|
Lähettäjä: Mirella
Päivämäärä: 3.10.16 13:58:26
OSA 1
Hengitin rauhallisesti. Ilma oli jo niin kylmää, että hengitykseni muodosti haalean pilven. Nuorempana esitin, että poltin tupakkaa, kun hörypilvi leijaili taivaantuuliin. Kumpa se olisi vain jäänyt esitykseksi. Puistelin päätä. Missä vaiheessa elämäni suistui raiteiltaan?
- Hei Nessa! Tuu auttaan, isäni Matthew huudahti. Isäni oli pian 50-vuotias. Ruskeista hiuksista pystyi valon osueassa havaitsemaan harmaaseen taittavia sävyjä. Isäni oli liikemies, henkisesti ja fyysisesti. Hän omisti ison, menestyvän firman, joka myi osia tehdaskoneisiin. Isäni oli amerikkalainen, mutta muutti työn perässä Suomeen. Suomessa hän tapasi suomalaisen äitini, Sofian. Ja niin isäni jäi suomeen.
- Joo, odota hetki, naurahdin ja otin muutaman juoksuaskeleen kohti traileria. Trailerissa odotti kaunis ilmestys. Rautias, 170cm korkea - kallis - estehevosen alku. Jo viides oma hevoseni. En olisi halunnut sitä, mutta äitini halusi.
- Tarvitset nuoren hevosen valmiiksi, kun edelliset alkaa kulua puhki! äitini oli tiuskaissut, kun olin ilmaissut mielipiteeni uudesta hevosesta. En halunnut uutta. En jaksanut. En halunnut enää ratsastaa, en niin paljon. En halunnut kilpailla.
Uuden hevosen nimeksi annettiin Fifi. Se tuli saksasta. Se oli vasta 5-vuotias ja siitä kasvaisi valtava. Fifi, oikealta nimeltään ''Fiodella'', oli hyvin ystävällinen nuori hevonen. Se oli tamma. Äitini valitsi sen suoraan Euroopan parhaimmilta kasvattajilta, hintalappukin oli sen mukainen. Hymyilin ja taputin hevosen kaulaa.
- Hieno sinusta tulee, huokasin ja napsautin riimunnarun irti päitsistä Fifin tallustellessa karsinaan.
- No? Mitä isin prinsessa? Etkö pidä siitä? isäni sanoi ja kaappasi minut lämpimään karhun syleilyyn.
- Tottakai pidän. Se on kaunis, en vain tiedä, miten kerkeän ratsastaa niin paljon. Enkä ole tarpeeksi taitava, irrottauduin isäni otteesta ja nojasin Fifin karsinan oveen ja kurkkasin reunan yli. Tamma alkoi leikkisästi heitellä heiniä ympäri karsinaa.
- Höpöhöpö, hommataan sille osaava vuokraaja, isä naurahti ja laski kätensä olkapäälleni.
- Niin kai, huokasin. Kumpa vanhemmat tietäisivät, mitä ajattelin.
- Älä anna sen vetää! Nessa! Lyhennä laukkaa! Hei pysäytä se nyt ja tuu tänne, Mikko huusi hallin keskeltä. Tuntui, että purskahdan itkuun.
- En mä osaa ratsastaa, parkaisin ja hyppäsin alas Fifin selästä. Mikko koetti astua lähemmäksi, mutta viskasin ohjat hänen käteensä ja lähdin raivokkaasti tarpomaan kohti ovea.
- Nessa hei, tää on nuori ja vahva, kyllä tää tästä! Mikko koetti huutaa perääni. Pyyhkäisin kyyneleen poskelta. Mikko oli valmentajani. Hänellä oli tallissamme 2 omaa hevosta, joilla hän kilpaili. Miksei hän voisi ratsastaa Fifillä? En minä sille pärjännyt. Kävelin hallista suoraan talliimme. Äiti oli siivoamassa karsinoita.
- Myydään se jollekkin joka osaa kouluttaa hevosia, huusin ja heitin kypäräni maahan.
- HYST NYT! Minä ostin sinulle kalliin hevosen, jolla saat luvan ratsastaa tai rahantulo loppuu heti! äiti vihastui silmissä. Niin minä ajattelinkin.
- OSTIT MINULLE HEVOSEN JOTA EN EDES HALUNNUT, karjaisin ja revin saappaat jalasta. Viskasin ne sohvalle ja vaihdoin tennarit jalkaan. Äiti lähti ovet paukkuen viemään kottikärryllistä lantaa tunkiolle.
- Hei mä kuulin ton, kuului pieni piiperrys nurkkakarsinan ovelta. Nostin katseeni ja näin Alisan. Alisa oli vuoden minua nuorempi, 15-vuotias. Äitini kutsui häntä tallitytöksi, sillä Alisa sai ratsastaa ponillani, jos teki tallitöitä.
- Täällä ei köyhäläiset ilmaiseksi ratsasta, oli äitini tiuskaissut kun kerroin löytäneeni Kiaralle sopivan ratsastajan.
- Äh, älä välitä, istahdin sohvalle ja hymyilin Alisalle.
- Äiti on vain tuommonen. Harrastaa minun puolesta, huokaisin.
- Minulle kyllä kelpaisi 50tuhannen euron hevoset, Alisa naurahti. Irvistin hänelle takaisin.
- No, mä lähden ratsastamaan Kiaralla. Nähdään, Alisa huikkasi ja talutti ponin perässään ulos. Painoin selkäni sohvaa vasten ja tuijotin kattoa.
Kaikki oli hyvin, kun olin pieni ja innokas ponityttö. Isä ja äiti ostivat minulle täydellisen kisaponin, Kiaran. Voitimme yhdessä kaiken. Pääsimme jopa edustamaan Suomea EM-kisoihin. Sitten loppui ponivuodet ja alamäki alkoi. Äitillä kiilsi mitalit silmissä, hevosilla pääsisin vielä korkeammalle. Tarvitaan useampi, äiti oli kiljunut. Ja isä maksoi tyytyväisenä. Prinsessa sai ratsastaa sydämensä kyllyydestä. Mutta minulle viisi hevosta oli liikaa. Ensimmäinen, Cornelia, oli ihana. Kimo, pienehkö tamma, joka helpotti poneista siirtymistä hevosiin. Cornelia ostettiin jo silloin, kun vielä kisasin Kiaralla. Cornelia oli upea ja sen sydän oli puhdasta kultaa. Sitten tarvittiin toinen, jottei Cornelia kuluisi loppuun liian nopeasti.
- Mikään hevonen ei kestä yksin niin kovaa tasoa, missä sinä olet, äiti oli hymähtänyt selatessaan Euroopan markkinoita. Ja niin talliin tuli musta läsipää, Priimus. 12-vuotias kokenut ori, joka oli kiltti kuin mikä ja istui käteeni täydellisesti. Olin tilanteeseen tyytyväinen. Muut tytöt olivat kateellisia, ja minusta puhuttiin paljon. Kolmas hevonen tuli yllättäen. Mikko oli ostanut itselleen kauniin ruunikon tamman, mutta se oli auttamatta pitkälle miehelle liian pieni.
- Se on täydellinen sinulle! hän oli vakuutellut. Niin Mikon hevonen, Frea, siirtyi minulla, ja Mikko osti itselleen uuden. Neljäs hevonen piti olla äidin, iso kouluruuna Kris, mutta se oli äidille liian vaikea. Nopeasti huomasimme, että se oli todella hyvä hyppäämään. Ja nyt talliin oli saapunut Fifi. Elämäni oli pelkkää ratsastusta.
- Minä kuulin mitä hallissa oli käynyt, isä sanoi lempeästi ruokapöydän äärestä ja viittasi minua istumaan hänen viereensä. Pyöräytin silmiäni ja istuuduin. Saarnaa luvassa.
- Me äidin kanssa rakastetaan sua todella paljon, sinähän tiedät sen. Me teemme tämän kaiken vain siksi, että saisit harrastaa korkealla tasolla, isä sanoi ja hymyili minulle lämpimästi. Nyökkäsin ja laskin katseeni käsiini.
- Huomenna on uusi päivä, isä vielä kannusti ja nousi ylös.
- Niimpä, mutisin ja nousin myös ylös.
- Öitä, menen nukkumaan, huikkasin ja ravasin portaat ylös omaan huoneeseeni. Löin oven kiinni ja avasin suuren ikkunan. Nappasin laukustani röökiaskin ja sytkärin ja kapusin ikkunasta ulos katolle. Heitin tupakan huulille ja sytytin. Peruskoulu oli loppunut ja minä olin syksyllä aloittanut lukiossa. Lukio ei maistunut, joten päätin pitää välivuoden. Äitille se kävi, mutta jouduin ratsastamaan aamusta iltaan. Viikonloput menivät kisoissa. Nappasin housujen taskuista puhelimeni ja soitin FaceTimellä Joonakselle. Hänen vastatessa puhalsin tupakan savut puhelimen näytölle.
- Jaaa mikäs tyttöö nyt vaivaa, blondi ananastukka heilahti näytön edessä ja poika teki huulillaan pusuliikkeen.
- Porukat tietty. Mä voisin lähtee nyt yöllä menee, ja vetää pää sekasin. Onks sul mitään, huikkasin sauhujen lomasta. Joonas näytti mietteliäältä ja kurtisti kulmiaan.
- Vanessa nyt on keskiviikko, hän naurahti. Nyökkäsin hymyillen.
- Eli pikkulauantai!
- No oota, on mulla jotain. Tuunko hakemaan? täysi-ikäinen ystäväni kysyi. Nyökkäsin innokkaasti ja pussasin näyttöä.
- Kiitos!
Musta bmw lipui hitaasti pihatiemme varrelle, jolloin nappasin laukkuni sängyltä ja katsahdin peiliin. Platinanvaaleat, pitkä hiukset kiharrettuna, hoikat pitkät sääret mustilla sukkahousuilla peitettyinä. Tiukka pikkumusta ylsi juuri ja juuri vesirajaan ja avonainen kaula-aukko ei jättänyt mitään arvailujen varaan. Heitin nahkatakin niskaan ja kipusin ikkunan kautta katolle. Katolta kiipesin alas portaita pitkin. Hiljaa hiivin tielle, ja hyppäsin vänkärin penkille.
- Moi komea, huikkasin ja nappasin keskikonsolista pienen kirkkaan viinapullon. Hörppäsin roiman kulauksen ja suutelin Joonasta kiihkeästi.
- No terve, Joonas naurahti ja painoi kaasua. Joonas ei ollut poikaystäväni. Me emme halunneet sitoutua millään tavalla, mutta pidimme hauskaa yhdessä. Joonas oli täysi-ikäinen, ja antoi minulle kaiken mitä halusin. Ajaessamme kohti keskustaa käänsin musiikkia isommalle ja lauloin Sannin biisin mukana:
- Jos haluut testaa mua yhen kerran vaan, mulla on mesta mihin mennä!
Saavuimme Joonaksen kämpille, jossa musiikki jo pauhasi ja porukkaa tuntui olevan.
- Ai sä järkkäsit oikeen bileet, naurahdin ja pienessä kännissä ja horjahdin Joonasta kohti. Hän nappasi minut kiinni ja otti rohkeasti kiinni lantiosta. Katsoin suoraan häntä silmiin ja painauduin lähemmäs. Joonas siirsi kätensä alemmas ja otti pyöreästä takapuolestani kiinni ja veti minut aivan itseensä kiinni. Hän siirsi huulensa ihan lähelle omiani, ne melkein koskettivat.
- Tänään me katotaan että mitä pikku-Vanessasta irtoaa, hän kuiskasi ja painoi huulensa omiani vasten ahneesti. Pieni pelko hiipi takaraivooni, mutta olin liian kännissä miettiäkseni liikoja, jolloin vastasin suudelmaan. Joonas nappasi minut syliinsä suudelmien lomassa ja vei kohti makuuhuonetta. Porukka hurrasi ja vislasi. Näytin muille keskisormea.
Joonas heitti minut sängylleen. Minua jännitti. Vaikka olinkin roisi ja tykkäsin esitellä kroppaani, olin yhä neitsyt. Joonas kiipesi päälleni ja repi mekkoani ylöspäin.
- Mä haluun sua nyt, hän murahti ja veti sukkahousujani pois. Inahdin hänen kovissa otteissaan.
- Mä en oo koskaan ennen... hei oota, kuiskasin ja työnsin poikaa kauemmas.
- En mä nyt oota, itehän sä mut pyysit hakemaan ja tuut huoran vaatteissa, Joonas naurahti ja avasi farkkujensa napit. Tiesin ettei vastalauseet tässä auta. Jos haluaisin säilyttää maineeni, leikkisin mukana. Hymyilin ja nyökkäsin.
- Okei, tehdään se.
|