Lähettäjä: viiskymppinen
Päivämäärä: 21.3.20 21:58:06
Olin nuorempana erittäin mustasukkainen, hirveitä riitoja kundikaverien kanssa. Oloani ei parantanut se, että vaistosin, milloin miehet pitivät peliä exiensä kanssa, ja valitettavasti olin ne kerrat oikeassa ja äijät jäivät valheesta kiinni. No, en ollut minäkään puhdas pulmunen.
Kunnes tajusin, etteivät miehet lopu. Miestä ei kannata "laittaa häkkiin", vaan pitää vapaana, se tulee kyllä luoksesi ja pysyy rinnallasi jos haluaa ja silloin se välittää sinusta aidosti. Kun tajusin, että miehiä tässä maailmassa riittää ja usein ne huomaamattomimmat ovat niitä naisia parhaiten huomioivimpia, kilteimpiä, parhaimpia rakastajia, sain mielenrauhan ja mustasukkaisuus poistui.
On hyvä muistaa, vakavasti sitoutua ehtii minkä ikäisenä vasta. Ei siitä kannata olla huolissaan. Minä aikoinaan löysin sen oikean 33-vuotiaana, sitä ennen 8 kappaletta vuoden-parin suhteita/kimpassa asumista. Aloin seurustelemaan ekan kerran 17-vuotiaana. Nyt olen ollut avioliitossa 24 vuotta ja onnellisesti. Kyllä se vaihtamalla paranee, jos siltä tuntuu, tämäkin kannattaa muistaa.
Olisiko aloittaja onnellisempi yksinään? Jos näin, kannattaa se nykyine suhde lopettaa. Seurustele sellaisen henkilön kanssa, joka antaa sinulle energiaa, ei syö sitä pois.
Älä aseta kriteereitä miehen suhteen liian korkealle. Usein ne komeimmat tai maskuliinisessa ammatissa olevat ovat surkeita seksissä (trust me, tällä tädillä on paljon kokemusta..)
Älä tuhlaa tuossa iässä aikaa terapiaan vaan elä omaa elämääsi! Tee sitä mikä tuottaa iloa! Tsemppiä ja voimia, mitä vanhemmaksi tulet, sen parempaa elämä on itsetunnon kasvamisen myötä.
|