Lähettäjä: isän kanssa 
Päivämäärä:   26.5.18 23:52:35

Oon nyt viistoista ja tää on jatkunut ihan pikkuisesta saakka. Kun äiti on paikalla, isä on vaan rauhallisen neutraali mua kohtaan, mutta kun oon kahden isän kanssa, niin haukkuminen alkaa...

Kaikesta mitä teen, löytyy isän silmään huomautettavaa ja isä huomauttaa yleensä huutaen ja haukkuen. En osaa tehdä mitään oikein (oikeasti: Saatiin riita jopa siitä kun seisoin väärin eli paino toisella jalalla), olen paska liikunnassa, piirtämis-, lukemis- ja hevosharrastukseni ovat typerää ajantuhlausta, olen liian ujo, puhun ärsyttävällä äänellä, en tule ikinä oppimaan mitään koska en osaa ensi yrittämällä ja ylipäätään sillä mitä sanon tai ajattelen, ei ole mitään väliä, koska kyllä hän tietää paremmin.

Multa alkaa jaksaminen loppua. Mulla ei ole itsetuntoa, ei kavereita, koulu menee keskinkertaisesti ja poden syyllisyyttä joka asiasta. Ainut asia, minkä takia jaksan, on hevosharrastus. Tallilla olen tervetullut ja osaankin vähän jotain, mutta tietysti mun pitäisi talli-illatkin olla kotona kotitöissä ja harrastamiseni on ihan typerää, koska en kilpaile ja vieläpä auttelen ilmaiseksi tallilla.

On niin paska olo. Mä en ole minkään arvoinen ja huomaan välillä miettiväni, miksi mulla on esim. niin ihana äiti, ruokaa, katto pään päällä ja mahdollisuus harrastaa, kun en ole millään lailla ansainnut sitä. Kun en ole mitään.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   27.5.18 22:26:20

Jätä isäsi puheet omaan arvoonsa. Selvästi hänellä on itsetunto-ongelmia kun noin puhuu muille.

Lähettäjä: juu 
Päivämäärä:   28.5.18 01:29:11

Olethan puhunut tästä asiasta vanhempiesi kanssa? Mikäli se ei onnistu, koulukuraattori voisi olla oikea paikka, jos ei enää ennen koulunloppua niin sitten alueen terveyskeskuksesta osaavat ohjata sinut oikeaan paikkaan. Ammattiapua kannattaa hankkia ajoissa, ennen kuin masennut.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   28.5.18 10:34:24

Entä jos joku kerta isäsi haukkuessa sinua sanot vaan että ei sun tarvi muistuttaa, tiiän kyllä jo kuin páska, huono ja säälittävä oon. Ihan näin dramaattisesti teineilynä vaan, jospa se isäpappa havahtuis siitä. Tai ainakin vähentäis latistamistaan.

Kaikenlaisia idiootteja sitä lapsia tekeekin.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   31.5.18 08:58:12

Hemmetti, menet lastensuojeluun ja pyydät päästä sijaiskotiin, ehkä sun vanhemmat _molemmat_ herää huomaamaan mitä teillä oikein tapahtuu! Toimi, toi on jo sairasta! Sä olet arvokas, sun ei todellakaan tarvitse kuunnella tuollaista! Apua! Koulukuraattorista tuskin on nyt kovinkaan paljon apua, mutta onhan siitäkin hyvä lähteä alkuun.

Lähettäjä: Sopu90 
Päivämäärä:   3.6.18 16:51:53

Tiedän aloittajan tunteen. Itselläni myös maailman ihanin, kiltein ja rakastettavin äiti, mutta isä on itseriittoinen marttyyri, joka näkee vikaa kaikissa muissa, paitsi itsessään tietenkin. Minulle hän ei puhu, muutakuin silloin, kun on aihetta valittaa jostain, haukkua minua tai vähätellä elämääni ja minua ihmisenä. Veljeni kanssa hän tulee hyvin toimeen, vaikkei toki ole kiinnostunut hänenkään asioista pätkän vertaa, tärkeintä on hänelle vain hänen oma hyvinvointinsa.
Johtuen juurikin erittäin huonoista väleistä isääni, muutin pois kotoa, ettei tarvitse sietää sitä äijää. Käyn usein vierailulla kotona, tavatakseni äitiäni ja veljeäni ja silloin joudun myös näkemään isää, mutta olen oppinut suhtautumaan häneen välinpitämättömästi (roolimallin mukaan). On kurjaa, kun ei ole rakastavaa isää, mutta ei voi mitään.

Lähettäjä: J 
Päivämäärä:   7.6.18 23:35:27

Harmi aloittajan kannalta että isäsi käyttäytyy noin. Uskon että hän välittää koska haluaa puuttua. Hän ei kuitenkaan tunnu tajuavan että elämää ei voi elää toisen puolesta. Vaikka nyky-yhteiskunta ihannoi menestymistä, niin itse pidän tärkeänä sitä että pyrkii elämään semmoista elämää kuin itse haluaa. Oli kiva lukea aloittajan tekstiä kun tekstin lopussa oli löydetty myös asioita mistä on kiitollinen.

Lähettäjä: S 
Päivämäärä:   9.6.18 22:05:19

Kysyppä isältäsi joku kerta että jos nämä asiat eivät kelpaa niin mikä olisi sitten hänen mieliksi? Jospa se herättäisi hänet ajattelemaan.

Älä luovu asioista mistä tykkäät. Ne on sinun valintoja ja ne tekee sinut onnelliseksi. Pidä niistä kiinni.

Jos tarve, juttele ulkopuoliselle. Tiedän omasta kokemuksesta siitä olevan paljon apua.