Lähettäjä: kännisekoilu 
Päivämäärä:   22.4.22 12:54:58

Auttakaa, miten kännimokailuista selviää! pahinta tässä siis se, että en muista koko illasta mitään ja saan vaan välillä flähsbäkkejä, että apua onko jotain tälläista tapahtunut. en ole tämän vuoksi saanut kahteen viikkoon mitään aikaseksi, eikä ruoka maistu. tämä on kaikkein syvin pohja jossa olen koskaan ollut. tilanteeseen liittyy myös perhettä, jotka joudun kohtaamaan viikon kuluttua kasvokkain.
voitte myös auttaa ja kertoa mitä kaikkea tyhmää olette itse kännipäissänne tehneet ja miten siitä pääsee yli.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   25.4.22 13:34:06

Alkuun sanottakoon että olen nykyään tasapainoinen ja pääosin kotona viihtyvä kolmekymppinen perheenäiti.

Nuorena mm. kusin kyykyssä kotikaupunkini torille keskellä aamun työmatkahälinää kun olin jostain bileistä konttaamassa kotiin.

Menin väärän asunnon, eli naapurini ovelle, luullen sitä kodikseni ja vänkäsin asunnon omistajan kanssa miksen saa tulla sisälle. Lopulta sammuin rappukäytävään ja heräsin siitä aamulla.

Pelehdin kaverin poikaystävän kanssa, ja aiheutin tällä tempauksella yleistä paheksuntaa. Asiaa lievensi se että teinityyliin poikkis oli aika tuore enkä tiennyt heillä olevan mitään.

Lukemattomat kerrat itkin, oksensin, kusin sopimattomiin paikkoihin ja nolasin itseni kaikin mahdollisin ja mahdottomin tavoin. Näiden kokemusten pohjalta en juo nykyisin yhtään. :D

Että onhan näitä muillakin.

Lähettäjä: minttu 
Päivämäärä:   26.4.22 08:41:11

. voin niin samaistua sinun kokemuksiisi. Olen itsekin tehnyt vaikka mitä noloa ja kauheaa kännissä aikoinaan, kuten mennyt myös naapurin ovelle ja vielä sisään asti kun luulin sen olevan kotini, joka oikeasti oli kaksi kerrosta ylempänä. tuotakaan en muistanut, selvisi kun naapuri seuraavan kerran törmäsi minuun rapussa ja kertoi.. ihan kamalan noloa.
Mutta jotenkin ajattelen niin, että onpa jotain mitä muistella vanhana keinutuolissa ja naureskelle :D Häpeä kyllä väistyy aikanaan, aina tulee jotain uutta mistä jengi puhuu, joten tuskin aloittaja joudut kauaa asiasta kuulemaan.
Itsekin juon nykyään hyvin vähän, olen miettinyt jopa, että loepttaisin kokonaan. Vanhemmiten krapulat vaan pahenee ja pitkittyy, saan vkon kestävän masennuksen aina juomisesta ja ei se ole sen arvoista. Rakastan nykyään liikaa elämääni tuhlatakseni sitä krapulapäiviin ja ahdistukseen