoen mun paidan alle paljaalle iholle. Mun koko kroppa jännittyi ja mä veikkasin, että Joona kyllä huomasi sen. Se irrottautui mun huuliltani ja keskitti katseensa muhun, niin kuin kysyen, että oliko sen okei koskea mua näin. Mun teki mieli sanoa sille, että hitto todellakin oli, mä halusin sitä, mutta ihan niin rohkeaa musta ei kuitenkaan tullut. Sen sijaan mä liikautin käteni Joonan selälle ja nostin sen paidan helmaa päästäkseni koskemaan paljasta ihoa. Joonan kädet nostivat mun paitani helmaa vieläkin ylemmäs ja lopulta mä kohottauduin sen verran, että Joona saattoi vetää t-paidan mun päältäni.
Mä koitin muistaa hengittää kun Joonan kädet kuljeskelivat varsin varmoina mun yläkropallani. Lopulta mä vetäisin t-paidan myös Joonan päältä ja vein käteni koskemaan paljasta ihoa. Joona painoi suudelman mun leualle samalla kun sen käsi liikahti mun housujen etumukselle koskemaan siinä olevaa kohoumaa. Mä huoahdin äänekkäästi Joonan liikauttaessa kättään sitä vasten. Se toimi tosi varmoin ottein, siinä missä mä en oikein tiennyt mitä olisin tehnyt. Joona hyväili mua kevyesti housujen päältä, painoi suudelmia mun leukaperiini ja kaulaani, kunnes kohottautui vähän. Sen sormet siirtyivät hitaasti mun housujen vyölle ja siinä vaiheessa mä taisin käydä jo niin kuumana, ettei mua enää osannut edes ujostuttaa. Joonan avattua mun housut sen käsi siirtyi koskemaan mun selvästi kasvanutta miehuuttani boksereiden päältä.
”Hitto”, mä mumahdin henkäisten ja tajusin puristavani lakanaa nyrkkiini. Joona keskitti katseensa muhun pysäyttäen hetkeksi kätensä liikkeen.
”Onks tää –”
”Tuntuu hiton hyvältä”, mä keskeytin ja uskalsin hymyillä vähän. Mun poskia kuumotti ihan hiton paljon, tuntui, että ne suorastaan hohkasivat lämpöä. Joona katsoi mua hetken aikaa, kunnes sen kasvoilla häivähti hymy. Se oli ihan hemmetin ihana ja kuuma, hitto vie. Mä avasin lopulta myös Joonan housut ja liikautin käteni koskemaan kohoumaa sen boksereissa. Joona henkäisi hiljaa samalla kun se kiskoi housuja mun päältäni. Mä kohotin lantiotani ja Joona vetäisi farkut mun jaloistani. Joonan farkkujen tehdessä seuraa mun omilleni lattialle me katsottiin ihan hetken aikaa toisiamme hiljaa. Mua hengästytti jo nyt aika merkittävästi. Joona vei kätensä mun poskelle ja painoi kohta huulensa mun huulille samalla kun sen lähes alaston kroppa painui mun omaani vasten. Mä koukistin jalkojani, liikautin lantiotani Joonaa vasten ja Joonan sormet kulkivat pitkin mun kylkeäni saaden väristykset vilistämään pitkin selkää.
”Iivo sä oot –”
Joona mumisi mun huuliani vasten, kunnes kohottautui ja katsoi mua sinisillä silmillään.
”Mitä?”
Joona pyöritti päätään hengähtäen, kunnes suukotti mun leukaani. Se ei vastannut mulle mitään, enkä mä ehkä tässä tilanteessa tarvinnutkaan vastausta. Joona katseli mua hetken, kunnes se laski mun boksereitani ja lopulta vetäisi ne pois mun jaloistani. Mä uskaltauduin vetämään ainoata vaatekappaletta pois myös Joonan päältä ja kun me oltiin ihan alasti, niin pieni, kutkuttava jännitys palasi taas. Joona katsahti mua, kunnes liikahti mun ylleni ja kiersi sormensa mun kovan kalun ympärille. Mun huulilta karkasi käheä voihkaisu. Hetken aikaa mä vaan henkäilin mielihyvästä, kunnes liikautin käteni Joonan kasvaneelle kalulle. Mua hermostutti osasinko mä – siis hitto, olinhan mä nyt tehnyt tätä liikettä ennenkin, mutta oli ihan eri asia koskea itseään kuin jotain toista. Joona kuitenkin huokasi mielihyvästä, joten mä uskalsin koskea sitä rohkeammin. Mikään ei ollut ikinä ollut näin kiihottavaa, mä mietin että mä sekoaisin kaikesta halusta, jota mä tunsin juuri nyt.
”
|