|
Lähettäjä: wxr
Päivämäärä: 24.2.20 22:41:15
Pärjääminen riippuu varmasti ongelmien vakavuudesta ja silloisesta tilanteesta. Jos hoito on kunnossa ja tunnistaa omat rajansa, uskon että korkeakoulussa pärjää hienosti. YTHS:llä on ilmeisesti ainakin tietyillä paikkakunnilla jonkin verran ruuhkaa mielenterveyspalveluiden suhteen, mutta luulisin, että sitäkin kautta apua on saatavilla (aikataulusta ei toki voi olla varma).
Miettisin ennen hakemista omaa jaksamista tällä hetkellä. Tavoiteltu opintojen etenemistahtihan on 60 opintopistettä per lukukausi (eli 120 op/lukuvuosi). Toisaalta Kela ei vaadi opintotuen säilyttämisen kannalta kuin 20 opintopistettä per lukuvuosi (Kela kuitenkin vaatii lukukausittain selvitystä siitä, miksi opinnot eivät edisty tavoiteltua tahtia, jos niin käy. Vaikea elämäntilanne ja mielenterveysongelmat ovat hyväksyttävä syy opintojen viivästymiseen). En tiedä oletko jo selvillä näistä asioista, joten en jaarittele niistä sen enempää. Pointtini on, että useimmiten opiskelu kyllä kestää sen, että opiskelet tarvittaessa myös vähän hitaammassa tahdissa.
En osaa sanoa tarkemmin siitä, kannattaako hakea yliopistoon vain amk:hon. Lähtisin ensisijaisesti hakemaan sellaiselle alalle, mikä itseä eniten kiinnostaa. Kiinnostus todennäköisesti auttaa ylläpitämään motivaatiota ja pitämään kiinni opiskelusta, vaikka muu elämä hankaloittaisikin tilannetta. Yliopisto-opiskelu on yleensä teoreettisempaa ja amk-opiskelu käytännönläheisempää. Tietyt alat ovat myös itsessään työläämpiä kuin toiset. Oma kokemukseni on, että ainakin teknillisillä aloilla opintopisteet ovat usein tiukassa (varmasti esimerkiksi lääketieteellisessä on sama tilanne). Amk-tutkinnot myös ovat hieman lyhyempiä (noin neljä vuotta) verrattuna yliopisto-opintoihin (kanditutkinto noin kolme vuotta ja maisterin tutkinto noin kaksi vuotta). Ehkä pyrkisin itse suorittamaan ensin amk-tutkinnon ja jos opiskeluintoa vielä sen jälkeen riittää, suorittaisin siihen päälle maisterin tutkinnon yliopistossa tai ylemmän amk-tutkinnon.
Tietyt alat myös sisältävät esimerkiksi enemmän ihmiskontakteja ja vaativat opiskelijalta sosiaalisuutta, eli jos se on itselle haastavaa, en ehkä valitsisi sellaista alaa. Lähtisin kuitenkin rohkeasti hakemaan sinua kiinnostavalle alalle. Sinänsähän opiskelussa ei menetä mitään, vaikka tutkintoa ei saisikaan suoritettua (yhden tutkinnon opiskeluoikeus taitaa kestää yhteensä seitsemän vuotta, eli tarvittaessa voit vaikka pitää vuodenkin tauon). Sen sijaan opit varmasti uusia asioita ja pääset mahdollisesti tulevaisuudessa työskentelemään juuri sinua kiinnostavien asioiden parissa.
Itselläni ei ole suoraa kokemusta asiaan liittyen, mutta toivottavasti tästä on jotain apua. Tsemppiä jatkoon, mitä sitten ikinä päätätkään tehdä (:
|